Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen jalkapalloharrastus vie perheen yhteisen ajan
31.10.2019 |
Lapsella on ollut nyt parin viikon treenitauko futisharrastuksesta. Onpas ollut ihanaa kun perheellä on yhteistä aikaa ja viikonloppuna vapaata. Treeni-ja pelitahti on
hengästyttävä ja nielee tosi ison osan vapaa-ajasta niin lapselta kuin minultakin kuskailuineen. Tajusin, että mulla on mennyt moti koko harrastuksen tukemiseen, koska elämä on näin paljon mukavampaa. Ja ihanaa kun ei tarvi olla koko ajan ilmoittautumassa joka treeniin ja tapahtumaan ja seurata joukkueen whatsapp-ryhmää, johon tuuttaa hulluna viestejä milloin mistäkin turhasta asiasta. Samaa sanoo lapsikin, että kiva kun on aikaa tehdä muutakin. Taitaa olla aika vaihtaa vähemmän kuormittavaan harrastukseen. Onko kukaan muu väsynyt lapsen jalkapalloharrastuksen?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi poika pelaa lätkää ja toinen futista. Ei ole vapaailtoja.
Sitähän tämä on, mutta ajattelen, ettei tämä monta vuotta kestä. Ja harrastus on lapselle tärkeä, joten hyvä näin.
Mitä siellä whatsappissa sitten on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi on kunnolla teini, perhejutut ja äiti tuskin riittää. Sitten se kehittää omat tekemiset, menot ja kaverit, tulee myöhään kotiin, ei vastaa puhelimeen ym. Ja kaipaat näitä futisvuosia.
Ap, mitä teette perheenä? Onko muita lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kai sitä jokainen väsyy. Meillä 13-v pojalla treenit myös 5xviikossa. Nyt halusi alkaa uuden harrastuksen vanhojen lisäksi. Nyt kisat ja treenit -> ei enää vapaapäiviä kenelläkään. Ja jos nyt joku sanoo, että liikaa harrastuksia, niin en usko. Yli 9 keskiarvo. Ja itse tuon ikäisenä ratsastin 7 päivänä viikossa.
Mutta olispa IHANA pitää ees yks vapaa viikonloppu!
Ei nuo henkisesti kannata, ellei treenipaikka ole niin lähellä että lapsi voi sinne itse mennä. Sama juttu jääkiekossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kaksi muuta lasta, joilla myös harrastuksia. Lisäksi olen yksinhuoltaja ja vastaan koko rumbasta yksin. Ajattelen kyllä, että hyviin harrastuksiin kannattaa panostaa ja niin teenkin mahdollisuuksieni mukaan. Silti futiksen vaativuus myös vanhemmalta on alkanut tuntua liialliselta. Vanhemmilta vaaditaan todella paljon paitsi ajankäytöllisesti myös taloudellisesti. Joukkueen whatsapp-ryhmässä on milloin mitäkin, esim kauden päättäjäisistä tuli 2 tunnissa 50 viestiä, kuvia ja vanhempien kommentteja niihin yms, sitten turnausjärjestelyasioita, pelien tilannetietoja, kyytikyselyitä ja mitä milloinkin. Se on ihan ok, jos olisi vaan yksi lapsi. Mutta kolme lasta, kaikkien wilmat ja harrastusten whatsapp-ryhmät, niin sitä viestipiippausta alkaa olemaan häiritsevän paljon. Ja pakko kuitenkin lukea viestit kun niissä saattaa olla jotain tärkeääkin infoa joskus. Mutta tokihan tämä on vapaaehtoinen valinta, ja mieleinen harrastus on hyvä sijoitus. Sitä vaan punnitsee kannattaako tämä lopulta, onko haitta suurempi kuin hyöty. Kuitenkin myös perheen yhteinen aika on iso juttu ja tärkeää ja myös se on mahdollista vaan joitain vuosia. Perheenä puuhaillaan ihan perusjuttuja, syödään yhdessä ja rupatellaan, lojutaan sohvalla ja katotaan telkku, käydään joskus lenkillä, pelataan lautapelejä ja puuhaillaan kukin omiamme, mutta kuitenkin on kiva fiilis kun ollaan yhtä aikaa kotosalla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaks poikaa käy 5kertaa viikossa 30km päässä jalkkis harkoissa. Ukko tulee töistä ja samantien lähtee viemään harkkoihin tai sit mä vien. Pelaavat kilpajoukkueissa joten ehkä se maksaa joskus itsensä takaisin. Mielummin käyvät pelaa jalkkista kuin että pyörisivät huonoissa porukoissa. Tsemppiä.
miten se maksaisi takaisin? siis rahaako? typerä ajatus. tajuatko kuinka monta tuhatta epäonnista noissa karkeloissa loppujen lopuksi on sitä yhtä onnistujaa kohti? rahaa saa varmemmallakin tavalla: lottoamalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja jos nyt joku sanoo, että liikaa harrastuksia, niin en usko. Yli 9 keskiarvo.
Pitääkö harrastuksia peilata yksinomaan kouluarvosanoihin? Eikö harrastuksiin muka saa kyllästyä, jos koulu sujuu? Ihme suorittajapersoona.
Jos lapsi itse haluaa harrastaa ja itse pitää lajista - jaksaisin jatkaa kuskausta ja huoltoa. Useimmille tulee murrosiässä aika, jolloin harrastuksen jatkaminen punnitaan - monet lopettavat. Sitten saattaa vanhemmillekin tulla mieleen, että onpas harmi, hyvä harrastus loppuu nyt. Mutta jos lapsi itsekin on väsynyt/kyllästynyt, en pakottaisi jatkamaan - vapautuu kaikkien aika johonki kivempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko kulkea kimppakyydillä? Onko kaikkiin treeneihin pakko mennä? Kilpasarjan meno taitaa olla just tollasta, mitä jos tyytyisi haastesarjaan? Tsemppiä!
Lapsi on nyt 10v ja aloittanut futiksen jo 5-vuotiaana. Kimppakyydit peleihin onnistuu silloin tällöin, mutta treenikyytien jakaminen on haaste, koska asutaan eri suunnalla kuin kukaan joukkuekaveri. Kilpasarjassa tosiaan vielä pelaa, mutta haastesarjaan siirtyminen olisi musta hyvä vaihtoehto. Silloin ei olisi niin tarkkaa sen suhteen, käykö joka treenissä. Kilpasarjassa treeneistä ei voi olla pois kuin hyvällä syyllä. Mutta tasoero on kova kilpa- ja haastesarjan välillä, ja lapsi ei koe niin mielekkäänä alempaa tasoa ja tutut joukkuekaverit on myös iso juttu siihen, ettei halua vaihtaa joukkuetta. No, pitää vielä miettiä mikä olisi paras vaihtoehto. Tuntuu silti hassulle tajuta, että kun yhdellä lapsella on taukoa harrastuksesta, elämä on superpaljon kevyempää ja kivempaa, koska harrastuksen tuoma aikataulu ym. paine stressaa yllättävän paljon minua ja jonkin verran lastakin. Kiitos hyvistä ajatuksista ja tsempeistä!
Kun lapsi kasvaa, hän hoitaa monet jutut itse.
Tuo mitä kerrot harrastuksen mrrkityksestä lapselle. Että on tutut kaverit ym. Minkälaista olisi lopettaa tämä? Tauko on eri asia kuin lopetus. Onko tämä siis sinulle hankalaa pelkästään?
Oma lapseni lopetti jalkapallon, kun joukkueenjohtaja alkoi vaatia kohtuuttomuuksia ja tuntui jo koko harrastus aikuisten harrastukselta ja omituiselta monella tavalla. Elämä on nyt mukavaa ja lapsella on taas aikaa olla kavereiden kanssa, käydä muissakin harrastuksissa ja perheenä ehdimme tehdä asioita yhdessä. Kiireen tuntu arjesta on pois. Suosittelen elämää ilman kiivasta harrastustahtia! On muitakin harrastuksia ja lasten on parempi harrastaa monipuolisesti. Saisi olla enemmän sellaista höntsäliikuntaa. Aikuiset tekevät kaikesta kilpailullista ja suorituskeskeistä. Ei ihme, että lapset lopettavat usein murrosiässä.
Alue: Aihe vapaa
Meillä kaks poikaa käy 5kertaa viikossa 30km päässä jalkkis harkoissa. Ukko tulee töistä ja samantien lähtee viemään harkkoihin tai sit mä vien. Pelaavat kilpajoukkueissa joten ehkä se maksaa joskus itsensä takaisin. Mielummin käyvät pelaa jalkkista kuin että pyörisivät huonoissa porukoissa. Tsemppiä.