Oletteko saaneet perheneuvolasta apua kouluikäisen lapsen ongelmiin?

Lapsella on keskittymisvaikeuksia, peliriippuvuutta, hän saa raivokohtauksia, eikä viitsi panostaa juuri lainkaan kouluun, vaikka oppimisvaikeuksia hänellä ei olekaan. Lintsaa koulusta ja harrastuksista.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on keskittymisvaikeuksia, peliriippuvuutta, hän saa raivokohtauksia, eikä viitsi panostaa juuri lainkaan kouluun, vaikka oppimisvaikeuksia hänellä ei olekaan. Lintsaa koulusta ja harrastuksista.

t. ap

Minkä ikänen lapsi AP?

Juu. Hain apua tyttärellemme. Ongelmana olivat raivokohtaukset, ahdistus, syömishäiriöoireilu. Kolme vuotta siellä käytiin ihan turhaan. Mua äitinä syyllistettiin ja mulle kasattiin lisää velvollisuuksia, vaikka olin jo entuudestaan ihan poikki, koska olin mieheni omaishoitaja ja toinen lapsikin on nepsy-lapsi. Lopulta kyllästyin ja vein lapsen "ohi" perheneuvolan eukon psykiatrille, mutta sinnekin se ehti mua ja meidän elämäntilannetta päivittelemään ja torppasi näin ollen avunsaannin, vaikka lapsi juma.. lauta oli selvästi masentunut. En luovuttanut, vaan järjestin lapsen kouluterkan kautta psykiatriselle sairaanhoitajalle ja nyt, viimeinkin, joku muukin näkee, että lapsella on todellisia ongelmia, vääristynyt kehonkuva jne.. Mä olen tehnyt ihan kaiken, mitä inhimillisesti katsoen on mahdollista lapsen eteen, mutta mielenterveysongelmat ovat asia, johon mun rahkeet eivät riitä.

Eli kannattaa varautua siihen, että joudutte perheenä hommiin. Tietenkään perheneuvola ei ole sinällään mikään autuaaksitekevä asia, vaan koko perhettä tutkitaan ja annetaan ohjeita, miten toimia. Mäkin tein, mitä käskettiin, mutta eipä auttanut, ongelmat ovat öahentuneet, toivottavasti teille käy paremmin.

Onko koulun kautta haettu/saatu apua? Luulisi että kuraattorin, terveydenhoitajan ja opettajan kanssa olisi jo keskusteltu jatkotoimista.

Mietin myös kannattaako ottaa yhteyttä mieluiten perheneuvolaan vai koulukuraattoriin/ koulupsykologiin, kun 7-vuotiaalla on vaikeuksia hillitä tunteitaan, vaikeuksia kaverisuhteissa ja oireilee vanhempien eroa?

Tuntuu että itse ei osaa enää edes objektiivisesti tarkastella koko tilannetta, olen lukenut kaikenmaailman opukset ja ottanut käytäntöön vinkit, mutta tuntuu etten pärjää lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Onko koulun kautta haettu/saatu apua? Luulisi että kuraattorin, terveydenhoitajan ja opettajan kanssa olisi jo keskusteltu jatkotoimista.

Koulun kautta yritin ensin hakea apua. Lapsi pääsi monialaisen tuen piiriin, mutta edelleen wilmasta tulee päivittäin ikäviä viestejä. Omasta mielestäni lapsen oireet sopivat johonkin ADHD:n muotoon, mutta opettajan mielestä ei ole sitä, vaikka itsekin valittaa jatkuvasti keskittymisen herpaantumisesta, tunneilla leikkimisestä, myöhästelystä, oppivälineiden puuttumisesta, lintsaamisesta, koulualueelta poistumisesta, puhelimen luvattomasta käytöstä yms. kielletyistä puuhista. Koulupsykologi ei saanut lapsesta mitään irti, koska tämä on vieraiden aikuisten kanssa hyvin varautunut ja vähäsanainen. Kavereidensa kanssa on sitäkin vilkkaampi ja tekee kaikenlaisia luvattomia asioita. Kotona valehtelee ja varastelee esimerkiksi karkkia ja rahaa. Lapsi on nyt 6. luokalla. Ilmeisesti opettaja haluaa päästä hänestä vain nopeasti eroon, sillä luokalla on muitakin jopa vielä pahempia tapauksia. Koulukurattorinkaan kanssa juttelusta ei ole ollut apua. ap

En saanut, kerran käytiin ja aivan turhaa liirumlaarumia oli.

Alunperin hakeuduin sinne 10-vuotiaani minuun kohdistuvien raivokohtausten ja rajun nimittelyn vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

En saanut, kerran käytiin ja aivan turhaa liirumlaarumia oli.

Alunperin hakeuduin sinne 10-vuotiaani minuun kohdistuvien raivokohtausten ja rajun nimittelyn vuoksi.

Sitä minäkin pelkään, että on pelkkään ajanhukkaa. En oikein pystyisi olemaan töistä pois ja muutenkin on arki ollut kovin raskasta. Meillä myös lapsi on alkanut saamaan raivokohtauksia esim. jos kiellän pelaamisen. Toistaiseksi ne ovat purkautuneet ovien paiskomisena, seinien hakkaamisena ja nimittelynä. Huolestuttaa, kuinka pahaksi tilanne menee, kun lapselle tulee murrosikä, kun nyt on jo näin vaikeaa. tällainen käytös ei ole normaalia ja veikkaan, että lapsella on joku neurologinen häiriö. Toinen lapsemme on aivan normaali ja käyttäytyy ikätasoisesti ja asiallisesti, joten en usko, että kasvatuskaan on mennyt pieleen.

ap

Onko perheneuvolan kautta mahdollista saada lähetettä neurologisiin tutkimuksiin, jos epäillään ADHD:ta tai jotain muuta vastaavaa? ap

Onko kenelläkään hyviä kokemuksia vai onko se käytännössä pelkkää lässytystä ja kotitehtäviä vanhemmille? ap

Vierailija kirjoitti:

Mietin myös kannattaako ottaa yhteyttä mieluiten perheneuvolaan vai koulukuraattoriin/ koulupsykologiin, kun 7-vuotiaalla on vaikeuksia hillitä tunteitaan, vaikeuksia kaverisuhteissa ja oireilee vanhempien eroa?

Tuntuu että itse ei osaa enää edes objektiivisesti tarkastella koko tilannetta, olen lukenut kaikenmaailman opukset ja ottanut käytäntöön vinkit, mutta tuntuu etten pärjää lapsen kanssa.

Kannattaa hakea apua ensin koulun kautta. Saa ehkä nopeammin. Tai riippuu kunnasta.

Se juuri onkin monelle vanhempana vaikeaa, kun joutuu itse tekemään töitä pitkäjänteisesti. Lasta autetaan usein parhaiten vanhemman kautta, varsinkin pientä lasta. Tätä monen on vaikea tajuta ja hyväksyä. Ei kaikki lapset ole nepsy-lapsia.

Hyppäät luultavasti ojasta allikkoon. Lasu lähtee sieltä ja apua et saa. Kannattaisi hakeutua oikeille ammattilaisille eikä tuonne.

Vierailija kirjoitti:

Hyppäät luultavasti ojasta allikkoon. Lasu lähtee sieltä ja apua et saa. Kannattaisi hakeutua oikeille ammattilaisille eikä tuonne.

No ei lähde. Ovat korkeammin koulutettuja kuin psykiatriset sairaanhoitajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyppäät luultavasti ojasta allikkoon. Lasu lähtee sieltä ja apua et saa. Kannattaisi hakeutua oikeille ammattilaisille eikä tuonne.

No ei lähde. Ovat korkeammin koulutettuja kuin psykiatriset sairaanhoitajat.

Kyllä se kuuluu aika vakiokäytäntöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut, kerran käytiin ja aivan turhaa liirumlaarumia oli.

Alunperin hakeuduin sinne 10-vuotiaani minuun kohdistuvien raivokohtausten ja rajun nimittelyn vuoksi.

Sitä minäkin pelkään, että on pelkkään ajanhukkaa. En oikein pystyisi olemaan töistä pois ja muutenkin on arki ollut kovin raskasta. Meillä myös lapsi on alkanut saamaan raivokohtauksia esim. jos kiellän pelaamisen. Toistaiseksi ne ovat purkautuneet ovien paiskomisena, seinien hakkaamisena ja nimittelynä. Huolestuttaa, kuinka pahaksi tilanne menee, kun lapselle tulee murrosikä, kun nyt on jo näin vaikeaa. tällainen käytös ei ole normaalia ja veikkaan, että lapsella on joku neurologinen häiriö. Toinen lapsemme on aivan normaali ja käyttäytyy ikätasoisesti ja asiallisesti, joten en usko, että kasvatuskaan on mennyt pieleen.

ap

Kuinka usein poika saa raivokohtauksia? Miten toimitte silloin. 

Kyselen ihan siksi, että oma 11v sai hirveitä raivokohtauksia ja jopa muutaman kerran paniikkikohtauksen kaltaista oireilua liittyen pelaamiseen tai oikeastaan siihen, että peliaika loppui tai ei pystynyt pelaamaan. Omalla pojalla on selvästi vaikeuksia keskittymiskyvyssä, jatkuvaa liikehdintää ja vilkkautta, mutta kaikkein huolestuttavinta on ollut tuo taipumus riippuvuuteen, joka siis tällä hetkellä konkretisoituu pelaamiseen. Koulu on aina sujunut hyvin, joten siellä ei ole ollut ongelmia kuin muutaman kerran.

Itse tein niin, että jos lenti tavaroita, potki seiniä, rikkoi paikkoja tai nimitteli minua, katkaisin netin viikoksi. Hyvällä käytöksellä sai aina yhden päivän pois eli mahdollisesti jo kolmen päivän päästä pääsi pelaamaan, jos käytös oli ollut hyvää. Paniikkikohtauksissa ja raivokohtauksissa pidin ihan fyysisesti paikallaan, mikä on kyllä tosi rankkaa, kun kyseessä on kuitenkin jo niin iso lapsi. Kun raivo muuttui itkuksi, silitin ja sylittelin ja juteltiin siitä, miksi tuli niin paha olo, kun piti lopettaa pelaaminen. Nyt poika on kohta 13v eikä ongelmia enää ole.

Vaikeimpana ajanjaksona lapsella oli myös vaikea saada unta, koska pelit pyörivät niin kovasti mielessä. Silloin laitoin lapsen ihan nukkumaan niin, että silittelin vieressä ja pidin kainalossa kunnes nukahti. Pojalle se tuntui olevan tosi tärkeää ja sanoi myöhemmin, että sillä oli suuri vaikutus, ettei enää niin raivonnut. 

Tsemppiä ja toivottavasti saat apua perheneuvolan kautta. Itse uskon, että on hyvin paljon kiinni työntekijöistä, millaista palvelua ja ohjausta sieltä saa. Jos tuntuu, ettei toimi, etsi aktiivisesti itse muualta apua. Kaikkea hyvää teille! 

Piti ihan googlata, kun paikkakunnallamme ei ole perheneuvolaa. On kyllä perhesuunnitteluneuvola, jossa siis ehkäisyasiat ja raskaudenkeskeytykset hoidetaan. Ja sitten on erityisnuorisotyötä ja nuorisokeskusta. 

Saimme nuoremllemme apua viimeksi mainitusta kyllä ja mahtavaa palvelua olikin. Huumeseuloja mm. Tuon paikan olemassaolosta kuulin kuraattorilta jossain vanhempainillassa. Tuolla työskenteli mm sairaanhoitaja ja sosiaalityöntekijä

Keskittymisen häiriöön saimme hoitoa nuorisopykiatrian polilta, koululääkärin lähettellä.

Peli lakko ja kaveripiiristä häiriköt pois. Ensimmäinen "helppo" toteuttaa, toinen ei niinkään välttämäti.

Voi ingelmat loppua kun saisi orti pelikoukusta. Toivottavasti saatte siihen asiallista ja hyvää apua.

Olen tuo neljäs kommntoija. Vielä lisäisin, että vaikka perheneuvolakäynnit olivat meille riittämätön apu, niin kyllä mun ja tyttären vuorovaikutus parani niiden käyntien ja kotitehtävien myötä. Raivarit tasoittuivat järkeviin mittasuhteisiin ja tutustuttiin toisiimme uudelleen, kun kaikki aika oli mennyt mulla tulipalojen sammuttamiseen. Mutta aikaa se otti ja kysyi hermoja.