Inhoan ryhmätöitä
Ne oli hirveitä jo koulussa ja nykyään töissä kehittämispäivissä tms. Vastuu jää tunnollisille ja osa porukasta ei tee mitään. Tykkääkö teistä kukaan oikeasti ryhmätöistä?
Kommentit (13)
Lukiossakin ryhmätyöt vaikuttaa arvosanaan. Vaikka tekisit kuinka hyvin, niin voi tulla huono numero, jos muut eivät hoida osuuttaan. Tai sitten yksi tekee koko homman ja muut saavat siivellä hyvät arviot. Todella väärin.
Hyvin harvoin on sellainen ryhmä, missä kaikki osallistuu tasapuolisesti. Toimiessaan homma on upeaa, mutta ei nuo koulun tai työpaikan ryhmäkokoonpanot yleensä pelaa ollenkaan.
Ryhmätöiden heikoin puoli on niiden arvostelu silloin, kun ne ovat opintoja tai muuten arvosteltavia. Parhaassa tapauksessa siipeilijät saavat hyvät arvosanat ahkerien kustannuksella, huonoimmassa kaikki huonon siksi, kun hommasta ei tule mitään, tai sitten sitten muuten arvostelut ovat erilaisia pärstäkertoimen eikä todellisen osallistumisen ja osaamisen perusteella.
Minä olen inhonnut niitä koko ikäni, mutta jonkun verran olen oppinut niitä ymmärtämään. Vaati tosin kasvatustieteen maisterin opinnot ja kokemuksia onnistuneistakin ryhmätöistä.
En tykännyt ryhmätöistä koulussa enkä tykkää edelleenkään.
No ihan helvettiä ovat! Eikä hyödytä ketään mitenkään. Fiksut ja ahkerat turhautuu ja tyhmät ja laiskat ei opi mitään.
Inhoan. Kaikkea tiimityötä ylioäätään. Tai näitä kehittämispäiviä... Niinä päivimä on hyvä olla flunssassa.
Se on ryhmän oma vika, jos kaikkia ei saada keskusteluun ja työskentelyyn.
Miksi suvaitsette ryhmässänne vapaamatkustajia?
Hommat voi jakaa siten, että jokaisen on osallistuttava panoksellaan.
Kukapa ryhmätöistä tykkäisi, en ole kuullut kenenkään sanovan, että pitää niistä. Silti niitä teetetään iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen. Olen niin vanhaa ikäluokkaa, että koulussa niitä ei teetetty, mutta jo opiskellessani niihin sitten jo joutui osallistumaan. Saati sitten työelämässä, kaiken maailman pilipalitiimityöskentelyissä sun muissa kokouksissa. Joskus tuntuu, että ne on vain helppo tapa tiimin vetäjälle, ei tarvitse kuin antaa aiheet, jakaa ihmiset ryhmiin ja sitten kerätä paperit pois. Purkamisenkin tekee aina joku ryhmän jäsen.
Ja sama jatkuu näissä erilaisissa luottamus- ja muissa tehtävissä. Kun ei itse ole kovin esiintymishaluinen, ei millään haluaisi joutua ryhmän "johtajaksi," joka kirjaa asiat ja esittää ne sitten kaikkien kuullen.
Harvemmin näistä sitten mitään erityistä hyötyä on. Kuinkahan monet kerrat sitä onkaan ollut miettimässä, miten toimintaa tehostettaisiin, mitä erityistä pitäisi ottaa huomioon, mitä turhaa voisi jättää pois, mihin tulevaisuudessa pitäisi kiinnittää huomiota, miten saataisiin lisää säästöjä jne. Ja aina kaikki jatkuu niin kuin ennenkin.
En ja kuulun töissä niihin, jotka osallistuvat niin vähän kuin voi.
Mieheni opiskeli maisteriksi. Ryhmätöitä jatkuvalla syötöllä. Itse teki itse suuren (suurimman?) osan työstä ja tehtävät valmistuivat ajallaan ja hyvin arvosanoin. VAPAAMATKUSTAJIA OLI MUKANA. Helposti tuli arvosanat heille. Kokemus ja johtopäätös: osa ei opi ryhmätöistä yhtikäs mitään. Tunnolliset tekevät heitä enemmän töitä= eivät jakaannu vastuut tasan vaikka sitä yritettäisiin.
En tykkää enkä oikeastaan edes pysty ryhmätöihin. Teen tehtävät omalla tavallani (kokonaisuuden suunnittelu, osatehtäviin jäsentäminen, tiedonhankinta, näkökulmat, lopullinen esitystapa) ja minun on vaikea ymmärtää ihan eri tavoin toimivia. Ja jos en hahmota kokonaisuutta, toimintakykyni kärsii.
Olin koulun ryhmätöissä aina passiivinen jäsen tästä syystä. En myöskään ole johtajatyyppiä, joten en ollut sekään, joka suunnittelee kaiken.
On kuitenkin hyvä että koulussa oli ryhmätöitä, koska niiden ansiosta nyt tiedän hyvin selvästi, etten osaa toimia niissä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
EI JA varsinkin kun meidän tiimissä on yksi suomea osaamaton niin kaikki pitää tehdä englanniksi. Muut voivat ainakin itse työn tehdä kotimaan kielellä, vaikka sitten esittäminen olisikin kielillä.