Vihaan liikuntaa. Miten siis saan pidettyä itseni kunnossa?
Olen yrittänyt lenkkeilyä, hiihtoa, pyöräilyä, uintia, sulkapalloa, tennistä, tanssia, kiipeilyä, zumbaa.. Kaikki tuntuvat vaan kamalalta. En saa mitään hyvänolon tunnetta, vaan pelkkää ärsytystä. Eniten tykkäisin pyöräilystä, mutta koska asun Suomessa, suurimman osan vuodesta kuntopyöräily on ihan mahdotonta tai vaatii todella tarkkaa pukeutumista tuulen ja mahdollisten sateiden takia. Kesähelteillä pyöräily olisi siis ihanteellista, mutta niitä päiviä onkin sitten vuodessa ehkä kolme.
Kävelystä tykkään ja sitä voisin tehdä tuntikausia, mutta siinä ei syke nouse lääkärin mukaan tarpeeksi.
MITÄ IHMETTÄ TEEN!?! Liikunta aiheuttaa pelkkää stressiä minulle, koska en löydä mitään lajia, joka innostaisi tai kiinnostaisi millään tavalla.
Nimim. Pullukka lapsi, lihava aikuinen
Kommentit (45)
Johonkin ostarille ja meet kävelee alas meneviin liukuportaisiin väärään suuntaan.
Hups pieraisin kirjoitusvirheen :nolo:
Voisitko ap kommentoida tuota kävelyä? On täysin selvää, että kuntosi kohoaa kävelemällä, jos vain teet sitä tarpeeksi reippaasti. Ja kun kerran vieläpä tykkäät kävelystä, niin mikä tässä on edes ongelmana?
Kuntopyörä telkkarin eteen. Laittaisin itsekin jos jaksaisin.
Minä hurahdin täysin polkujuoksuun! En ole ikinä erityisemmin tykännyt lenkkeilystä, mutta kun kaveri houkutteli ohjattuun polkujuoksutreeniin mukaan, tajusin että tässä se on. Siinä nousee syke taatusti ja on uskomattoman hyvä kuntoilumuoto. Kehittyy lihakset ja tasapaino aivan eri tavalla kuin tasaisella, ja ennen kaikkea mielenkiinto pysyy yllä eikä ärsytä.
Minäkin inhoan hikiliikuntaa enkä sitä siksi juuri harrasta. Ainoat poikkeukset omalla kohdallani ovat tanssi ja rullaluistelu, joita harrastan siksi että ne ovat minusta kivaa tekemistä. Tanssia oletkin jo kokeillut etkä tykkää, joten ehdotan vielä tuota rullaluistelua sitten. Itse en kyllä ottaisi stressiä siitä että syke ei nouse tarpeeksi korkealle tarpeeksi usein, jos kuitenkin harrastaa hyötyliikuntaa - olkootkin sitten matalalla sykkeellä. Turha kiusata itseään ja lähteä pakolla huhkimaan jos siitä on palkkana vain vitutus. Kyllä meidät kaikki tappaa enemmin joku muu kuin se, että kolmesti viikossa ei tullut hikoiltua litratolkulla urheilun parissa.
Vierailija kirjoitti:
Kävely reippaasti ei ole kivaa.
Jos tämä oli ap, niin eipä tässä ole sitten mitään tehtävissä ennen kuin korjaat asennettasi.
Helsingissä on suunnistukseen iltarasteja ja muitakin tapahtumia. Jos innostuisit siitä? Se ei tunnu liikunnalta mutta on tehokasta. Ja mielenkiintoista. Suunnistajat ovat yleensä älykkäitä ja hyvin koulutettuja.
Vierailija kirjoitti:
Teet vaan väkisin vaikka intervallitreeniä kehon painolla vartin ajan. Kovalla teholla niin menee minimiaika ja ei tartte kotoa lähteä.
Aivan. Nämä HIIT-treenithän sopii juuri munlaisille, kovaa treeniä vihaaville :D
Mun ongelma siis on se, että en pidä siitä tunteesta, kun on kovin hengästynyt ja hikoilee kuin sika. Jotkut saavat nimenomaan tuosta jotain hyvänolontunnetta, minä en. En saa edes jälkikäteen, vaikka joku euforinen tunne noista kovista rääkeistä pitäisi tulla. Tämä on se ongelma.
Toki jaksan ja pystyn vaikka juoksemaan tunnin, mutta se on inhottavaa, kamalaa, tylsää, kuristavan epämotivoivaa.
Haluaisin löytää siis liikunnan ilon. Sellaisen, että olispa kiva lähteä lenkille, uimaan tms. Mutta ei, paljon mieluummin kävelen vaan. En ole tähän päivään mennessä keksinyt lajia, josta löytyisi se "liikunnan ilo". Kyse ei voi olla yrittämisen puutteestakaan, koska tätä lajien metsästystä on harrastettu jo viisi vuotta. En ole huonossa kunnossa, mutta kohta olen, kun meinaan lopettaa liikkumisen kokonaan. Ei liikunnan pitäisi olla tällaista hampaat irvessä suoritettavaa pakkopullaa kenellekään. Vai onko se sitä kaikille? Siltäkö sen pitääkin tuntua??
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely reippaasti ei ole kivaa.
Jos tämä oli ap, niin eipä tässä ole sitten mitään tehtävissä ennen kuin korjaat asennettasi.
Ei ollut ap. Minä nimenomaan tykkään kävelystä, reippaastakin. Myös sauvakävelystä. Se ei kuitenkaan kuulemma riitä, koska syke ei nouse tarpeeksi. Lääkärin mielestä pitäisi sitten sauvajuosta ylämäkeen, että syke nousisi tarpeeksi..
ap
Lääkärisi ei ole ihan ajantasalla. Jos teet pitkiä kävelylenkkejä ja käyt lisäksi salilla, mitä et inhonnut, niin se on aivan riittävästi. On aivan harhaluulo ajatella, että kunnossa pysyäkseen pitää nostaa kovasti sykettä pitkiksi ajoiksi. Salilla tai kävelyllä voit tehdä muutaman hiit-pyrähdyksen, jos haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet vaan väkisin vaikka intervallitreeniä kehon painolla vartin ajan. Kovalla teholla niin menee minimiaika ja ei tartte kotoa lähteä.
Aivan. Nämä HIIT-treenithän sopii juuri munlaisille, kovaa treeniä vihaaville :D
Mun ongelma siis on se, että en pidä siitä tunteesta, kun on kovin hengästynyt ja hikoilee kuin sika. Jotkut saavat nimenomaan tuosta jotain hyvänolontunnetta, minä en. En saa edes jälkikäteen, vaikka joku euforinen tunne noista kovista rääkeistä pitäisi tulla. Tämä on se ongelma.
Toki jaksan ja pystyn vaikka juoksemaan tunnin, mutta se on inhottavaa, kamalaa, tylsää, kuristavan epämotivoivaa.
Haluaisin löytää siis liikunnan ilon. Sellaisen, että olispa kiva lähteä lenkille, uimaan tms. Mutta ei, paljon mieluummin kävelen vaan. En ole tähän päivään mennessä keksinyt lajia, josta löytyisi se "liikunnan ilo". Kyse ei voi olla yrittämisen puutteestakaan, koska tätä lajien metsästystä on harrastettu jo viisi vuotta. En ole huonossa kunnossa, mutta kohta olen, kun meinaan lopettaa liikkumisen kokonaan. Ei liikunnan pitäisi olla tällaista hampaat irvessä suoritettavaa pakkopullaa kenellekään. Vai onko se sitä kaikille? Siltäkö sen pitääkin tuntua??
ap
Luin joskus jostain, että 10% ihmisistä ei saa endorfiineja liikunnasta ollenkaan. Kuulut ilmeisesti heihin.
Täällä toinen liikunnan vihaaja, mutta näistä pidän:
Kävely metsäpoluilla
Uinti
jooga
pilates
Joogaa ja pilatesta voi tehdä ilmaiseksi youtubesta löytyvien jumppavideoiden ansiosta omassa kodissa lattialla.
Plussapuolet: erittäin suuri ajansäästö, kun ei tarvitse erikseen lähteä mihinkään ja toinen plussa se, että ei maksa mitään
Vierailija kirjoitti:
Tulkaa mun luokse hyötyliikkumaan. Haravointia piisaa kymmeneksi tunniksi, halkojen pilkkomista päiviksi, jonka jälkeen niiden kuskausta ja pinoamista päiväksi. Sitten oli 18 000 kiloa sepeliä levitettävänä pihalle. Nuo kun on hoidettu niin lupaan että jokainen on laihtunut 10kg. Minä tarjoan terveelliset ruoat hyötyliikkujille.
...just ilmainen hyötyliikunta ei kelpaa, mutta sitten ollaan valmiit maksamaan satoja euroja siitä että pääsee nostelemaan tyhjänpäiväisiä puntteja tai juoksemaan matolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely reippaasti ei ole kivaa.
Jos tämä oli ap, niin eipä tässä ole sitten mitään tehtävissä ennen kuin korjaat asennettasi.
Ei ollut ap. Minä nimenomaan tykkään kävelystä, reippaastakin. Myös sauvakävelystä. Se ei kuitenkaan kuulemma riitä, koska syke ei nouse tarpeeksi. Lääkärin mielestä pitäisi sitten sauvajuosta ylämäkeen, että syke nousisi tarpeeksi..
ap
Lääkärisi on sitten ihan väärässä. Kyllä mulla nousee syke helposti 135:een, kun kävelen oikeasti kovaa. Ylämäkeä kun painan täysillä, niin 150 rikkoutuu helposti. Ja mä harrastan paljon liikuntaa ja olen hyvässä kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet vaan väkisin vaikka intervallitreeniä kehon painolla vartin ajan. Kovalla teholla niin menee minimiaika ja ei tartte kotoa lähteä.
Aivan. Nämä HIIT-treenithän sopii juuri munlaisille, kovaa treeniä vihaaville :D
Mun ongelma siis on se, että en pidä siitä tunteesta, kun on kovin hengästynyt ja hikoilee kuin sika. Jotkut saavat nimenomaan tuosta jotain hyvänolontunnetta, minä en. En saa edes jälkikäteen, vaikka joku euforinen tunne noista kovista rääkeistä pitäisi tulla. Tämä on se ongelma.
Toki jaksan ja pystyn vaikka juoksemaan tunnin, mutta se on inhottavaa, kamalaa, tylsää, kuristavan epämotivoivaa.
Haluaisin löytää siis liikunnan ilon. Sellaisen, että olispa kiva lähteä lenkille, uimaan tms. Mutta ei, paljon mieluummin kävelen vaan. En ole tähän päivään mennessä keksinyt lajia, josta löytyisi se "liikunnan ilo". Kyse ei voi olla yrittämisen puutteestakaan, koska tätä lajien metsästystä on harrastettu jo viisi vuotta. En ole huonossa kunnossa, mutta kohta olen, kun meinaan lopettaa liikkumisen kokonaan. Ei liikunnan pitäisi olla tällaista hampaat irvessä suoritettavaa pakkopullaa kenellekään. Vai onko se sitä kaikille? Siltäkö sen pitääkin tuntua??
ap
OK, et tykkää hikoilusta. Uinti on ainakin mielettömän hyvää urheilua (katso vaikka kilpauimareiden vartaloita), jossa tätä pulmaa ei ole, mutta monille se on epämotivoivaa kun ei osaa kunnolla. Ratkaisu on aikuisten tekniikkakurssi, joita varmasti löytyy Helsingin uimahalleista. Kun treenataan porukalla valmentajan johdolla, aika kuluu nopeasti eikä ehdi edes tajuta kuntoilevansa. Ja mitä enemmän kehittyy, sitä enemmän kiinnostuu. Opittavaa riittää koko loppuiäksi, sillä kilpauinti on teknisesti tosi haastavaa.
Sama pätee suunnistukseen, jota suosittelen myös, mutta siinä kyllä tulee yleensä hiki,
Sun pitää etsiä itsellesi treenikaveri. Silloin saat ajatukset muualle siitä hikoilusta.
Puhui se.
Koittakaa jaksaa lukea edes aloitusviestinennenkuin pieraisette vastauksen näppikseltänne.