Miksi sinua suututtaa niin paljon se, että ihmisillä on kriteereitä kumppaniehdokkaille?

Kolmas kerta toden sanoo. Sen sijaan että ilmoitat tämän asiattomaksi, voisit ehkä kommentoida mikä tässä on mielestäsi pielessä.

Kriteerit ovat ihan ymmärrettäviä, en minäkään haluaisi seurustella vaikka ilkeän ihmisen kanssa. Eri asia jos lista on täynnä pinnallisia vaatimuksia, esim ehdoton minimipituus 178 cm tai isot tissit. Toki jokaisella on myös omat prefetenssinsä kumppanin ulkonäön suhteen, mutta on typerää olla liian ehdoton. Onnistunut, pitkä parisuhde perustuu kuitenkin paljon enemmän siihen että luonteet sopivat yhteen, ulkonäkö ei kovin pitkälle kanna jos ei ole juuri mitään muuta yhteistä.

Jos kriteerit vastaavat sitä mitä itsekin on, niin mikäs jottei. Ja totta kai jokaisella on joitakin toiveita kumppanin suhteen.

Mut sitten vähän ihmetyttää sellaiset, joiden mielestä kumppanin pitää olla pitkä, seksikäs ja urheilullinen lääkäri, joka on kiinnostunut politiikasta, sijoittamisesta ja matkustelusta, mutta vaatija on itse on kioskin kassalla kessua poltteleva perusperuna, jonka intohimon kohteisiin kuuluu lähinnä temppareiden maratoonaus ja napanöyhdän kaivelu sohvalla. Et jos ei oikeasti maailmat yhtään kohtaa, niin wattafak.

En väitä että tällainen pari voisi olla mahdollinen: voi toki olla paljon muutakin mikä ihmisiä yhdistää. Mutta kannattaa ehkä miettiä jos ei itsekään täytä omalta kriteerilistaltaan puoliakaan kohdista: etsiikö itselleen lähinnä prinssi/prinsessa pelastajaa, jonka tehtävänä on toimia sulle statussymbolina ja tehdä sun omasta elämästä hohdokasta, kun oma elämä on niin yksitoikkoista ja tylsää.

Sudet on niin sööttejä.

Enemmänkin ärsyttää se kun joku ei uskalla suoraan kertoa mitä hakee tai teeskentely että kelpaa vain että saisi seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Enemmänkin ärsyttää se kun joku ei uskalla suoraan kertoa mitä hakee tai teeskentely että kelpaa vain että saisi seksiä.

Hyvin sanottu, niin minuakin..

Viellä sen lisäksi yhden naisen piti tahallaan vedota seksiin mutta kieltäytyä seksistä kokeneempana ja kritiikillä alistaakseen minut toisen luokan kansalaiseksi jotta olisin hyödytön naisen syyllisyydestä sanomaan että nainen on murtautunut kotiini.

Mua ei yhtään suututa kumppaniehdokkaiden kriteerivaatimukset puolin tai toisin, vaan lähinnä naurattaa se, että ihmiset, joiden tiedän vaativan mahdollisilta kumppaneiltaan ties mitä, eivät itse ole mikkoja tai minnoja kummoisempia.

Yksin on hyvä olla.

Mitä helkkaria sitä ittiään kaiken maailman kumppaninetsinnöillä vaivaamaan?

Löytyy, jos ja ehkä löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Jos kriteerit vastaavat sitä mitä itsekin on, niin mikäs jottei. Ja totta kai jokaisella on joitakin toiveita kumppanin suhteen.

Mut sitten vähän ihmetyttää sellaiset, joiden mielestä kumppanin pitää olla pitkä, seksikäs ja urheilullinen lääkäri, joka on kiinnostunut politiikasta, sijoittamisesta ja matkustelusta, mutta vaatija on itse on kioskin kassalla kessua poltteleva perusperuna, jonka intohimon kohteisiin kuuluu lähinnä temppareiden maratoonaus ja napanöyhdän kaivelu sohvalla. Et jos ei oikeasti maailmat yhtään kohtaa, niin wattafak.

En väitä että tällainen pari voisi olla mahdollinen: voi toki olla paljon muutakin mikä ihmisiä yhdistää. Mutta kannattaa ehkä miettiä jos ei itsekään täytä omalta kriteerilistaltaan puoliakaan kohdista: etsiikö itselleen lähinnä prinssi/prinsessa pelastajaa, jonka tehtävänä on toimia sulle statussymbolina ja tehdä sun omasta elämästä hohdokasta, kun oma elämä on niin yksitoikkoista ja tylsää.

Mutta miksi se kiukuttaa sinua niin kovasti? Ei se vaikuta sinun elämääsi mitenkään vaikka joku pitää rimaa liian korkealla. Eikä sekään että hän valittaa ettei löydä etsimäänsä.