Mitä mieltä olette siitä kun aikuinen puhuu " parhaasta ystävästä" ?

Ja on kyllä paraskin... =))



Johan tässä on 7 vuotiaista toistemme naamoja katseltu =))

Mutta minullakin on ollut " paras ystävä" - lukiovaiheessa. Olimme kuin paita ja peppu, ystävyys oli tosi symbioottista. Vaikka emme enää tapaa yhtä usein (ystävä viettää pitkiä aikoja ulkomailla jne.), tällä ystävällä on edelleen tietynlainen " bestiksen" asema, koska kenenkään muun kanssa en ole muodostanut niin tiivistä ystävyyssuhdetta. Hän on esimerkiksi itsestään selvästi kaasoni ja esikoiseni kummitäti.



Tässäkään kyse ei oikeastaan ole siitä, että tämä tyyppi olisi nykyisistä ystävistäni millään lailla " paras" . Hänen " jälkeensä" on tullut paljon tärkeitä ihmisiä, jotka koen vähintään yhtä tärkeiksi ihmissuhteiksi itselleni. Mutta kyllä minä vaan edelleen vieraille puhun tästä ihmisestä " lukioaikojen parhaana ystävänäni" , ja lisään monesti jotain, mikä viittaa siihen, että ystävä on tosi tärkeä edelleen. Hän tavallaan ansaitsee tulla esitellyksi erityisenä ihmisenä elämässäni. Olemme tunteneet toisemme 8 vuotta ja tulleet toisillemme miltei perheenjäseniksi. Mutta juu, käytän kyllä lainausmerkkejä sekä äänensävyssäni että elein puhuessani " parhaasta ystävästä" ... :)