Miehen itseluottamus ja ulkonäkö paranee suhteen aikana, jättää saadakseen muita naisia

Mietin vaan, onko minussa jotain vikaa kun olen valinnut tällaisia miehiä. Ensin ovat olleet innoissaan, että ovat saaneet minun tasoiseni naisen. sitten ovat menneet jopa "ohi minusta" niin että mahkuja monenlaisiin naisiin on tullut. Tämän jälkeen olen itse jäänyt rikkonaisena ja huonompi-itsetuntoisena kuin alunperin. Osaavatko tietynlaiset miehet jotenkin siirtää ongelmansa minuun ja taas puolestaan imeä voimani ja hyvinvointini itselleen? Ap

up

Vierailija kirjoitti:

Mietin vaan, onko minussa jotain vikaa kun olen valinnut tällaisia miehiä. Ensin ovat olleet innoissaan, että ovat saaneet minun tasoiseni naisen. sitten ovat menneet jopa "ohi minusta" niin että mahkuja monenlaisiin naisiin on tullut. Tämän jälkeen olen itse jäänyt rikkonaisena ja huonompi-itsetuntoisena kuin alunperin. Osaavatko tietynlaiset miehet jotenkin siirtää ongelmansa minuun ja taas puolestaan imeä voimani ja hyvinvointini itselleen? Ap

Sinussa on sellainen vika, että puhut tasoista yms. paskaa. Normaalit ihmiset eivät mieti tuollaisia, eivätkä seurustele sellaisten kanssa, jotka miettivät.

Ihan mahdollista. Ottaa parhaimman tai sen ainoan, minkä saa, ja kun huomaa saavansa muitakin, lähtee heti niiden perään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin vaan, onko minussa jotain vikaa kun olen valinnut tällaisia miehiä. Ensin ovat olleet innoissaan, että ovat saaneet minun tasoiseni naisen. sitten ovat menneet jopa "ohi minusta" niin että mahkuja monenlaisiin naisiin on tullut. Tämän jälkeen olen itse jäänyt rikkonaisena ja huonompi-itsetuntoisena kuin alunperin. Osaavatko tietynlaiset miehet jotenkin siirtää ongelmansa minuun ja taas puolestaan imeä voimani ja hyvinvointini itselleen? Ap

Sinussa on sellainen vika, että puhut tasoista yms. paskaa. Normaalit ihmiset eivät mieti tuollaisia, eivätkä seurustele sellaisten kanssa, jotka miettivät.

Monet tutkimukset osoittaa, että ihminen seurustelee useimmiten sellaisen kanssa jolla sama sosioekonominen tausta, fyysinen viehättävyys ym. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihan mahdollista. Ottaa parhaimman tai sen ainoan, minkä saa, ja kun huomaa saavansa muitakin, lähtee heti niiden perään. 

Molemmat miehet oli 20-24 v. välillä tuohon aikaan, joten on kai hyvin mahdollista että olen vaan osunut paikalle silloin kun enin miehistyminen on tapahtunut. Tulee vaan aika mitätön olo itselle kun tulee heti kohta pois heitetyksi kun mies komeutuu. Ap

Olen miettinyt ihan samaa. Tosin ikäluokassa 50+. Mies oli alkuun vähän masentunut, kunto repsahtanut, työelämä tökki, avioero käsittelemättä. Seurustelun aikana kannustin ja tuin häntä, myös makuuhuoneen aktiviteeteissa. Mies muodisti vaatekertansa, kasvatti salilla hauiksiaan ja sai itsetuntonsa takaisin. Jätti sitten minut ja lähti nauttimaan muiden naisten ihailusta. Hemmetti.

Vähän vastaavaa sattunut myös kahdesti. Olen päätynyt yhteen huonon itsetunnon takia alisuorittavan miehen kanssa. Tsempannu, kehunut ja kannustanut. Tyylikin on vähän vaihtanut siitä äiskän ostamasta pappatyylistä ajanmukaisempaan. Ulkonäkö kohentunut, kun kaljoittelu vaihtunut liikuntaan ja hiustyylikin muuttunut, kun on itsetunnon kohennuttua uskaltanut kysyä nuorekkaampaa leikkuuta. Ja töissä alkanut suorittaa, mikä on poikinut lisää liksaa. Kaikki sellaisia juttuja, jotka ovat pikkuhiljaa muuttuneet, kun on alkanut uskoa itseensä ja saanut kannustusta. Elämä siihen asti vähän polkenut paikallaan, ei kokemusta parisuhteista, jne.

Kummassakin tapauksessa alkoi ensin lisääntyä minulle vieraat naispuoliset kaverit facessa. Se nyt vielä ihan ok. Mutta sitten alkoi olla aivan selvää merkkiä, että nyt muuten on sutinaa. Ja kun kysyttäessä ei myöntänyt, niin eipä siinä juuri muuta kuin ero. Kumpikin alkoi heti seurustella uuden naisen kanssa, että ei nyt aivan turhaa aavistelua. Ja sinällään kiva heille. Itselle siinä ehkä jäi aavistuksen käytetty olo, kun pari vuotta oli toiminut kotioloissa psykologina ja uravalmentajana ja aina oli puitu sitä, miksi tällä miehellä on niin kovin rankkaa ja miten lapsuuskin oli paska ja elämä on paskaa. Ja itse yrittänyt siinä tsempata että Hei sä oot oikeasti ihana ihminen ja hyvä siinä tässä ja tuossa. Ja hehkuttanut ei välttämättä kovin hyvän seksin jälkeen, että kylläpäs maistui ja onpas herra melkoinen ajomies, kun toinen kriiseili vehkeitään. Että tuliko kenties kehuttua liikaa, kun neuroosista sai kyllä autettua pois, mutta mies muuttuikin omasta mielestään kovaksikin polkijaksi.. Ja yleensä ihan parisuhdekäyttäytymisenkin tavallaan opetti, kun toisella ei ollut hajuakaan, mitä tehdä, miten olla tai miten koskea.

Ei noista nyt minulle mitään erityisiä traumoja tullut. Vähän harmitti silloin, että se ihminen josta itse välittää suuresti ei sitten vastaakaan samoin, vaan haluaa paremman. Toisaalta ymmärrän senkin, että kumpikin suhde oli nyt jälkeenpäin katsottuna vähän jotain välimallia, jonka ei ollut tarkoituskaan olla ikuinen.

Päädyin vahingossa yhteen ja naimisiin reilusti minua korkeampitasoisen miehen kanssa, mutta homma toimii hyvin. Meillä on edelleen tosi kivaa yhdessä ja toimimme tiiminä erinomaisesti Oy Perhe Ayn pyörityksessä.

useimmiten naisilla homma just toisinpäin, ollaan hyvässä kunnossa alussa, vuoden päästä on jo +20kg ja harrastukset loppuneet.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt ihan samaa. Tosin ikäluokassa 50+. Mies oli alkuun vähän masentunut, kunto repsahtanut, työelämä tökki, avioero käsittelemättä. Seurustelun aikana kannustin ja tuin häntä, myös makuuhuoneen aktiviteeteissa. Mies muodisti vaatekertansa, kasvatti salilla hauiksiaan ja sai itsetuntonsa takaisin. Jätti sitten minut ja lähti nauttimaan muiden naisten ihailusta. Hemmetti.

Tuit makuuhuoneen aktiviteeteissa?

Vierailija kirjoitti:

Vähän vastaavaa sattunut myös kahdesti. Olen päätynyt yhteen huonon itsetunnon takia alisuorittavan miehen kanssa. Tsempannu, kehunut ja kannustanut. Tyylikin on vähän vaihtanut siitä äiskän ostamasta pappatyylistä ajanmukaisempaan. Ulkonäkö kohentunut, kun kaljoittelu vaihtunut liikuntaan ja hiustyylikin muuttunut, kun on itsetunnon kohennuttua uskaltanut kysyä nuorekkaampaa leikkuuta. Ja töissä alkanut suorittaa, mikä on poikinut lisää liksaa. Kaikki sellaisia juttuja, jotka ovat pikkuhiljaa muuttuneet, kun on alkanut uskoa itseensä ja saanut kannustusta. Elämä siihen asti vähän polkenut paikallaan, ei kokemusta parisuhteista, jne.

Kummassakin tapauksessa alkoi ensin lisääntyä minulle vieraat naispuoliset kaverit facessa. Se nyt vielä ihan ok. Mutta sitten alkoi olla aivan selvää merkkiä, että nyt muuten on sutinaa. Ja kun kysyttäessä ei myöntänyt, niin eipä siinä juuri muuta kuin ero. Kumpikin alkoi heti seurustella uuden naisen kanssa, että ei nyt aivan turhaa aavistelua. Ja sinällään kiva heille. Itselle siinä ehkä jäi aavistuksen käytetty olo, kun pari vuotta oli toiminut kotioloissa psykologina ja uravalmentajana ja aina oli puitu sitä, miksi tällä miehellä on niin kovin rankkaa ja miten lapsuuskin oli paska ja elämä on paskaa. Ja itse yrittänyt siinä tsempata että Hei sä oot oikeasti ihana ihminen ja hyvä siinä tässä ja tuossa. Ja hehkuttanut ei välttämättä kovin hyvän seksin jälkeen, että kylläpäs maistui ja onpas herra melkoinen ajomies, kun toinen kriiseili vehkeitään. Että tuliko kenties kehuttua liikaa, kun neuroosista sai kyllä autettua pois, mutta mies muuttuikin omasta mielestään kovaksikin polkijaksi.. Ja yleensä ihan parisuhdekäyttäytymisenkin tavallaan opetti, kun toisella ei ollut hajuakaan, mitä tehdä, miten olla tai miten koskea.

Ei noista nyt minulle mitään erityisiä traumoja tullut. Vähän harmitti silloin, että se ihminen josta itse välittää suuresti ei sitten vastaakaan samoin, vaan haluaa paremman. Toisaalta ymmärrän senkin, että kumpikin suhde oli nyt jälkeenpäin katsottuna vähän jotain välimallia, jonka ei ollut tarkoituskaan olla ikuinen.

Päädyin vahingossa yhteen ja naimisiin reilusti minua korkeampitasoisen miehen kanssa, mutta homma toimii hyvin. Meillä on edelleen tosi kivaa yhdessä ja toimimme tiiminä erinomaisesti Oy Perhe Ayn pyörityksessä.

Eli Laasasen tasoteoriat ovat totta?

On kokemusta. Seurustelin parikymppisenä miehen kanssa jolle olin se ensimmäinen. Mies sai seurassani itsevarmuutta ja lähti sitten toisen naisen matkaan. Kuinka ollakaan, se uusi juttu ei sitten toiminut ja kohta oli ruinaamassa takaisin... 

Toinen tapaus: mies oli tosi epävarma mm seksitaidoistaan. No, harjoittelimme paljon yhdessä, mies sai itsevarmuutta, lähti toisen naisen matkaan. 

Kolmas tapaus: mies kärsi mm työuupumuksesta. Kannustin häntä hakemaan muita työpaikkoja, tuin ja kuuntelin. Mies löysi uuden työpaikan ja pisti myös minut vaihtoon. 

Parempi olla yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt ihan samaa. Tosin ikäluokassa 50+. Mies oli alkuun vähän masentunut, kunto repsahtanut, työelämä tökki, avioero käsittelemättä. Seurustelun aikana kannustin ja tuin häntä, myös makuuhuoneen aktiviteeteissa. Mies muodisti vaatekertansa, kasvatti salilla hauiksiaan ja sai itsetuntonsa takaisin. Jätti sitten minut ja lähti nauttimaan muiden naisten ihailusta. Hemmetti.

Ahaa, tämä saattaa toistua siis vanhempanakin. Mielenkiintoista, että se tunneside joka tässä prosessissa tapahtuu, on tärkeä ja pysyvä vain naiselle. tai siis pääsit varmaan hänestä yli, mutta että miehelle se yhdessä kuljettu matka ei sinänsä niin kauheasti merkitse kun uudet seikkailut kutsuu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, tämä saattaa toistua siis vanhempanakin. Mielenkiintoista, että se tunneside joka tässä prosessissa tapahtuu, on tärkeä ja pysyvä vain naiselle. tai siis pääsit varmaan hänestä yli, mutta että miehelle se yhdessä kuljettu matka ei sinänsä niin kauheasti merkitse kun uudet seikkailut kutsuu. Ap

Eri vastaaja, mutta oman kokemukseni perusteella allekirjoitan yllä olevan.

Itse olin hyvin sitoutunut, ihan rehellisesti ajattelin, että yhdessä ollaan vanhainkotiin saakka.

Luulin, että rakkaus ja sitoutuminen on molemminpuolista, etenkin kun mieskin tällaista viestitti.

Valitettavasti rehellisuus ei ollut hänen vahvuuksiaan.

Ja ihmistuntemus ei ole minun vahvuuksiani. 

Jos tähän yrittää keksiä jotain ns. ratkaisua, niin parasta varmaan olisi ottaa alunperin sellainen mies, missä ei mitään projektia ole, joka on jo niin hyvä kuin hänestä saa. Sitten suhteen aikana ei yritä parantaa toisen elämää, vaan päinvastoin ottaa toiselta tukea, että saa omaa elämäänsä parannettua niin paljon, ettei miehellä ole mahdollisuuksia parempaan. Mieskin saattaa siinä kiintyä, kun on panostanut omia resurssejaan naiseen. Eli pitäisi oppia ottamaan enemmän ja antamaan vähemmän - samanlaista röyhkeyttä kuin miehillä on. Ap

No ihan samaa te naisetkin teette. Jos mies kannustaa naista laihtumaan ja nainen tämän johdosta alkaakin saamaan päivittäin huomiota miehiltä, menee usein se kiltti kannustajamies vaihtoon.

Vierailija kirjoitti:

Mietin vaan, onko minussa jotain vikaa kun olen valinnut tällaisia miehiä. Ensin ovat olleet innoissaan, että ovat saaneet minun tasoiseni naisen. sitten ovat menneet jopa "ohi minusta" niin että mahkuja monenlaisiin naisiin on tullut. Tämän jälkeen olen itse jäänyt rikkonaisena ja huonompi-itsetuntoisena kuin alunperin. Osaavatko tietynlaiset miehet jotenkin siirtää ongelmansa minuun ja taas puolestaan imeä voimani ja hyvinvointini itselleen? Ap

Uskoisin että tällaisia tyyppejä on, joilla virtsa tahtoo nousta nuppiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt ihan samaa. Tosin ikäluokassa 50+. Mies oli alkuun vähän masentunut, kunto repsahtanut, työelämä tökki, avioero käsittelemättä. Seurustelun aikana kannustin ja tuin häntä, myös makuuhuoneen aktiviteeteissa. Mies muodisti vaatekertansa, kasvatti salilla hauiksiaan ja sai itsetuntonsa takaisin. Jätti sitten minut ja lähti nauttimaan muiden naisten ihailusta. Hemmetti.

Ahaa, tämä saattaa toistua siis vanhempanakin. Mielenkiintoista, että se tunneside joka tässä prosessissa tapahtuu, on tärkeä ja pysyvä vain naiselle. tai siis pääsit varmaan hänestä yli, mutta että miehelle se yhdessä kuljettu matka ei sinänsä niin kauheasti merkitse kun uudet seikkailut kutsuu. Ap

Nyt on kyllä taas melkoista tuubaa. Avioeroissa eroa hakee useimmissa tapauksissa nainen. Ei liene syytä olettaa, että avoeroissa tilanne olisi radikaalisti erilainen.

Ja edelleen myös ne tasoteoriat on ihan tuubaa.

Vierailija kirjoitti:

useimmiten naisilla homma just toisinpäin, ollaan hyvässä kunnossa alussa, vuoden päästä on jo +20kg ja harrastukset loppuneet.

ja jos parisuhteen aikana laihduttaa niin lähetään etsimään uutta miestä.

On kokemusta. Joskus 19v teininä samanikäinen ujo ja kokematon poikaystävä, joka muuttui kun silmissä seurustelumme aikana kun sai itseluottamusta ja kokemusta. Nopeasti alkoi toisille naisille juttelu ja pettäminen. Nopeasti myös erottiin.