Voihan yksinäsyys.. Terapiassa asiasta märisen ja pohditaan vaihtoehtoja

Kirjastoon ja lainaa kirja "Olet hyvä tyyppi". Sieltä löytyy konkreettisia vinkkejä.

Äh, jätä työkaverit mieluummin rauhaan. Kokeile ennemmin vaikka jostain harrastuksesta. Jos sulla ei sellaista ole, niin hommaa semmoinen.

kaverihaku.net

Työkaverit eivät ole ystäviäsi. Ongi muualla.

Vierailija kirjoitti:

kaverihaku.net

Katsoin oman maakuntani ystävää kaipaavat, ja löytyi tasan yksi, ja ilmoitus vuodelta 2019 :D

Mulla sama juttu. En tiedä mistä aikuiset ihmiset nykyään löytää uusia ystäviä, jossei ole jo entuudestaan kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Äh, jätä työkaverit mieluummin rauhaan. Kokeile ennemmin vaikka jostain harrastuksesta. Jos sulla ei sellaista ole, niin hommaa semmoinen.

Se nyt olikin vaan esimerkki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaverihaku.net

Katsoin oman maakuntani ystävää kaipaavat, ja löytyi tasan yksi, ja ilmoitus vuodelta 2019 :D

Missä ihmeessä oikein asut, Ahvenanmaalla?

Uskokaa tai älkää niin Tinderiinkin voi laittaa kaverinhakuilmoituksen. Aina välillä näkyy näitä profiileja missä lukee että olen parisuhteessa ja muuttanut uudelle paikkakunnalle ja lenkki/harrastus/kahviseuraa kaipaillaan. Siis itse naisena olen muiden naisten nämä ilmoitukset nähnyt ja nehän voi asettaa näkymään vaikka vain samalle sukupuolelle kuin itse olet, niin pienenee se riski että joku saalistelisi siellä (jos siis olet hetero). 

Tosiaan harrastus on helpoin ja luontevin tapa löytää aikuisena ystäviä. Mutta näissäkin on eroja. Jos meet johonkin kansalaisopiston joogaan, niin siellähän vaan kaikki suorittaa liikkeet ja sitten äkkiä kotiin. Tarvitsisit harrastuksen, jossa joudutaan tekemään yhdessä asioita. En kekkaa heti, mikä sellainen olisi Ja tietty joku kesäyliopiston kurssi. Niissä tutustuu. Mutta aika satsauksen joutuisi tekemään tota reittiä ihan vain ystävän saadakseen.

Kysy siltä terapeutiltasi, voisiko se olla sun ystävä... sen ilme voisi olla näkemisen arvoinen XD

Vierailija kirjoitti:

Työkaverit eivät ole ystäviäsi. Ongi muualla.

Oletpa häijy. Mistäs tiedät vaikka olisikin joku joka ajattelee samoin.

Ei löydy ei. Itsekin olen jo vuosia etsinyt, kaveri haku, face, viimeisimpänä kaverisovellus, mikä ei toimi. Ei vaan löydy. Mitään nettituttua en halua.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan harrastus on helpoin ja luontevin tapa löytää aikuisena ystäviä. Mutta näissäkin on eroja. Jos meet johonkin kansalaisopiston joogaan, niin siellähän vaan kaikki suorittaa liikkeet ja sitten äkkiä kotiin. Tarvitsisit harrastuksen, jossa joudutaan tekemään yhdessä asioita. En kekkaa heti, mikä sellainen olisi Ja tietty joku kesäyliopiston kurssi. Niissä tutustuu. Mutta aika satsauksen joutuisi tekemään tota reittiä ihan vain ystävän saadakseen.

Kaikki yhdistystoiminta on tuollaista. Pitää vain löytää aihepiiri, mikä itseä kiinnostaa; politiikka, luonnonsuojelu, eläimet, liikunta/ulkoilu, terveys ja hyvinvointi...

Vierailija kirjoitti:

Ei löydy ei. Itsekin olen jo vuosia etsinyt, kaveri haku, face, viimeisimpänä kaverisovellus, mikä ei toimi. Ei vaan löydy. Mitään nettituttua en halua.

Nettituttujakin voi tavata ja heistä voi saada ajan kanssa läheisiäkin ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Ei löydy ei. Itsekin olen jo vuosia etsinyt, kaveri haku, face, viimeisimpänä kaverisovellus, mikä ei toimi. Ei vaan löydy. Mitään nettituttua en halua.

Minulla on paljon ystäviä ja vanhimman ystäväni olen tavannut netin kautta 15 vuotta sitten.

Anteeksi uteliaisuuteni, mutta on pakko kysyä miten tuollaiseen tilanteeseen päätyy? Ettei elämän varrelta kerry tuttavia ja kavereita kouluista ja töistä ja harrastuksista ja naapureista? Ja osa näistä syvenny ystävyydeksi asti?

Harrastukseksi ehdottaisin ratsastusta. Sopivalla tallilla voi viettää aika ratsastustuntien lisäksi, autella hommissa, osallistua seuratoimintaan ja talkoisiin, käydä leireillä ja matkoilla ja tapahtumissa. Monilla talleilla on tosi kiva ilmapiiri ja ihan kaiken ikäistä porukkaa. Vaikka kävisi vain tunneilla, niin tallille on joka tapauksessa mentävä ajoissa harjaamaan ja satuloimaan, ja sitten hoitaa hevonen tunnin jälkeenkin. Monet jäävät myös juttelemaan ja seuraamaan muiden tunteja.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi uteliaisuuteni, mutta on pakko kysyä miten tuollaiseen tilanteeseen päätyy? Ettei elämän varrelta kerry tuttavia ja kavereita kouluista ja töistä ja harrastuksista ja naapureista? Ja osa näistä syvenny ystävyydeksi asti?

Harrastukseksi ehdottaisin ratsastusta. Sopivalla tallilla voi viettää aika ratsastustuntien lisäksi, autella hommissa, osallistua seuratoimintaan ja talkoisiin, käydä leireillä ja matkoilla ja tapahtumissa. Monilla talleilla on tosi kiva ilmapiiri ja ihan kaiken ikäistä porukkaa. Vaikka kävisi vain tunneilla, niin tallille on joka tapauksessa mentävä ajoissa harjaamaan ja satuloimaan, ja sitten hoitaa hevonen tunnin jälkeenkin. Monet jäävät myös juttelemaan ja seuraamaan muiden tunteja.

Talli ehdotuksena on varmaan ihan ok. Mutta sitten tuosta ystävien hankkimisen vaikeudesta:

Ääh... no ensinnäkin tuo voi johtua persoonallisuudesta. Toisilla on paljon kavereita / tutustuvat helposti, toiset voivat olla vähän ujoja ja introverttejä, ja tutustuvat "vaivalloisemmin". Ja jos on ollut vaikka nuoresta vähän yksinäinen ja vähän kavereita, niin on vähemmän kokemusta kavereiden hankkimisesta.

Ystävyyssuhteita voi menettää silloinkin kun vaikka esim. muuttaa.

Ja lisäksi joku ihminen, josta voisit olla kiinnostunut kaverina itsellesi, ei ehkä juuri silloin tarvitse kavereita. Dunbarin luku: teoria siitä että ihmisillä on kapasiteettia noin 150 ihmisen tuntemiseen. Silloin vaikka se paikkakunnalle muuttaja voi haluta kavereita, mutta paikkakunnalla jo asuvilla "on tanssikortti täynnä" eikä heillä ole mielenkiintoa uusiin tuttavuuksiin välttämättä, joten intressit eivät kohtaa.