Kohta alkaa joulustressi joten sen kunniaksi... Karmein joulu joka sinulla ikinä on ollut?

Mietinpävain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään joulustressiä eikä edes tule koska emme vietä juurikaan joulua eli se ei eroa normi viikonlopuista juuri mitenkään. Ehkä käyn hautausmaalla poikkeuksena.

Pahimmat muistot on edesmenneen isäni kaatokännit, väkivaltaisuus ja poliisit. Pilasi joka ikisen joulun lapsuudessani niin kauan kuin eli.

Saanko udella, ei siis ole tarkoitus kauhistella ja kunnioitan kyllä ihmisten eri tapoja, mutta mietin että miksi et vietä joulua? Onko sinulla lapsia, ja jos on niin miten he ottavat jouluttomuuden?

Ei ole lapsia. Jos olisi niin tietysti heille joulu tehtäisiin. Mieheni ei välitä joulusta eikä koristeista jne. Hänelle on pääasia että pääse töistä pidemmälle tauolle huilimaan. Itsekin aloin asiaa miettimään ja alkoi tuntua luonnolliselta ettei joulua mitenkään niin erikoisesti vietetä. On helpotus ettei tarvitse ostaa lahjoja ja turhaa krääsää. Lisäksi luovuin kinkunsyönnistä jne ihan eläinten ja ilmastonmuutoksen vuoksi. Puhdas ja siisti koti on tietysti ja jotain jouluruokaa saattaa olla kuten vaikkapa lanttu- ja perunalaatikkoa jne. Mutta ei siis mitään sen kummempaa jouluhärdelliä.

Aatto huipentui aina äidin marttyyrikänniin

Tämä. Muistan monien muiden joukosta yhden joulun kun äiti oli meidän muiden, isä, minä ja siskoni, ollessa kuusenhakumatkalla narauttanut korkin auki. Palauttuamme alkoi pitkät paasaukset että koko kuusi pitäisi hakata polttopuiksi, mitä sillä tekee, hän ei ainakaan tarvitse koko kuusta. Uskalsimme kai jotain sanoa vastaan, en muista mitä, sillä äitimme huusi että hänelle saa aina v*ttuilla niin paljon kuin sielu sietää. Sisareni alkoi itkeä jolloin äidillemme tuli hätä lopettaa itku ettei saa haukkuja isältämme ja sitten oltiin niin mielinkielin että.

Lapsena se joulu, kun vaari kuoli aatonaattona. Aikuisena ensimmäinen (ja viimeinen) joulu anoppilassa.

Ensimmäinen joulu erilleenmuuton jälkeen. Silloin kesällä tuntui tosi hyvältä ajatukselta pitää kiinni perinteistä ja osoittaa, että mehän ollaan aikuisia ihmisiä jotka hoitaa yhden joulun, lasten takia.

Eihän se ollut enää yhteinen joulu.

Tuntui pahalta olla entisessä keittiössäni. Kuusi oli jo koristeltu. En tietenkään mennyt joulusaunaan. Lahjoissa ei ollut mitään taikaa ja samusirkan jälkeen pakkasin lapset ja lahjat autoon ja jatkettiin joulun viettoa.

Joutui olemaan tunnin vittumaisten sukulaisten seurassa.

Oltiin muutettu pois rivitalosta kerrostaloon, ja äiti joi aattona itsensä humalaan, ja lähti yön selkään uhaten tappaa entisen naapurimme.

Aamuyöstä äiti tuli takaisin, ja isä, joka nukkui minun huoneessani (koska sinne äiti ei yleensä tullut saksien tai veitsen kanssa uhkailemaan isää), näytti minulle elein että ole nukkuvinasi.

Sitten kuuntelin muutaman tunnin äidin kännistä huutoa ja uhkailua.

Edelleen mietin, miten kukaan naapuri ei soittanut poliiseja paikalle. Oli joulurauhakin julistettu...

Jotain 7 vuotiaana mun vanhemmat riiteli ja joi viinaa jouluna ja olivat ihan sekaisin ja sitten isä alkoi heittelee huonekaluja parvekkeelta alas. Asuttiin 4 kerroksessa ja se heitti lähes kaikki huonekalut parvekkeelta alas  telkkaria myöten jouluaattona. Jouduttiin sitten aika pian lastenkotiin veljeni kanssa ja siellä oltiin 18 v asti.

Vietän joulun yksin niin ei tarvii kuunnella kenenkään riitelemistä.

Vein exälle joulukuusen ja sain tippurin.

Kummitäti veti kilarit mulle (ikä n. 9v), huusi kuin hyeena ja mökötti omassa mökissään loppujoulun.

Kummitäti veti kilarit mun äidille, lähdettiin ajamaan vuokramökiltä keskellä yötä yli 200km isovanhempien luo.

Että terveisiä vaa sinne mullan alle, ei ole ikävä :)