Äiti jatkuvasti töissä, harrastuksissa, mitä se tekee lapsille?

Kukaan ei mieti mitä se tekee lapsille, jos isä on koko ajan töissä tai harrastuksissa.

Lapsi oppii käymään töissä ja harrastamaan vapaa-aikana?

t. toinen anoppi

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei mieti mitä se tekee lapsille, jos isä on koko ajan töissä tai harrastuksissa.

Paljonkin, sen ansiosta nykyisät ovatkin monasti toisenlaisia kuin vain poissa kotoa.

Mun isäkin oli aina töissä, silti olemme todella läheisiä. Paikalla ollessaan hän oli todella läsnä.

Nykyään teemme yhdessä töitä perheyrityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Mun isäkin oli aina töissä, silti olemme todella läheisiä. Paikalla ollessaan hän oli todella läsnä.

Nykyään teemme yhdessä töitä perheyrityksessä.

Läsnäolon laadulla onkin iso merkitys, mutta jos isäsi olisi ollut kotonakin täysin poissaoleva, ei teille mitään läheisiä välejä olisi tullut.

Entä jos se äiti on jotenkin haitaksi lapsilleen? Mitä lapset silloin häviää, jos ovat muiden ihmisten hoidossa? Eikö äidin ole silloin ihan oman itsetunnonkin kannalta parempi keskittyä harrastuksiin ja töihin?

Minua on kannustettu olemaan mahdollisimman paljon harrastuksissa ja töissä, lasten isän kanssa ja päiväkodilla.

Kunnon perusteita tälle en ole saanut, mutta ilmeisesti se johtuu eräästä vanhasta lastensuojeluilmoituksen, että lasten vaatteissa on ollut tahroja päiväkodilla ja se tulkittiin virheellisesti niin että minulla on jaksamisessa ongelmaa.

Saan aina hirveästi kiitosta, kun kerron että lapset on isällä, mummolla/kummilla, päiväkodilla, tai missä tahansa muualla kuin minun kanssa. Ja minua hirveästi tsempataan että ota vaan töitä ja harrastuksia kalenteri täyteen. Ajatellaan että huolimaton/jakamaton äiti on haitaksi lapsille.

Lasten isä myös kertoo, että ihan tavalliset arkiset tapani antavat huonoa esimerkkiä lapsille, esimerkiksi että syödään liikaa ulkona, pestään liian pitkään käsiä, roskapussi on usein eteisessä ja että valot jää varastoon. Isä sanoo päiväkodille ja lastensuojeluun että hän toivoisi että lapset totutetaan myös hyviin arkitapoihin. Lisäksi hiukseni kuulemma valuvat ruoassa kun syön, eikä ole hyvien tapojen mukaista että äiti ei laita hiuksia kiinni ruokaillessaan lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei mieti mitä se tekee lapsille, jos isä on koko ajan töissä tai harrastuksissa.

Meillä juuri näin. Mies on sitä mieltä, että näinhän sen kuuluu ollakin. Sitten vielä ihmettelee, miksi mä en harrasta mitään. NIin juu, lapset pieniä, ei ulkopuolista hoitoapua.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei mieti mitä se tekee lapsille, jos isä on koko ajan töissä tai harrastuksissa.

Tietenkin miettii. Meillä rauhoitettiin illat perheelle. Työpäivä klo 8-16, jonka jälkeen lapset päiväkodista kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei mieti mitä se tekee lapsille, jos isä on koko ajan töissä tai harrastuksissa.

Meillä juuri näin. Mies on sitä mieltä, että näinhän sen kuuluu ollakin. Sitten vielä ihmettelee, miksi mä en harrasta mitään. NIin juu, lapset pieniä, ei ulkopuolista hoitoapua.

Onko miehesi jotenkin vajaaälyinen vai mikä jää ymmärtämättä, kun kerrot hänelle että isää ei näy kotona lasten ollessa hereillä? Meillä isä kyllä hoiti lapsia töistä kotiin tultuaan, oli myös lapsen kanssa 5 kk kotona, kun minä palasin töihin.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei mieti mitä se tekee lapsille, jos isä on koko ajan töissä tai harrastuksissa.

Minä mietin usein. Harmittaa etten oppinut tuntemaan isääni, koska hän ei koskaan ollut läsnä arjessa. Siksi toivon löytäväni miehen, joka tulee olemaan läsnä ja paikalla tulevien lastemme arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oppii käymään töissä ja harrastamaan vapaa-aikana?

t. toinen anoppi

Lapsi oppii ettei hän kiinnosta isää.. Isän vanhetessa, hän ihmettelee miksei hän kiinnosta lasta... sitten kersat haukutaan kiittämättömiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei mieti mitä se tekee lapsille, jos isä on koko ajan töissä tai harrastuksissa.

Meillä juuri näin. Mies on sitä mieltä, että näinhän sen kuuluu ollakin. Sitten vielä ihmettelee, miksi mä en harrasta mitään. NIin juu, lapset pieniä, ei ulkopuolista hoitoapua.

Onko miehesi jotenkin vajaaälyinen vai mikä jää ymmärtämättä, kun kerrot hänelle että isää ei näy kotona lasten ollessa hereillä? Meillä isä kyllä hoiti lapsia töistä kotiin tultuaan, oli myös lapsen kanssa 5 kk kotona, kun minä palasin töihin.

Äärimmäisen itsekäs on ja narsistinen. Tässä kohtaa mietit miksi en eroa. Jopa terapeutit ym. ovat olleet sitä mieltä, että eroamien ei minua hyödyttäisi, se ei toisi minulle sellaista rauhaa ja turvaa, mitä erolla yleensä haetaan ja saadaan. Sossut toki tutkivat, kun ahdistunut olin, pärjäänkö äitinä. Tulos: pärjään. Isä ei töiltä ja harrastuksilta näille käynneille ehtinyt.

Tällaisia vanhempia valitettavasti on. Lapsia hoitaa usein isovanhemmat tai sitten lapset tyrkätään jatkuvasti kaverikyläilemään, jotta vanhemmat saa olla rauhassa.

No ei kyllä varmasti mietitä yhtä paljon sitä, mitä haittaa on poissaolevasta isästä kuin poissaolevasta äidistä. Nykyään sentään on alettu puhua asiasta aika paljonkin, mutta kyllä isältä edelleen vaaditaan vähemmän kuin äidiltä. Se on sitten eri asia, kuka siltä äidiltä vaatii. Onko se esim. muut äidit tai ihan ko. äiti itse.

Mutta onneksi ollaan koko ajan parempaan päin menossa. Joku päivä toivottavasti isätkin nähdään ihan yleisesti ja kaikilla osa-alueilla tasavertaisina vanhempina ja äidit eivät enää uuvu niin helposti. Veikkaan, että lasten kannalta tekee myös parisuhteelle todella hyvä tällainen kehitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isäkin oli aina töissä, silti olemme todella läheisiä. Paikalla ollessaan hän oli todella läsnä.

Nykyään teemme yhdessä töitä perheyrityksessä.

Läsnäolon laadulla onkin iso merkitys, mutta jos isäsi olisi ollut kotonakin täysin poissaoleva, ei teille mitään läheisiä välejä olisi tullut.

Eli ap.n tapauksessakin tämä on aivan mahdollista😊

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei mieti mitä se tekee lapsille, jos isä on koko ajan töissä tai harrastuksissa.

Tämä on niin totta. Miksi isä saa olla omissa menoissaan kaikessa rauhassa ja olla täysin vapaamatkustajia perheessä, eikä kukaan huolestu pätkääkään. Kun äiti tekee samoin ollaan suurinpiirtein lasia vääntämässä.

Vaikka on saanut lapsen/lapsia ei tarkoita, että on kypsä kantamaan vastuun, tää voi näkyä eri tavoin, mutta selvää on, että vaikuttaa kiintymyssuhteeseen, mikä taas on lapsen kannalta se asia, minkä pitäisi toimia, joka tukee lapsen kehitystä.

Tää on sitä tasapainottelua. Töiden vastapainoksi on hyvä olla oma harrastus ja siihen päälle viettää perheen kanssa yhteistä aikaa. Ja joskus on kiva vain lorvia kotona, johon tietty kuuluu se perheen kanssa olo. Pyrimme siihen, että osa harrastuksista on sellaisia, mitä voi tehdä yhdessäkin, esimerkiksi uinti ja nyt talvella luistelu. Siihen ei tarvitse kuin korkeintaan kaksi kertaa viikossa aikaa omaan harrastukseen. Jos tulee lunta, niin olen päättänyt opetella hiihtämään tänä vuonna, siihenkin voi ottaa lapset mukaan.

"Millainen äiti ei halua olla edes vapaa-aikanaan lastensa kanssa? *

Voi onhan näitä, on perhe-elämää karkuun juoksevia, on työ/liikuntanarkomaaneja, alkoholisteja, nistejä, tunnevammaisia ja mieleltään sairaita. On äitejä ja isiä. Ja sitten niitä lapsia, joilla ei ole turvallista, kannustavaa, rakastavaa lapsuutta. No niistä tulee sitten aikuisia jotka ovat jotain yllä mainittuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isäkin oli aina töissä, silti olemme todella läheisiä. Paikalla ollessaan hän oli todella läsnä.

Nykyään teemme yhdessä töitä perheyrityksessä.

Läsnäolon laadulla onkin iso merkitys, mutta jos isäsi olisi ollut kotonakin täysin poissaoleva, ei teille mitään läheisiä välejä olisi tullut.

Eli ap.n tapauksessakin tämä on aivan mahdollista😊

Kunpa toteutuisikin. Surullista, kun lapset kaipaavat äitiään. Toinen jo oireilee, kun äitiä e liikoja näy, toinen osaa onneksi kääntyä isänsä puoleen.