Lue keskustelun säännöt.
Millaisia oppeja olette saaneet lapsuudenkodista maailmalle?
iWantToTrust
02.11.2019 |
Monesti olen miettinyt millaisia eväitä muut ovat saaneet aikuiselämäänsä varten kotoa vanhemmiltaan?
Olin 13 vuotta ainoa lapsi. Vanhempien avioliitto oli pelkkää tappelua ja kulissia, oltiin eroamassa joka kuukausi. Minun tehtäväni oli lähinnä yrittää pitää liitto kasassa, kuuntelemalla ja rauhoittelemalla heitä...
Isäni on ollut aina hyvin omalaatuinen persoona ja arvosteli ja haukkui minua monin sanankääntein. Oli jatkuvasti poissa, ja ne ajat kun oli kotona, sain toimia vanhempieni riidansovittelijana.
Äiti oli aina töissä ja yksin opettelin pärjämään ekaluokkalaisesta yksin kotona koulun jälkeen, käymään kaupassa, tekemään ruuat ja välipalat. Pesin lattiat kotona ja pesin pyykit, silloin sain jonkunnäköistä huomiota. Luulin että mun tehtävä maailmassa on vaan hoitaa muita, että se on ainoa millä saan itselleni jonkunnäköistä huomiota...
Äidillä oli kiireitä työkavereiden kanssa, ja saatoin olla yksin kotona esim klo 21 asti.
Isä oli aina poissa (mökillä) ja silloin harvoin jos oli kotona, oli kuin jumalan armosta paikalla, ja minun piti olla hajuton ja äänetön että en häirinnyt lukemista ja taide-elokuvien katsomista.
Sitten kuitenkin yhtäkkiä sain pikkusisaruksen juuri ennen kuin täytin 14 v.
Ja aika lailla hoidin häntä. Siihen asti kun muutin kotoa pois 18-vuotiaana.
Lähdin jo muutaman kerran aiemmin mutta jouduin palaamaan kun ei ollut uutta asuntoa alivuokralaiskämpän tilalle.
Monesti ihmettelin että kun muiden vanhemmat säästivät lapselleen rahaa, opettivat leipomaan, pesemään pyykkiä, auttoivat läksyissä, opettivat kertotauluja, pitivät siivouspäiviä, jne.,
Olen itse opetellut tosiaan kaikki jutut (aikuisena ajateltuna omillani olin...), ja monesti näin aikuisena olen täysin hämmentynyt että miten vanhempi on voinut kohdella lastansa noin.... ?
Että vanhempi ei anna neuvoja, oppeja, mitään aikuisuutta varten.... Ei rahankäyttöön liittyviä, ei tulevaisuudenneuvoja, ei seksivalistusta.....
Pikkusisarukseni on taas ollut toisessa asemassa, hän jäi vanhempien lellikiksi kotiin kun muutin pois (siinä vaiheessa isä alkoi jo viihtyä kotona), ja kaikki tehtiin hänen puolesta. Nyt hän on masentunut aikuinen joka pesettää pyykkinsä äidilläni, äiti maksaa yksityistenkoulujen aloitusmaksuista lähtien kaikki, joihin sisarukseni ei mene...
On joo varmaan että olen joutunut oppimaan kun ei ole paljoa saanut, mutta monesti vaan mietin että miten muilla.... ? En kehtaa kavereilta kysellä, mutta ihan mielenkiinnosta kyselen täällä....
Kommentit (9)
Ap, hienoa että olet opetellut monet elämäntaidot vaikka et saanutkaan oppeja kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka viikko viikkosiivous. Ei oo oppi mennyt perille.
Että mikään ei kannata. Älä tee itsestäsi numeroa.
Pankkitilillä pitää olla aina rahaa.
Jännä juttu, ei minunkaan vanhempani antaneet mitään rahankäyttöön liittyviå neuvoja, seksivalistusta tai tulevaisuudenneuvoja. Silti en koe tulleeni mitenkään laiminlyödyksi tai että minulta olisi jäänyt saamatta jotain. Tulevaisuudesta isäni kysyi joskus, että ”sitäkö sinä haluat”, kun mietin jonkun homman etenemismahdollisuuksia. Seksivalitukseksi voidaan ehkä laskea niinikään isäni kommentti ”Se vaikuttaa ihan mukavalta, älä sitten kohtele sitä pahasti” kun teininä tapasin myöhemmän aviomieheni.
Minulle ei opetettu myöskään kotitöitä, siivousta, pyykkäystä ruoanlaittoa tai vastaavia. Mutta ei se nyt mitään rakettitiedettä ollut opetella sitten kun kotoa pois muutin. Eikä ollut rahankäyttökään: niin vähän sitä alkuun oli, että sen käsittely oli helppoa, eikä mitään sijoitus- tms päätöksiä tarvinnut tehdä. Ja sitten kun alkoi tarvita, olinkin jo harjoitellut.
Vanhempani eivät neuvoneet, koska luottivat siihen, että pärjään ilmankin. Äiti tämän joskus sanoi ääneenkin. Ja olivat siinä ihan oikeassa. Olen pärjännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väistä näyttelijöitä, ihmisiä jotka elehtivät koko ajan, syytä ei kerrottu mutta havaittu että tähän oli syy. Tarkoitettin he ovat vilunkeja, peittelevät jotain.
Olkaa ihmisiksi, neuvoi äiti aina kun ovesta lähti ulos. Hirvittävän ahdistava sanonta, jonka selityksen älysin vasta aikuisena kysyä. Ole ihminen ihmiselle, oikeasti hyvin kaunis ja tärkeä opetus.
Isän mukaan kenestä vain voi tulla mitä vaan, vaikka presidentti.
Hyvä oppi kenelle vaan, koita toimia niin, että kaikki tekosi kestävät päivänvalon silloin kuin pyrit 'vaikka presidentiksi"
Mitään pesämunia ei ollut antaa, mikä vanhempiani kovin suretti, mutta koen saaneeni paljon tärkeämpiä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, ei minunkaan vanhempani antaneet mitään rahankäyttöön liittyviå neuvoja, seksivalistusta tai tulevaisuudenneuvoja. Silti en koe tulleeni mitenkään laiminlyödyksi tai että minulta olisi jäänyt saamatta jotain. Tulevaisuudesta isäni kysyi joskus, että ”sitäkö sinä haluat”, kun mietin jonkun homman etenemismahdollisuuksia. Seksivalitukseksi voidaan ehkä laskea niinikään isäni kommentti ”Se vaikuttaa ihan mukavalta, älä sitten kohtele sitä pahasti” kun teininä tapasin myöhemmän aviomieheni.
Minulle ei opetettu myöskään kotitöitä, siivousta, pyykkäystä ruoanlaittoa tai vastaavia. Mutta ei se nyt mitään rakettitiedettä ollut opetella sitten kun kotoa pois muutin. Eikä ollut rahankäyttökään: niin vähän sitä alkuun oli, että sen käsittely oli helppoa, eikä mitään sijoitus- tms päätöksiä tarvinnut tehdä. Ja sitten kun alkoi tarvita, olinkin jo harjoitellut.
Vanhempani eivät neuvoneet, koska luottivat siihen, että pärjään ilmankin. Äiti tämän joskus sanoi ääneenkin. Ja olivat siinä ihan oikeassa. Olen pärjännyt.
Ap vastailee: joskus sitä olisi toivonut että olisi saanut jossain asiassa neuvoja vanhemmilta, tai oltaisiin tehty yhdessä juttuja niin oppi olisi tarttunut mukaan esimerkistä :) Yksinäisen olon se noin 10-v vanhalle tekee kun itsekseen ihmettelet juttuja :D
En minäkään tosiaan olisi halunnut että mulle tulevaisuus olisi "maailailtu" Valmiiksi vanhempien toimesta... Ehkä mun kysymys oli "vääränlainen", ehkä peilaan tekstiin minkä koin kaltoinkohteluna lapsena.... Joskus olen miettinyt että pitäisiköhän mun hakea apua ammattilaiselta lapsuudenkokemuksiin-- kun nään lapsuuteni aika synkkänä ja yksinäisenä, sellaisena että olen aika yksinäinen.... Mutta siitä olen onnellinen että yritän itse toimia erilaisena vanhempana omille lapsilleni. Toivottavasti en tee jossain muussa asiassa kauheita virheitä, joita en edes itse tajua...?
Yökylään otetaan aina omat lakanat mukaan.
Kun muuttaa niin asunto jätetään täydellisen siistiin ja pestyyn kuntoon seuraavalle.
Joka kerta kun tullaan omaan tai toisten kotiin niin ensimmäiseksi mennään vessaan pesemään kädet.