Synnyttäneen naisen vartalo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen on sinut itsensä kanssa, hän on seksikäs.

Tässä kiteytyy kyllä kaikki. Sillä ei ole mitään merkitystä vaikka joku paikka roikkuu kunhan on sinut itsensä kanssa.

Äidit ovat tutkitusti tyytyväisempiä vartaloonsa -> itsevarmempia kuin lapsettomat naiset. Lisäksi raskaus parantaa elimistön verenkiertoa ja näin orgasmikykyäkin. Kaikilla tulee kehoon väliaikaisia ja/tai pysyviä muutoksia, mutteivat ne ole kaikki negatiivisiä. Paljon on kiinni naisen lähtökohdista ja omasta aktiivisuudesta. Onneksi löysin itselleni raskausfetissimiehen enkä ap:ta, yäk.

No ei kyllä pidä paikkaansa tuo tyytyväisyys vartaloon. Kyllä jokainen synnyttänyt nainen pitäisi sen ennen synnytystå vartalon jos voisi. Jokaista harmittaa hinta lapsenteosta.

Ja ikävä kyllä nainen ei voi läheskään aina omilla toimillaan vaikuttaa siihen miten keholle käy raskaudessa ja vielä vähemmän synnytyksessä. Jääneet jäljet ja vammat joutuu vaan ottamaan vastaan hyväksyi ne tai ei eikä naiselle anneta edes lupaa harmitella asiaa vaan syyllistetåän sillä ettå on ns pinnallinen ja elämänarvot hukassa. Kummasti sitten miehille on ihan ok haaveilla ja ihailla tinmiä naista

Tutkitusti äidit ovat tyytyväisempiä vartaloihinsa kuin lapsettomat naiset. Yksilötasolla se tietenkin vaihtelee paljon ja harva kokee itsensä erityisen ihanaksi vielä synnärillä. Osa ei sopeudu kehon muutoksiin ollenkaan ja siihen varmaan vaikuttaa sekin millaisia muutoksia raskaus/synnytys aiheuttaa. Ja kukapa meistä ei olisi mieluiten ikinuori, mutta jokainen vanhenemme - oli lapsia tai ei. Lapsia saaneet naiset suhtautuvat kuitenkin kehoihinsa armollisemmin ja viihtyvät paremmin omissa nahoissaan. Jälleen kerran poikkeus vahvistaa säännön.

Julkisessa on ollut paljon puhetta äitiysfysioterapiasta ym. (sillä ei toki ehkäistä/korjata mitään ilman omaa panosta) ja harva pitää naista todella pinnallisena jos hän haluaa pitää itsestäänkin huolta. Joku voi olla kateellinen, mutta se kun annat mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Itse sain raskauksista lapset, tissit, pepun ja yhdyntäorgasmit. :)

Luitko edeltåvää? Pinnallisuus tarkoittaa äitien kohdalla muiden mielestä sitä ettå nainen kehtaakin harmitella rumia raskausarpia joiden syntymiseen nainen ei voi tehdä mitään, nainen harmittelee mahaan jäänyttä rumaa pussia joka ei lähde vaikka mitä treenaisi ja laihduttaisi jne puhumattakaan alapäähån tulleita toiminnallisia vaivoja joita voi ehkä auttaa kirurgin veitsellä. Ja kun nämä todelliset fyysiset vaivat naisten, joita hienohelmoiksikin haukutaan, pitäisi vain ottaa tyynesti vastaa ilman mitään inhimillisiå tunteita niin miehen on ihan ok harmistua hänelle lapsen tehneen naisen rupsahtanutta vartaloa alapää mukaan lukien ja innostua muista vielä synnyttåmättömistä timmeistä vartaloista.

On varmaan aika normaalia innostua timmeistä vartaloista oli mies tai nainen. Ja äitejä mainitsemastasi "pinnallisuudesta" arvostelevat enimmäkseen itseään laiminlyövät toiset äidit. Kannattaa vähentää sellaista epäkannustavaa seuraa.

Suurinosa palautuu raskauksista onneksi todella hyvin jos vain haluaa. Jos tulee paljon arpia tai roikkuvaa ihoa niin niille ja vielä harvinaisemmille alapään toiminnallisimmille ja ei-kuntoutuville vaurioille voi ihan oikeasti tehdä jotain, viimeistään kirurgialla. Ei niistä ole pakko kärsiä jos ei kestä elää sellaisten vaivojen kanssa. Tottakai jos jää varsinaisia vammoja tai vikoja niin niitä sopii kuntouttaa ja korjata. Julkisella puolella tietysti kynnys esim. kosmeettisille leikkauksille on korkeampi ja varsinkin jos äiti ei ole muutenkaan missään kunnossa niin hänen roikkuvaa ihoaan ei ehkä pidetä prioriteettina, sillä ei juuri ole merkitystä. Mutta jos on tosiaan tehnyt parhaansa palautuakseen vaikka kaksosraskaudesta ja vielä vaan vatsanahka roikkuu ja on jäänyt pysyvä vatsalihasten erkauma niin kyllä sellainen voidaan leikata ihan elämänlaadun parantamiseksi. Yksityisellä parannellaan sitten pienempiä "vikoja" jos niistä ei opi itse pitämään.

Miehet tosiaan katselevat helposti timmien naisten perään, synnyttämättömien ja synnyttäneiden, terve nainen on yleensä kaunis. Onhan se epistä, ettei miesten tarvitse uhrautua ja ottaa fyysisiä riskejä saadakseen lapsia eikä heidän tarvitse palautua/sopeutua näihin muutoksiin. No toisaalta naiset saavat harrastaa seksiä läpi elämänsä jos vain löytävät jonkun, joka heistä kiihottuu, liukkaria vaan kehiin. Miehet eivät välttämättä pysty edes harrastamaan vaikka löytyisikin halukas nainen. Elämä on ihan epistä.

Jos joku ei ole palautunut normaalisti ja kroppa on oikeasti hajalla vielä pitkänkin ajan kuluttua synnytyksestä ja se vaikuttaa omaan seksuaaliseen itsetuntoon ja parisuhteeseen negatiivisesti niin ihan minun luvalla tässä ja nyt saa lähteä hakemaan lähetettä fysioterapiaan ja mahdollisiin korjausleikkauksiin. Jos ei itsekään pysty pitämään itseään haluttavana niin eihän sitä voi aina kumppaniltakaan odottaa. Siitä nyt harvoin voi kuitenkaan syyttää pelkää raskautta. Kaikilla on kohtalaiset mahdollisuudet olla haluttavia jos oikeasti haluavat olla. Eikä se ole pinnallista vaan täysin hyväksyttävää.

Eli jos haluaa olla timmi niin saa olla timmi. Jos ei jaksa olla timmi niin ei ole pakko olla, joskus se vaatii niin paljon. Mutta jos mies innostuu enemmän siitä kadotetusta timmiydestä niin sillekään ei luultavasti paljon ole tehtävissä. Jos jotain tästä poimit niin: saat ja sinun kannattaa pitää hyvää huolta itsestäsi myös raskauden jälkeen. Ja jos miehesi ei arvosta sinua tarpeeksi niin pistä mäkeen.

Tässäpä taas sitå samaa lässytystä mitä aina synnyttäneille naisille puhutaan. Se todellisuus on kuitenkin aivan muuta, apua et saa yhtään mihinkään, neivolassa yms saa vain kuulla kuinka mitättömistå valittaa että keskity lapseen älä itseesi!

Olet varmaan neuvolassa töissä? Unohdit kertoa ettå seksi on muutakin kuin yhdyntä kun synnyttånyt nainen valittaa ettå ei tunnu yhtåän missään vaikka on jumpannut kuulilla ja ilman yötä päivää ja lääkäri sanoo ettå kaikki on parantunut. Sehän on pääasia että mies saa tavalla tai toisella ja ajatella kun lohduttaa että saattaa olla ettå mies parka ei pysty joskus 30 vuoden kuluttua. Mieshän se on tärkein.

Ja jos mies ei innostu hänelle lapset tehneestä ( eli on niin epäkypsä) niin miten joku toinen innostuisi? Ja kyllä äitikin ja nimenomaan äiti haluaa ja tarvitsee seksiä m.u.n.alla. Sillähän hän äidiksikin tuli.

No en itseasiassa ole neuvolassa töissä, en kestäisi olla töissä terveydenhuollossa. Mutta mitäpä ne siellä neuvolassa voivat tunnolle tehdä tässä vaiheessa? Ei jälkitarkastuksessa ole varmaan sanottu, että kaikki on parantunut kun eihän kaikki vielä siinä vaiheessa ole täysin parantunut melkein kellään. Kaikki on siihen nähden ok, suunnilleen parantunut. Ei ole laskeumia ja mahdolliset repeämät ovat parantuneet, sehän siellä tarkastetaan. Varmaan sinua on neuvottukin varaamaan aika vaikka nyt ensimmäisenä gynekologille. Kerro, ettet tunne normaalisti ja se vaikuttaa seksielämääsi paljon, eihän se normaalia ole, yleensä käy päin vastoin. En voi yhtään arvioida tilannettasi näillä tiedoilla, mutta jos jokin hermo olisi vaurioitunut niin se aiheuttaisi luultavasti myös kipua. Arpikudos voi aiheuttaa tunnottomuutta, mutta synnytyksen olisi pitänyt olla aika katastrofi jos kaikki tunto olisi mennyt. Vaivahan voi olla myös psyykkinen ja siihen voisi auttaa terapia, parisuhde- tai seksuaaliterapia. Jos elämäntilanne on muuten kamala niin auta itseäsi, vielä se helpottaa.

En minäkään kehtaisi myöntää olevani töissä neuvolassa. Se on paikka jossa naista kohdellaan kuin lehmää ja kun lehmä on poikinut niin se saa tulla toimeen miten tulee, ei se ketään kiinnosta.

Ja siinähän se tuli se viimeinen sana johon vedotaan kun muuta ei enää keksitä eli naisen fyysinen vaiva onkin psyykkinen!

Sinulla on useampikin psyykkinen vaiva, joten käy järkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos alapäästä on kerran tai viidesti tullut ulos vauvan pään kokoinen mötikkä, niin eihän se enää tunnu samalta kun sinne menee molon kokoinen patukka!

Oletko kiinnittänyt huomiota, että vauvamahat tuppaavat kutistumaan lapsen synnyttyä. Miksei siis alapää palautuisi, sen kudosten venytys kuitenkin kestää vain muutaman minuutin ja jos lapsi on suuri, leikataan välilihaan aukon "jatke", joka ommellaan umpeen synnytyksen jälkeen. Itselläni ompelun jälkeen oli jopa kireämpi tuntuma kuin ennen raskautta.

Olet varmaan myös huomannut että monelle naiselle on jäänyt etureppu joka ei häviå, miksei sitten alapääkin jäisi kunnolla palautumatta?

Ja olisihan se ikävä kyllä outoa jos valtavan kokoisen kiinteän mötikän ulostulon jälkeen paikat olisivat niin kuin ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos alapäästä on kerran tai viidesti tullut ulos vauvan pään kokoinen mötikkä, niin eihän se enää tunnu samalta kun sinne menee molon kokoinen patukka!

Oletko kiinnittänyt huomiota, että vauvamahat tuppaavat kutistumaan lapsen synnyttyä. Miksei siis alapää palautuisi, sen kudosten venytys kuitenkin kestää vain muutaman minuutin ja jos lapsi on suuri, leikataan välilihaan aukon "jatke", joka ommellaan umpeen synnytyksen jälkeen. Itselläni ompelun jälkeen oli jopa kireämpi tuntuma kuin ennen raskautta.

Se arpikohta jää aina leveämmäksi kuin mitä se ennen oli.

Ei jää. Kun on vaikka 4 kertaa leikattu, ei väliha veny enää niin paljon kuin ennen leikkausta, joten pillun suu on tiukempi käytössä. Toiseen suuntaan kun ei pääse paljoa venymään muutenkaan.

Nää nörtit voisi tutustua oikeisiin naisiin eikä puhua tuubaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos alapäästä on kerran tai viidesti tullut ulos vauvan pään kokoinen mötikkä, niin eihän se enää tunnu samalta kun sinne menee molon kokoinen patukka!

Joo ja tamponikin pysyy paikallaan vain neitsyellä, pettämätön logiikka...

itse asiassa monilla neitsyillä ei mene edes tamponi sisään.......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos alapäästä on kerran tai viidesti tullut ulos vauvan pään kokoinen mötikkä, niin eihän se enää tunnu samalta kun sinne menee molon kokoinen patukka!

Joo ja tamponikin pysyy paikallaan vain neitsyellä, pettämätön logiikka...

itse asiassa monilla neitsyillä ei mene edes tamponi sisään.......

Se mahtuisi jos immenkalvoa vaan venyttää. Este ei siis ole vaginan tiukkuus vaan immenkalvo emättimen suulla. Ja tamponi pysyy viiden lapsen äidilläkin, joten kyllä se "molon kokoinen patukkakin" tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos alapäästä on kerran tai viidesti tullut ulos vauvan pään kokoinen mötikkä, niin eihän se enää tunnu samalta kun sinne menee molon kokoinen patukka!

Joo ja tamponikin pysyy paikallaan vain neitsyellä, pettämätön logiikka...

itse asiassa monilla neitsyillä ei mene edes tamponi sisään.......

No tämähän on aivan paskapuhetta.

Ehkä kaikilla ei mene, mutta itse tunnen paljon uskiksia eli neitsytnaisia tai naisia jotka olivat tavallista pidempään neitsyitä, ja tampoonin tai kuukupin käyttö on yleistä.

Näinhän ei voisi olla, jos _monilla_ neitsyillä ei menisi tampooni edes sisään.

Itsekin aloin käyttämään tamponeja heti 12-vuotiaana kun kuukautiset alkoivat, enkä luonnollisesti ollut harrastanut vielä seksiä ja vartalo oli muutenkin vielä kehittymätön ja lapsenomainen.

M62 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos alapäästä on kerran tai viidesti tullut ulos vauvan pään kokoinen mötikkä, niin eihän se enää tunnu samalta kun sinne menee molon kokoinen patukka!

Oletko kiinnittänyt huomiota, että vauvamahat tuppaavat kutistumaan lapsen synnyttyä. Miksei siis alapää palautuisi, sen kudosten venytys kuitenkin kestää vain muutaman minuutin ja jos lapsi on suuri, leikataan välilihaan aukon "jatke", joka ommellaan umpeen synnytyksen jälkeen. Itselläni ompelun jälkeen oli jopa kireämpi tuntuma kuin ennen raskautta.

Se arpikohta jää aina leveämmäksi kuin mitä se ennen oli.

Ei jää. Kun on vaikka 4 kertaa leikattu, ei väliha veny enää niin paljon kuin ennen leikkausta, joten pillun suu on tiukempi käytössä. Toiseen suuntaan kun ei pääse paljoa venymään muutenkaan.

Nää nörtit voisi tutustua oikeisiin naisiin eikä puhua tuubaa.

Kyllä se suuaukko on isompi kuin ennen synnytystä ja aukileikattu ja kiinni takaisin ommeltu väliliha suurentaa aukkoa kerta kerran jälkeen, valitettavasti. Hyvin se kuitenkin pelaa mutta ei ole enää niin kuin ennen eli vaikka synnyttäminen on luonnollista niin luonto ei muistanut huolehtia myös täydellisestä palautumisesta.

En ole nörtti enkä mies vaan ihan synnyttänyt nainen jolla ei ole mitåän tarvetta valehdella

Vierailija kirjoitti:

M62 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos alapäästä on kerran tai viidesti tullut ulos vauvan pään kokoinen mötikkä, niin eihän se enää tunnu samalta kun sinne menee molon kokoinen patukka!

Oletko kiinnittänyt huomiota, että vauvamahat tuppaavat kutistumaan lapsen synnyttyä. Miksei siis alapää palautuisi, sen kudosten venytys kuitenkin kestää vain muutaman minuutin ja jos lapsi on suuri, leikataan välilihaan aukon "jatke", joka ommellaan umpeen synnytyksen jälkeen. Itselläni ompelun jälkeen oli jopa kireämpi tuntuma kuin ennen raskautta.

Se arpikohta jää aina leveämmäksi kuin mitä se ennen oli.

Ei jää. Kun on vaikka 4 kertaa leikattu, ei väliha veny enää niin paljon kuin ennen leikkausta, joten pillun suu on tiukempi käytössä. Toiseen suuntaan kun ei pääse paljoa venymään muutenkaan.

Nää nörtit voisi tutustua oikeisiin naisiin eikä puhua tuubaa.

Kyllä se suuaukko on isompi kuin ennen synnytystä ja aukileikattu ja kiinni takaisin ommeltu väliliha suurentaa aukkoa kerta kerran jälkeen, valitettavasti. Hyvin se kuitenkin pelaa mutta ei ole enää niin kuin ennen eli vaikka synnyttäminen on luonnollista niin luonto ei muistanut huolehtia myös täydellisestä palautumisesta.

En ole nörtti enkä mies vaan ihan synnyttänyt nainen jolla ei ole mitåän tarvetta valehdella

Enpä usko. En ymmärrä miksi synnyttäneellä naisella olisi valtava hinku todistella vartalonsa paskuutta lukuisissa viesteissä. Kyllä, emättimen suu on verrattain enemmän auki synnyttäneellä kuin synnyttämättömällä, harvoin auki kylläkään. Sillä on hyvin olematon vaikutus seksiin ja yhdyntöihin. Sinä taidat olla kontrollifriikki nainen, joka ei uskalla tehdä lapsia sillä pitää raskauden ja synnytyksen aiheuttamia muutoksia ylitsepääsemättömän negatiivisina asioina ja haluat tartuttaa omia kammojasi muiden elämään. Ehkä sinulla menisi paremmin jos synnyttäneet naiset olisivat epävarmoja samoista asioista kuin sinä. Ja turha alkaa satuilemaan kuinka haluat vain jakaa "tietoa". Se, että synnyttäneet naiset ja etenkään heidän kumppaninsa eivät enää nauttisi seksistä ei ole tietoa. Se on vain sinun oma harhaluulosi. -eri

Jos aukko leviäisi joka leikkauksen synnyttämisen jälkeen voisimme jo 4 lapsen jälkeen harrastaa pikaseksiä vaimon kanssa. Vaan ei voida ja sormettaminen aloitetaan varovasti yhdellä sormella. Kahta sormea sopii koittaa vasta kun on tarpeeksi kiihoittunut , eikä aina sekään tunnu hyvältä. Pilluun ei mahdu yhtään isompi dildo kuin ennen synnytystäkään. Isokaluisena olisin toivonut luulin, että vanhemmiten synnytyksien jälkeen helpottaa ja voisi naida vapaammin ja uusillakin asennoilla. Turha luulo, 20v viimeisestä synnytyksestä ja palattu alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M62 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos alapäästä on kerran tai viidesti tullut ulos vauvan pään kokoinen mötikkä, niin eihän se enää tunnu samalta kun sinne menee molon kokoinen patukka!

Oletko kiinnittänyt huomiota, että vauvamahat tuppaavat kutistumaan lapsen synnyttyä. Miksei siis alapää palautuisi, sen kudosten venytys kuitenkin kestää vain muutaman minuutin ja jos lapsi on suuri, leikataan välilihaan aukon "jatke", joka ommellaan umpeen synnytyksen jälkeen. Itselläni ompelun jälkeen oli jopa kireämpi tuntuma kuin ennen raskautta.

Se arpikohta jää aina leveämmäksi kuin mitä se ennen oli.

Ei jää. Kun on vaikka 4 kertaa leikattu, ei väliha veny enää niin paljon kuin ennen leikkausta, joten pillun suu on tiukempi käytössä. Toiseen suuntaan kun ei pääse paljoa venymään muutenkaan.

Nää nörtit voisi tutustua oikeisiin naisiin eikä puhua tuubaa.

Kyllä se suuaukko on isompi kuin ennen synnytystä ja aukileikattu ja kiinni takaisin ommeltu väliliha suurentaa aukkoa kerta kerran jälkeen, valitettavasti. Hyvin se kuitenkin pelaa mutta ei ole enää niin kuin ennen eli vaikka synnyttäminen on luonnollista niin luonto ei muistanut huolehtia myös täydellisestä palautumisesta.

En ole nörtti enkä mies vaan ihan synnyttänyt nainen jolla ei ole mitåän tarvetta valehdella

Enpä usko. En ymmärrä miksi synnyttäneellä naisella olisi valtava hinku todistella vartalonsa paskuutta lukuisissa viesteissä. Kyllä, emättimen suu on verrattain enemmän auki synnyttäneellä kuin synnyttämättömällä, harvoin auki kylläkään. Sillä on hyvin olematon vaikutus seksiin ja yhdyntöihin. Sinä taidat olla kontrollifriikki nainen, joka ei uskalla tehdä lapsia sillä pitää raskauden ja synnytyksen aiheuttamia muutoksia ylitsepääsemättömän negatiivisina asioina ja haluat tartuttaa omia kammojasi muiden elämään. Ehkä sinulla menisi paremmin jos synnyttäneet naiset olisivat epävarmoja samoista asioista kuin sinä. Ja turha alkaa satuilemaan kuinka haluat vain jakaa "tietoa". Se, että synnyttäneet naiset ja etenkään heidän kumppaninsa eivät enää nauttisi seksistä ei ole tietoa. Se on vain sinun oma harhaluulosi. -eri

Missä kohtaa kirjoitan että synnyttånyt ei nauttisi seksistå? Ihan päinvastoin kirjoitan mutta siitä huolimatta jokaisen alakautta synnyttåneen naisen alapää ei ole koskaan enää niin kuin se ennen oli. Mikä ihme siinä on niin vaikea myöntää ja yrittää vääntåä totuuden kertojaa valehteliaksi ja ei-synnyttäneeksi? Tåmä on juuri sitä salailua mitä harrastetaan kun on kyse naisen kehosta ja siitä mitä synnytyksessä tapahtuu. Minulle puhuttiin jopa vielä toisen raskauden aikana neivolassa vaaleanpunaisia hattaroita niin kuin en olisi jo tiennyt mikä tuska odottaa ennen kuin saan lapsen syliini.

Missään kohtaa en kirjoita ettå kehoni oliisi p.aska kahden raskauden jälkeem päinvastoin olen kuin nuori tyttö mutta jäljet onkin siellä mistä lapset tulivat ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M62 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos alapäästä on kerran tai viidesti tullut ulos vauvan pään kokoinen mötikkä, niin eihän se enää tunnu samalta kun sinne menee molon kokoinen patukka!

Oletko kiinnittänyt huomiota, että vauvamahat tuppaavat kutistumaan lapsen synnyttyä. Miksei siis alapää palautuisi, sen kudosten venytys kuitenkin kestää vain muutaman minuutin ja jos lapsi on suuri, leikataan välilihaan aukon "jatke", joka ommellaan umpeen synnytyksen jälkeen. Itselläni ompelun jälkeen oli jopa kireämpi tuntuma kuin ennen raskautta.

Se arpikohta jää aina leveämmäksi kuin mitä se ennen oli.

Ei jää. Kun on vaikka 4 kertaa leikattu, ei väliha veny enää niin paljon kuin ennen leikkausta, joten pillun suu on tiukempi käytössä. Toiseen suuntaan kun ei pääse paljoa venymään muutenkaan.

Nää nörtit voisi tutustua oikeisiin naisiin eikä puhua tuubaa.

Kyllä se suuaukko on isompi kuin ennen synnytystä ja aukileikattu ja kiinni takaisin ommeltu väliliha suurentaa aukkoa kerta kerran jälkeen, valitettavasti. Hyvin se kuitenkin pelaa mutta ei ole enää niin kuin ennen eli vaikka synnyttäminen on luonnollista niin luonto ei muistanut huolehtia myös täydellisestä palautumisesta.

En ole nörtti enkä mies vaan ihan synnyttänyt nainen jolla ei ole mitåän tarvetta valehdella

Enpä usko. En ymmärrä miksi synnyttäneellä naisella olisi valtava hinku todistella vartalonsa paskuutta lukuisissa viesteissä. Kyllä, emättimen suu on verrattain enemmän auki synnyttäneellä kuin synnyttämättömällä, harvoin auki kylläkään. Sillä on hyvin olematon vaikutus seksiin ja yhdyntöihin. Sinä taidat olla kontrollifriikki nainen, joka ei uskalla tehdä lapsia sillä pitää raskauden ja synnytyksen aiheuttamia muutoksia ylitsepääsemättömän negatiivisina asioina ja haluat tartuttaa omia kammojasi muiden elämään. Ehkä sinulla menisi paremmin jos synnyttäneet naiset olisivat epävarmoja samoista asioista kuin sinä. Ja turha alkaa satuilemaan kuinka haluat vain jakaa "tietoa". Se, että synnyttäneet naiset ja etenkään heidän kumppaninsa eivät enää nauttisi seksistä ei ole tietoa. Se on vain sinun oma harhaluulosi. -eri

Missä kohtaa kirjoitan että synnyttånyt ei nauttisi seksistå? Ihan päinvastoin kirjoitan mutta siitä huolimatta jokaisen alakautta synnyttåneen naisen alapää ei ole koskaan enää niin kuin se ennen oli. Mikä ihme siinä on niin vaikea myöntää ja yrittää vääntåä totuuden kertojaa valehteliaksi ja ei-synnyttäneeksi? Tåmä on juuri sitä salailua mitä harrastetaan kun on kyse naisen kehosta ja siitä mitä synnytyksessä tapahtuu. Minulle puhuttiin jopa vielä toisen raskauden aikana neivolassa vaaleanpunaisia hattaroita niin kuin en olisi jo tiennyt mikä tuska odottaa ennen kuin saan lapsen syliini.

Missään kohtaa en kirjoita ettå kehoni oliisi p.aska kahden raskauden jälkeem päinvastoin olen kuin nuori tyttö mutta jäljet onkin siellä mistä lapset tulivat ulos.

Paljon enemmän nimenomaan valehdellaan ja liioitellaan kuinka kamalia ne synnytyksen jälkeiset muutokset ja muka väistämättömät vauriot ovat kuin niitä muutoksia muka täysin salaillaan. Tämän viestiketjun ensimmäin viesti: "Jos alapäästä on kerran tullut vauvan pään kokoinen mötikkä, niin eihän se enää tunnu samalta kun sinne menee molon kokoinen patukka!" No ehkä sinulla sitten näin. Minulla ei tällaista ongelmaa ole ja sen väittäminen on järjetöntä liioittelua ja valehtelua. Kaikki eivät tosiaan salaile mitään vaikka sinulla olisikin jotain erityistä salailtavaa.

Olen nainen ja olen aina ajatellut, että raskausarvet. Itselläni on pieniä kapeita ajan kanssa ihon väriseksi muuttuneita raskausarpia reisissä, alavatsassa ja kylkien alaosassa. Nämä tekevät ihosta hieman aiempaa veltomman, mutta onneksi vatsanahka useamman lapsen jälkeenkin vetäytyi alkuperäiseen kokoonsa.

Pimpin ulkonäkö ei muuttunut synnytyksistä eikä tullut ihmeempiä repeämiä, ensimmäisestä laitettiin 2 tikkiä. Tuntuma hyvä ja pidän lihakset kunnossa.

Hyvin on kelvannut parikymppiselle miesystävälle kroppani juuri sellaisena kuin se on vaikka ei ole muiden synnyttäneiden kanssa ollut.

Pelkkää valetta väittää, että terve itsetunto yksinään tekee rumasta kauniin. Henkilökohtaisesti en ole koskaan kyennyt pitämään raskausarpista, roikkuvanahkaista, lihaksetonta löysää laihaläskiä tai rehellisen lihavaa kehoa kauniina, olkoon kantajansa miten hyvänsä sinut tilanteensa kanssa. Koen, että minulla on kriteereilleni täysi oikeus, olen itsekin poikkeuksellisen hyväkuntoinen mies ja pidän huolen siitä, että myös sellaisena pysyn.

Toki toimivassa parisuhteessa henkilökemia on merkitsevintä, mutta nautinnollinen seksuaalisuus on sen terveen parisuhteen kulmakiviä ja jos toinen osapuoli ei osu omaan makuun eli viehätä esteettisesti, niin onhan se vähintäänkin ongelmallista. Toki tyytyä saa, mutta kovasti ihmettelen tuttavapiirinkin miehiä jotka saunailloissa avautuu, kuinka se oma pulska ja huonokuntoinen kumppani ei ulkoisesti oo koskaan ollut se oma eka, toka tai kolmas vaihtoehto, mutta suhde toimii muilta osin ihan hyvin ja seksikin sujuu sen vahvan henkisen yhteyden voimalla, kunhan ei liikaa jää tuijottelemaan sitä kumppaninsa fyysistä olemusta.

Uskon, että on olemassa niitäkin ihmisiä joille toisen ulkonäöllä on hyvin vähän merkitystä, mutta kyllä he selkeästi marginaalissa ovat. Tavallaan kadehdin em. ihmisryhmää, pariutuminen on varmasti huomattavasti helpompaa kun ei tarvii tehdä niin paljoa kompromisseja tai vaihtoehtoisesti jatkaa etsintää pitkään, kunnes kaikin puolin miellyttävä kandidaatti löytyy.

Ymmärrän, että aiheesta puhuminen on tabu ja varsinkin alustalla, jonka käyttäjäkunnasta valtaosa on enemmän tai vähemmän heikolla itsetunnolla varustettuja naisihmisiä, tuskin mitään hedelmällistä ja rehellistä keskustelua syntyy, mutta tässä silti oma rehellinen kontribuutioni. Olen itse onnellisesti parisuhteessa ja kumppanini, kuten entisetkin kumppanini, ovat olleet sekä kauniita ja hyvävartaloisia että myöskin henkisesti viehättäviä ja älyllisesti stimuloivia, eli lehmiä ei ole ojissa, omia tai muiden.

Vierailija kirjoitti:

Pelkkää valetta väittää, että terve itsetunto yksinään tekee rumasta kauniin. Henkilökohtaisesti en ole koskaan kyennyt pitämään raskausarpista, roikkuvanahkaista, lihaksetonta löysää laihaläskiä tai rehellisen lihavaa kehoa kauniina, olkoon kantajansa miten hyvänsä sinut tilanteensa kanssa. Koen, että minulla on kriteereilleni täysi oikeus, olen itsekin poikkeuksellisen hyväkuntoinen mies ja pidän huolen siitä, että myös sellaisena pysyn.

Toki toimivassa parisuhteessa henkilökemia on merkitsevintä, mutta nautinnollinen seksuaalisuus on sen terveen parisuhteen kulmakiviä ja jos toinen osapuoli ei osu omaan makuun eli viehätä esteettisesti, niin onhan se vähintäänkin ongelmallista. Toki tyytyä saa, mutta kovasti ihmettelen tuttavapiirinkin miehiä jotka saunailloissa avautuu, kuinka se oma pulska ja huonokuntoinen kumppani ei ulkoisesti oo koskaan ollut se oma eka, toka tai kolmas vaihtoehto, mutta suhde toimii muilta osin ihan hyvin ja seksikin sujuu sen vahvan henkisen yhteyden voimalla, kunhan ei liikaa jää tuijottelemaan sitä kumppaninsa fyysistä olemusta.

Uskon, että on olemassa niitäkin ihmisiä joille toisen ulkonäöllä on hyvin vähän merkitystä, mutta kyllä he selkeästi marginaalissa ovat. Tavallaan kadehdin em. ihmisryhmää, pariutuminen on varmasti huomattavasti helpompaa kun ei tarvii tehdä niin paljoa kompromisseja tai vaihtoehtoisesti jatkaa etsintää pitkään, kunnes kaikin puolin miellyttävä kandidaatti löytyy.

Ymmärrän, että aiheesta puhuminen on tabu ja varsinkin alustalla, jonka käyttäjäkunnasta valtaosa on enemmän tai vähemmän heikolla itsetunnolla varustettuja naisihmisiä, tuskin mitään hedelmällistä ja rehellistä keskustelua syntyy, mutta tässä silti oma rehellinen kontribuutioni. Olen itse onnellisesti parisuhteessa ja kumppanini, kuten entisetkin kumppanini, ovat olleet sekä kauniita ja hyvävartaloisia että myöskin henkisesti viehättäviä ja älyllisesti stimuloivia, eli lehmiä ei ole ojissa, omia tai muiden.

Otan osaa. Olet kyllä harvinaisen yksinkertainen ja omat narsistisia piirteitä. Etkä edes tunne naisten anatomiaa vaikka luulet. Maailma on täynnä myös monia lapsia synnyttäneitä, joita et mitenkään tunnista synnyttäneeksi, et mitenkään. Monia seikkoja väität synnutyksen tuomiksi vaikka liittyvät enemmän ikääntymisen vaikutuksiin ulkonäöstä. Sinua ja puolisoa ei toki ikääntyminen koske tai ainakin päivität puolison aina nuorempaan. Todella säälittävä tapaus. Samaa mieltä lienee tyytyväiset kaverisi.

Minä en vain ole kaikista vieraista naisista edes varma onko synnyttänyt vai ei, vaikka on yö paneskeltu. Tosin tottuneet otteet naimisessa paljastavat monesti asian. Oikeastaan sanoisin että kyllä parhaat panot ovat olleet synnyttäneitä No tietysti vaimo ennen synnytystä oli kyllä se ykkönen. Erityisesti se hänen ensikertansa jäi mieleen. Sopivasti ujoutta ja kuitenkin hillitön halu saada ensimmäisen kerran aisaa.

No samalla tavalla nyrjähtänyt emätin, kuin ap:llä aivot. Ei enää mitään toivoa.

Miksi aina oletetaan että synnyttäneen naisen vartalo olisi täynnä raskausarpia, vatsa ja rinnat roikkuu ym.?

Olen kaksi kertaa synnyttänyt ja imettänyt. Ei ole paikat revenneet tai löystyneet, ei roiku rinnat eikä maha, ei ole yhden yhtäkään raskausarpea, ei selluliittiä.

Olen hoikka ja urheilen 4-5 krt viikossa, syön terveellisesti, en tupakoi ja alkoa kohtuudella.

Se on ne terveelliset elämäntavat, ei painon jojoilua, säännöllistä urheilua. Auttaa paljon!

Pyrkivää välttämään raskausaikana ja sen jälkeen lihomista

Kyllä mun mies vaikuttaa edelleen kiihottuvan mun vartalosta, on muutama lapsi ja ikää yli 50 v. Enkä ole erityisen timmikään, normaalipainoinen olen ja liikuntaakin harrastan, mutta on pehmeyttä kropassa, suomeksi sanottuna läskiä. Raskausarpia vatsassa jonkin verran, alapää löysempi kuin ennen synnytyksiä. Ja ikäkin jo näkyy. Silti mies haluaa minua katsella ja vielä ihan valot päällä, haluaa hyväillä ja rakastella. Näyttää kiihottuvan ja nauttivan. Kuten minäkin.

Omalla kohdalla itsevarmuus parani huomattavasti heti ekan raskauden jälkeen, aloin oikeasti pitää vartalostani sen sijaan, että olisin etsinyt siitä vikoja. Tunsin itseni naisellisemmaksi ja seksikkäämmäksi. Haluni kasvoivat, estot hävisivät, kiihotuin helpommin ja aloin saamaan helposti useitakin orgasmeja peräkkäin ja ne muuttuivat myös paljon voimakkaammiksi. Ei ole mies koskaan valittanut. Ja olen onnekas, kun edelleen tekee mieli ja saan orgasmeja, vaikka elän vaihdevuosia. Ja luulenpa, että mieskin kokee olevansa onnekas.

Tällainen kokemus minulla. En vaihtaisi arpiani ja mahamakkaraani ja löysempää alapäätäni sileään ja timmiin ja tiukkaan, tämä olen minä ja tykkään itsestäni ihan just tällaisena ja nautin elämästä ja seksistä.

Vierailija kirjoitti:

Pelkkää valetta väittää, että terve itsetunto yksinään tekee rumasta kauniin. Henkilökohtaisesti en ole koskaan kyennyt pitämään raskausarpista, roikkuvanahkaista, lihaksetonta löysää laihaläskiä tai rehellisen lihavaa kehoa kauniina, olkoon kantajansa miten hyvänsä sinut tilanteensa kanssa. Koen, että minulla on kriteereilleni täysi oikeus, olen itsekin poikkeuksellisen hyväkuntoinen mies ja pidän huolen siitä, että myös sellaisena pysyn.

Toki toimivassa parisuhteessa henkilökemia on merkitsevintä, mutta nautinnollinen seksuaalisuus on sen terveen parisuhteen kulmakiviä ja jos toinen osapuoli ei osu omaan makuun eli viehätä esteettisesti, niin onhan se vähintäänkin ongelmallista. Toki tyytyä saa, mutta kovasti ihmettelen tuttavapiirinkin miehiä jotka saunailloissa avautuu, kuinka se oma pulska ja huonokuntoinen kumppani ei ulkoisesti oo koskaan ollut se oma eka, toka tai kolmas vaihtoehto, mutta suhde toimii muilta osin ihan hyvin ja seksikin sujuu sen vahvan henkisen yhteyden voimalla, kunhan ei liikaa jää tuijottelemaan sitä kumppaninsa fyysistä olemusta.

Uskon, että on olemassa niitäkin ihmisiä joille toisen ulkonäöllä on hyvin vähän merkitystä, mutta kyllä he selkeästi marginaalissa ovat. Tavallaan kadehdin em. ihmisryhmää, pariutuminen on varmasti huomattavasti helpompaa kun ei tarvii tehdä niin paljoa kompromisseja tai vaihtoehtoisesti jatkaa etsintää pitkään, kunnes kaikin puolin miellyttävä kandidaatti löytyy.

Ymmärrän, että aiheesta puhuminen on tabu ja varsinkin alustalla, jonka käyttäjäkunnasta valtaosa on enemmän tai vähemmän heikolla itsetunnolla varustettuja naisihmisiä, tuskin mitään hedelmällistä ja rehellistä keskustelua syntyy, mutta tässä silti oma rehellinen kontribuutioni. Olen itse onnellisesti parisuhteessa ja kumppanini, kuten entisetkin kumppanini, ovat olleet sekä kauniita ja hyvävartaloisia että myöskin henkisesti viehättäviä ja älyllisesti stimuloivia, eli lehmiä ei ole ojissa, omia tai muiden.

Tästä tuli mieleen yksi seikka, joka on läsnä tässä ja monessa muussakin keskustelussa, jossa aiheena on synnyttänyt naisvartalo. Nimittäin se, että ajatellaan synnyttämisen olevan ainut kroppaa mahdollisesti kulahduttava asia. Kuitenkin monella ihmisellä asiaan vaikuttaa ensisijaisesti elämäntavat.

Jos nyt saa näin suoraan sanoa, niin olen timmi nelikymppinen nainen, ja suurin osa ikäisistäni miehistä on aikamoisia sohvaperunan mallityyppejä. Vaikkei edes ole synnyttäneet.

Eli ei sitä kulahtamista voi vain synnyttämisen piikkiin laittaa. Ja miehet voisi myös noin yleisesti katsoa peiliin enemmän ennenkuin kommentoivat naiskroppia negatiiviseen sävyyn. Taitaa aikamoinen pallomaha ja löysät käsivarret löytyä monelta itseltään.

Ja ymmärrän siis tätä kommenttia siinä, että kyllä minäkin haluan miehen miellyttävän silmääni, sen lisäksi että luonne on puoleensavetävä.

Kun katsellee Messin vaimoa, 3 pojan synnyttänyttä, niin ei tule ensimmäisenä mieleen että on kulahtanut synnytyksistä. Ei tule mieleen yli 50v J. Lopezia katsoessa tai montaa muutakaan julkisuuden seksikästä äitiä, vaikka Shakiraa.