Minun mielestä kerrostalot on kodikkaimpia, kun katselee ikkunoita

Jotkut pimeinä, jotkut valaistuna. Ja kohta tulee kivoja jouluvalojakin ikkunoihin.
Itse rakastan kerrostaloasumista.

Ensimmäinen kotini oli rintamamiestalon piharakennuksessa. Siellä nuori pari (vanhempani)asui kun synnyin 70-luvulla.
Sitten muutimme paritalon toiseen päähän, josta ovat ensimmäiset lapsuusmuistoni. Oli mukava iso piha piha kirmata ja kouluun pääsi metsäpolkua pitkin.
Sitten muutimme rivitaloon. Paljon kavereita pihoilla.
Sitten kerrostaloon, vanhempien eron myötä.
Ja kun muutin pois kotoa äidin luota, olen siitä asti asunut rauhallisissa kerrostaloissa vuokralla, yhtä vuoden paritalossa asumiskokemusta lukuunottamatta, jossa asuin exän kanssa.
Pidän kerrostaloasumista kaikkein kodikkaimpana asumismuotona, tunnen olevansa rauhassa, mutta silti turvassa.
En ole niitä ihmisiä, jotka haluaisivat asua ok-talossa.
Rivitalossa asumisestakin muistan, että vaikka oli kivaa kun oli paljon kavereita keiden kanssa pihoilla leikkiä 80-luvulla, niin naapurissa asui pahansuopa perhe, vanhemmillani tuli niiden kanssa skismaa ja tuntui ahdistavalta teininäkin kun aloin itsekin vihaamaan naapurin aikuisia, vaikka heidän pojan kanssa olin pihoilla juossut.
Ja tuntuu että rivareissa on aina kauhean pieniä huoneita, kaikissa joissa olen käynyt ja tuolla jossa lapsena/teininä asuin, kerrostaloissa avaria väljiä huoneita. Ok-taloissa minkä kokoisia vain, riippuu koska talo on rakennettu.

Miten teidän elämänne kotien-historia? Jakakaa jos haluatte.