Synnyttäneen naisen vartalo

Itselläni vasta litistyi ennalleen raskauksien jälkeen n 3 viikossa, vaikka lapset olivat nelikiloisia. Arpia ei jäänyt, paitsi eppari, mutta sen ansiosta alapää ei venynyt tai revennyt. Ei raskaus välttämättä tee pahaa jälkeä vartalossa, on turha pelotella nuoria naisia sellaisella, mitä ei välttämättä tapahdu. Synnyttämättömyys ei toisaalta ole hyvän vartalon tae.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen on sinut itsensä kanssa, hän on seksikäs.

Tässä kiteytyy kyllä kaikki. Sillä ei ole mitään merkitystä vaikka joku paikka roikkuu kunhan on sinut itsensä kanssa.

Äidit ovat tutkitusti tyytyväisempiä vartaloonsa -> itsevarmempia kuin lapsettomat naiset. Lisäksi raskaus parantaa elimistön verenkiertoa ja näin orgasmikykyäkin. Kaikilla tulee kehoon väliaikaisia ja/tai pysyviä muutoksia, mutteivat ne ole kaikki negatiivisiä. Paljon on kiinni naisen lähtökohdista ja omasta aktiivisuudesta. Onneksi löysin itselleni raskausfetissimiehen enkä ap:ta, yäk.

No ei kyllä pidä paikkaansa tuo tyytyväisyys vartaloon. Kyllä jokainen synnyttänyt nainen pitäisi sen ennen synnytystå vartalon jos voisi. Jokaista harmittaa hinta lapsenteosta.

Ja ikävä kyllä nainen ei voi läheskään aina omilla toimillaan vaikuttaa siihen miten keholle käy raskaudessa ja vielä vähemmän synnytyksessä. Jääneet jäljet ja vammat joutuu vaan ottamaan vastaan hyväksyi ne tai ei eikä naiselle anneta edes lupaa harmitella asiaa vaan syyllistetåän sillä ettå on ns pinnallinen ja elämänarvot hukassa. Kummasti sitten miehille on ihan ok haaveilla ja ihailla tinmiä naista

Tutkitusti äidit ovat tyytyväisempiä vartaloihinsa kuin lapsettomat naiset. Yksilötasolla se tietenkin vaihtelee paljon ja harva kokee itsensä erityisen ihanaksi vielä synnärillä. Osa ei sopeudu kehon muutoksiin ollenkaan ja siihen varmaan vaikuttaa sekin millaisia muutoksia raskaus/synnytys aiheuttaa. Ja kukapa meistä ei olisi mieluiten ikinuori, mutta jokainen vanhenemme - oli lapsia tai ei. Lapsia saaneet naiset suhtautuvat kuitenkin kehoihinsa armollisemmin ja viihtyvät paremmin omissa nahoissaan. Jälleen kerran poikkeus vahvistaa säännön.

Julkisessa on ollut paljon puhetta äitiysfysioterapiasta ym. (sillä ei toki ehkäistä/korjata mitään ilman omaa panosta) ja harva pitää naista todella pinnallisena jos hän haluaa pitää itsestäänkin huolta. Joku voi olla kateellinen, mutta se kun annat mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Itse sain raskauksista lapset, tissit, pepun ja yhdyntäorgasmit. :)

Osa lässyttää kylillä ja töissä kuinka itsevarma on ja sinut itsensä kanssa ja kuinka tässä mahdoton urheillaan ja liikutaan. Sitten kotona löhötetään sohvalla ja valitetaan kuinka kroppa löysä eikä asialle tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen on sinut itsensä kanssa, hän on seksikäs.

Tässä kiteytyy kyllä kaikki. Sillä ei ole mitään merkitystä vaikka joku paikka roikkuu kunhan on sinut itsensä kanssa.

Äidit ovat tutkitusti tyytyväisempiä vartaloonsa -> itsevarmempia kuin lapsettomat naiset. Lisäksi raskaus parantaa elimistön verenkiertoa ja näin orgasmikykyäkin. Kaikilla tulee kehoon väliaikaisia ja/tai pysyviä muutoksia, mutteivat ne ole kaikki negatiivisiä. Paljon on kiinni naisen lähtökohdista ja omasta aktiivisuudesta. Onneksi löysin itselleni raskausfetissimiehen enkä ap:ta, yäk.

No ei kyllä pidä paikkaansa tuo tyytyväisyys vartaloon. Kyllä jokainen synnyttänyt nainen pitäisi sen ennen synnytystå vartalon jos voisi. Jokaista harmittaa hinta lapsenteosta.

Ja ikävä kyllä nainen ei voi läheskään aina omilla toimillaan vaikuttaa siihen miten keholle käy raskaudessa ja vielä vähemmän synnytyksessä. Jääneet jäljet ja vammat joutuu vaan ottamaan vastaan hyväksyi ne tai ei eikä naiselle anneta edes lupaa harmitella asiaa vaan syyllistetåän sillä ettå on ns pinnallinen ja elämänarvot hukassa. Kummasti sitten miehille on ihan ok haaveilla ja ihailla tinmiä naista

Tutkitusti äidit ovat tyytyväisempiä vartaloihinsa kuin lapsettomat naiset. Yksilötasolla se tietenkin vaihtelee paljon ja harva kokee itsensä erityisen ihanaksi vielä synnärillä. Osa ei sopeudu kehon muutoksiin ollenkaan ja siihen varmaan vaikuttaa sekin millaisia muutoksia raskaus/synnytys aiheuttaa. Ja kukapa meistä ei olisi mieluiten ikinuori, mutta jokainen vanhenemme - oli lapsia tai ei. Lapsia saaneet naiset suhtautuvat kuitenkin kehoihinsa armollisemmin ja viihtyvät paremmin omissa nahoissaan. Jälleen kerran poikkeus vahvistaa säännön.

Julkisessa on ollut paljon puhetta äitiysfysioterapiasta ym. (sillä ei toki ehkäistä/korjata mitään ilman omaa panosta) ja harva pitää naista todella pinnallisena jos hän haluaa pitää itsestäänkin huolta. Joku voi olla kateellinen, mutta se kun annat mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Itse sain raskauksista lapset, tissit, pepun ja yhdyntäorgasmit. :)

Osa lässyttää kylillä ja töissä kuinka itsevarma on ja sinut itsensä kanssa ja kuinka tässä mahdoton urheillaan ja liikutaan. Sitten kotona löhötetään sohvalla ja valitetaan kuinka kroppa löysä eikä asialle tehdä mitään.

Päteehän tuo saamatomuus yhtälailla lapsettomiin. Harvempi super timmi ja liikunnallinen nainen jää vain sohvalle makaamaan saatuaan lapsia vaan treenaa itsensä nopeasti taas loistokuntoon. Hyvän kunnon ansiosta palautuukin suht. helposti. Sitten on tietysti niitä, jotka on vain löysäilleet ennen lasta ja jatkavat samaa löysäilyä lapset saatuaan. Typerää tehdä joidenkin instagramin kehopositiivisuuskuvien peruteella päätelmä, että kaikki raskaanaolleet ja synnyttäneet piilottelisivat ylisuuren tunikan alla arpista vatsamakkaraa. Se nyt riippuu hyvin paljon naisesta minkälaisia muutoksia juuri hänen kroppaansa tulee, hyviä vai pahoja, siedettäviä vai ei vai ei mitään vai ainoastaan hyviä. Ja mitkä muutokset menevät todellisuudessa sen raskauden ja synnytyksen piikkiin ja mitkä johtuvat siitä löysäilystä.

Vierailija kirjoitti:

Se on tuurista ja geeneistä kiinni, jääkö raskaudesta ja synnytyksestä jälkiä kehoon vai ei ja jos jää, niin kuinka paljon.

Suurin osa on kylläkin kiinni siitä kuinka paljon teet sen eteen, että palaudut ennalleen. Itselläni raskaus tarkoitti 6kk katkoa treeneistä sekä tietenkin synnytystä, mutta seuraavan 6kk aikana palauduin ihan täysin. Nyt jo 50+ ikäisenä ja 3 lapsen äitinä voin sanoa, että ikä näkyy paljon enemmän kuin synnytykset.

Synnyttänyt nainen on mielestäni herkullisen kaunis, sillä hän on pehmeän kypsä, joka tietää jo mitä on nautinto.

24/25 Ole huoleti, aikuiset miehet varmasti tykkäävät sinusta, tiedät että naisessa on paljon muutakin kuin mitä näkyy päällepäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tuurista ja geeneistä kiinni, jääkö raskaudesta ja synnytyksestä jälkiä kehoon vai ei ja jos jää, niin kuinka paljon.

Suurin osa on kylläkin kiinni siitä kuinka paljon teet sen eteen, että palaudut ennalleen. Itselläni raskaus tarkoitti 6kk katkoa treeneistä sekä tietenkin synnytystä, mutta seuraavan 6kk aikana palauduin ihan täysin. Nyt jo 50+ ikäisenä ja 3 lapsen äitinä voin sanoa, että ikä näkyy paljon enemmän kuin synnytykset.

No minä tarkoitin lähinnä arpia ja löystyneitä rintoja, joiden tuleminen ei ole oma valinta.

Kilot on tietysti eri juttu ja kilot tekee myös arpia näkyvämmäksi.

Minäkin palauduin neljässä kuukaudessa täysin ennalleen ja vielä aavistuksen parempaankin kuntoon kuin ennen lasta, mutta ei arvet sillä lähteneet.

Arvet on toki haalistuneet ajan myötä, mutta näkyy ne vieläkin tietyssä auringonvalossa lähempää katsottuna.

Ja rintoihin tuli arpia niin, että ne menee ryttyyn kun kumarrun, enkä tuollekaan voi millään liikunnalla ja ruokavaliolla mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tuurista ja geeneistä kiinni, jääkö raskaudesta ja synnytyksestä jälkiä kehoon vai ei ja jos jää, niin kuinka paljon.

Suurin osa on kylläkin kiinni siitä kuinka paljon teet sen eteen, että palaudut ennalleen. Itselläni raskaus tarkoitti 6kk katkoa treeneistä sekä tietenkin synnytystä, mutta seuraavan 6kk aikana palauduin ihan täysin. Nyt jo 50+ ikäisenä ja 3 lapsen äitinä voin sanoa, että ikä näkyy paljon enemmän kuin synnytykset.

No minä tarkoitin lähinnä arpia ja löystyneitä rintoja, joiden tuleminen ei ole oma valinta.

Kilot on tietysti eri juttu ja kilot tekee myös arpia näkyvämmäksi.

Minäkin palauduin neljässä kuukaudessa täysin ennalleen ja vielä aavistuksen parempaankin kuntoon kuin ennen lasta, mutta ei arvet sillä lähteneet.

Arvet on toki haalistuneet ajan myötä, mutta näkyy ne vieläkin tietyssä auringonvalossa lähempää katsottuna.

Ja rintoihin tuli arpia niin, että ne menee ryttyyn kun kumarrun, enkä tuollekaan voi millään liikunnalla ja ruokavaliolla mitään.

Arvet ovat onneksi aika mitätön asia kokonaisuudessa. Onko sulla kauan imetyksestä? Mulle kävi imetysaikoina niin, että heti imetyksen jälkeen rinnat olivat tyhjemmät, eivät mitenkään napaa kohden osoittavat, mutta tosi pienet. Imetyksen loputtua ne kasvoi takaisin eli rasvakudosta tuli taas enemmän, onneksi. Olen tullut sen verran nuorena äidiksi, että en hirveästi voi sanoa onko seksiin liittyen suurta eroa siihen kun en ollut synnyttänyt. Mielestäni kiihotun paremmin, mutta voi se olla henkistäkin, lantionpohja ja tukilihakset on kunnossa. Kyllähän raskaudet kuten muukin elämä aina jollainlailla muuttaa vartaloa eikä kaikkeen voi vaikuttaa, mutta minä oon ainakin vain kiitollinen kaikesta.

N25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tuurista ja geeneistä kiinni, jääkö raskaudesta ja synnytyksestä jälkiä kehoon vai ei ja jos jää, niin kuinka paljon.

Suurin osa on kylläkin kiinni siitä kuinka paljon teet sen eteen, että palaudut ennalleen. Itselläni raskaus tarkoitti 6kk katkoa treeneistä sekä tietenkin synnytystä, mutta seuraavan 6kk aikana palauduin ihan täysin. Nyt jo 50+ ikäisenä ja 3 lapsen äitinä voin sanoa, että ikä näkyy paljon enemmän kuin synnytykset.

No minä tarkoitin lähinnä arpia ja löystyneitä rintoja, joiden tuleminen ei ole oma valinta.

Kilot on tietysti eri juttu ja kilot tekee myös arpia näkyvämmäksi.

Minäkin palauduin neljässä kuukaudessa täysin ennalleen ja vielä aavistuksen parempaankin kuntoon kuin ennen lasta, mutta ei arvet sillä lähteneet.

Arvet on toki haalistuneet ajan myötä, mutta näkyy ne vieläkin tietyssä auringonvalossa lähempää katsottuna.

Ja rintoihin tuli arpia niin, että ne menee ryttyyn kun kumarrun, enkä tuollekaan voi millään liikunnalla ja ruokavaliolla mitään.

Arvet ovat onneksi aika mitätön asia kokonaisuudessa. Onko sulla kauan imetyksestä? Mulle kävi imetysaikoina niin, että heti imetyksen jälkeen rinnat olivat tyhjemmät, eivät mitenkään napaa kohden osoittavat, mutta tosi pienet. Imetyksen loputtua ne kasvoi takaisin eli rasvakudosta tuli taas enemmän, onneksi. Olen tullut sen verran nuorena äidiksi, että en hirveästi voi sanoa onko seksiin liittyen suurta eroa siihen kun en ollut synnyttänyt. Mielestäni kiihotun paremmin, mutta voi se olla henkistäkin, lantionpohja ja tukilihakset on kunnossa. Kyllähän raskaudet kuten muukin elämä aina jollainlailla muuttaa vartaloa eikä kaikkeen voi vaikuttaa, mutta minä oon ainakin vain kiitollinen kaikesta.

N25

Ei ne minun tapauksessani iso juttu olekaan kun niitä tuli alunperinkin aika vähän, mutta joillakinhan tulee paljonkin ja jää sellainen ruttunen pikku pussukka vatsaan.

Mutta vaikka niitä ei mulle paljoa tullutkaan eikä esim. vatsaan löysää nahkaa, niin tuli silti jotain merkkejä raskaudesta ja sellaisia joita ei itse omilla valinnoilla aiheuteta eikä pois saa = tuurista ja geeneistä siis kiinni.

Imetyksen lopettamisesta reilu kuusi vuotta, rinnat oli tosiaan imetyksen loputtua sellaset tyhjät pussukat mutta täyttyivät taas hiljalleen.

Ei silti vaikuta siihen, että kumartuessani menevät ruttuun, koska arvet.

Ja minä siis tykkään vartalostani ja se on objektiivisesti ajateltunakin aika jees ja kyllä sillä jossain rannalla huomiota saa, mutta pointti olikin, että raskauden jättämät jäljet on tuurista ja geeneistä kiinni eikä se ettei mitään jälkiä saisi jäädä.

Arpia ja vatsapussukkaa ei millään elintavoilla ehkäistä tai ”palauduta”’ niistä ruoalla ja liikunnalla.:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen on sinut itsensä kanssa, hän on seksikäs.

Tässä kiteytyy kyllä kaikki. Sillä ei ole mitään merkitystä vaikka joku paikka roikkuu kunhan on sinut itsensä kanssa.

Äidit ovat tutkitusti tyytyväisempiä vartaloonsa -> itsevarmempia kuin lapsettomat naiset. Lisäksi raskaus parantaa elimistön verenkiertoa ja näin orgasmikykyäkin. Kaikilla tulee kehoon väliaikaisia ja/tai pysyviä muutoksia, mutteivat ne ole kaikki negatiivisiä. Paljon on kiinni naisen lähtökohdista ja omasta aktiivisuudesta. Onneksi löysin itselleni raskausfetissimiehen enkä ap:ta, yäk.

No ei kyllä pidä paikkaansa tuo tyytyväisyys vartaloon. Kyllä jokainen synnyttänyt nainen pitäisi sen ennen synnytystå vartalon jos voisi. Jokaista harmittaa hinta lapsenteosta.

Ja ikävä kyllä nainen ei voi läheskään aina omilla toimillaan vaikuttaa siihen miten keholle käy raskaudessa ja vielä vähemmän synnytyksessä. Jääneet jäljet ja vammat joutuu vaan ottamaan vastaan hyväksyi ne tai ei eikä naiselle anneta edes lupaa harmitella asiaa vaan syyllistetåän sillä ettå on ns pinnallinen ja elämänarvot hukassa. Kummasti sitten miehille on ihan ok haaveilla ja ihailla tinmiä naista

Tutkitusti äidit ovat tyytyväisempiä vartaloihinsa kuin lapsettomat naiset. Yksilötasolla se tietenkin vaihtelee paljon ja harva kokee itsensä erityisen ihanaksi vielä synnärillä. Osa ei sopeudu kehon muutoksiin ollenkaan ja siihen varmaan vaikuttaa sekin millaisia muutoksia raskaus/synnytys aiheuttaa. Ja kukapa meistä ei olisi mieluiten ikinuori, mutta jokainen vanhenemme - oli lapsia tai ei. Lapsia saaneet naiset suhtautuvat kuitenkin kehoihinsa armollisemmin ja viihtyvät paremmin omissa nahoissaan. Jälleen kerran poikkeus vahvistaa säännön.

Julkisessa on ollut paljon puhetta äitiysfysioterapiasta ym. (sillä ei toki ehkäistä/korjata mitään ilman omaa panosta) ja harva pitää naista todella pinnallisena jos hän haluaa pitää itsestäänkin huolta. Joku voi olla kateellinen, mutta se kun annat mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Itse sain raskauksista lapset, tissit, pepun ja yhdyntäorgasmit. :)

Luitko edeltåvää? Pinnallisuus tarkoittaa äitien kohdalla muiden mielestä sitä ettå nainen kehtaakin harmitella rumia raskausarpia joiden syntymiseen nainen ei voi tehdä mitään, nainen harmittelee mahaan jäänyttä rumaa pussia joka ei lähde vaikka mitä treenaisi ja laihduttaisi jne puhumattakaan alapäähån tulleita toiminnallisia vaivoja joita voi ehkä auttaa kirurgin veitsellä. Ja kun nämä todelliset fyysiset vaivat naisten, joita hienohelmoiksikin haukutaan, pitäisi vain ottaa tyynesti vastaa ilman mitään inhimillisiå tunteita niin miehen on ihan ok harmistua hänelle lapsen tehneen naisen rupsahtanutta vartaloa alapää mukaan lukien ja innostua muista vielä synnyttåmättömistä timmeistä vartaloista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen on sinut itsensä kanssa, hän on seksikäs.

Tässä kiteytyy kyllä kaikki. Sillä ei ole mitään merkitystä vaikka joku paikka roikkuu kunhan on sinut itsensä kanssa.

Äidit ovat tutkitusti tyytyväisempiä vartaloonsa -> itsevarmempia kuin lapsettomat naiset. Lisäksi raskaus parantaa elimistön verenkiertoa ja näin orgasmikykyäkin. Kaikilla tulee kehoon väliaikaisia ja/tai pysyviä muutoksia, mutteivat ne ole kaikki negatiivisiä. Paljon on kiinni naisen lähtökohdista ja omasta aktiivisuudesta. Onneksi löysin itselleni raskausfetissimiehen enkä ap:ta, yäk.

No ei kyllä pidä paikkaansa tuo tyytyväisyys vartaloon. Kyllä jokainen synnyttänyt nainen pitäisi sen ennen synnytystå vartalon jos voisi. Jokaista harmittaa hinta lapsenteosta.

Ja ikävä kyllä nainen ei voi läheskään aina omilla toimillaan vaikuttaa siihen miten keholle käy raskaudessa ja vielä vähemmän synnytyksessä. Jääneet jäljet ja vammat joutuu vaan ottamaan vastaan hyväksyi ne tai ei eikä naiselle anneta edes lupaa harmitella asiaa vaan syyllistetåän sillä ettå on ns pinnallinen ja elämänarvot hukassa. Kummasti sitten miehille on ihan ok haaveilla ja ihailla tinmiä naista

Tutkitusti äidit ovat tyytyväisempiä vartaloihinsa kuin lapsettomat naiset. Yksilötasolla se tietenkin vaihtelee paljon ja harva kokee itsensä erityisen ihanaksi vielä synnärillä. Osa ei sopeudu kehon muutoksiin ollenkaan ja siihen varmaan vaikuttaa sekin millaisia muutoksia raskaus/synnytys aiheuttaa. Ja kukapa meistä ei olisi mieluiten ikinuori, mutta jokainen vanhenemme - oli lapsia tai ei. Lapsia saaneet naiset suhtautuvat kuitenkin kehoihinsa armollisemmin ja viihtyvät paremmin omissa nahoissaan. Jälleen kerran poikkeus vahvistaa säännön.

Julkisessa on ollut paljon puhetta äitiysfysioterapiasta ym. (sillä ei toki ehkäistä/korjata mitään ilman omaa panosta) ja harva pitää naista todella pinnallisena jos hän haluaa pitää itsestäänkin huolta. Joku voi olla kateellinen, mutta se kun annat mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Itse sain raskauksista lapset, tissit, pepun ja yhdyntäorgasmit. :)

Luitko edeltåvää? Pinnallisuus tarkoittaa äitien kohdalla muiden mielestä sitä ettå nainen kehtaakin harmitella rumia raskausarpia joiden syntymiseen nainen ei voi tehdä mitään, nainen harmittelee mahaan jäänyttä rumaa pussia joka ei lähde vaikka mitä treenaisi ja laihduttaisi jne puhumattakaan alapäähån tulleita toiminnallisia vaivoja joita voi ehkä auttaa kirurgin veitsellä. Ja kun nämä todelliset fyysiset vaivat naisten, joita hienohelmoiksikin haukutaan, pitäisi vain ottaa tyynesti vastaa ilman mitään inhimillisiå tunteita niin miehen on ihan ok harmistua hänelle lapsen tehneen naisen rupsahtanutta vartaloa alapää mukaan lukien ja innostua muista vielä synnyttåmättömistä timmeistä vartaloista.

On varmaan aika normaalia innostua timmeistä vartaloista oli mies tai nainen. Ja äitejä mainitsemastasi "pinnallisuudesta" arvostelevat enimmäkseen itseään laiminlyövät toiset äidit. Kannattaa vähentää sellaista epäkannustavaa seuraa.

Suurinosa palautuu raskauksista onneksi todella hyvin jos vain haluaa. Jos tulee paljon arpia tai roikkuvaa ihoa niin niille ja vielä harvinaisemmille alapään toiminnallisimmille ja ei-kuntoutuville vaurioille voi ihan oikeasti tehdä jotain, viimeistään kirurgialla. Ei niistä ole pakko kärsiä jos ei kestä elää sellaisten vaivojen kanssa. Tottakai jos jää varsinaisia vammoja tai vikoja niin niitä sopii kuntouttaa ja korjata. Julkisella puolella tietysti kynnys esim. kosmeettisille leikkauksille on korkeampi ja varsinkin jos äiti ei ole muutenkaan missään kunnossa niin hänen roikkuvaa ihoaan ei ehkä pidetä prioriteettina, sillä ei juuri ole merkitystä. Mutta jos on tosiaan tehnyt parhaansa palautuakseen vaikka kaksosraskaudesta ja vielä vaan vatsanahka roikkuu ja on jäänyt pysyvä vatsalihasten erkauma niin kyllä sellainen voidaan leikata ihan elämänlaadun parantamiseksi. Yksityisellä parannellaan sitten pienempiä "vikoja" jos niistä ei opi itse pitämään.

Miehet tosiaan katselevat helposti timmien naisten perään, synnyttämättömien ja synnyttäneiden, terve nainen on yleensä kaunis. Onhan se epistä, ettei miesten tarvitse uhrautua ja ottaa fyysisiä riskejä saadakseen lapsia eikä heidän tarvitse palautua/sopeutua näihin muutoksiin. No toisaalta naiset saavat harrastaa seksiä läpi elämänsä jos vain löytävät jonkun, joka heistä kiihottuu, liukkaria vaan kehiin. Miehet eivät välttämättä pysty edes harrastamaan vaikka löytyisikin halukas nainen. Elämä on ihan epistä.

Jos joku ei ole palautunut normaalisti ja kroppa on oikeasti hajalla vielä pitkänkin ajan kuluttua synnytyksestä ja se vaikuttaa omaan seksuaaliseen itsetuntoon ja parisuhteeseen negatiivisesti niin ihan minun luvalla tässä ja nyt saa lähteä hakemaan lähetettä fysioterapiaan ja mahdollisiin korjausleikkauksiin. Jos ei itsekään pysty pitämään itseään haluttavana niin eihän sitä voi aina kumppaniltakaan odottaa. Siitä nyt harvoin voi kuitenkaan syyttää pelkää raskautta. Kaikilla on kohtalaiset mahdollisuudet olla haluttavia jos oikeasti haluavat olla. Eikä se ole pinnallista vaan täysin hyväksyttävää.

Eli jos haluaa olla timmi niin saa olla timmi. Jos ei jaksa olla timmi niin ei ole pakko olla, joskus se vaatii niin paljon. Mutta jos mies innostuu enemmän siitä kadotetusta timmiydestä niin sillekään ei luultavasti paljon ole tehtävissä. Jos jotain tästä poimit niin: saat ja sinun kannattaa pitää hyvää huolta itsestäsi myös raskauden jälkeen. Ja jos miehesi ei arvosta sinua tarpeeksi niin pistä mäkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen on sinut itsensä kanssa, hän on seksikäs.

Tässä kiteytyy kyllä kaikki. Sillä ei ole mitään merkitystä vaikka joku paikka roikkuu kunhan on sinut itsensä kanssa.

Äidit ovat tutkitusti tyytyväisempiä vartaloonsa -> itsevarmempia kuin lapsettomat naiset. Lisäksi raskaus parantaa elimistön verenkiertoa ja näin orgasmikykyäkin. Kaikilla tulee kehoon väliaikaisia ja/tai pysyviä muutoksia, mutteivat ne ole kaikki negatiivisiä. Paljon on kiinni naisen lähtökohdista ja omasta aktiivisuudesta. Onneksi löysin itselleni raskausfetissimiehen enkä ap:ta, yäk.

No ei kyllä pidä paikkaansa tuo tyytyväisyys vartaloon. Kyllä jokainen synnyttänyt nainen pitäisi sen ennen synnytystå vartalon jos voisi. Jokaista harmittaa hinta lapsenteosta.

Ja ikävä kyllä nainen ei voi läheskään aina omilla toimillaan vaikuttaa siihen miten keholle käy raskaudessa ja vielä vähemmän synnytyksessä. Jääneet jäljet ja vammat joutuu vaan ottamaan vastaan hyväksyi ne tai ei eikä naiselle anneta edes lupaa harmitella asiaa vaan syyllistetåän sillä ettå on ns pinnallinen ja elämänarvot hukassa. Kummasti sitten miehille on ihan ok haaveilla ja ihailla tinmiä naista

Tutkitusti äidit ovat tyytyväisempiä vartaloihinsa kuin lapsettomat naiset. Yksilötasolla se tietenkin vaihtelee paljon ja harva kokee itsensä erityisen ihanaksi vielä synnärillä. Osa ei sopeudu kehon muutoksiin ollenkaan ja siihen varmaan vaikuttaa sekin millaisia muutoksia raskaus/synnytys aiheuttaa. Ja kukapa meistä ei olisi mieluiten ikinuori, mutta jokainen vanhenemme - oli lapsia tai ei. Lapsia saaneet naiset suhtautuvat kuitenkin kehoihinsa armollisemmin ja viihtyvät paremmin omissa nahoissaan. Jälleen kerran poikkeus vahvistaa säännön.

Julkisessa on ollut paljon puhetta äitiysfysioterapiasta ym. (sillä ei toki ehkäistä/korjata mitään ilman omaa panosta) ja harva pitää naista todella pinnallisena jos hän haluaa pitää itsestäänkin huolta. Joku voi olla kateellinen, mutta se kun annat mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Itse sain raskauksista lapset, tissit, pepun ja yhdyntäorgasmit. :)

Luitko edeltåvää? Pinnallisuus tarkoittaa äitien kohdalla muiden mielestä sitä ettå nainen kehtaakin harmitella rumia raskausarpia joiden syntymiseen nainen ei voi tehdä mitään, nainen harmittelee mahaan jäänyttä rumaa pussia joka ei lähde vaikka mitä treenaisi ja laihduttaisi jne puhumattakaan alapäähån tulleita toiminnallisia vaivoja joita voi ehkä auttaa kirurgin veitsellä. Ja kun nämä todelliset fyysiset vaivat naisten, joita hienohelmoiksikin haukutaan, pitäisi vain ottaa tyynesti vastaa ilman mitään inhimillisiå tunteita niin miehen on ihan ok harmistua hänelle lapsen tehneen naisen rupsahtanutta vartaloa alapää mukaan lukien ja innostua muista vielä synnyttåmättömistä timmeistä vartaloista.

On varmaan aika normaalia innostua timmeistä vartaloista oli mies tai nainen. Ja äitejä mainitsemastasi "pinnallisuudesta" arvostelevat enimmäkseen itseään laiminlyövät toiset äidit. Kannattaa vähentää sellaista epäkannustavaa seuraa.

Suurinosa palautuu raskauksista onneksi todella hyvin jos vain haluaa. Jos tulee paljon arpia tai roikkuvaa ihoa niin niille ja vielä harvinaisemmille alapään toiminnallisimmille ja ei-kuntoutuville vaurioille voi ihan oikeasti tehdä jotain, viimeistään kirurgialla. Ei niistä ole pakko kärsiä jos ei kestä elää sellaisten vaivojen kanssa. Tottakai jos jää varsinaisia vammoja tai vikoja niin niitä sopii kuntouttaa ja korjata. Julkisella puolella tietysti kynnys esim. kosmeettisille leikkauksille on korkeampi ja varsinkin jos äiti ei ole muutenkaan missään kunnossa niin hänen roikkuvaa ihoaan ei ehkä pidetä prioriteettina, sillä ei juuri ole merkitystä. Mutta jos on tosiaan tehnyt parhaansa palautuakseen vaikka kaksosraskaudesta ja vielä vaan vatsanahka roikkuu ja on jäänyt pysyvä vatsalihasten erkauma niin kyllä sellainen voidaan leikata ihan elämänlaadun parantamiseksi. Yksityisellä parannellaan sitten pienempiä "vikoja" jos niistä ei opi itse pitämään.

Miehet tosiaan katselevat helposti timmien naisten perään, synnyttämättömien ja synnyttäneiden, terve nainen on yleensä kaunis. Onhan se epistä, ettei miesten tarvitse uhrautua ja ottaa fyysisiä riskejä saadakseen lapsia eikä heidän tarvitse palautua/sopeutua näihin muutoksiin. No toisaalta naiset saavat harrastaa seksiä läpi elämänsä jos vain löytävät jonkun, joka heistä kiihottuu, liukkaria vaan kehiin. Miehet eivät välttämättä pysty edes harrastamaan vaikka löytyisikin halukas nainen. Elämä on ihan epistä.

Jos joku ei ole palautunut normaalisti ja kroppa on oikeasti hajalla vielä pitkänkin ajan kuluttua synnytyksestä ja se vaikuttaa omaan seksuaaliseen itsetuntoon ja parisuhteeseen negatiivisesti niin ihan minun luvalla tässä ja nyt saa lähteä hakemaan lähetettä fysioterapiaan ja mahdollisiin korjausleikkauksiin. Jos ei itsekään pysty pitämään itseään haluttavana niin eihän sitä voi aina kumppaniltakaan odottaa. Siitä nyt harvoin voi kuitenkaan syyttää pelkää raskautta. Kaikilla on kohtalaiset mahdollisuudet olla haluttavia jos oikeasti haluavat olla. Eikä se ole pinnallista vaan täysin hyväksyttävää.

Eli jos haluaa olla timmi niin saa olla timmi. Jos ei jaksa olla timmi niin ei ole pakko olla, joskus se vaatii niin paljon. Mutta jos mies innostuu enemmän siitä kadotetusta timmiydestä niin sillekään ei luultavasti paljon ole tehtävissä. Jos jotain tästä poimit niin: saat ja sinun kannattaa pitää hyvää huolta itsestäsi myös raskauden jälkeen. Ja jos miehesi ei arvosta sinua tarpeeksi niin pistä mäkeen.

Tässäpä taas sitå samaa lässytystä mitä aina synnyttäneille naisille puhutaan. Se todellisuus on kuitenkin aivan muuta, apua et saa yhtään mihinkään, neivolassa yms saa vain kuulla kuinka mitättömistå valittaa että keskity lapseen älä itseesi!

Olet varmaan neuvolassa töissä? Unohdit kertoa ettå seksi on muutakin kuin yhdyntä kun synnyttånyt nainen valittaa ettå ei tunnu yhtåän missään vaikka on jumpannut kuulilla ja ilman yötä päivää ja lääkäri sanoo ettå kaikki on parantunut. Sehän on pääasia että mies saa tavalla tai toisella ja ajatella kun lohduttaa että saattaa olla ettå mies parka ei pysty joskus 30 vuoden kuluttua. Mieshän se on tärkein.

Ja jos mies ei innostu hänelle lapset tehneestä ( eli on niin epäkypsä) niin miten joku toinen innostuisi? Ja kyllä äitikin ja nimenomaan äiti haluaa ja tarvitsee seksiä m.u.n.alla. Sillähän hän äidiksikin tuli.

Täytyy kyllä lapsettomana sanoa,että ikä myös itsessään muuttaa kroppaa ja alakertaa yllättävän paljon.Olen hoikka,mutta silti huomaan ihon laadun muuttuneen ja rinnat alkaa roikkua ja iho alkaa venyä ja ohentua rintakehän päältä rintojen painosta.Mahan iho ei enää kiinteydy.Alapäässä ulkoisista häpyhuulista on lähtenyt kaikki pulleus,sisemmät ovat ryppyiset ja venyneet ja koko alue on väriltään todella tunma,suorastaan mustan violetti.Aikuinen nainen näköjään ”aikuistuu” oli synnyttänyt tai ei.Lantionpojaa jumppaan tosi ahkerasti.Orgasmin saanti on tullut iän myötä helpommaksi ja nautin seksistä enemmän kuin koskaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen on sinut itsensä kanssa, hän on seksikäs.

Tässä kiteytyy kyllä kaikki. Sillä ei ole mitään merkitystä vaikka joku paikka roikkuu kunhan on sinut itsensä kanssa.

Äidit ovat tutkitusti tyytyväisempiä vartaloonsa -> itsevarmempia kuin lapsettomat naiset. Lisäksi raskaus parantaa elimistön verenkiertoa ja näin orgasmikykyäkin. Kaikilla tulee kehoon väliaikaisia ja/tai pysyviä muutoksia, mutteivat ne ole kaikki negatiivisiä. Paljon on kiinni naisen lähtökohdista ja omasta aktiivisuudesta. Onneksi löysin itselleni raskausfetissimiehen enkä ap:ta, yäk.

No ei kyllä pidä paikkaansa tuo tyytyväisyys vartaloon. Kyllä jokainen synnyttänyt nainen pitäisi sen ennen synnytystå vartalon jos voisi. Jokaista harmittaa hinta lapsenteosta.

Ja ikävä kyllä nainen ei voi läheskään aina omilla toimillaan vaikuttaa siihen miten keholle käy raskaudessa ja vielä vähemmän synnytyksessä. Jääneet jäljet ja vammat joutuu vaan ottamaan vastaan hyväksyi ne tai ei eikä naiselle anneta edes lupaa harmitella asiaa vaan syyllistetåän sillä ettå on ns pinnallinen ja elämänarvot hukassa. Kummasti sitten miehille on ihan ok haaveilla ja ihailla tinmiä naista

Tutkitusti äidit ovat tyytyväisempiä vartaloihinsa kuin lapsettomat naiset. Yksilötasolla se tietenkin vaihtelee paljon ja harva kokee itsensä erityisen ihanaksi vielä synnärillä. Osa ei sopeudu kehon muutoksiin ollenkaan ja siihen varmaan vaikuttaa sekin millaisia muutoksia raskaus/synnytys aiheuttaa. Ja kukapa meistä ei olisi mieluiten ikinuori, mutta jokainen vanhenemme - oli lapsia tai ei. Lapsia saaneet naiset suhtautuvat kuitenkin kehoihinsa armollisemmin ja viihtyvät paremmin omissa nahoissaan. Jälleen kerran poikkeus vahvistaa säännön.

Julkisessa on ollut paljon puhetta äitiysfysioterapiasta ym. (sillä ei toki ehkäistä/korjata mitään ilman omaa panosta) ja harva pitää naista todella pinnallisena jos hän haluaa pitää itsestäänkin huolta. Joku voi olla kateellinen, mutta se kun annat mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Itse sain raskauksista lapset, tissit, pepun ja yhdyntäorgasmit. :)

Luitko edeltåvää? Pinnallisuus tarkoittaa äitien kohdalla muiden mielestä sitä ettå nainen kehtaakin harmitella rumia raskausarpia joiden syntymiseen nainen ei voi tehdä mitään, nainen harmittelee mahaan jäänyttä rumaa pussia joka ei lähde vaikka mitä treenaisi ja laihduttaisi jne puhumattakaan alapäähån tulleita toiminnallisia vaivoja joita voi ehkä auttaa kirurgin veitsellä. Ja kun nämä todelliset fyysiset vaivat naisten, joita hienohelmoiksikin haukutaan, pitäisi vain ottaa tyynesti vastaa ilman mitään inhimillisiå tunteita niin miehen on ihan ok harmistua hänelle lapsen tehneen naisen rupsahtanutta vartaloa alapää mukaan lukien ja innostua muista vielä synnyttåmättömistä timmeistä vartaloista.

On varmaan aika normaalia innostua timmeistä vartaloista oli mies tai nainen. Ja äitejä mainitsemastasi "pinnallisuudesta" arvostelevat enimmäkseen itseään laiminlyövät toiset äidit. Kannattaa vähentää sellaista epäkannustavaa seuraa.

Suurinosa palautuu raskauksista onneksi todella hyvin jos vain haluaa. Jos tulee paljon arpia tai roikkuvaa ihoa niin niille ja vielä harvinaisemmille alapään toiminnallisimmille ja ei-kuntoutuville vaurioille voi ihan oikeasti tehdä jotain, viimeistään kirurgialla. Ei niistä ole pakko kärsiä jos ei kestä elää sellaisten vaivojen kanssa. Tottakai jos jää varsinaisia vammoja tai vikoja niin niitä sopii kuntouttaa ja korjata. Julkisella puolella tietysti kynnys esim. kosmeettisille leikkauksille on korkeampi ja varsinkin jos äiti ei ole muutenkaan missään kunnossa niin hänen roikkuvaa ihoaan ei ehkä pidetä prioriteettina, sillä ei juuri ole merkitystä. Mutta jos on tosiaan tehnyt parhaansa palautuakseen vaikka kaksosraskaudesta ja vielä vaan vatsanahka roikkuu ja on jäänyt pysyvä vatsalihasten erkauma niin kyllä sellainen voidaan leikata ihan elämänlaadun parantamiseksi. Yksityisellä parannellaan sitten pienempiä "vikoja" jos niistä ei opi itse pitämään.

Miehet tosiaan katselevat helposti timmien naisten perään, synnyttämättömien ja synnyttäneiden, terve nainen on yleensä kaunis. Onhan se epistä, ettei miesten tarvitse uhrautua ja ottaa fyysisiä riskejä saadakseen lapsia eikä heidän tarvitse palautua/sopeutua näihin muutoksiin. No toisaalta naiset saavat harrastaa seksiä läpi elämänsä jos vain löytävät jonkun, joka heistä kiihottuu, liukkaria vaan kehiin. Miehet eivät välttämättä pysty edes harrastamaan vaikka löytyisikin halukas nainen. Elämä on ihan epistä.

Jos joku ei ole palautunut normaalisti ja kroppa on oikeasti hajalla vielä pitkänkin ajan kuluttua synnytyksestä ja se vaikuttaa omaan seksuaaliseen itsetuntoon ja parisuhteeseen negatiivisesti niin ihan minun luvalla tässä ja nyt saa lähteä hakemaan lähetettä fysioterapiaan ja mahdollisiin korjausleikkauksiin. Jos ei itsekään pysty pitämään itseään haluttavana niin eihän sitä voi aina kumppaniltakaan odottaa. Siitä nyt harvoin voi kuitenkaan syyttää pelkää raskautta. Kaikilla on kohtalaiset mahdollisuudet olla haluttavia jos oikeasti haluavat olla. Eikä se ole pinnallista vaan täysin hyväksyttävää.

Eli jos haluaa olla timmi niin saa olla timmi. Jos ei jaksa olla timmi niin ei ole pakko olla, joskus se vaatii niin paljon. Mutta jos mies innostuu enemmän siitä kadotetusta timmiydestä niin sillekään ei luultavasti paljon ole tehtävissä. Jos jotain tästä poimit niin: saat ja sinun kannattaa pitää hyvää huolta itsestäsi myös raskauden jälkeen. Ja jos miehesi ei arvosta sinua tarpeeksi niin pistä mäkeen.

Tässäpä taas sitå samaa lässytystä mitä aina synnyttäneille naisille puhutaan. Se todellisuus on kuitenkin aivan muuta, apua et saa yhtään mihinkään, neivolassa yms saa vain kuulla kuinka mitättömistå valittaa että keskity lapseen älä itseesi!

Olet varmaan neuvolassa töissä? Unohdit kertoa ettå seksi on muutakin kuin yhdyntä kun synnyttånyt nainen valittaa ettå ei tunnu yhtåän missään vaikka on jumpannut kuulilla ja ilman yötä päivää ja lääkäri sanoo ettå kaikki on parantunut. Sehän on pääasia että mies saa tavalla tai toisella ja ajatella kun lohduttaa että saattaa olla ettå mies parka ei pysty joskus 30 vuoden kuluttua. Mieshän se on tärkein.

Ja jos mies ei innostu hänelle lapset tehneestä ( eli on niin epäkypsä) niin miten joku toinen innostuisi? Ja kyllä äitikin ja nimenomaan äiti haluaa ja tarvitsee seksiä m.u.n.alla. Sillähän hän äidiksikin tuli.

No en itseasiassa ole neuvolassa töissä, en kestäisi olla töissä terveydenhuollossa. Mutta mitäpä ne siellä neuvolassa voivat tunnolle tehdä tässä vaiheessa? Ei jälkitarkastuksessa ole varmaan sanottu, että kaikki on parantunut kun eihän kaikki vielä siinä vaiheessa ole täysin parantunut melkein kellään. Kaikki on siihen nähden ok, suunnilleen parantunut. Ei ole laskeumia ja mahdolliset repeämät ovat parantuneet, sehän siellä tarkastetaan. Varmaan sinua on neuvottukin varaamaan aika vaikka nyt ensimmäisenä gynekologille. Kerro, ettet tunne normaalisti ja se vaikuttaa seksielämääsi paljon, eihän se normaalia ole, yleensä käy päin vastoin. En voi yhtään arvioida tilannettasi näillä tiedoilla, mutta jos jokin hermo olisi vaurioitunut niin se aiheuttaisi luultavasti myös kipua. Arpikudos voi aiheuttaa tunnottomuutta, mutta synnytyksen olisi pitänyt olla aika katastrofi jos kaikki tunto olisi mennyt. Vaivahan voi olla myös psyykkinen ja siihen voisi auttaa terapia, parisuhde- tai seksuaaliterapia. Jos elämäntilanne on muuten kamala niin auta itseäsi, vielä se helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen on sinut itsensä kanssa, hän on seksikäs.

Tässä kiteytyy kyllä kaikki. Sillä ei ole mitään merkitystä vaikka joku paikka roikkuu kunhan on sinut itsensä kanssa.

Äidit ovat tutkitusti tyytyväisempiä vartaloonsa -> itsevarmempia kuin lapsettomat naiset. Lisäksi raskaus parantaa elimistön verenkiertoa ja näin orgasmikykyäkin. Kaikilla tulee kehoon väliaikaisia ja/tai pysyviä muutoksia, mutteivat ne ole kaikki negatiivisiä. Paljon on kiinni naisen lähtökohdista ja omasta aktiivisuudesta. Onneksi löysin itselleni raskausfetissimiehen enkä ap:ta, yäk.

No ei kyllä pidä paikkaansa tuo tyytyväisyys vartaloon. Kyllä jokainen synnyttänyt nainen pitäisi sen ennen synnytystå vartalon jos voisi. Jokaista harmittaa hinta lapsenteosta.

Ja ikävä kyllä nainen ei voi läheskään aina omilla toimillaan vaikuttaa siihen miten keholle käy raskaudessa ja vielä vähemmän synnytyksessä. Jääneet jäljet ja vammat joutuu vaan ottamaan vastaan hyväksyi ne tai ei eikä naiselle anneta edes lupaa harmitella asiaa vaan syyllistetåän sillä ettå on ns pinnallinen ja elämänarvot hukassa. Kummasti sitten miehille on ihan ok haaveilla ja ihailla tinmiä naista

Tutkitusti äidit ovat tyytyväisempiä vartaloihinsa kuin lapsettomat naiset. Yksilötasolla se tietenkin vaihtelee paljon ja harva kokee itsensä erityisen ihanaksi vielä synnärillä. Osa ei sopeudu kehon muutoksiin ollenkaan ja siihen varmaan vaikuttaa sekin millaisia muutoksia raskaus/synnytys aiheuttaa. Ja kukapa meistä ei olisi mieluiten ikinuori, mutta jokainen vanhenemme - oli lapsia tai ei. Lapsia saaneet naiset suhtautuvat kuitenkin kehoihinsa armollisemmin ja viihtyvät paremmin omissa nahoissaan. Jälleen kerran poikkeus vahvistaa säännön.

Julkisessa on ollut paljon puhetta äitiysfysioterapiasta ym. (sillä ei toki ehkäistä/korjata mitään ilman omaa panosta) ja harva pitää naista todella pinnallisena jos hän haluaa pitää itsestäänkin huolta. Joku voi olla kateellinen, mutta se kun annat mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Itse sain raskauksista lapset, tissit, pepun ja yhdyntäorgasmit. :)

Luitko edeltåvää? Pinnallisuus tarkoittaa äitien kohdalla muiden mielestä sitä ettå nainen kehtaakin harmitella rumia raskausarpia joiden syntymiseen nainen ei voi tehdä mitään, nainen harmittelee mahaan jäänyttä rumaa pussia joka ei lähde vaikka mitä treenaisi ja laihduttaisi jne puhumattakaan alapäähån tulleita toiminnallisia vaivoja joita voi ehkä auttaa kirurgin veitsellä. Ja kun nämä todelliset fyysiset vaivat naisten, joita hienohelmoiksikin haukutaan, pitäisi vain ottaa tyynesti vastaa ilman mitään inhimillisiå tunteita niin miehen on ihan ok harmistua hänelle lapsen tehneen naisen rupsahtanutta vartaloa alapää mukaan lukien ja innostua muista vielä synnyttåmättömistä timmeistä vartaloista.

On varmaan aika normaalia innostua timmeistä vartaloista oli mies tai nainen. Ja äitejä mainitsemastasi "pinnallisuudesta" arvostelevat enimmäkseen itseään laiminlyövät toiset äidit. Kannattaa vähentää sellaista epäkannustavaa seuraa.

Suurinosa palautuu raskauksista onneksi todella hyvin jos vain haluaa. Jos tulee paljon arpia tai roikkuvaa ihoa niin niille ja vielä harvinaisemmille alapään toiminnallisimmille ja ei-kuntoutuville vaurioille voi ihan oikeasti tehdä jotain, viimeistään kirurgialla. Ei niistä ole pakko kärsiä jos ei kestä elää sellaisten vaivojen kanssa. Tottakai jos jää varsinaisia vammoja tai vikoja niin niitä sopii kuntouttaa ja korjata. Julkisella puolella tietysti kynnys esim. kosmeettisille leikkauksille on korkeampi ja varsinkin jos äiti ei ole muutenkaan missään kunnossa niin hänen roikkuvaa ihoaan ei ehkä pidetä prioriteettina, sillä ei juuri ole merkitystä. Mutta jos on tosiaan tehnyt parhaansa palautuakseen vaikka kaksosraskaudesta ja vielä vaan vatsanahka roikkuu ja on jäänyt pysyvä vatsalihasten erkauma niin kyllä sellainen voidaan leikata ihan elämänlaadun parantamiseksi. Yksityisellä parannellaan sitten pienempiä "vikoja" jos niistä ei opi itse pitämään.

Miehet tosiaan katselevat helposti timmien naisten perään, synnyttämättömien ja synnyttäneiden, terve nainen on yleensä kaunis. Onhan se epistä, ettei miesten tarvitse uhrautua ja ottaa fyysisiä riskejä saadakseen lapsia eikä heidän tarvitse palautua/sopeutua näihin muutoksiin. No toisaalta naiset saavat harrastaa seksiä läpi elämänsä jos vain löytävät jonkun, joka heistä kiihottuu, liukkaria vaan kehiin. Miehet eivät välttämättä pysty edes harrastamaan vaikka löytyisikin halukas nainen. Elämä on ihan epistä.

Jos joku ei ole palautunut normaalisti ja kroppa on oikeasti hajalla vielä pitkänkin ajan kuluttua synnytyksestä ja se vaikuttaa omaan seksuaaliseen itsetuntoon ja parisuhteeseen negatiivisesti niin ihan minun luvalla tässä ja nyt saa lähteä hakemaan lähetettä fysioterapiaan ja mahdollisiin korjausleikkauksiin. Jos ei itsekään pysty pitämään itseään haluttavana niin eihän sitä voi aina kumppaniltakaan odottaa. Siitä nyt harvoin voi kuitenkaan syyttää pelkää raskautta. Kaikilla on kohtalaiset mahdollisuudet olla haluttavia jos oikeasti haluavat olla. Eikä se ole pinnallista vaan täysin hyväksyttävää.

Eli jos haluaa olla timmi niin saa olla timmi. Jos ei jaksa olla timmi niin ei ole pakko olla, joskus se vaatii niin paljon. Mutta jos mies innostuu enemmän siitä kadotetusta timmiydestä niin sillekään ei luultavasti paljon ole tehtävissä. Jos jotain tästä poimit niin: saat ja sinun kannattaa pitää hyvää huolta itsestäsi myös raskauden jälkeen. Ja jos miehesi ei arvosta sinua tarpeeksi niin pistä mäkeen.

Kerrankin asiallinen teksti! Kiitos!

Jos alapäästä on kerran tai viidesti tullut ulos vauvan pään kokoinen mötikkä, niin eihän se enää tunnu samalta kun sinne menee molon kokoinen patukka!

Vierailija kirjoitti:

Jos alapäästä on kerran tai viidesti tullut ulos vauvan pään kokoinen mötikkä, niin eihän se enää tunnu samalta kun sinne menee molon kokoinen patukka!

Joo ja tamponikin pysyy paikallaan vain neitsyellä, pettämätön logiikka...

Vierailija kirjoitti:

Jos alapäästä on kerran tai viidesti tullut ulos vauvan pään kokoinen mötikkä, niin eihän se enää tunnu samalta kun sinne menee molon kokoinen patukka!

Oletko kiinnittänyt huomiota, että vauvamahat tuppaavat kutistumaan lapsen synnyttyä. Miksei siis alapää palautuisi, sen kudosten venytys kuitenkin kestää vain muutaman minuutin ja jos lapsi on suuri, leikataan välilihaan aukon "jatke", joka ommellaan umpeen synnytyksen jälkeen. Itselläni ompelun jälkeen oli jopa kireämpi tuntuma kuin ennen raskautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen on sinut itsensä kanssa, hän on seksikäs.

Tässä kiteytyy kyllä kaikki. Sillä ei ole mitään merkitystä vaikka joku paikka roikkuu kunhan on sinut itsensä kanssa.

Äidit ovat tutkitusti tyytyväisempiä vartaloonsa -> itsevarmempia kuin lapsettomat naiset. Lisäksi raskaus parantaa elimistön verenkiertoa ja näin orgasmikykyäkin. Kaikilla tulee kehoon väliaikaisia ja/tai pysyviä muutoksia, mutteivat ne ole kaikki negatiivisiä. Paljon on kiinni naisen lähtökohdista ja omasta aktiivisuudesta. Onneksi löysin itselleni raskausfetissimiehen enkä ap:ta, yäk.

No ei kyllä pidä paikkaansa tuo tyytyväisyys vartaloon. Kyllä jokainen synnyttänyt nainen pitäisi sen ennen synnytystå vartalon jos voisi. Jokaista harmittaa hinta lapsenteosta.

Ja ikävä kyllä nainen ei voi läheskään aina omilla toimillaan vaikuttaa siihen miten keholle käy raskaudessa ja vielä vähemmän synnytyksessä. Jääneet jäljet ja vammat joutuu vaan ottamaan vastaan hyväksyi ne tai ei eikä naiselle anneta edes lupaa harmitella asiaa vaan syyllistetåän sillä ettå on ns pinnallinen ja elämänarvot hukassa. Kummasti sitten miehille on ihan ok haaveilla ja ihailla tinmiä naista

Tutkitusti äidit ovat tyytyväisempiä vartaloihinsa kuin lapsettomat naiset. Yksilötasolla se tietenkin vaihtelee paljon ja harva kokee itsensä erityisen ihanaksi vielä synnärillä. Osa ei sopeudu kehon muutoksiin ollenkaan ja siihen varmaan vaikuttaa sekin millaisia muutoksia raskaus/synnytys aiheuttaa. Ja kukapa meistä ei olisi mieluiten ikinuori, mutta jokainen vanhenemme - oli lapsia tai ei. Lapsia saaneet naiset suhtautuvat kuitenkin kehoihinsa armollisemmin ja viihtyvät paremmin omissa nahoissaan. Jälleen kerran poikkeus vahvistaa säännön.

Julkisessa on ollut paljon puhetta äitiysfysioterapiasta ym. (sillä ei toki ehkäistä/korjata mitään ilman omaa panosta) ja harva pitää naista todella pinnallisena jos hän haluaa pitää itsestäänkin huolta. Joku voi olla kateellinen, mutta se kun annat mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Itse sain raskauksista lapset, tissit, pepun ja yhdyntäorgasmit. :)

Luitko edeltåvää? Pinnallisuus tarkoittaa äitien kohdalla muiden mielestä sitä ettå nainen kehtaakin harmitella rumia raskausarpia joiden syntymiseen nainen ei voi tehdä mitään, nainen harmittelee mahaan jäänyttä rumaa pussia joka ei lähde vaikka mitä treenaisi ja laihduttaisi jne puhumattakaan alapäähån tulleita toiminnallisia vaivoja joita voi ehkä auttaa kirurgin veitsellä. Ja kun nämä todelliset fyysiset vaivat naisten, joita hienohelmoiksikin haukutaan, pitäisi vain ottaa tyynesti vastaa ilman mitään inhimillisiå tunteita niin miehen on ihan ok harmistua hänelle lapsen tehneen naisen rupsahtanutta vartaloa alapää mukaan lukien ja innostua muista vielä synnyttåmättömistä timmeistä vartaloista.

On varmaan aika normaalia innostua timmeistä vartaloista oli mies tai nainen. Ja äitejä mainitsemastasi "pinnallisuudesta" arvostelevat enimmäkseen itseään laiminlyövät toiset äidit. Kannattaa vähentää sellaista epäkannustavaa seuraa.

Suurinosa palautuu raskauksista onneksi todella hyvin jos vain haluaa. Jos tulee paljon arpia tai roikkuvaa ihoa niin niille ja vielä harvinaisemmille alapään toiminnallisimmille ja ei-kuntoutuville vaurioille voi ihan oikeasti tehdä jotain, viimeistään kirurgialla. Ei niistä ole pakko kärsiä jos ei kestä elää sellaisten vaivojen kanssa. Tottakai jos jää varsinaisia vammoja tai vikoja niin niitä sopii kuntouttaa ja korjata. Julkisella puolella tietysti kynnys esim. kosmeettisille leikkauksille on korkeampi ja varsinkin jos äiti ei ole muutenkaan missään kunnossa niin hänen roikkuvaa ihoaan ei ehkä pidetä prioriteettina, sillä ei juuri ole merkitystä. Mutta jos on tosiaan tehnyt parhaansa palautuakseen vaikka kaksosraskaudesta ja vielä vaan vatsanahka roikkuu ja on jäänyt pysyvä vatsalihasten erkauma niin kyllä sellainen voidaan leikata ihan elämänlaadun parantamiseksi. Yksityisellä parannellaan sitten pienempiä "vikoja" jos niistä ei opi itse pitämään.

Miehet tosiaan katselevat helposti timmien naisten perään, synnyttämättömien ja synnyttäneiden, terve nainen on yleensä kaunis. Onhan se epistä, ettei miesten tarvitse uhrautua ja ottaa fyysisiä riskejä saadakseen lapsia eikä heidän tarvitse palautua/sopeutua näihin muutoksiin. No toisaalta naiset saavat harrastaa seksiä läpi elämänsä jos vain löytävät jonkun, joka heistä kiihottuu, liukkaria vaan kehiin. Miehet eivät välttämättä pysty edes harrastamaan vaikka löytyisikin halukas nainen. Elämä on ihan epistä.

Jos joku ei ole palautunut normaalisti ja kroppa on oikeasti hajalla vielä pitkänkin ajan kuluttua synnytyksestä ja se vaikuttaa omaan seksuaaliseen itsetuntoon ja parisuhteeseen negatiivisesti niin ihan minun luvalla tässä ja nyt saa lähteä hakemaan lähetettä fysioterapiaan ja mahdollisiin korjausleikkauksiin. Jos ei itsekään pysty pitämään itseään haluttavana niin eihän sitä voi aina kumppaniltakaan odottaa. Siitä nyt harvoin voi kuitenkaan syyttää pelkää raskautta. Kaikilla on kohtalaiset mahdollisuudet olla haluttavia jos oikeasti haluavat olla. Eikä se ole pinnallista vaan täysin hyväksyttävää.

Eli jos haluaa olla timmi niin saa olla timmi. Jos ei jaksa olla timmi niin ei ole pakko olla, joskus se vaatii niin paljon. Mutta jos mies innostuu enemmän siitä kadotetusta timmiydestä niin sillekään ei luultavasti paljon ole tehtävissä. Jos jotain tästä poimit niin: saat ja sinun kannattaa pitää hyvää huolta itsestäsi myös raskauden jälkeen. Ja jos miehesi ei arvosta sinua tarpeeksi niin pistä mäkeen.

Tässäpä taas sitå samaa lässytystä mitä aina synnyttäneille naisille puhutaan. Se todellisuus on kuitenkin aivan muuta, apua et saa yhtään mihinkään, neivolassa yms saa vain kuulla kuinka mitättömistå valittaa että keskity lapseen älä itseesi!

Olet varmaan neuvolassa töissä? Unohdit kertoa ettå seksi on muutakin kuin yhdyntä kun synnyttånyt nainen valittaa ettå ei tunnu yhtåän missään vaikka on jumpannut kuulilla ja ilman yötä päivää ja lääkäri sanoo ettå kaikki on parantunut. Sehän on pääasia että mies saa tavalla tai toisella ja ajatella kun lohduttaa että saattaa olla ettå mies parka ei pysty joskus 30 vuoden kuluttua. Mieshän se on tärkein.

Ja jos mies ei innostu hänelle lapset tehneestä ( eli on niin epäkypsä) niin miten joku toinen innostuisi? Ja kyllä äitikin ja nimenomaan äiti haluaa ja tarvitsee seksiä m.u.n.alla. Sillähän hän äidiksikin tuli.

No en itseasiassa ole neuvolassa töissä, en kestäisi olla töissä terveydenhuollossa. Mutta mitäpä ne siellä neuvolassa voivat tunnolle tehdä tässä vaiheessa? Ei jälkitarkastuksessa ole varmaan sanottu, että kaikki on parantunut kun eihän kaikki vielä siinä vaiheessa ole täysin parantunut melkein kellään. Kaikki on siihen nähden ok, suunnilleen parantunut. Ei ole laskeumia ja mahdolliset repeämät ovat parantuneet, sehän siellä tarkastetaan. Varmaan sinua on neuvottukin varaamaan aika vaikka nyt ensimmäisenä gynekologille. Kerro, ettet tunne normaalisti ja se vaikuttaa seksielämääsi paljon, eihän se normaalia ole, yleensä käy päin vastoin. En voi yhtään arvioida tilannettasi näillä tiedoilla, mutta jos jokin hermo olisi vaurioitunut niin se aiheuttaisi luultavasti myös kipua. Arpikudos voi aiheuttaa tunnottomuutta, mutta synnytyksen olisi pitänyt olla aika katastrofi jos kaikki tunto olisi mennyt. Vaivahan voi olla myös psyykkinen ja siihen voisi auttaa terapia, parisuhde- tai seksuaaliterapia. Jos elämäntilanne on muuten kamala niin auta itseäsi, vielä se helpottaa.

En minäkään kehtaisi myöntää olevani töissä neuvolassa. Se on paikka jossa naista kohdellaan kuin lehmää ja kun lehmä on poikinut niin se saa tulla toimeen miten tulee, ei se ketään kiinnosta.

Ja siinähän se tuli se viimeinen sana johon vedotaan kun muuta ei enää keksitä eli naisen fyysinen vaiva onkin psyykkinen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos alapäästä on kerran tai viidesti tullut ulos vauvan pään kokoinen mötikkä, niin eihän se enää tunnu samalta kun sinne menee molon kokoinen patukka!

Oletko kiinnittänyt huomiota, että vauvamahat tuppaavat kutistumaan lapsen synnyttyä. Miksei siis alapää palautuisi, sen kudosten venytys kuitenkin kestää vain muutaman minuutin ja jos lapsi on suuri, leikataan välilihaan aukon "jatke", joka ommellaan umpeen synnytyksen jälkeen. Itselläni ompelun jälkeen oli jopa kireämpi tuntuma kuin ennen raskautta.

Se arpikohta jää aina leveämmäksi kuin mitä se ennen oli.