Syömishäiriö on usein ulkonäön arvostelun tulosta

Itselläni tuo ulkonäkökriittisyys oli ainakin siellä kaiken pohjalla. Kasvoin perheessä, jossa hoikkuutta ja urheilullisuutta ihannoitiin. Olin normaalipainoinen ja ymmärsin että vähän hoikempi olisi parempi ja lihoa ei pitäisi.

En kuitenkaan suuremmin em. asenteista ottanut itseeni ennenkuin aloin seurustelemaan ensimmäisen kerran. Siinä meni kaksi asiaa samanaikaisesti metsään. E-pillerit sekoittivat totaalisesti ruokailuni (ruokahalu kasvoi valtavasti, oli näläntunne ja ähky yhtä aikaa, kamalaa) ja samaan aikaan seurustelin pojan kanssa, jonka kanssa olimme täysin väärät ihmiset toisillemme. Suhde oli kuin kivireen vetämistä perässä mutta olin nuori ja kokematon ja ajattelin että rakkaus on tällaisia "suuria ja vahvoja tunteita", hah. Syömishäiriö alkoi, kun muutimme yhteen ja se loppui kuin seinään, kun pari vuotta myöhemmin erosimme. En ole oireillut syömisellä sen jälkeen millään tavoin ja tilanteesta on nyt jo vuosia.