Miten sait aloitettua elämäntapamuutoksen?
Olen jo pitkään haaveillut elämäntapojen remontista, mutta se ei ole kantanut alkua pitemmälle. En edes uskalla aloittaa "kunnolla", vaikea selittää.. ongelmina painonnousu, vetämätön olo, pahimpana tupakointi.
Toivoa tuo lehtijutut muiden onnistumisista, mutta alkuun on vaikea päästä (edes aloittaa siis tosissaan). Miten sinä onnistuit? Mikä alussa oli vaikeinta ja miten voitit sen?
Olisin kiitollinen asiallisista vastauksista!
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Olen aloittanut elämäntapamuutoksen "kunnolla" suunnilleen miljoona kertaa. Puoli vuotta sitten oma olotila ahdisti, ja tuli tarve tehdä jotain. Tällä kertaa tein jotain toisin: aloitin tekemään pieniä muutoksia. Pienten muutosten tekemisestä on huudeltu paljon, mutta ikinä en ajatellut sen tuovan oikeita tuloksia. No, kannatti kokeilla. Nyt on käynyt niin, että olen laihtunut 6kk aikana 25kg. Olo on tosi hyvä!
En ole rajoittanut itseltäni mitään tiettyjä ruoka-aineita, enkä tehnyt tiukkoja ruokavalio- tai treeniohjelmia. Olen elänyt kuten ennenkin, ainoa muutos on se, että syön määrällisesti vähemmän. Lasken kaloreita. Ajattelen lahduttavani, mutta elän ihan samanlaista elämää kuin aiemminkin. Juon välillä olutta ja syön suklaata ja roskaruokaa. Määrät vaan ovat aiempaa pienempiä.
Mun mielestä on tärkeää päästä pois diettaamis-asenteesta, sillä diettaaminen ei ole koko elämän kestävää, vaan väliaikaista. Jos haluaa pitkäaikaisia tuloksia, pitää ajatusmaailmaa ja omia tapoja muuttaa syvemmin.
Mulla on ihan sama ja olen siis jo tehnyt just noita pieniä (omalla kohdalla osa aika isojakin) muutoksia, mutta tuloksetta eli mikä oli sulla (tai muillakin onnistujilla) se "jokin" mikä tällä kerralla antoi sen potkun että homma tosiaan alkoi toimia ja paino tippua. Alkoholia en käytä ollenkaan, enkä juo limuja/mehuja ja makeat herkutkin on jo jätetty, samoin pizzat, sipsit sun muut eli jotain muuta muutosta pitäisi keksiä..
161/84
Nukkumalla tarpeeksi, kävelemällä, seuraamalla mitä syö puhelinapilla (yazio), tämä siksi, että oppisi, mitä kannattaa syödä mutta ei varsinaisesti laihduta, vähitellen kohti kasvispainotteista ruokaa, ranteessa polarin ranneke.
Tupakoinnin lopettaminen onnistui vähitellen. Vähensin päivittäisten savukkeiden määrää, se kesti vuoden. Sitten tuli päivä kun päätin, että olen nainen, joka ei tupakoi. Siitä on nyt 11 vuotta. Kannustan kovasti lopettamaan, tupakaton elämä on paljon parempaa!
Muu elämäntapamuutos syntyi siitä, kun jotenkin tajusin, että en halua elää sellaista elämää, jossa olen koko ajan väsynyt, vaatteet ei mahdu päälle, syön kuin possu.
Mä olen kokeillut askel kerrallaan pieniä muutoksia, mutta ainakaan mun kohdalla ne ei toimi ja lopputuloksena vaan pettynyt ja epäonnistunut olo kun mikään ei näy eikä tunnukaan missään vaikka oikeasti on taistellut itsekurinsa kanssa ja tehnyt vain parempia valintoja.
Nyt seuraavana aioinkin tehdä ihan totaalisen muutoksen koska kaiketi se on ainoa mikä toimii.
Joku täällä mainitsi, että aloitti muutoksen kun jokin elämänalue muuttui. Minä tein samalla lailla, mutta pienemmässä mittakaavassa. Halusin kesällä erään "lomaprojektin", joka ei tarvittavan välineistön kuljettamisen kannalta ollutkaan mahdollista. Päätin sitten että muutan loman aikana ruokailuni terveellisempään suuntaan. Aloin myös kävellä enemmän. Paino putosi puolisen kiloa viikossa ja jämähti BMI 21,03:een, mikä on oikein ok. Minulla oli mielessäni tarkkan mietitty kiloraja, minkä alle en painoa halua laskea, ettei mene överiksi (ei syömishäiriötaustaa, mutta silti). En siis halunnut varsinaisesti laihtua vaan tuntea itseni virkeämmäksi ja voimakkaammaksi. Nyt paino on alkanut vähän nousta, koska sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan. Yritän pitää painon näillä hujakoilla, vaikka arjessa ja vajaatoiminnalla se on vaikeampaa kuin lomalla ja terveenä. Minun pienet kolme muutostani olivat tällaiset: herkut vain lauantaisin, syömällä vain nälkä pois, joka päivä kävelylenkki alkuun 30min, siitä 45min -2,5h (myöhemmin aloin mitata askelia kännykällä). En ole koskaan pitänyt rasvaisen ruuan mausta, joten ruokailujen suhteen ei tullut överihimoja. Kokeilin myös iloa tuottavia, kotona tehtäviä lajeja, mutta säännöllisiksi ne eivät jääneet.
Viisivuotiaani katsoi vanhaa valokuvaani ja kysyi että kuka tuo on? Kuva oli vain yhdeksän vuotta vanha.