Skenaario mihin lapsi erossa laitetaan jos kumpikaan ei halua

Ei ole äiti automaattisesti. Oikeudessa voidaan myös ratkoa kummalle lapsi menee. Helposti kyllä suositellaan lapsen sijoittamista tai adoptointia.

Lapsi sijoitetaan sijaiskotiin.

Tästä on ihan tosielämän kokemusta. Sukulaismies erosi vaimostaan ja heillä oli kaksi yhteistä lasta. Lapset jäivät aluksi äidilleen, joka melko nopeasti löysi uuden miehen. Uusi mies ei hyväksynyt varsinkaan vanhempaa lasta, pienempi jostain syystä kelpasi. Vanhempi lapsi muutti isälleen, joka valitettavasti oli kelvoton isä. Ei osannut huolehtia lapsesta ja jätti tämän alakouluikäisenä yksin kotiin viikoksi ollessaan työmatkalla. Lapsi sai sentään käydä syömässä isänsä omistamassa ravintolassa kerran päivässä ja toisen kerran sai ruokaa koulussa. Äitini sai vihiä asiasta soitettuaan tällä sukulaiselle ja lapsi vastasi puhelimeen ja kertoi että isä on ulkomaan työmatkalla ja tulee kotiin vasta ensi viikolla. Äiti haki lapsen meille, ilmoitti sitten sossuun asiasta ja lapsi sijoitettiin meille vuosiksi. Homma jatkui vielä vanhempien taholta monenlaisella perseilyllä ja lopputulos oli sitten se että lapsi päätyi lastenkotiin 16-vuotiaana.

Onko tämä vitsi?

Lapsi ei ole lemmikki. Raukkaparka. :(

Lastenkotiin 16v? En usko. Oma asunto tuon ikäiselle sossujen piikkiin.

.

Olen samaa miettiinyt, meinaan jos isä vain lähtee ja jättää eikä äitiäkään kiinnosta nii saako äiti siitä jotain jos jättää lapsensa jonnekin sossuille

Varmaan lastensuojelu sijoittaa lapsen tapauksessa, jossa vanhemmista kumpikaan ei välitä lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä vitsi?

Lapsi ei ole lemmikki. Raukkaparka. :(

Öö, wot? Ei lemmikkiäkään kuule hylätä jos sen on kerran ottanut.

Vierailija kirjoitti:

Lastenkotiin 16v? En usko. Oma asunto tuon ikäiselle sossujen piikkiin.

.

Asui vuoden lastenkodissa ja sen jälkeen vuoden siinä lastenkodin yhteydessä olevassa itsenäistymisasunnossa. Syy miksi oli lastenkodissa lie ollut nuorempi sisarus joka myös päätyi sinne lastenkotiin.

Valtio myy lapsen sirkukseen.

Lapsi annetaan adoptioon.

Pitäisi heittää tyrmään mätänemään tuollaiset ”vanhemmat”. Mun silmissä ton tason roskaväellä ei oo enää mitään ihmisoikeuksia! Omien lasten hylkääminen on yksi alhaisimpia asioita mitä voi tehdä, ei sellaisella joka siihen kykenee ole mitään ihmisarvoa!

Sukulaisilla oli aikoinaan sama tilanne. Vanhemmat kuulema tappeli raivokkaasti, kumpi joutuu lapsen ottamaan. Äidilleen poika jäi.

Ilmeisesti ei ollut onnellinen lapsuus. Poika teki parikymppisenä itsemurhan.

Joku sukulainen, sijaisperhe tai laitos. Lastensuojeluviranomaiset päättävät, mikä on paras ratkaisu. Olettaen tietysti, että joku sukulainen olisi valmis ottamaan lapset. Lähipiirissäni tällaisen tapauksen lapset menivät lasten isän äidille eli mummolleen. 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi heittää tyrmään mätänemään tuollaiset ”vanhemmat”. Mun silmissä ton tason roskaväellä ei oo enää mitään ihmisoikeuksia! Omien lasten hylkääminen on yksi alhaisimpia asioita mitä voi tehdä, ei sellaisella joka siihen kykenee ole mitään ihmisarvoa!

Toisaalta, jos kumpikaan ei ole kykenevä huolehtimaan lapsesta, niin lapsen etu on se ”hylkääminen”. Mun mielestä ihan turhaan pidetään yllä tätä stigmaa ettei omasta lapsesta koskaan ikinä milloinkaan saa luopua. Siitä päin vastoin pitää luopua, jos siitä ei kykene huolehtimaan. Ja se luopuminen ei tee vanhemmasta pahaa tai huonoa ihmistä vaan just toisinpäin.

Lapsen etu. Aina.

Kyllähän lapsia hylätää, etenkin, jos ovat esim. vammaisia. Lastensuojeluhan näistä huolehtii. 

Vierailija kirjoitti:

Joku sukulainen, sijaisperhe tai laitos. Lastensuojeluviranomaiset päättävät, mikä on paras ratkaisu. Olettaen tietysti, että joku sukulainen olisi valmis ottamaan lapset. Lähipiirissäni tällaisen tapauksen lapset menivät lasten isän äidille eli mummolleen. 

Mä olen kasvanut mun isovanhemmilla juuri tällaisessa tilanteessa: isä katosi uuden vaimon kanssa ties minne ja äidillä ei ollut kykyä huolehtia musta. Mulla oli tosi onnellinen lapsuus enkä koskaan mitenkään kärsinyt siitä, että asuin ja elin just isovanhempien kanssa. Kiintymysvanhempia ne mulle oli siinä missä muille ehkä omat vanhemmat.

Äidin kanssa tutustuttiin uusiksi aikuisiällä. Välit ovat ok, vaikka etäiseltä sukulaiselta tuntuukin. Isääni en tunne tai tiedä vieläkään, ei olla tavattu lähtönsä jälkeen kertaakaan. Mulla on sisarpuolia molemmilta, äidin puolen siskon olen tavannut pari kertaa ja isän puolen sisaruksia en edes lukumäärältä tiedä.

Näitäkin tapauksia voi miettiä noissa lapsettomia vauvoiksi haukkuvissa artikkeleissa.

Heli, otatko kopin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä vitsi?

Lapsi ei ole lemmikki. Raukkaparka. :(

Öö, wot? Ei lemmikkiäkään kuule hylätä jos sen on kerran ottanut.

No lemmikin voi kyllä antaa uuteen kotiin, jos jostain syystä ei siitä halua enää huolehtia. Ei sitä eläintä rääkätä kodissa, jossa sitä ei haluta. Lapsen kanssa tilanne on paljon monimutkaisempi, sitä kun ei voi noin vain antaa joillekin muille.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä vitsi?

Lapsi ei ole lemmikki. Raukkaparka. :(

Ai lemmikin saa hylätä nuin vaan?! En löydä painokelpoisia ilmaisuja asenteesi kuvottavuutta kuvaamaan. Lemmikki on lemmikki kuolemaan asti, ei siihen asti että siihen kyllästyy tai tulee uusi suhde.

Oksennus, millaisia ihmisen irvikuvia maa päällään kantaa.