Lähihoitajat on alinta kastia sairaalassa

Vierailija kirjoitti:

Eipäs kun laitoshuoltajat on alinta kastia. Sitten on lähärit, sitten sairaanhoitajat, sitten osastonhoitajat, sitten lääkärit ja viimeisenä The Ylilääkäri. 

Osastonsihteerit ei taida myöskään olla kovin korkeella rankingissä kun kukaan ei edes heidän olemassaoloaan muista...

Vierailija kirjoitti:

Lähärit on oikeita naisia. Ei teeskentelijöitä

mies51v

Täh??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähärit on oikeita naisia. Ei teeskentelijöitä

mies51v

Täh??

mies51v ei koskaan päässyt yliopistoon. Katkeruudesta kumpuavaa illuusiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähärit on oikeita naisia. Ei teeskentelijöitä

mies51v

Täh??

mies51v ei koskaan päässyt yliopistoon. Katkeruudesta kumpuavaa illuusiota.

Aivan. Mutta eikö lähäreissä ole ollenkaan miehiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipäs kun laitoshuoltajat on alinta kastia. Sitten on lähärit, sitten sairaanhoitajat, sitten osastonhoitajat, sitten lääkärit ja viimeisenä The Ylilääkäri. 

Osastonsihteerit ei taida myöskään olla kovin korkeella rankingissä kun kukaan ei edes heidän olemassaoloaan muista...

Vai ei kukaan muista osastonhoitajia? He ovat sairaanhoitajien esimiehiä ja hyvin näkyviä osaston arjessa. Aika erikoinen väite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipäs kun laitoshuoltajat on alinta kastia. Sitten on lähärit, sitten sairaanhoitajat, sitten osastonhoitajat, sitten lääkärit ja viimeisenä The Ylilääkäri. 

Osastonsihteerit ei taida myöskään olla kovin korkeella rankingissä kun kukaan ei edes heidän olemassaoloaan muista...

Vai ei kukaan muista osastonhoitajia? He ovat sairaanhoitajien esimiehiä ja hyvin näkyviä osaston arjessa. Aika erikoinen väite.

Varmasti tienaavat sen 80 000 €/vuosi, koska lähäri mennen tullen peruspalkallaan 50 000? Niinhän se meni?

Ihmetyttää narina palkoista hoitoalalla, tämän ketjun mukaan elelevät herroiksi mitättömällä koulutuksella! Kitinät pois ja hommiin kun siitä noin jumalattomasti maksetaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipäs kun laitoshuoltajat on alinta kastia. Sitten on lähärit, sitten sairaanhoitajat, sitten osastonhoitajat, sitten lääkärit ja viimeisenä The Ylilääkäri. 

Osastonsihteerit ei taida myöskään olla kovin korkeella rankingissä kun kukaan ei edes heidän olemassaoloaan muista...

Mä olen laikkari, enkä juurikaan päivän aikana tekemisissä hoitajien kanssa. Niitä näkee, kun ne tulevat iltavuorossa keittiöön ruokakärryn perässä. ;) Varahenkilöstössä kun on, niin tarvitse yrittää tutustua kehenkään, mikä on mulle täysin ok. En tiedä, mitä ajattelevat hierarkioistaan, minä teen duunini ja häivyn omaan elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun paikalle on odotettavissa se lääkäri kierrollaan, koko maailma pysähtyy. Sairaanhoitajatkin ovat ihan kusi sukassa ja kädet kyynärpäitä myöten riistissä ja toivoen vaan, että kaikki menisi smoothisti,

Sairaalat ovat armeijan jälkeen hierarkkisimpia paikkoja Suomessa. Olen työskennellyt molemmissa, osaan hyvin sopeutua "kuriin" ja määräyksiin, sekä tarkkaan määrättyihin ohjesääntöihin että sanomattomiin sääntöihin. Olen siis lääkäri ja työskennellyt sekä opiskellut yliopistosairaalassa ja myös pienessä aluesairaalassa muiden töiden ohella sekä Suomen armeijan lääkintäkapteeni evp eli olen työskennellyt erikoisupseerina sotilaslääkärin virassa sotilaslääkärinä armeijassa sekä tietysti varusmiehenä ollut ja RUK:n käynyt jne.

Jo opiskeluaikana meille opetettiin miten esim. kierrolla käyttäydytään: lääketieteen kandidaatti on osastolla sairaanhoitajien yläpuolella, kierrolla huoneeseen mennään sisään seuraavassa järjestyksessä: ensin ylilääkäri, sitten osastonlääkäri, sitten erikoistuva lääkäri, sitten pitkään virassa ollut vanhempi osastonhoitaja, sitten lääketieteen kandidaatit eli lääkäriksi opiskelevat opiskelijat, sitten nuori vähemmän aikaa virassaan ollut osastonhoitaja, sitten muut sairaanhoitajat ja sitten lähihoitajat, jos heitä nt yleensäkään kierroilla on mukana.

Kerran lastentautien jaksolla piti aamusta mennä kandina heti tutkimaan lapsipotilas sovitusti opintoihin liittyen, ja esitellä tapaus sitten muulle ryhmälle ja lastentautien osastonlääkärille, joka oli yliopiston apulaisopettaja myös (apulaisopettaja ei ollut mikään tutkimusrottien ruokkija vaan varsin korkea virka professorin ja dosentin alapuolella). No tämä oli aikaan kun ei yliopistosairaaloissa ollut vielä tietokoneella potilaskertomukset vaan ihan paperilla kansioissa. Hoitajien piti laittaa kansio papereineen aamuksi valmiiksi kandille eli minulle. No, eipä papereita ollut laitettu vaan sain tutkia lapsen ilman aiempia sairauskertomuksia ja esitellä tapauksen siltä pohjalta mitä isä kertoi ja lasta tutkiessa havaitsin.

Tästäkös opetusta pitävä lääkäri riemastui: soitti hoitajalle joka oli papereiden laittamisesta vatuussa, hoitaja ei vastannut, opettaja lähti siltä istumalta hoitajien aamupalaveriin huutaen hoitajan ulos palaverihuoneesta, huusi hoitajalle, että istutte siellä niin p..erkeleen tärkeässä palaverissa muka, jonka antoi ymmärtää olevan ihan turha, huusi hoitajalle että tätäkään papereiden toimittamista et ole hoitanut vaikka ei teillä ole muutenkaan mitään oikeaa tärkeää tekemistä täällä poliklinikalla. No hoitaja parahti itkuun ja opettaja lähti hakemaan sairaalan kioskista kukkapuskan hoitajalle kun tämä itki. Laitettuaan opetushuoneen oven kiinni totesi että "on se kivaa olla näin mukava mies että naisetkin käyvät itkemään minut nähdessään" 😁 Oi niitä opiskeluaikoja yliopistosairaalassa kandina. Kyllä sieltä löytyi kaikenlaista neurologia ja kirurgia jotka nöyryyttivät kandin kuin kandin ja neurologian naisprofessoria naispuoliset kandit oikein pelkäsivät ja osa ei uskaltanut aamulla tulla potilastenttiin jne. Kirurgit ne leikkauksissa avustaessa olivatkin äkäisiä ja v..ittumaisia ja samoin yksi korvalääkäri.

Armeijassa sitten lääkintäkapteenia kunnioitettiin kovasti, mutta tarkkana piti olla jos vaikka rykmentin komentajana olevan everstin kanssa keskusteli käytävällä että siirtyi äkkiä antamaan tilaa pataljoonan komentajana toimivalle everstiluutnantille, nuoremman ja vanhemman sotilaan välistä heidän keskustellessa ei saa missään nimessä kolmas sotilas kulkea jne. ja tilaa äkkiä tajuttava antaa ettei everstiluutnantti joudu hankalaan tilanteeseen kulkiessaan ohi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun paikalle on odotettavissa se lääkäri kierrollaan, koko maailma pysähtyy. Sairaanhoitajatkin ovat ihan kusi sukassa ja kädet kyynärpäitä myöten riistissä ja toivoen vaan, että kaikki menisi smoothisti,

Sairaalat ovat armeijan jälkeen hierarkkisimpia paikkoja Suomessa. Olen työskennellyt molemmissa, osaan hyvin sopeutua "kuriin" ja määräyksiin, sekä tarkkaan määrättyihin ohjesääntöihin että sanomattomiin sääntöihin. Olen siis lääkäri ja työskennellyt sekä opiskellut yliopistosairaalassa ja myös pienessä aluesairaalassa muiden töiden ohella sekä Suomen armeijan lääkintäkapteeni evp eli olen työskennellyt erikoisupseerina sotilaslääkärin virassa sotilaslääkärinä armeijassa sekä tietysti varusmiehenä ollut ja RUK:n käynyt jne.

Jo opiskeluaikana meille opetettiin miten esim. kierrolla käyttäydytään: lääketieteen kandidaatti on osastolla sairaanhoitajien yläpuolella, kierrolla huoneeseen mennään sisään seuraavassa järjestyksessä: ensin ylilääkäri, sitten osastonlääkäri, sitten erikoistuva lääkäri, sitten pitkään virassa ollut vanhempi osastonhoitaja, sitten lääketieteen kandidaatit eli lääkäriksi opiskelevat opiskelijat, sitten nuori vähemmän aikaa virassaan ollut osastonhoitaja, sitten muut sairaanhoitajat ja sitten lähihoitajat, jos heitä nt yleensäkään kierroilla on mukana.

Kerran lastentautien jaksolla piti aamusta mennä kandina heti tutkimaan lapsipotilas sovitusti opintoihin liittyen, ja esitellä tapaus sitten muulle ryhmälle ja lastentautien osastonlääkärille, joka oli yliopiston apulaisopettaja myös (apulaisopettaja ei ollut mikään tutkimusrottien ruokkija vaan varsin korkea virka professorin ja dosentin alapuolella). No tämä oli aikaan kun ei yliopistosairaaloissa ollut vielä tietokoneella potilaskertomukset vaan ihan paperilla kansioissa. Hoitajien piti laittaa kansio papereineen aamuksi valmiiksi kandille eli minulle. No, eipä papereita ollut laitettu vaan sain tutkia lapsen ilman aiempia sairauskertomuksia ja esitellä tapauksen siltä pohjalta mitä isä kertoi ja lasta tutkiessa havaitsin.

Tästäkös opetusta pitävä lääkäri riemastui: soitti hoitajalle joka oli papereiden laittamisesta vatuussa, hoitaja ei vastannut, opettaja lähti siltä istumalta hoitajien aamupalaveriin huutaen hoitajan ulos palaverihuoneesta, huusi hoitajalle, että istutte siellä niin p..erkeleen tärkeässä palaverissa muka, jonka antoi ymmärtää olevan ihan turha, huusi hoitajalle että tätäkään papereiden toimittamista et ole hoitanut vaikka ei teillä ole muutenkaan mitään oikeaa tärkeää tekemistä täällä poliklinikalla. No hoitaja parahti itkuun ja opettaja lähti hakemaan sairaalan kioskista kukkapuskan hoitajalle kun tämä itki. Laitettuaan opetushuoneen oven kiinni totesi että "on se kivaa olla näin mukava mies että naisetkin käyvät itkemään minut nähdessään" 😁 Oi niitä opiskeluaikoja yliopistosairaalassa kandina. Kyllä sieltä löytyi kaikenlaista neurologia ja kirurgia jotka nöyryyttivät kandin kuin kandin ja neurologian naisprofessoria naispuoliset kandit oikein pelkäsivät ja osa ei uskaltanut aamulla tulla potilastenttiin jne. Kirurgit ne leikkauksissa avustaessa olivatkin äkäisiä ja v..ittumaisia ja samoin yksi korvalääkäri.

Armeijassa sitten lääkintäkapteenia kunnioitettiin kovasti, mutta tarkkana piti olla jos vaikka rykmentin komentajana olevan everstin kanssa keskusteli käytävällä että siirtyi äkkiä antamaan tilaa pataljoonan komentajana toimivalle everstiluutnantille, nuoremman ja vanhemman sotilaan välistä heidän keskustellessa ei saa missään nimessä kolmas sotilas kulkea jne. ja tilaa äkkiä tajuttava antaa ettei everstiluutnantti joudu hankalaan tilanteeseen kulkiessaan ohi

Säälittävää. Malliesimerkki liskoaivojen tarpeesta vallanhaluun ja alistamiseen. Narsismin huipentuma.

Ennen oli apuhoitajat, sitten perushoitajat ja nyt lähihoitajat. Huonoin ammattinimike näistä on lähihoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipäs kun laitoshuoltajat on alinta kastia. Sitten on lähärit, sitten sairaanhoitajat, sitten osastonhoitajat, sitten lääkärit ja viimeisenä The Ylilääkäri. 

Osastonsihteerit ei taida myöskään olla kovin korkeella rankingissä kun kukaan ei edes heidän olemassaoloaan muista...

Vai ei kukaan muista osastonhoitajia? He ovat sairaanhoitajien esimiehiä ja hyvin näkyviä osaston arjessa. Aika erikoinen väite.

Mitä sä sotket? Osastonsihteeri on terveydenhuollon sihteeri joka hoitaa mm. ajanvaraukset, käsittelee lausunnot, laskuttaa, hoitaa asiakasohjausta, purkaa sanelut jne. Et tainnu sinäkään muistaa kun koko ammattinimikekin on outo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähäri saa sitten palkkaa jopa 50000 euroa vuodessa?

Koska tekevät tuohon keikkaa, ylitöitä ja herra ties mitä - en menisi kehuskelemaan. Tuohon vuosiansioon on tuhotti oma ja perheen terveys.

Lähihoitajatutkinto on lähinnä kirjekurssi. Siinä vastaus kysymykseen.

Älä puhu skeidaa.. Lähihoitaja koulutus ei ole mikään kirjekurssi vaan annettava näytöt osaamisestaan ym. ja suoritettava love tentti ym, mitä nykyään vaaditaan.

Ihan miten vaan. 50 000 ollaan rikottu selkä ja pilattu elämä. Koulutus on simppeleistä simppelein - siksihän sinne kaikki kynnele kykenevät tyrkätään.

Mulle työkkärissä ehdotettiin yliopisto-opintoja. Ei mitään puhetta mistään lähäri-opinnoista. En olisi kyllä halunnutkaan mutta ennakko-odotus oli juuri tuo: lähihoitajaksi vaan.

Kaverini oli sairaanhoitaja, kunnes sai burn outin ja masennuksen työpaikallaan erittäin huonon työilmapiirin vuoksi. Jos hänellä jäi omilta töiltään aikaa, niin saattoi auttaa lähihoitajia ohessa perushoidossa. Tämä ei ollut raskasta, vaan sairaanhoitajakollegat alkoivat kiusaamaan kaveriani, koska hän ei useasta hierarkiakehoituksesta huolimatta suostunut jättämään työkavereitaan pulaan, jos vain omilta töiltään ehti. Auttoi joskus myös omia kollegoitaan, mutta sitä ei koskaan huomioitu. Toki tilanne taas paheni, kun kaveri lopetti vastavuorottoman auttamisen.

Että semmoinen tiimityöhenki siellä. Surettaa kaverini, potilaiden ja terveydenhuollon puolesta, että siellä pilattiin yksi niistä harvoista ammattilaisista, joka oli kutsumusammatissaan ja nautti työstään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipäs kun laitoshuoltajat on alinta kastia. Sitten on lähärit, sitten sairaanhoitajat, sitten osastonhoitajat, sitten lääkärit ja viimeisenä The Ylilääkäri. 

Osastonsihteerit ei taida myöskään olla kovin korkeella rankingissä kun kukaan ei edes heidän olemassaoloaan muista...

Vai ei kukaan muista osastonhoitajia? He ovat sairaanhoitajien esimiehiä ja hyvin näkyviä osaston arjessa. Aika erikoinen väite.

Mitä sä sotket? Osastonsihteeri on terveydenhuollon sihteeri joka hoitaa mm. ajanvaraukset, käsittelee lausunnot, laskuttaa, hoitaa asiakasohjausta, purkaa sanelut jne. Et tainnu sinäkään muistaa kun koko ammattinimikekin on outo.

Luin väärin. 

Ajatella, lähihoitajan peruspalkka 50 donaa vuodessa! Miten nämä ihmiset kehtaavat kitistä!

Minusta LÄHIhoitaja on ihan hyvä nimike, kun lähärin tehtävä on ihan kirjaimellisesti olla lähellä asiakasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun paikalle on odotettavissa se lääkäri kierrollaan, koko maailma pysähtyy. Sairaanhoitajatkin ovat ihan kusi sukassa ja kädet kyynärpäitä myöten riistissä ja toivoen vaan, että kaikki menisi smoothisti,

Sairaalat ovat armeijan jälkeen hierarkkisimpia paikkoja Suomessa. Olen työskennellyt molemmissa, osaan hyvin sopeutua "kuriin" ja määräyksiin, sekä tarkkaan määrättyihin ohjesääntöihin että sanomattomiin sääntöihin. Olen siis lääkäri ja työskennellyt sekä opiskellut yliopistosairaalassa ja myös pienessä aluesairaalassa muiden töiden ohella sekä Suomen armeijan lääkintäkapteeni evp eli olen työskennellyt erikoisupseerina sotilaslääkärin virassa sotilaslääkärinä armeijassa sekä tietysti varusmiehenä ollut ja RUK:n käynyt jne.

Jo opiskeluaikana meille opetettiin miten esim. kierrolla käyttäydytään: lääketieteen kandidaatti on osastolla sairaanhoitajien yläpuolella, kierrolla huoneeseen mennään sisään seuraavassa järjestyksessä: ensin ylilääkäri, sitten osastonlääkäri, sitten erikoistuva lääkäri, sitten pitkään virassa ollut vanhempi osastonhoitaja, sitten lääketieteen kandidaatit eli lääkäriksi opiskelevat opiskelijat, sitten nuori vähemmän aikaa virassaan ollut osastonhoitaja, sitten muut sairaanhoitajat ja sitten lähihoitajat, jos heitä nt yleensäkään kierroilla on mukana.

Kerran lastentautien jaksolla piti aamusta mennä kandina heti tutkimaan lapsipotilas sovitusti opintoihin liittyen, ja esitellä tapaus sitten muulle ryhmälle ja lastentautien osastonlääkärille, joka oli yliopiston apulaisopettaja myös (apulaisopettaja ei ollut mikään tutkimusrottien ruokkija vaan varsin korkea virka professorin ja dosentin alapuolella). No tämä oli aikaan kun ei yliopistosairaaloissa ollut vielä tietokoneella potilaskertomukset vaan ihan paperilla kansioissa. Hoitajien piti laittaa kansio papereineen aamuksi valmiiksi kandille eli minulle. No, eipä papereita ollut laitettu vaan sain tutkia lapsen ilman aiempia sairauskertomuksia ja esitellä tapauksen siltä pohjalta mitä isä kertoi ja lasta tutkiessa havaitsin.

Tästäkös opetusta pitävä lääkäri riemastui: soitti hoitajalle joka oli papereiden laittamisesta vatuussa, hoitaja ei vastannut, opettaja lähti siltä istumalta hoitajien aamupalaveriin huutaen hoitajan ulos palaverihuoneesta, huusi hoitajalle, että istutte siellä niin p..erkeleen tärkeässä palaverissa muka, jonka antoi ymmärtää olevan ihan turha, huusi hoitajalle että tätäkään papereiden toimittamista et ole hoitanut vaikka ei teillä ole muutenkaan mitään oikeaa tärkeää tekemistä täällä poliklinikalla. No hoitaja parahti itkuun ja opettaja lähti hakemaan sairaalan kioskista kukkapuskan hoitajalle kun tämä itki. Laitettuaan opetushuoneen oven kiinni totesi että "on se kivaa olla näin mukava mies että naisetkin käyvät itkemään minut nähdessään" 😁 Oi niitä opiskeluaikoja yliopistosairaalassa kandina. Kyllä sieltä löytyi kaikenlaista neurologia ja kirurgia jotka nöyryyttivät kandin kuin kandin ja neurologian naisprofessoria naispuoliset kandit oikein pelkäsivät ja osa ei uskaltanut aamulla tulla potilastenttiin jne. Kirurgit ne leikkauksissa avustaessa olivatkin äkäisiä ja v..ittumaisia ja samoin yksi korvalääkäri.

Armeijassa sitten lääkintäkapteenia kunnioitettiin kovasti, mutta tarkkana piti olla jos vaikka rykmentin komentajana olevan everstin kanssa keskusteli käytävällä että siirtyi äkkiä antamaan tilaa pataljoonan komentajana toimivalle everstiluutnantille, nuoremman ja vanhemman sotilaan välistä heidän keskustellessa ei saa missään nimessä kolmas sotilas kulkea jne. ja tilaa äkkiä tajuttava antaa ettei everstiluutnantti joudu hankalaan tilanteeseen kulkiessaan ohi

Näin se vain on! 100% fakta. Sain puolittaisen erektion lukiessani kuvausta huutamisesta.

Ylimielisyys kannattelee tätäkin ketjua. Vaikea ajatella, että tähänkin ketjuun kirjoittelijat ovat julkisesti pidettyjä, kivoja ihmisiä...

Vierailija kirjoitti:

Ylimielisyys kannattelee tätäkin ketjua. Vaikea ajatella, että tähänkin ketjuun kirjoittelijat ovat julkisesti pidettyjä, kivoja ihmisiä...

Jos puhutaan lääkäreistä, niin voin laskea alle viidellä sormella ne lääkärit, joista on tullut pidettävä ja kiva fiilis. Ehdottomasti sisäänottopaikkoja lisää lääkärikoulutukseen, päälle psykologiset sopivuusarvioinnit ja palkkaa alemmaksi, niin voisi laatu parantua. Sama homma myös lähi- ja sairaanhoitajille, poislukien palkan alennus.

Tt-toimistossa yritetään puljata työttömät lähihoitajakouluun kun muuta ei ole. Ite kouluttautunut toiselle alalle enkä ole kiinnostunut lähiksen työstä, johon tt-virkailija tiuskaisi tuohtuneena että miksei kiinnosta.

Eihän kaikki voi olla lähiksiä jos muuta ei tarjolla. Tiedän mitä itse haluan tehdä.