Lapsipäivitykset Whatsappissa… apua kaivataan!

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tapaus vastaa siis sitä, että joku lähettää sinulle, ja vain sinulle, omalla nimelläsi, suoraan postiluukkuusi kuvia. Joka päivä. Kuvia joita vastaanottaja ei halua. Ja tottakai tähän sisältyy oletus reagointiin, eli ajatellaan että on hyvätapaista vastata jotain.

No siis just tämä... :-/

Sillä mä lähdin täältä kysymään neuvoa, kun eilen sain jo hienovaraisen ”nootin” tältä ystävältä...

(”Tiinalle tuli vähän paha mieli kun et kommentoinut kuvaa...”)

Oon siis tosiaan ignoorannut nuo kuvat jo jonkin aikaa, ja nyt ilmeisesti tuo huomattu ja närkästytty siitä :-(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...Samaan syssyyn ehdota vaikka tapaamista. Äitiys on yksinäistä eikä monilla ole ketään kenelle kertoa mistään. Mieti voisitko auttaa.

Rupesin oikein miettimään tätä... Ei ole tosiaan tullut pitkään aikaan vierailtua hänen luonaan, kun se jotenkin ahdistaa että se lapsi on kaiken keskiössä ja ihan koko ajan!

Se on mun mielestä jotenkin poikkeuksellisen huomion kipeä, aikuiset ei saa keskenään rauhassa jutella 2 minuuttia pidempään, kun se jo puhua pälpättää päälle, tai alkaa huutaa mikäli siihen ei heti äitinsä reagoi.

Kai 6-vuotiaalla pitäisi jo joku käsitys olla mikä on korrektia ja mikä ei?

-AP

Alussa oli 3v. Laatua provoihin!

Laitat hänet äänettömälle ja ettei whatsapp avaa niitä kuvia, niin ei vie puhelimestakaan tilaa.

Tai sitten kerrot, että sulla on puhelin tukossa sen kuvia, että jos lähettäis vähemmän niitä. Vetoat "pa s kaan" puhelimeesi siis. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...Samaan syssyyn ehdota vaikka tapaamista. Äitiys on yksinäistä eikä monilla ole ketään kenelle kertoa mistään. Mieti voisitko auttaa.

Rupesin oikein miettimään tätä... Ei ole tosiaan tullut pitkään aikaan vierailtua hänen luonaan, kun se jotenkin ahdistaa että se lapsi on kaiken keskiössä ja ihan koko ajan!

Se on mun mielestä jotenkin poikkeuksellisen huomion kipeä, aikuiset ei saa keskenään rauhassa jutella 2 minuuttia pidempään, kun se jo puhua pälpättää päälle, tai alkaa huutaa mikäli siihen ei heti äitinsä reagoi.

Kai 6-vuotiaalla pitäisi jo joku käsitys olla mikä on korrektia ja mikä ei?

-AP

Alussa oli 3v. Laatua provoihin!

Eipä ollut. vaan Viimeiset 3vuotta lähetellyt noita kuvia.

LUETUN YMMÄRTÄMINEN!!!

Vierailija kirjoitti:

Laitat hänet äänettömälle ja ettei whatsapp avaa niitä kuvia, niin ei vie puhelimestakaan tilaa.

Tai sitten kerrot, että sulla on puhelin tukossa sen kuvia, että jos lähettäis vähemmän niitä. Vetoat "pa s kaan" puhelimeesi siis. ;)

Hei ap, sinuna käyttäisin tätä.

Ei ole mitenkään normaalia lähettää joka päivä tai edes kerran viikossa kuvia lapsestaan kaverille. Tai edes isovanhemmille, jollei nämä nimenomaan sitä pyydä. Onko kaverillasi kaikki ihan ok? Toisaalta, jos jo kolme vuotta on tehnyt tuota, niin ei kai se mikään maniakaan voi olla?

Voi ei… olis vaan vissiin kannattanu sietää noita kuvia…

Vastasin nyt ystävälleni tuohon viestiin, ja selitin että en toki halua aiheuttaa pahaa mieltä lapselle, mutta en vaan ehdi/jaksa kaikkiin kuvaviesteihin reagoida.

Ystäväni soitti minulle äsken, ja haukkui minut itsekkääksi paskaksi. :-(

Olin aika äimistynyt, ja hämmästelin miten reagoimattomuuteni on loukannut näin kovasti.

Paljastui että kuvia tosiaan lähetellään aika monellekin, ja sitten Tiinan kanssa yhdessä katsellaan mitä kukakin on kuvaviesteihin vastannut.

Nyt mun pitäisi kuulemma pyytää Tiinalta anteeksi, tai ystävyytemme oli tässä.

Voi apua, mitä mä teen?!?

Toisaalta en haluaisi ystävääni menettää, mutta tuntuu tuo anteeksi pyytäminenkin vähän väärältä ratkaisulta.

Eikö tuolla tavalla anneta vähän vääränlainen viesti, ja pönkitetä lapsen itsetuntoa vähän liikaa?

-AP

Hah hah. En kyllä usko tuota viimeistä ap:n viestiä. Tämän täytyy olla provo.  

Mykistä se ystävä ja lakkaa pohtimasta hänen lapsen kasvatustaan.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei… olis vaan vissiin kannattanu sietää noita kuvia…

Vastasin nyt ystävälleni tuohon viestiin, ja selitin että en toki halua aiheuttaa pahaa mieltä lapselle, mutta en vaan ehdi/jaksa kaikkiin kuvaviesteihin reagoida.

Ystäväni soitti minulle äsken, ja haukkui minut itsekkääksi paskaksi. :-(

Jos tämä olisi totta, vastaisin ilman muuta että olen pahoillani jos pahoitin Tiinan mielen, mutta en aio jatkossakaan kommentoida jokaista kuvaa, ja jos tämä vaikuttaa ystävyyteemme, sille ei voi sitten mitään. Toivon hyvää jatkoa teille.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo muuten lapsen kehityksen kannaltakaan ihan turvallista?

Selailin noita kymmeniä ja taas kymmeniä kuvia joita olen viimeisen 3 vuoden aikana saanut, ja huomasin että alkupään kuvissa lapsi on ihan luonnollisesti keskittyneenä omiin

askareisiinsa, mutta viimeisen vuoden aikana on tapahtunut selvä muutos, lapsi ihan selvästi POSEERAA kuvissa!

-AP

Eikä! Nyt on kyllä jotain häikkää jos ihan POSEERAA valokuvissa 😂

Hei oikeesti...

Älä reagoi kuviin kuin laittamalla esim peukun?

Vierailija kirjoitti:

Alussa oli 3v. Laatua provoihin!

Niin siis noita kuvia alkoi tulla noin 3 vuotta sitten.

Ystäväni ei oikeastaan pitänyt mitään yhteyttä lapsen ensimmäisen kolmen ikävuoden aikana, siis yhtään kehenkään tässä meidän kaveripiirissä.

En tästä loukkaantunut tietenkään, koska pikkulapsi-arki voi olla tosi uuvuttavaa

Aika vahvasti Narskulta vaikuttaa... sekä äiti että lapsi...

Just joo… :-(

Aika pitkään tämä keskustelu pysyikin asiallisena ennen kuin joku tuli trollaamaan.

Mun mielestä näitä narsisti-diagnooseja ei pitäisi antaa liian kevyesti, varsinkaan ihmisiä tapaamatta!!!

Vai halutaanko vaan olla ilkeitä :-(

-AP

Älä nyt missään nimessä ainakaan ala pyytelemään siltä lapselta anteeksi!!!

Siinä käy nimittäin niin että se alkaa sen jälkeen entistä enemmän vaatia itsensä ihailua, ei pelkästään sinulta, vaan muiltakin ihmisiltä ympäristössään...

Niinpä. Näin itsekin järkeilin, en aio pyytää anteeksi.

Mietin jo pitäisikö mun mennä käymään tänään, selvittää asiat ihan kasvotusten.

Tilanne tuntuu nyt vaan niin tulehtuneelta, että ehkä on viisaampaa antaa vähän ”pölyn laskeutua” ensin