Lue keskustelun säännöt.
Millainen merkitys uskonnolla on elämässäsi?
Kommentit (60)
Haluaisin pystyä uskomaan siihen, että on olemassa joku "kaikkivaltias" tai että kaikella olisi jokin suurempi tarkoitus, mutta en pysty. Rukoilen kyllä mielessäni etenkin silloin, kun pelkään tai olen ahdistunut, mutta en oikeasti usko, että olisi mitään sellaista jumalaa, joka kuulisi rukoukset ja pystyisi jotenkin vaikuttamaan asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein tärkeintä, koska suhde Jeesukseen määrittää sen missä vietän ikuisuuden, kaikki muu on sitten ajallista ja siksei nii tärkeää kuin se.
Onhan ne nyt ihan roskaa, mutta toki kiinnostava antropologinen ilmiö. Yritys kansantajuistaa ja jäsentää universumia, vaikkei mitään tiedetty mistään.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pystyä uskomaan siihen, että on olemassa joku "kaikkivaltias" tai että kaikella olisi jokin suurempi tarkoitus, mutta en pysty. Rukoilen kyllä mielessäni etenkin silloin, kun pelkään tai olen ahdistunut, mutta en oikeasti usko, että olisi mitään sellaista jumalaa, joka kuulisi rukoukset ja pystyisi jotenkin vaikuttamaan asioihin.
Ootko lukenut Raamattua? Siinä Jumala puhuu meille.
Erosin kirkosta aikapäiviä sitten, mutta jostain syystä olen kuitenkin tosi kiinnostunut eri uskonnoista.
En itse usko mihinkään, vaikka tavallaan haluaisinkin. Mun uskovaiset kaverit saa selvästi paljon tukea ja sen sellaista uskostaan. Yksi kaverini on varmaan elossa nykyään vain uskonsa ansiosta.
Uskovaisten yhteisöt on sitten asia erikseen. Niissä ihmiset näyttävät usein seuraavan muita ihmisiä, eikä jumalaa/jumalia. Ihmisen suhde siihen korkeampaan voimaan on kuitenkin lopulta aina henkilökohtainen, jos olen oikein ymmärtänyt. Toki aivan varmasti on olemassa myös hyviä yhteisöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin vähäinen. Uskon Jumalaan, en uskontoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erosin kirkosta aikapäiviä sitten, mutta jostain syystä olen kuitenkin tosi kiinnostunut eri uskonnoista.
En itse usko mihinkään, vaikka tavallaan haluaisinkin. Mun uskovaiset kaverit saa selvästi paljon tukea ja sen sellaista uskostaan. Yksi kaverini on varmaan elossa nykyään vain uskonsa ansiosta.
Uskovaisten yhteisöt on sitten asia erikseen. Niissä ihmiset näyttävät usein seuraavan muita ihmisiä, eikä jumalaa/jumalia. Ihmisen suhde siihen korkeampaan voimaan on kuitenkin lopulta aina henkilökohtainen, jos olen oikein ymmärtänyt. Toki aivan varmasti on olemassa myös hyviä yhteisöjä.
Käy kokeilemassa jotai herätyskristillistä paikkaa, esim Sley, Raamattuopisto, Kansanlähetys. Löytyiskö sieltä vastauksia.
Uskon, että maailmassa on jotain 'meitä suurempaa', mutta en pidä järjestäytyneestä uskonnosta sillä se usein vain kontrolloi yksilöä, pelottelee ja saa ihmiset toisiaan vastaan. Oma ideologi on lähinnä buddhalaisuutta, meditoin säännöllisesti ja pidän jälleensyntymistä mahdollisena, tosin en varmana asiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskonnot on mielen harhaa. Elämä on planeetan jäähtymisestä ja painivoimasta aiheutuva sivutuote, jolla ei ole mitään merkitystä. Olemme hetkellinen universumin tietoisuuden leimahdus ja sitten se on ohi. Linunradalla on tuhat miljardia tähteä ja galakseja on kaksisataamiljardia. Meidön olemassaolo on sattumaa ja se on täysin 100% mitätöntä ja turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pystyä uskomaan siihen, että on olemassa joku "kaikkivaltias" tai että kaikella olisi jokin suurempi tarkoitus, mutta en pysty. Rukoilen kyllä mielessäni etenkin silloin, kun pelkään tai olen ahdistunut, mutta en oikeasti usko, että olisi mitään sellaista jumalaa, joka kuulisi rukoukset ja pystyisi jotenkin vaikuttamaan asioihin.
Ootko lukenut Raamattua? Siinä Jumala puhuu meille.
Olen lukenut. Olen vieraillut Israelissa, olen käynyt kirkossa (myös ortodoksi- ja katolisessa), olen osallistunut hiljaisuuden retriittiin, olen keskustellut papin kanssa, olen keskustellut jopa rabbin kanssa, olen lukenut hurjan määrän kirjoja, mutta mitä enemmän luen, sitä varmemmin tiedän, että en kykene uskomaan. Tällä hetkellä pohdin yleisen teologian perusopintoja avoimessa yliopistossa, mutta en ole varma, riittääkö aikani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskonnolla ei ole merkitystä, mutta uskolla on.
Aion osallistua virsiä ja viiniä iltaan. Hyvä punaviiini kirvoittaa kielen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin kirkosta aikapäiviä sitten, mutta jostain syystä olen kuitenkin tosi kiinnostunut eri uskonnoista.
En itse usko mihinkään, vaikka tavallaan haluaisinkin. Mun uskovaiset kaverit saa selvästi paljon tukea ja sen sellaista uskostaan. Yksi kaverini on varmaan elossa nykyään vain uskonsa ansiosta.
Uskovaisten yhteisöt on sitten asia erikseen. Niissä ihmiset näyttävät usein seuraavan muita ihmisiä, eikä jumalaa/jumalia. Ihmisen suhde siihen korkeampaan voimaan on kuitenkin lopulta aina henkilökohtainen, jos olen oikein ymmärtänyt. Toki aivan varmasti on olemassa myös hyviä yhteisöjä.
Käy kokeilemassa jotai herätyskristillistä paikkaa, esim Sley, Raamattuopisto, Kansanlähetys. Löytyiskö sieltä vastauksia.
Ei löydy. Löytyy vain rahan- ja vallanhimoisia ihmisiä.
Ei minkäänlainen.
Tieteellinen maailmankatsomus.
Uskonnot ovat syöpää. Toiset vain tappavampia kuin toiset.
Lähinnä ärsyttää. Muuten siihen ei enää törmää, mutta appiukon uusin vaimo himouskovaisena aina asiaa tuo esille. Eipä tuo enää kauaa kestä, eukko on 90 ja dementiaa pukkaa. Enkä häntä usein tapaakaan, kerran-kaksi vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pystyä uskomaan siihen, että on olemassa joku "kaikkivaltias" tai että kaikella olisi jokin suurempi tarkoitus, mutta en pysty. Rukoilen kyllä mielessäni etenkin silloin, kun pelkään tai olen ahdistunut, mutta en oikeasti usko, että olisi mitään sellaista jumalaa, joka kuulisi rukoukset ja pystyisi jotenkin vaikuttamaan asioihin.
Ootko lukenut Raamattua? Siinä Jumala puhuu meille.
Olen lukenut. Olen vieraillut Israelissa, olen käynyt kirkossa (myös ortodoksi- ja katolisessa), olen osallistunut hiljaisuuden retriittiin, olen keskustellut papin kanssa, olen keskustellut jopa rabbin kanssa, olen lukenut hurjan määrän kirjoja, mutta mitä enemmän luen, sitä varmemmin tiedän, että en kykene uskomaan. Tällä hetkellä pohdin yleisen teologian perusopintoja avoimessa yliopistossa, mutta en ole varma, riittääkö aikani.
Ei ihminen itse pystykää uskomaan, usko on aina lahja Jumalalta. Mutta jos haluat uskoa ja pyydät sitä Jumalalta, nii Jumala antaa sen kyllä ja nimenomaan Sanan eli Raamatun ja sakramenttien eli kasteen ja ehtoollisen välityksellä. Usko on luottamista siihen mitä Jumala sanoo eli Raamattuun, eli Jeesukseen joka on Jumalan Sana. Ja Jeesuksesta voi lukea Raamatusta ja sit vaa luottaa siihe mitä siinä sanotaan. Eli esim Joh 3:16 eli evankeliumiin, eli siihen luottamista että Jumala on antanut sun synnit anteeksi Jeesuksen tähden ja sä saat vaan ottaa sen lahjana vastaan ja olla sit pelastettu eli uskoa Jeesukseen sun syntien sovittajana. Ei sun siis tarvitse itse tehdä mitään, edes uskoa, vaa saat ottaa kaiken valmiina vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin kirkosta aikapäiviä sitten, mutta jostain syystä olen kuitenkin tosi kiinnostunut eri uskonnoista.
En itse usko mihinkään, vaikka tavallaan haluaisinkin. Mun uskovaiset kaverit saa selvästi paljon tukea ja sen sellaista uskostaan. Yksi kaverini on varmaan elossa nykyään vain uskonsa ansiosta.
Uskovaisten yhteisöt on sitten asia erikseen. Niissä ihmiset näyttävät usein seuraavan muita ihmisiä, eikä jumalaa/jumalia. Ihmisen suhde siihen korkeampaan voimaan on kuitenkin lopulta aina henkilökohtainen, jos olen oikein ymmärtänyt. Toki aivan varmasti on olemassa myös hyviä yhteisöjä.
Käy kokeilemassa jotai herätyskristillistä paikkaa, esim Sley, Raamattuopisto, Kansanlähetys. Löytyiskö sieltä vastauksia.
Ei löydy. Löytyy vain rahan- ja vallanhimoisia ihmisiä.
No en tarkottanut että ihmisistä, vaan siitä mitä kertovat Jumalasta, Jeesuksesta ja mitä Hän on tehnyt, siinä on ne vastaukset.
Ymmärsin jo lapsena uskontojen valheellisuuden ja uskovaisten tekopyhyyden. Tämä tietämys vahvistui ja saavutti huippunsa, kun minut pakotettiin rippikouluun. Pakollisilla jumalanpalveluskäynneillä huomasin, kuinka kaupungin pahimmat juopot ja vaimojensa pettäjät istuivat eturivissä suut maireina.
Sinä päivänä, kun täytin 18, marssin maistraattiin ja erosin tästä järjestelmästä.