Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lastani ahdistaa täysi-ikäisyys
31.10.2019 |
Lapseni täyttää 18 vuotta nyt lauantaina. Vielä kesällä hän laski päiviä täysi-ikäisyyteen ja suunnitteli tulevaa. Tänään yllätin hänet itkemästä ja kun kysyin mikä surettaa, niin vastasi ettei halua täyttää 18. Onko yleistäkin että nuorta jännittää täysi-ikäisyys? Lohdutin häntä, että tavallaan mikään ei muutu. Kotona saa asua niin kauan kuin haluaa ja kotiintuloajatkin on vielä käytössä, toki niistä keskustellaan kaikille osapuolille hyväksi. Kaverit painostaa häntä baariin, mutta ei kuulemmma kiinnosta. En haluaisi hänen stressaavan syntymäpäivänään. Miten helpottaa hänen ahdistustaan?
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nyt on väärin, että "saa asua kotona niin kauan kun haluaa." Jotkut kun eivät sitten aikuistu ja halua koskaan lähteä täysihoidosta omilleen.
Vierailija kirjoitti:
Se nyt on väärin, että "saa asua kotona niin kauan kun haluaa." Jotkut kun eivät sitten aikuistu ja halua koskaan lähteä täysihoidosta omilleen.
No veikkaan, että kun huomaa miten maailma on auki eikä ikä ole enää este, niin pikkuhiljaa alkaa ajatus muuttumaan. En kyllä aio painostaa mihinkään.
Ap
Näin minäkin tein, kuten sinäkin.
Myös oma lapseni stressasi täysi-ikäisyyttä. Nyt on kulunut puoli vuotta ja kaikki ok, kun huomasi, ettei mikään muutukaan ihmeemmin. 👍🏼
Oon huomannu useilla nykynuorilla olevan näin. Omasta nuoruudesta muistan että lähes kaikki odotti sitä päivää kun pääsee muuttamaan kotoa pois ja vaikkei rahaa ollut, se oli kivaa ja jännittävää alkaa pärjäämään omillaan, aina ei ees pärjännyt mutta silti. Nykynuorista moni ajattelee ettei voi sitten tehdä mitään ja pelkää sitä muuttoa ja aikuistumista, vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on samanlaista, ap. Vastuu tai kotoa muutto ei kuulemma ahdista, ja omat asiansa hoitaakin moitteettomasti. Mutta joku pelko aikuistumiseen nyt liittyy eikä teini oikein ymmärrä sitä itsekään. Sen tiedän ettei tulevaisuus näyttäydy abeille kovin ruusuisena. Opiskelemaan on vaikea päästä, työpaikat kiven alla, lapsista ei voi haaveillakaan epävakaassa globaalissa ympäristössä, ekosysteemit ovat vakavassa vaarassa ja iltiksen lööpeissä ennustetaan ihmiskunnan tuhoutuvan parinkymmenen vuoden sisään. Ja juu, olkoonkin ehkä epärealistisen synkkä kuva, 18 vuoden elämänkokemuksella ei vielä täysin kyetä arvioimaan mikä on loppupeleissä realistista. Moni aikuinenkin on juuri nyt hämillään.
Itse täytin tässä kesällä 20 ja vieläkin ahdistaa täysi-ikäisyys. Tässä viimeisen puolentoista vuoden aikana on tullut asuttua jo ulkomailla ja töitäkin tehtyä mutta kyllä sitä vieläkin osaa jännittää kaikenlaisia muutoksia elämässä. Tammikuussa tulee muutto uudelle paikkakunnalle koulun perässä pois kotikotoa ja nyt jo jännitän. Kyllä tämä tunne ohi menee kun vain pääsee tekemään ja kokemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen jo 29, ja aikuisuus on tähän mennessä ollut pettymys. Muistan kun -08 laskin päiviä että täytän 18: äiti ja isi eivät enää määräile, pääsee baareihin ja saa ostaa alkoa, saa äänestää ja pääsee elämään oman näköistä elämää. Pskat. Kyllä se elämä oli vapaampaa ja oman näköisempää lapsena ja nuorena.
Itse jouduin amk:sta valmistuttuani useamman vuoden pätkätyöputkeen ja nytkin teen huonosti palkattua duunarihommaa, joskin vakkarina. Mies joutui myös tänä vuonna työttömäksi tehtyään pätkäsoppareilla työtä samalle työnantajalle 3 vuotta. Lapsista ja omasta asunnosta on turha haaveilla. Aika yleinen elämäntilanne meillä -90 syntyneillä.
Alue: Aihe vapaa
Mä en paljoa kerinnyt miettimään kun täytin 18v. Samana päivänä oli muutettava pois kotoa eikä mulla olut mitään synttäreitä.