Kohta alkaa joulustressi joten sen kunniaksi... Karmein joulu joka sinulla ikinä on ollut?

No pahin on varmaan se kun olin lapsi ja isä oli kidnapannut minut papan tykö eikä joulusta ollut tietoakaan, pelkkiä humalaisia ukkoja ja kossupulloja pitkin pöytiä. Onneksi äiti kidnappasi takaisin kun isä sammui.

Toiseksi hirvein oli se kun lasten isän kans päätettiin viettää ensimmäinen eron jälkeinen joulu yhdessä lasten takia. No eihän se vätys ollut edes siivonnut jouluksi, joulukuusi ja kaikki puuttui ja oli ihan hirveä tunnelma. Lähdin yhdeltätoista omaan kotiin nukkumaan kun lapset nukahti. Teki vielä lasu ilmoituksen naistystävänsä kanssa siitä että en ollut lasteni kanssa yötä jouluna.

Teini-iässä, kun yh-äitini lähti aattoaamupäivän joulukirkosta miesystävälleen ja siskoni yritti riitelemällä pitää äidin aattona kotona meidän lasten kanssa, kun huomasi äidin aikeet.

Mummo kuoli, veli oli vaimonsa kanssa synnyttämässä ja omat lapset oli 40 asteen kuumeessa. Terveisiä vaan tutuille.

Joulun alla 2007 sain tietää olevani HIV-positiivinen. Joulu kului yötöissä, joihin olin ennalta lupautunut, ja tulevaa pelätessä.

En ole koskaan potenut joulustressiä eikä ole ollut, onneksi, mitään dramaattisia sairastumisia tms. jotka olisivat osuneet juuri joulun aikaan.

Tämänkin joulun vietän juuri siten kuin itse haluan, ihan ilman stressiä, matkoilla.

Ei ole mitään joulustressiä eikä edes tule koska emme vietä juurikaan joulua eli se ei eroa normi viikonlopuista juuri mitenkään. Ehkä käyn hautausmaalla poikkeuksena.

Pahimmat muistot on edesmenneen isäni kaatokännit, väkivaltaisuus ja poliisit. Pilasi joka ikisen joulun lapsuudessani niin kauan kuin eli.

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä, kun yh-äitini lähti aattoaamupäivän joulukirkosta miesystävälleen ja siskoni yritti riitelemällä pitää äidin aattona kotona meidän lasten kanssa, kun huomasi äidin aikeet.

Siis apua, olitteko te lapset yksin kotona jouluaattona kun äiti oli heilastelemassa?

Hulluja kaikki kirjoitti:

No pahin on varmaan se kun olin lapsi ja isä oli kidnapannut minut papan tykö eikä joulusta ollut tietoakaan, pelkkiä humalaisia ukkoja ja kossupulloja pitkin pöytiä. Onneksi äiti kidnappasi takaisin kun isä sammui.

Toiseksi hirvein oli se kun lasten isän kans päätettiin viettää ensimmäinen eron jälkeinen joulu yhdessä lasten takia. No eihän se vätys ollut edes siivonnut jouluksi, joulukuusi ja kaikki puuttui ja oli ihan hirveä tunnelma. Lähdin yhdeltätoista omaan kotiin nukkumaan kun lapset nukahti. Teki vielä lasu ilmoituksen naistystävänsä kanssa siitä että en ollut lasteni kanssa yötä jouluna.

Oli itse lasten kanssa ja teki ilmoituksensiitä että sinä et ollut?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään joulustressiä eikä edes tule koska emme vietä juurikaan joulua eli se ei eroa normi viikonlopuista juuri mitenkään. Ehkä käyn hautausmaalla poikkeuksena.

Pahimmat muistot on edesmenneen isäni kaatokännit, väkivaltaisuus ja poliisit. Pilasi joka ikisen joulun lapsuudessani niin kauan kuin eli.

Saanko udella, ei siis ole tarkoitus kauhistella ja kunnioitan kyllä ihmisten eri tapoja, mutta mietin että miksi et vietä joulua? Onko sinulla lapsia, ja jos on niin miten he ottavat jouluttomuuden?

Olin 10-vuotias, ja vahnempieni avioliitto veteli viimeisiään. Äiti joi itsensä tolkuttomaan humalaan, riiteli isän kanssa ja lähti yönselkään omien sanojensa mukaan "kertomaan tosiasiat sille h*******" jonka kanssa isä oli aiemmin häntä pettänyt. Ei mitään muistikuvaa, koska hän tuli kotiin tai edes että mitä sinä aattona tapahtui sen jälkeen.

Se oli viimeinen joulu ydinperheessä, ja ylipäätään viimeinen joulu omassa kodissa. Sen jälkeen aikuisikään asti ja silloinkin vielä, olen viettänyt aaton muiden nurkissa tuntien oloni täysin ulkopuoliseksi ja ei-toivotuksi. Milloin oltiin isän uuden naisystävän luona, milloin olin poikaystävän lapsuuden kotona. Yhden joulun vietin masentuneena täysin yksin.

Vasta kun tapasin nykyisen mieheni ja sain omia lapsia, jokin ripaus joulun taikaa on ollut taas aistittavissa.

Perheessä alkoi vatsatauti jouluaattona. Ei oikeastaan hullumpi joulu, kun sai pysyä suurimmaksi osaksi sängyssä. Lapset olivat jo kouluikäisiä, joten oksentelut sujuivat heiltäkin itsenäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Hulluja kaikki kirjoitti:

No pahin on varmaan se kun olin lapsi ja isä oli kidnapannut minut papan tykö eikä joulusta ollut tietoakaan, pelkkiä humalaisia ukkoja ja kossupulloja pitkin pöytiä. Onneksi äiti kidnappasi takaisin kun isä sammui.

Toiseksi hirvein oli se kun lasten isän kans päätettiin viettää ensimmäinen eron jälkeinen joulu yhdessä lasten takia. No eihän se vätys ollut edes siivonnut jouluksi, joulukuusi ja kaikki puuttui ja oli ihan hirveä tunnelma. Lähdin yhdeltätoista omaan kotiin nukkumaan kun lapset nukahti. Teki vielä lasu ilmoituksen naistystävänsä kanssa siitä että en ollut lasteni kanssa yötä jouluna.

Oli itse lasten kanssa ja teki ilmoituksensiitä että sinä et ollut?

Joo, hän itse oli lasten kanssa kotona ja tilasi naisystävänsä sinne minun lähdön jälkeen. Yhdessä sitten tehtailivat lasu ilmotuksen koska olivat sitä mieltä etten välitä lapsista koska en ole niiden kanssa joulun yli yöpynyt. Ne kaksi tehtaili noita ilmoituksia ties mistä ja lastensuojelusta lähinnä naureskeltiin koko asialle.

Mietinpävain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä, kun yh-äitini lähti aattoaamupäivän joulukirkosta miesystävälleen ja siskoni yritti riitelemällä pitää äidin aattona kotona meidän lasten kanssa, kun huomasi äidin aikeet.

Siis apua, olitteko te lapset yksin kotona jouluaattona kun äiti oli heilastelemassa?

Juurikin näin, kuten yleensä muulloinkin. Ainoa ero oli että siskoni yritti vedota äitiin että jouluaattona olisi toisin. Äitini kuitenkin ”karkasi”, oletti varmaan että teinit ovat jo niin isoja ettei tarvitse enää olla kotona.

Sain jonkun kurkkutulehduksen tms, kurkku oli niin kipeä ettei suuta pystynyt avaamaan. Tietenkään nielemisestäkään ei tullut mitään ja meni jouluruuat ohi suun:(

Jouduin tekemään abortin vähän ennen joulua vaikka en olisi halunnut. Hirveät kivut ja vuoto. Tosi kipeänä ja kuumeisen yh:nä yritin sitten siivota ja laitella joulua ja pitää tunnelmaa yllä. Vielä aattona oli inkovaippaa vaihdettava pahan vuodon takia ja yritettävä hymyillä ja huolehtia erityisestä leikki-ikäisestä yksin. Osa päivästä paskamaisten ihmisten seurassa.

Mulla on kaks tasavahvasti ankeaa joulua. Toinen oli se, kun olin 10-vuotias ja oltiin muutettu kaupungin vuokra-asunnosta omistusasuntoon käytännössä ilman omia säästöjä. Äiti oli riipinyt rahaa johonkin asunnon maksuerään niin ettei joululahjoihin oikein ollut rahaa. Muutto oli viikkoa ennen joulua ja saatiin jotkut muutaman markan joululahjat ja sitten avaimet siihen uuteen kotiin. Äidin ajatuksissa varmaan ne kotiavaimet oli hienoin lahja ikinä, mutta mulle se joulu jäi mieleen sellaisena, että oli ankeaa ja köyhää. 

Toinen ankea joulu oli, kun olin 19-vuotias. Olin lukion jälkeen kesätöissä ja tein ylitöitä hulluna ja ekaa kertaa elämässäni oli jonkin verran rahaa. Lapsuudenperheen kanssa ei tehty ensimmäistäkään ulkomaanmatkaa (ei ollut varaa, äiti teki yksin muutaman reissun kun oltiin teinejä) joten oli ihan mahtavaa päästä omilla rahoilla Miamiin. Lainasin pikkuveljelle rahat, että hän pääsi mukaan, yksin ei olisi tullut lähdettyä. No tähän asti upeeta ja mahtavaa. Mutta kun oli lähdön aika, meidän lento oli myöhässä ja ihan kunnolla. Rahat meillä oli aikalailla loppu ja meillä ei ollut oikein lämpimiä vaatteita (eikä rahaa ostaa). Oltiin siellä Miamissa kesävaatteissa, lämpötila +2C eikä rahaa mihinkään. Hotellihuone piti luovuttaa klo 14 ja sen jälkeen meillä ei ollut edes hengailupaikkaa. Ja hotellissa tuolejakin hintelästi. Oli aika ankea jouluaatto, meidän olisi pitänyt olla jo jouluaaton aamuna kotona. Lopulta oltiin kotona joulupäivänä joskus klo 19. Hiton tylsää ja ankeaa oli siellä kylmässä ilman rahaa, huoltsikalta ostettiin joku kahden dollarin kakunpalanen jossa oli joulupukin naamari, et olis edes jotain joulutunnelmaa.

No, nää on kaukana sellaisesta missä isä juo itsensä känniin ja hakkaa äidin ja lapset. Mut mun asteikolla ankeita jouluja molemmat.

Joku lapsuuden ja nuoruuden jouluista. Aatto huipentui aina äidin marttyyrikänniin, sammui sohvalle ja täytyi varoa herättämästä, ettei tullut korville.

Vai olisiko se kerta, kun äitiä ei kuulunut kotiin. Aattona aloin valmistella jouluruokia, sen mitä teininä osasin. Viimein äiti kotiutui iltapäivällä humalassa, alkoi heti oven avauksella haukkua, kun ei ruoka ollut tarpeeksi valmiina ja pyyhkäisi kiroten tekeillä olevat tuoresalaattitarpeet tiskiveteen.

Monet itkut olen jouluisin itkenyt ja vieläkään, keski-ikäisenä, joulu ei tunnu hyvältä. Odotan kyllä joulua ja lasten kanssa laitan, mutta tyhjyyden tunne aattona musertaa vuodesta toiseen. Kun saan lapset maailmalle, vietän joulut vaikka ulkomailla.

Mietinpävain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään joulustressiä eikä edes tule koska emme vietä juurikaan joulua eli se ei eroa normi viikonlopuista juuri mitenkään. Ehkä käyn hautausmaalla poikkeuksena.

Pahimmat muistot on edesmenneen isäni kaatokännit, väkivaltaisuus ja poliisit. Pilasi joka ikisen joulun lapsuudessani niin kauan kuin eli.

Saanko udella, ei siis ole tarkoitus kauhistella ja kunnioitan kyllä ihmisten eri tapoja, mutta mietin että miksi et vietä joulua? Onko sinulla lapsia, ja jos on niin miten he ottavat jouluttomuuden?

Lapseni on jo yli kolmekymppinen ja viettää joulua oman puolisonsa kanssa. Joulua en vietä siksi, ettei sillä ole minulle mitään syvempää merkitystä. Silloin, kun lapseni asui vielä kotona ja vietimme joulua yhdessä, menimme yleensä vanhempieni luo koska maalla oli mukavampaa viettää joulua ja koska joulu-, pääsiäis- ja kesälomat olivat melkeinpä ainoat ajat, kun oli riittävästi lomapäiviä, että sinne saakka kannatti matkustaa. Mutta en koe, että olisin silloinkaan joulusta ottanut stressiä, vaikka osallistuin tietysti ruokien tekemiseen, siivoukseen jne.

Setäni monta tuntia kestänyt jonkin sortin juoppohulluuskohtaus, ja sen laukaisema stressimigreeni itsellä koko seuraavan päivän.

Se oli varmaan se pahin.

Nykyään joulut ovat lähinnä yksi suoritettava asia muiden joukossa. Mutta ruoka on ihan jees.

Miula oli mykoplasma, jota lääkärit eivät tunnistaneet ja olin ihan puolikuntoinen juostessani jouluostoksilla ja muutenkin asioilla.  Tytär oli tulossa teini-ikään ja se jyräsi rajusti päälle ,kaikki oli haista vi""a ja ovien paiskomista eikä tietokaan että olisi auttanut missään.  Jouluaattona  sain sitten niin pahan hengenahdistuksen että mies vei sairaalaan , siinä vaiheessa viimein kunnolla tutkittiin ja todettiin mykoplasman muuttuneen kuumettomaksi keuhkokuumeeksi. 

Ps. Mies  raatoi 12-tuntisia työvuoroja jos joku miettii nyt miksei auttanut , vaan kaikki oli kipeän äidin ja äreän teinin harteilla.