Lue keskustelun säännöt.
Mistä voisi saada anonyymia keskusteluapua?
30.10.2019 |
Mulla ei ole ystäviä, pari satunnaista chatkaveria on ainoastaan. Työkavereiden kanssa puhun pinnallisesti työasioista. Äitini on hyvin etäinen ja kylmä ja isälläni on omia ongelmiaan; pidän kyllä yhteyttä. Ikäni ja arkisen ulkonäköni vuoksi minulla ei ole enää mahdollisuutta parisuhteeseenkaan. Monesti olo on yksinäinen.
Eräs henkilö terveydenhuollon kautta oli minulle ns. "henkireikä" ja syy elää, mutta en enää näe häntä, eikä hän tietenkään halunnut tutustua enempää työn ulkopuolella. Hänen vuokseen jaksoin mitä vain ja tieto siitä, että näkisin hänet esim. vuoden päästä, riitti antamaan energiaa ja optimismia elämääni. Mitä tekisin? En jaksaisi enää tätä yksinäisyyttäni ja tuntuu siltä, että kukaan ei välitä...eikä varmaan välitäkään. En jaksaisi vain odotella kuolemaanikaan, kun oon kuitenkin "vasta" vähän päälle 35-vuotias. Olisiko ideoita?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi hieman pelkään naisia, vaikka olen itsekin nainen. Naiset vaikuttavat niin taitavilta sosiaalisesti, dynaamisilta ja pärjääviltä. He ovat niin kauniita ja parempia kuin itse olen. Eivät he halua alentua viettämään aikaansa kanssani. Ja miehiä kiinnostaa vain jotkut hyvännäköiset naiset tositarkoituksella ja niiltä rumempia kohtaan heillä on ehkä vain taka-ajatuksia (seksi ym.). En halua kenenkään hyväksikäytettäväksi paremman puutteessa.
Seurakunnan diakonilta. Varaa vaikka aika. Keskustelu on luottamuksellista.
Esimerkiksi papeilta netissä, uskon asioissa.
On myös puhelinapua äkillisiin kriiseihin.
Jos todella haluaa apua, ainoa auttaja ammatillisesti on psykolologi tai psykiatrinen sairaanhoitaja.
Niihin käynteihin kuluu kylläkin työaikaa ja sinun itsesi täytyy vaan tietää, miten paljon olet valmis uhraamaan siihen, että saat etsimääsi, tarvitsemaasi apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aihe vapaalta.
Täällä ei voi valitettavasti keskustella kovin anonyymisti. Helposti joku "tunnistaa" tietyksi vakitrolliksi tai tulee haukutuksi/ivailluksi, vaikka haluaisikin puhua itselleen tärkeistä asioista. Keskustelut nuukahtavat parin sivun jälkeen ja olo on yhtä tyhjä kuin ennen keskustelun aloittamistakin. Ei nämä palstakeskustelut oikeasti ole vaihtoehto oikeille ihmiskontakteille tai parisuhteelle ym., vaikka joskus niin olen hetkellisesti kuvitellutkim.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi papeilta netissä, uskon asioissa.
On myös puhelinapua äkillisiin kriiseihin.
Jos todella haluaa apua, ainoa auttaja ammatillisesti on psykolologi tai psykiatrinen sairaanhoitaja.
Niihin käynteihin kuluu kylläkin työaikaa ja sinun itsesi täytyy vaan tietää, miten paljon olet valmis uhraamaan siihen, että saat etsimääsi, tarvitsemaasi apua.
Kiitos vastauksestasi. Jostain syystä luottamukseni pappeihin on mennyt. En usko, että monikaan heistä voi ymmärtää aidosti yksinäistä ihmistä ja sellaista, joka on tehnyt Raamatun mukaan syntiä (esim. eronnut). He elävät monesti sosiaalisessa mielessä täysipainoista elämää, heillä on puoliso ja ystäviä. Eivät he voi ymmärtää sosiaalisessa mielessä syrjäytynyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapia?
Tavallaan mullle riittäisi, että olisi ihmisiä elämässäni muuten/kavereita. Terapialle ei oikein olisi aikaa ja tuntuu typerältä maksaa terapiasta vain siksi, että saisin juttuseuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julkisen puolen mt-palveluissa pääsee yleensä ihan ilmaiseksi juttelemaan esim. kerran tai pari kuussa psyk. sairaanhoitajan kanssa.
Ja mikä ihmeen juttu tuo nyt muka on ettei arkisen näköinen alle nelikymppinen voisi saada parisuhdetta?
Vierailija kirjoitti:
Julkisen puolen mt-palveluissa pääsee yleensä ihan ilmaiseksi juttelemaan esim. kerran tai pari kuussa psyk. sairaanhoitajan kanssa.
Ja mikä ihmeen juttu tuo nyt muka on ettei arkisen näköinen alle nelikymppinen voisi saada parisuhdetta?
Ne julkisen puolen ajat vain tuppaavat olemaan ajalla 8-16.
Olem lueskellut moneltakin nettipalstalta, että naisen pitää olla maksimissaan 30-vuotias ja instabeiben näköinen, ennen kuin mies voi aidosti ihastua ja kiinnostua parisuhdemielessä. Kadulla/bussissa/ratikassa/ruokakaupassa ei ole myöskään tullut aloitteita miehiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asut pääkaupunkiseudulla, niin Kampin kappelille voi mennä juttelemaan muistakin kuin uskon asioista.
Vierailija kirjoitti:
Jos asut pääkaupunkiseudulla, niin Kampin kappelille voi mennä juttelemaan muistakin kuin uskon asioista.
Ehkä menen. Joskus rukoileminen auttaa. Positiiviset ajatukset ainakin. Välillä tuntuu, että hösää paikasta toiseen kovalla kiireellä, eikä ole aikaa rauhoittua ja kuunnella itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarjoudu spr ystäväksi jollekin mummelille
kaverihaku.net? Siellä on monta saman henkistä etsimässä kaveria :)
Juttele minun kanssa, en ole nainen joten en ole pelottava.
...ja siis yksityiseen psykologiin ei ole varaa ja töidem takia en ehtisi käymään missään terapiassa. Toivoisin vain löytäväni joitain ihmisiä elämääni, joiden kanssa voisin nauttia elämästä ja jutella asioista. Tuntuu hyvin kuihduttavalta, kun ei ole lainkaan juttukavereita.