Suomessa on suorastaan ”rikollista” olla itsestään huolehtiva, hyvinvoiva äiti. Sen sijaan äidin pitäisi olla harmaa, väsynyt ja ylipainoinen, joka voi vielä vuosienkin päästä syyttää raskauksiaan ja lapsiaan ylipainostaan, väsymyksestään ja ajanpuutteest

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on joskus jopa vähän harmillista kun lehdissä synnyttäneet naiset esittelevät raskausarpiaan ja "raskauskilojaan" saatesanoin "tältä oikea äiti näyttää".

Joo, tottakai raskaus muuttaa vartaloa, mutta mä voin rehellisesti sanoa, että olen onnellinen kun kahden lapsen saamisen jälkeenkään mulla ei ole arven arpea, ei roikkuvaa vatsanahkaa ja tissitkin ennallaan.

Olenko mä siis jotenkin epä-äiti kun mun vartalo ei juurikaan muuttunut?

Tuntuu tosiaan, että mitä räjähtäneempi olet, sitä korkeammalla olet "hyvä äiti"-asteikolla.

Kenen asteikolla? Sehän riippuu ihan siitä, kenen lauluja kuuntelet. Media ja varsinkin sosiaalinen mediahan on täynnä näitä "ei-räjähtäneitä" äitejä, tosiTv varsinkin tuntuu rakastavan tätä yhtälöä. Milloin on mitäkin fitnessbikiniäitiä esittelemässä elämäänsä. Sitten on se toinen ääripää somessa, "rakasta itseäsi sellaisena kuin olet" hehkutus, mikä on kyllä suurimmaksi osaksi vastareaktiota ensinmainitulle. Olen ihan satavarma, että suurin osa äideistä asettuu johonkin välimaastoon, eikä niitä kiinnosta miltä joku toinen näyttää. Itsekin kuulun näihin viimeksi mainittuihin. Jotenkin olen hirveän väsynyt näihin joka tuutista tunkeviin vastakkainasetteluihin. Oli asia mikä tahansa, niin aina mennään ääripäihin ja sitten haetaan vastustajaa tyyliin "olet joko meidän puolella tai sitten meitä vastaan". Voin sanoa että ei kiinnosta. Mulla on oma elämä elettävänä.  

Ei muakaan kiinnosta miltä muut näyttävät, enkä koe kuuluvani yhtään mihinkään ryhmään.

Kunhan vain sanoin , että minusta nuo joka paikassa olevat "tällainen on rehellinen synnyttäneen naisen vartalo"-kuvat ja artikkelit hivenen väheksyvät mun äitiyttäni ja vartaloani kun en kerran "voi olla ylpeä taisteluarvistani kun ne ovat muisto siitä, että sain aikaan uuden elämän" kun mulla ei niitä jälkiä ole.

Mulla on ihan yhtä rehellinen synnyttäneen naisen vartalo kuin sillä, joka ei säilynyt ilman suuria muutoksia.

Vierailija kirjoitti:

Musta on joskus jopa vähän harmillista kun lehdissä synnyttäneet naiset esittelevät raskausarpiaan ja "raskauskilojaan" saatesanoin "tältä oikea äiti näyttää".

Joo, tottakai raskaus muuttaa vartaloa, mutta mä voin rehellisesti sanoa, että olen onnellinen kun kahden lapsen saamisen jälkeenkään mulla ei ole arven arpea, ei roikkuvaa vatsanahkaa ja tissitkin ennallaan.

Olenko mä siis jotenkin epä-äiti kun mun vartalo ei juurikaan muuttunut?

Tuntuu tosiaan, että mitä räjähtäneempi olet, sitä korkeammalla olet "hyvä äiti"-asteikolla.

Olisin voinut kirjoittaa tämän itse sanasta sanaan 😄

Näkisipä jossain artikkelissa joskus oikeesti sekaisin kaiken muotoiset äidit. Ne arvettomat ja arpia saaneet. Se on todellinen kuva äiti vartalosta.

Oon aina ollut hoikka ja hyväkuntoinen. En ole kokenut, että se olisi kenellekään ongelma. Päinvastoin, nyt kun olen viisikymppinen, koen, että moni ihailee. Toki ollaan kateellisia, mutta sillä tavalla hyvällä tavalla, että sanotaan se suoraan tyyliin hyvin rehellisesti "voi kun jaksaisin itse olla noin energinen, mutta olen liian laiska".  Kukaan ei ole sanonut koskaan, että mun pitäisi olla väsynyt tai huonokuntoinen. Mutta minä en bloggaa ja julkisuutta päinvastoin välttelen. 

Se on kyllä totta että suomessa äidit on kaikki tuollaisia täti ihmisiä jotka eivät minussa herätä seksuaalisia haluja. Sitten kun on joku poikkeus niin en kyllä ihmettelisi jos se herättäisi muissa mammoissa jotain suunnatonta raivoa. Vähän sama kun täällä haukutte kaikki nuoret kauniit muikkelit maanrakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on joskus jopa vähän harmillista kun lehdissä synnyttäneet naiset esittelevät raskausarpiaan ja "raskauskilojaan" saatesanoin "tältä oikea äiti näyttää".

Joo, tottakai raskaus muuttaa vartaloa, mutta mä voin rehellisesti sanoa, että olen onnellinen kun kahden lapsen saamisen jälkeenkään mulla ei ole arven arpea, ei roikkuvaa vatsanahkaa ja tissitkin ennallaan.

Olenko mä siis jotenkin epä-äiti kun mun vartalo ei juurikaan muuttunut?

Tuntuu tosiaan, että mitä räjähtäneempi olet, sitä korkeammalla olet "hyvä äiti"-asteikolla.

Olisin voinut kirjoittaa tämän itse sanasta sanaan 😄

Näkisipä jossain artikkelissa joskus oikeesti sekaisin kaiken muotoiset äidit. Ne arvettomat ja arpia saaneet. Se on todellinen kuva äiti vartalosta.

Tää on niin totta. Minä oon kans hoikka ja arveton äiti ja hieman ärsyttää nämä jutut. Lähinnä just tuo "tältä näyttää OIKEA ÄITI"-osuus. Oikeita äitejä on kaiken kokoisia ja näköisiä, ihan niinkuin lapsettomia. Ja itseasiassa adoptioäiditkin on oikeita äitejä. Sinänsä ihan hyvä että julkaistaan muutakin kuin leikeltyjen silikoni-fitness-äiten kuvia, mut ne saatesanat vois olla jotain muuta 🤔

Minä en ole törmännyt tuollaiseen ongelmaan koskaan. Jotenkin paistaa läpi se, että kyseinen ihminen on nuori ja hyvin ulkonäkökeskeinen.

Suurimmalla osalla äideistä raskaudet on vaikuttanut jotenkin vartaloon, he ovat välillä väsyneitä ja aikaa ja energiaa itsestään huolehtimiseen ei ole niin paljon kuin ennen. Eli jotain sen harmaan, uupuneen, lihavan ja rupsahtaneen ja sen energiaa pursuvan viimeisen päälle treenatun väliltä. Ja kyllä minä väitän että niitä rupsahtaneita syyllistetään enemmän, hoikkia ja hyvinvoivia ihaillaan. Paitsi jos on hoikka ja hyvinvoiva tekee siitä ison numeron ja haukkuu samalla toisenlaiset äidit laiskoiksi läskiksi.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ei tiedä, että minulla on lapsia. Saan siis huoleti olla hyvänäköinen sinkku, sitähän nämä äitiyttään koko ajan toitottavat muille kertovat eli heitä ei kukaan usko äidiksi! Ei minuakaan, mutta ei soittele lehdille aiheesta.

Sen sijaan olen erittäin tietoinen siitä, että mitä enemmän äiti tuo kehoaan esille, sen enemmän lapsilla on ongelmia. Kun äiti on päivät töissä ja illat salilla kuvaamassa itseään, niin lapset on mummolassa tai heitteillä.

Höpö höpö mitä kateellista sontaa taas. Kun lapset ovat illalla harrastuksissaan, niin äitihän Suomessa EI saa liikkua sillä aikaa. Pitää istua, syödä pullaa ja jutella muiden äitien kanssa.

Ei ihme, että äidit ovat niin lihavia kun tämä on niin yleinen mentaliteetti.

Tottahan tuo on. Naiselle on meriitti kun on monta lasta eikä näytä äidille. Sitä pitää korostaa ja kehua miten selvisi vammoitta eikä näytä yhtään äidille, koska äidit on rumia, vammautuneita, ylipainoisia, väsyneitä, ennenaikaisesti vanhentuneita ja oikeasti hyvin kulahtaneita epäihmisiä, äitejä. Se on jonkilainen ameeba eläin, joka ei ole edes nainen vaan äiti, epäseksuaalinen, epähaluttava lastenhoitokone joka raahautuu näkymättömänä ja hien ja maidon hajuisena elämässä eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Musta on joskus jopa vähän harmillista kun lehdissä synnyttäneet naiset esittelevät raskausarpiaan ja "raskauskilojaan" saatesanoin "tältä oikea äiti näyttää".

Joo, tottakai raskaus muuttaa vartaloa, mutta mä voin rehellisesti sanoa, että olen onnellinen kun kahden lapsen saamisen jälkeenkään mulla ei ole arven arpea, ei roikkuvaa vatsanahkaa ja tissitkin ennallaan.

Olenko mä siis jotenkin epä-äiti kun mun vartalo ei juurikaan muuttunut?

Tuntuu tosiaan, että mitä räjähtäneempi olet, sitä korkeammalla olet "hyvä äiti"-asteikolla.

Tämä on ihan ok ja hienoa sinulle, kunhan et kuvittele, että raskausarpien puute on jotenkin seurausta sinun hyvistä valinnoistasi ja muilla muiden huonoudesta.

Minä olin kahden lapsen jälkeen erittäin timmi ja hoikka. Sain paljon ihailua, en kyllä yhtään moitteita. Sitten sairastuin erääseen autoimmuunitautiin, ja kahden seuraavan lapsen jälkeen olin turvonnut ja plösähtänyt. Kesti vuosia saada itseni edes normaaliksi, timmiksi en pääse varmasti enää ikinä. Sellaista elämä on. Nyt pitää lähteä juoksulenkille.

No suurinosa on ylipainoisia possuja, jotka leimaa nämä ahkerat ja liikkuvat ihmiset ja vielä jos he syövät terveellisesti, niin sehän ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on joskus jopa vähän harmillista kun lehdissä synnyttäneet naiset esittelevät raskausarpiaan ja "raskauskilojaan" saatesanoin "tältä oikea äiti näyttää".

Joo, tottakai raskaus muuttaa vartaloa, mutta mä voin rehellisesti sanoa, että olen onnellinen kun kahden lapsen saamisen jälkeenkään mulla ei ole arven arpea, ei roikkuvaa vatsanahkaa ja tissitkin ennallaan.

Olenko mä siis jotenkin epä-äiti kun mun vartalo ei juurikaan muuttunut?

Tuntuu tosiaan, että mitä räjähtäneempi olet, sitä korkeammalla olet "hyvä äiti"-asteikolla.

Tämä on ihan ok ja hienoa sinulle, kunhan et kuvittele, että raskausarpien puute on jotenkin seurausta sinun hyvistä valinnoistasi ja muilla muiden huonoudesta.

Minä olin kahden lapsen jälkeen erittäin timmi ja hoikka. Sain paljon ihailua, en kyllä yhtään moitteita. Sitten sairastuin erääseen autoimmuunitautiin, ja kahden seuraavan lapsen jälkeen olin turvonnut ja plösähtänyt. Kesti vuosia saada itseni edes normaaliksi, timmiksi en pääse varmasti enää ikinä. Sellaista elämä on. Nyt pitää lähteä juoksulenkille.

Sulta meni pointti niin ohi, että humahti vain.

Miksei kukaan älähdä siitä että parikymppiset miehet on ylipainoisia ja rapakuntoisia. Ei ole lapsia eikä muutakaan estettä kuntoilla jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ei tiedä, että minulla on lapsia. Saan siis huoleti olla hyvänäköinen sinkku, sitähän nämä äitiyttään koko ajan toitottavat muille kertovat eli heitä ei kukaan usko äidiksi! Ei minuakaan, mutta ei soittele lehdille aiheesta.

Sen sijaan olen erittäin tietoinen siitä, että mitä enemmän äiti tuo kehoaan esille, sen enemmän lapsilla on ongelmia. Kun äiti on päivät töissä ja illat salilla kuvaamassa itseään, niin lapset on mummolassa tai heitteillä.

Höpö höpö mitä kateellista sontaa taas. Kun lapset ovat illalla harrastuksissaan, niin äitihän Suomessa EI saa liikkua sillä aikaa. Pitää istua, syödä pullaa ja jutella muiden äitien kanssa.

Ei ihme, että äidit ovat niin lihavia kun tämä on niin yleinen mentaliteetti.

Kun lapsi on harrastuksessa, minä käyn ruokakaupassa, ulkoilutan koirat ja maksan autossa laskuja. En edes tunne yhtään muuta harrastusten äitiä.

Enkä tunme ketään joka nykyaikana edes syö pullaa

Näissä keskusteluissa ongelma yleensä syntyy juurikin vastakkainasettelusta. Kukaan ei haluaisi menettää kiinteyttään ja täyteläisiä rintojaan, mutta jos näin käy, asia on pakko hyväksyä jollain tavalla, jos meinaa itsensä kanssa elää. Toisille se on hyvin vaikeaa ja yhtenä puolustusmekanismina on helppo käyttää ajatusta siitä, että tältä äidin kuuluukin näyttää. Toisaalta taas onnekkaat, joiden kroppa ei juurikaan muutu, eivät voi omakohtaisen kokemuksen puutteessa täysin ymmärtää sitä, miten iso prosessi oman mammakehon hyväksyminen on.

Itse olen jo 18 vuotta kantanut mammakehoa, joka on kerta kerralta muuttunut pahempaan suuntaan. On tarvittu ja tarvitaan edelleen sekä fyysistä, että psyykkistä treeniä kehon hyväksymiseksi. Arpia ja löysää nahkaa ei saa pois omin neuvoin, mutta siihen, mitä on niiden alla, voi vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on joskus jopa vähän harmillista kun lehdissä synnyttäneet naiset esittelevät raskausarpiaan ja "raskauskilojaan" saatesanoin "tältä oikea äiti näyttää".

Joo, tottakai raskaus muuttaa vartaloa, mutta mä voin rehellisesti sanoa, että olen onnellinen kun kahden lapsen saamisen jälkeenkään mulla ei ole arven arpea, ei roikkuvaa vatsanahkaa ja tissitkin ennallaan.

Olenko mä siis jotenkin epä-äiti kun mun vartalo ei juurikaan muuttunut?

Tuntuu tosiaan, että mitä räjähtäneempi olet, sitä korkeammalla olet "hyvä äiti"-asteikolla.

Tämä on ihan ok ja hienoa sinulle, kunhan et kuvittele, että raskausarpien puute on jotenkin seurausta sinun hyvistä valinnoistasi ja muilla muiden huonoudesta.

Minä olin kahden lapsen jälkeen erittäin timmi ja hoikka. Sain paljon ihailua, en kyllä yhtään moitteita. Sitten sairastuin erääseen autoimmuunitautiin, ja kahden seuraavan lapsen jälkeen olin turvonnut ja plösähtänyt. Kesti vuosia saada itseni edes normaaliksi, timmiksi en pääse varmasti enää ikinä. Sellaista elämä on. Nyt pitää lähteä juoksulenkille.

Öö miltä riviltä sä luit, että mä jotenkin pidän itseäni parempana kuin sellaista, jolle jäi jälkiä?? Mutta tätä mä just tarkoitan, olet oivallinen esimerkki siitä suhtautumisesta, jota monet vähällä selvinneet kokevat.

Mä "en saa" olla iloinen siitä, että selvisin ilman vaurioita, enkä saa olla pahoillani siitä, että en näytä "oikealta" äidiltä kun mulla ei niitä taisteluarpia ole.

Jokainen keho on erilainen, ja mun mielestä ihan jokainen voi olla ylpeä siitä, oli muutoksia tai ei.

Mutta tätä tää on, mun pointti menee ohi kun takerrutaan aina vaan siihen, että selvisin vähemmällä kuin monet ja kuvitellaan, että olen jotenkin ylimielinen.

Vierailija kirjoitti:

Joojoo katsoppa mitä tapahtuu jos mies kirjoittaa tänne olevansa komea. Se vasta rikollista on.

Vain 99 prosenttia miehistä uskoo olevansa komeita. Prosentti epäröi.

Naisilla on enemmän huumorintajua kuin miehillä, joten harvalla naisella on vastaava illuusio.

Jos olet leikkipuistossa mekko ja korkkarit päällä, meikit naamassa niin meikittömät Crocsimamat mulkoilevat että  "mikä tuo olen olevinaan ?"  Jos käy salilla, olet huono äiti jonka pitäisi töiden jälkeen imuroida ja laitaa ruokaa eikä treenata. Äidin pitäisi unohtaa itsensä ja olla väsynyt, väritön pullero ! 

Vierailija kirjoitti:

Jos olet leikkipuistossa mekko ja korkkarit päällä, meikit naamassa niin meikittömät Crocsimamat mulkoilevat että  "mikä tuo olen olevinaan ?"  Jos käy salilla, olet huono äiti jonka pitäisi töiden jälkeen imuroida ja laitaa ruokaa eikä treenata. Äidin pitäisi unohtaa itsensä ja olla väsynyt, väritön pullero ! 

Ehkä tuo on vain omaa kuvitelmaasi siitä, mitä muut ajatteleva. Itse en ole törmännyt moiseen asenteeseen, vaikka ulkonäöstäni huolehdinkin. (Tosin en käytä korkkareita hiekkalaatikolla, koska ne ovat siellä epäkäytännölliset, vaan mulla on yleensä jotkut kauniit matalat sandaalit.)

Olen äiti ja postaan instaa peppukuvia... kaikki muut äidit ovat kateellisia koska omista ihailtavan pepun, enkä näytä yhtään äidiltä vaan instapimulta.

Se nainen aiheutaa vain myötähäpeää..