V***u taas sitä samaa mantraa työterveyspsykologilta.

Toisinaan vetävät vähän liian helpon kautta noita neuvojaan. Kaikille samat neuvot, sitten kiitos ja näkemiin.

Psykologit, psykiatrit ovat täyttä huuhaata. Niitä kutsutaan mielenterveyden ammattilaiseksi. Ovat pelkkä vitsi.

Minusta tuossa on nyt se hyvä asia että sinä tajuat että ihan hanurista on niiden puuhastelu.

Moni ei tajua. Miten siitä voisi edetä? Oletko koskaan kokeillut sienestystä?

Mainitsen erikseen että en vittuile tässä nyt yhtään. Olen sairastanut nuorempana vakavan depression

ja siinä meinasi henki mennä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa on nyt se hyvä asia että sinä tajuat että ihan hanurista on niiden puuhastelu.

Moni ei tajua. Miten siitä voisi edetä? Oletko koskaan kokeillut sienestystä?

Mainitsen erikseen että en vittuile tässä nyt yhtään. Olen sairastanut nuorempana vakavan depression

ja siinä meinasi henki mennä.

En tunne sieniä yhtään enkä uskalla poimia jos ovatkin myrkyllisiä. Omaan myös onnettoman suuntavaiston joten kovin pitkälle/syvälle metsään en voi mennä. Ja se suurin syy...metsä on ahdistava paikka. Tuntuu ettei saa happea. Vähän kun ois ahtaanpaikan kammo.

Ap

Onko sun mahdollista jäädä lomalle vähäksi alkaa?

Vai oletko jo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa on nyt se hyvä asia että sinä tajuat että ihan hanurista on niiden puuhastelu.

Moni ei tajua. Miten siitä voisi edetä? Oletko koskaan kokeillut sienestystä?

Mainitsen erikseen että en vittuile tässä nyt yhtään. Olen sairastanut nuorempana vakavan depression

ja siinä meinasi henki mennä.

En tunne sieniä yhtään enkä uskalla poimia jos ovatkin myrkyllisiä. Omaan myös onnettoman suuntavaiston joten kovin pitkälle/syvälle metsään en voi mennä. Ja se suurin syy...metsä on ahdistava paikka. Tuntuu ettei saa happea. Vähän kun ois ahtaanpaikan kammo.

Ap

Metsiä on erilaisia, mutta jos ajatus metsästä ylipäätään ahdistaa niin tuli mieleen että

missä ahdistaa vähemmän? Entä onko paikkoja joissa ei ahdista laisinkaan tai vain jonkin verran?

Miten ihmeessä se metsä jotain parantaisi? Sama kun sanoisi, että mene siivouskomeroon tunniksi.

jos mulle sanottas terapiassa et mee mettään niin häipysin ovet paukkuen ja vaihtasin terapeuttia heti.

Vierailija kirjoitti:

Psykologit, psykiatrit ovat täyttä huuhaata. Niitä kutsutaan mielenterveyden ammattilaiseksi. Ovat pelkkä vitsi.

Suosittelen psykoarviointi oy:ta kovasti! Sai asioita aikaiseksi päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä se metsä jotain parantaisi? Sama kun sanoisi, että mene siivouskomeroon tunniksi.

Kyllä se nyt on vähän eri juttu.

Monille metsä on rentouttava ja voimaannuttava paikka.

Sekaisin Marista elokuvassa on kohtaus, jossa päähenkilö tilittää elämäänsä psykologin sohvalla, kun tämä hiipii selän takaa omaan tuoliinsa suu ruokaa täynnä. Kohtauksen katsominen naurattaa aina. Jotenkin vain tuli mieleen tästä aloituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä se metsä jotain parantaisi? Sama kun sanoisi, että mene siivouskomeroon tunniksi.

Kyllä se nyt on vähän eri juttu.

Monille metsä on rentouttava ja voimaannuttava paikka.

Monille, ei kaikille. -ohis-

Kuule, kyllä sulla joku asia onnistuu - vaikka et saakaan siitä iloa. Joka päivä selviöt hengissä, ehdit bussiin, saat juotua kahvikupin haaleana, ja joku työtehtäväkin onnistuu, lun et kerran ole saanut potkuja. Se, että sinä et tajua tätä itse, ei ole psykologin neuvojen huonoutta, vaan sinun haluttomuuttasi toteuttaa niitä.

Ei se psykologi voi heilauttaa mitään taikasauvaa, jolla asiasi alkavat yhtäkkiä mennä niin kuin haluat. Se voi vain yrittää auttaa sinua näkemään, mikä on jo ok.

Ja mene sinne metsään vapaapäivänäsi.

Mun kans piti käydä tt-psykologilla muutama kerta. Saatiin siten vedettyä rasti ruutuun jotta käyty on.  sellasta näytelmäähän se oli. 

Minua ahdistaa ja masentaa. Menen usein metsään (kaupunkimetsä). Jos alkaa ns.pelottaa niin ainakin masennus ja ahdistuksen tunne on kadonnut. Oikeasti, itselläni metsäinen lenkki tekee hyvää. Seuraa lintujen elämää tai kuuntelee niiden laulua. Niiden tehtävä löytää ruokaa ja lisääntyä. Kyllä siinä ahdistus hälvenee ja elämän palikat asettuvat omille paikoilleen. Eli mikä elämässä on tärkeää ja mikä ei.

Tsempit ap!

Hah, mä sain samanlaista "hoitoa" paniikkihäiriöön ihan psykiatrian poliklinikalla. Vielä 15 vuotta sitten nuorten mt-ongelmia yritettiin hoitaa ilman lääkkeitä. Siis hyvä ajatus, mutta toteutusmenetelmät vain pahensivat oloani ja lopulta piti hake pillerit. Onneksi löysin kaikkien vuosien jälkeen kunnollisen psykiatrin ja terapeutin. 

Metsällä on rauhoittava vaikutus osaan ihmisistä, sen takia sitä usein ehdotetaan. Pimeellä se ei kyllä mullekaan toimis, päivänvalossa kylläkin. Kuitenkin, jos metsä ei oo sun juttus, niin turha sitä on ehdotella. Kirja, jooga, jumppa, uinti, kävely, pelit, leivonta, ruuanlaitto jne, rentoutumis vaihtoehtoja on todella paljon, mieti mikä sulle toimis parhaiten. Kannattaa myös kertoa sille terapeutille, jos terapia ei toimi, pätevä terapeutti osaa kyllä muuttaa toimintatapaansa.

Vierailija kirjoitti:

Kuule, kyllä sulla joku asia onnistuu - vaikka et saakaan siitä iloa. Joka päivä selviöt hengissä, ehdit bussiin, saat juotua kahvikupin haaleana, ja joku työtehtäväkin onnistuu, lun et kerran ole saanut potkuja. Se, että sinä et tajua tätä itse, ei ole psykologin neuvojen huonoutta, vaan sinun haluttomuuttasi toteuttaa niitä.

Ei se psykologi voi heilauttaa mitään taikasauvaa, jolla asiasi alkavat yhtäkkiä mennä niin kuin haluat. Se voi vain yrittää auttaa sinua näkemään, mikä on jo ok.

Ja mene sinne metsään vapaapäivänäsi.

Näin se on. Moni ruikuttaa turhaan surkeaa elämäänsä, mutta asiat asettuisivat mittasuhteisiin, jos esim. sairastuisivat oikeasti vakavasti. Usein nämä valittajat haluavat piehtaroida surkeudessaan, eivätkä haluakaan nähdä jonkin asian toimivan. Saati, että voisivat kyseenalaistaa omia ajatuksiaan. Metsässä voisivat vaikka tajuta, että ovat yksi pieni osa tässä kokonaisuudessa, ehkä katoaisi se itsekäs, minäkeskeinen oman kurjan elämän ympärillä piehtarointi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule, kyllä sulla joku asia onnistuu - vaikka et saakaan siitä iloa. Joka päivä selviöt hengissä, ehdit bussiin, saat juotua kahvikupin haaleana, ja joku työtehtäväkin onnistuu, lun et kerran ole saanut potkuja. Se, että sinä et tajua tätä itse, ei ole psykologin neuvojen huonoutta, vaan sinun haluttomuuttasi toteuttaa niitä.

Ei se psykologi voi heilauttaa mitään taikasauvaa, jolla asiasi alkavat yhtäkkiä mennä niin kuin haluat. Se voi vain yrittää auttaa sinua näkemään, mikä on jo ok.

Ja mene sinne metsään vapaapäivänäsi.

Näin se on. Moni ruikuttaa turhaan surkeaa elämäänsä, mutta asiat asettuisivat mittasuhteisiin, jos esim. sairastuisivat oikeasti vakavasti. Usein nämä valittajat haluavat piehtaroida surkeudessaan, eivätkä haluakaan nähdä jonkin asian toimivan. Saati, että voisivat kyseenalaistaa omia ajatuksiaan. Metsässä voisivat vaikka tajuta, että ovat yksi pieni osa tässä kokonaisuudessa, ehkä katoaisi se itsekäs, minäkeskeinen oman kurjan elämän ympärillä piehtarointi.

Ihminen voi kärsiä niin monilla tavoin. Ei ole oikein reilua sanoa päänsärkypotilaalle, että älä valita, olisit tyytyväinen, kun ei ole aivokasvainta. Kyllä se päänsärky silti sattuu. Samoin sattuvat mielen oireilut ja elämä voi tuntua toisinaan todella pahalta. 

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä se metsä jotain parantaisi? Sama kun sanoisi, että mene siivouskomeroon tunniksi.

Itseäni metsässä kävely rauhoittaa ja saa hyvälle mielelle. Tosin ei niinkään pimeällä. Tähän vuodenaikaan ei oikein pääse arkisin valoisaan aikaan metsään kun kaikki se aika menee töissä istumiseen.