Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Loukkaannun liian helposti, kuinka kasvattaa paksumpi nahka?
30.10.2019 |
Olen aina ollut vähän herkkis, ihmisten sanomiset jää helposti kalvamaan ja tekevät todella pahan olon. Olen kyllä muutenkin tosi tunteellinen. Aikuisena olen opetellut olemaan välittämättä, mutta silti tuntuu, että reagoin negatiivisiin asioihin aivan tarpeettoman voimakkaasti.
Tänään oli eräässä paikassa, jonka asiakkaana käyn hyvin usein. Paikan omistaja sanoi mulle todella töykeästi asiasta, joka oli mielestäni turha, toisin sanoen en ollut toiminut asiassa väärin vaan taisi olla omistajalla huono päivä. No, vaikka yritin miten selitellä asiaa mielessäni: olen väsynyt, tyypillä oli huono päivä, jne. asia jäi vaivaamaan mieltä ja tuntuu todella kurjalta. Ei tällainen musta aikuisuuteen kuuluu, koska vieläkin itkettää. Miten voisi paremmin oppia olemaan piittamaatta? On todella raivostuttavaa olla "muiden armoilla", eli että oma päivä huonontuu näin paljon jostian yksittäisen ihmisen ajattelemattomasta sanomisesta. Ehkä osaltaan tässä on se, että olen lapsuudessa kokenut aivan hirveät määrät henkistä väkivaltaa ja nujertamista. Mutta silti, aargh! Tajuan, että tunnereaktioni on aivan ylimitoitettu, mutta en vain osaa olla välittämättä, jos mulle ilkeillään. Miten te handlaatte muiden ihmisten ilkeyden? Voiko paksunahkaisemmaksi oppia?
Kommentit (44)
Olet liian kokematon.
Elämässä ei kukaan pääse läpi, kuulematta koskaan loukkauksia ja ilkeitä sanoja.
Tämä on totuus, jonka kaikki tietävät ja myös ap:n tulee tietää ja sisäistää se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aina aattelen että:
a) miksi kukaan haluaisi tahallaan minua loukata. siispä en ota töksähtäviä kommentteja itseeni, oletan vaan että toinen ei tarkoittanut sitä loukkaukseksi. jätä siis kommentin huomiotta.
tai
b) jos ei ole mitään epäselvyyttä että loukkaus on tarkoitettu niin miksi minua kiinnostaisi sellaisen ihmisen mielipide joka haluaa loukata minua. jätän siis kommentin huomiotta.
näillä mennään.
Jos joku sanoisi mua vaikka läskiksi niin miksi loukkaantuisin kun se kerran on totta? Jos se taas sanoisi laihaksi niin miksi loukkaantuisin kun se kerran ei ole totta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se taas mikä tuollaisissa tilanteissa saattaa auttaa on, että oppii sanomaan takaisin siinä hetkessä sille törkeälle tyypille: siitä voi tosin aiheutua myös huonoa omaatuntoa (turhaan toki).
Minun mielestä takaisin sanomisella ei voita mitään. Siinä vain alentaa itsensä samalle negatiiviselle ja vihaiselle tasolle, eikä se mitenkään auta omaa hyvinvointia. Pitää voida pistää itsensä ilkeyden ulkopuolelle, ja olla välittämättä. Kilparäkyttäminen ei ole ratkaisu mielentyyneyteen.
Riippuu täysin miten sanoo takaisin.
Tarkoitus ei ole saada riitaa aikaan, vaan rauhallisesti ilmoittaa ettei hyväksy rajanylityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Itse jos saan turhan vihaista palvelua, en mene siihen firmaan enää jos voin valita.
Ei ihmisen tarvitse olla teflon, laumaeläimelle aivan normaalia hakea muiden hyväksyntää mieluummin kuin paheksuntaa.
Itse olen kanssa kova vellomaan kokemissani loukkauksissa ja se on ihan haitannut elämääni. Jostain luin vinkin että kuvittelee ikävän tyypin jonkun kupolin sisään, siis visualisoi suojan hänen ja sinun välillä. Usein päätän olla ajattelematta ilkiötä enää yhtään. Aina se ei toimi. Ilkeyksiin voi myös vastata kysymällä asiallisesti mitä toinen tarkoitti tai toistamalla loukkauksen.
Joo, enpä kyllä ole menossa tuonne enää. Sinänsä harmi päättää pitkä asiakassuhde tuollaiseen, mutta mielestäni missään stressissä/kiireessä/ärtymyksessä ei ole hyväksyttävää käyttäytyä kanssaihmisiä kohtaan aivan turhasta tuolla tavalla.
Ja tuo on kyllä ihan lohdullista muistaa, että laumaeläimiähän tässä ollaan. Uskon myös olevani sisäsyntyisesti keskimääräistä herkempi ja voimakastunteisempi, ja välillä se vain johtaa tällaisiin ikäviinkin juttuihin.
Mitä aiemmassa kommentissa sanottiin, että saatoin vain ylitulkita tilannetta. Mietin kyllä tuota itsekin, oikeastaan mietin sen aina tällaisissa tilanteissa ensimmäisenä vaihtoehtona läpi, koska tiedostan, että olen ehkä muita herkempi ja saatan tulkita tilanteita hyvinkin eri tavoin kuin joku muu. No, sehän tässä oikeastaan onkin sitä ydintä. Olen tosiaan jo harjaantunut siinä, että osaan tulkita tilanteita neutraalimmin, ja tunnistaa mielestäni melko hyvin, milloin ylitulkitsen tilanteen negatiiviseen suuntaan. Mutta tässä tilanteessa kyllä kyse oli oikeasti hyvin terävästä ja törkeästä tavasta sanoa asiasta... En myöskään yhtään tiedä, kuinka tuollaisessa voisi pitää puoliaan, kaikkein helpointa olisi, jos yksinkertaisesti osaisi olla välittämättä koko jutusta. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari havaintoa. Olen itse herkkä ja toki otan itseeni joskus koska en itse puhu ihmisille loukkaavasti vaan ystävällisesti ja kunnioittaen. Minua on haukuttu herkkänahkaiseksi läpi elämän. Oudointa on se että ne haukkujat itse eivät kestä mitään sanomista keltään vaan niistä tehdään usein kohtuuton numero "että miten ja se ja se kehtaa puhua minulle noin jne jne".
Eli epäilen etten ole ollenkaan niin herkkänahkainen kuin väitetään. Sillä en tee numeroa mistään, mieleni olen joskus pahoittanut hiljaisesti ja siitä kuullut sitten että "älä nyt leikistä suutu jne jne". Ikäänkuin minun pitäisi kestää kaikki maailman ilkeilyt ihmisiltä enkä saisi mistään niistä mieltäni pahoittaa. Sitten nämä räksyttäjät itse menevät lähes sekaisin kun heille joku jotakin sanoo pahasti.
Outo dilemma.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on töissä kokemusta tuosta loukkaantumisesta. Jossain vaiheessa tein paljon töitä vuokratyöntekijöiden kanssa. Palveluala. Työmme on kiireistä ja minun pitää ohjeistaa paljon. Puhun todennäköisesti naama peruslukemilla ja hyvin painokkaasti. Muistan, kun tein pari vuoroa yhden vanhemman naisen kanssa. Hän lopulta ilmoitti minulle, että olen hänen mielestään hyvin loukkaava ja ikävä häntä kohtaan. Ja olin siis samanlainen kaikille, en häntä kohtaan erilainen. Mutta en todella tiedä, mistä hänen kokemuksensa tuli, toisaalta muut vuokratyöntekijät eivät reagoineet samoin. Aloin tehdä niin, että selitin jo pohjustuksena, että jos vaikutan tietynlaisesta, se ei johdu nyt hänestä jne. ettei jää jollekulle syvälle kaivelemaan. Kun nimenomaan ei ole henkilökohtaista :)
Musta kommentoijalla 10 on hyviä huomioita, mutta mielestäni kannattaa huomioida sekin, että aika vaikealta ihmiseltä joku vaikuttaa, jos hän herkästi loukkaantuu kaikesta ja myös osoittaa sen. Tulee mieleen työkaverini, joka herkästi tulkitsi tilanteita näin. Loppu oli sitten aina draamaa:) Mielestäni aloittajan kannattaa ehdottomasti miettiä tilanteita, jotka kokee loukkaavina, mutta ei välttämättä alkaa haastaa riitaa joka tilanteessa:) Esimerkiksi nuo tilanteet, joissa joku kokee toisen käyttäytyvän huonosti ja huomauttaa siitä, koska kokee, että "ei ala kynnysmatoksi", valitettavasti osa noista tilanteesta päättyy niin, että aikuiset ihmiset huutavat toisilleen eikä siinä kukaan lopulta saa mitään oikeutta.
Olet oikeassa, ihmisten välisessä kommunikaatiossa on kaksi mahdollista väärin toimivaa osapuolta.
Siksi kehotinkin ensin miettimään aika tarkkaan, onko kenties tulkinnut henk koht kettuiluksi jotain, joka sellaista ei ollutkaan. Harva yrittäjä ainakaan tahallaan ilkeilee vakiasiakkaalle...
Mutta sivistyneestä palautteesta ON hyötyä sille oletetulle loukkaajallekin, joka voi pyytää anteeksi tai (kuten sinä) selittää kommenttiaan. Tai toimia jopa jatkossa toisin.
Tappelemaan ei tietenkään ruveta. Ja kun se palautteeenanto on opeteltu, sen osaa antaa normaaliäänellä ja hiiltymättä
10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on töissä kokemusta tuosta loukkaantumisesta. Jossain vaiheessa tein paljon töitä vuokratyöntekijöiden kanssa. Palveluala. Työmme on kiireistä ja minun pitää ohjeistaa paljon. Puhun todennäköisesti naama peruslukemilla ja hyvin painokkaasti. Muistan, kun tein pari vuoroa yhden vanhemman naisen kanssa. Hän lopulta ilmoitti minulle, että olen hänen mielestään hyvin loukkaava ja ikävä häntä kohtaan. Ja olin siis samanlainen kaikille, en häntä kohtaan erilainen. Mutta en todella tiedä, mistä hänen kokemuksensa tuli, toisaalta muut vuokratyöntekijät eivät reagoineet samoin. Aloin tehdä niin, että selitin jo pohjustuksena, että jos vaikutan tietynlaisesta, se ei johdu nyt hänestä jne. ettei jää jollekulle syvälle kaivelemaan. Kun nimenomaan ei ole henkilökohtaista :)
Musta kommentoijalla 10 on hyviä huomioita, mutta mielestäni kannattaa huomioida sekin, että aika vaikealta ihmiseltä joku vaikuttaa, jos hän herkästi loukkaantuu kaikesta ja myös osoittaa sen. Tulee mieleen työkaverini, joka herkästi tulkitsi tilanteita näin. Loppu oli sitten aina draamaa:) Mielestäni aloittajan kannattaa ehdottomasti miettiä tilanteita, jotka kokee loukkaavina, mutta ei välttämättä alkaa haastaa riitaa joka tilanteessa:) Esimerkiksi nuo tilanteet, joissa joku kokee toisen käyttäytyvän huonosti ja huomauttaa siitä, koska kokee, että "ei ala kynnysmatoksi", valitettavasti osa noista tilanteesta päättyy niin, että aikuiset ihmiset huutavat toisilleen eikä siinä kukaan lopulta saa mitään oikeutta.
Mistä tiedät, että moni muukin ei koe sinua loukkaavaksi, ei vaan kehtaa tai uskalla sanoa suoraan siitä sinulle, siis pomolle, vuokratyöntekijänä on siinä aika heikoilla. Tuollainen "painokkaasti sanominen" on ihan turhaa, ihminen voi koska tahansa ja missä tahansa iässä opetella kohteliaan ohjeiden antamisen kapiaistyylin sijasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jos saan turhan vihaista palvelua, en mene siihen firmaan enää jos voin valita.
Ei ihmisen tarvitse olla teflon, laumaeläimelle aivan normaalia hakea muiden hyväksyntää mieluummin kuin paheksuntaa.
Itse olen kanssa kova vellomaan kokemissani loukkauksissa ja se on ihan haitannut elämääni. Jostain luin vinkin että kuvittelee ikävän tyypin jonkun kupolin sisään, siis visualisoi suojan hänen ja sinun välillä. Usein päätän olla ajattelematta ilkiötä enää yhtään. Aina se ei toimi. Ilkeyksiin voi myös vastata kysymällä asiallisesti mitä toinen tarkoitti tai toistamalla loukkauksen.
Joo, enpä kyllä ole menossa tuonne enää. Sinänsä harmi päättää pitkä asiakassuhde tuollaiseen, mutta mielestäni missään stressissä/kiireessä/ärtymyksessä ei ole hyväksyttävää käyttäytyä kanssaihmisiä kohtaan aivan turhasta tuolla tavalla.
Ja tuo on kyllä ihan lohdullista muistaa, että laumaeläimiähän tässä ollaan. Uskon myös olevani sisäsyntyisesti keskimääräistä herkempi ja voimakastunteisempi, ja välillä se vain johtaa tällaisiin ikäviinkin juttuihin.
Mitä aiemmassa kommentissa sanottiin, että saatoin vain ylitulkita tilannetta. Mietin kyllä tuota itsekin, oikeastaan mietin sen aina tällaisissa tilanteissa ensimmäisenä vaihtoehtona läpi, koska tiedostan, että olen ehkä muita herkempi ja saatan tulkita tilanteita hyvinkin eri tavoin kuin joku muu. No, sehän tässä oikeastaan onkin sitä ydintä. Olen tosiaan jo harjaantunut siinä, että osaan tulkita tilanteita neutraalimmin, ja tunnistaa mielestäni melko hyvin, milloin ylitulkitsen tilanteen negatiiviseen suuntaan. Mutta tässä tilanteessa kyllä kyse oli oikeasti hyvin terävästä ja törkeästä tavasta sanoa asiasta... En myöskään yhtään tiedä, kuinka tuollaisessa voisi pitää puoliaan, kaikkein helpointa olisi, jos yksinkertaisesti osaisi olla välittämättä koko jutusta. -ap
Ap, ihan sinä itse laadit aloituksen siitä, että otat liikaa itseesi ja haluaisit päästä siitä eroon.
Nyt sanotkin, että ei, et yhtään ylotulkitse, ihan on asiallista reagoida kuten reagoit.
Kumpi se nyt on. Koeta päättää.
Jos olet sitä mieltä, että kaikki on fine, niin älä kitise ja kysele neuvoja. Porskutat vaan kuten ennenkin.
Koska et ole kertonut, mitä täsmälleen ottaen tapahtui, on mahdotonta neuvoa, miten olisit voinut reagoida. Todellisuudessa AINA voi sanoa, että "puhuit nyt ikävään sävyyn asiakkaalle".
Helpointa on toki aina jättää asia sikseen ja itkeä kotona, mutta jos haluat oppia pitämään puolesi ja kasvattamaan paksumpaa nahkaa, se vaatii sinulta oman mukavuusalueesi rajan ylittämistä. No pain, no gain.
Päätät toki itse. Mutta kanna päätöksesi seuraukset sitten myös.
10, hämmentyneenä ap:n suunnanmuutoksesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen kirjaa Viisas mieli - opas tunnesäätelyvaikeuksista kärsiville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jos saan turhan vihaista palvelua, en mene siihen firmaan enää jos voin valita.
Ei ihmisen tarvitse olla teflon, laumaeläimelle aivan normaalia hakea muiden hyväksyntää mieluummin kuin paheksuntaa.
Itse olen kanssa kova vellomaan kokemissani loukkauksissa ja se on ihan haitannut elämääni. Jostain luin vinkin että kuvittelee ikävän tyypin jonkun kupolin sisään, siis visualisoi suojan hänen ja sinun välillä. Usein päätän olla ajattelematta ilkiötä enää yhtään. Aina se ei toimi. Ilkeyksiin voi myös vastata kysymällä asiallisesti mitä toinen tarkoitti tai toistamalla loukkauksen.
Joo, enpä kyllä ole menossa tuonne enää. Sinänsä harmi päättää pitkä asiakassuhde tuollaiseen, mutta mielestäni missään stressissä/kiireessä/ärtymyksessä ei ole hyväksyttävää käyttäytyä kanssaihmisiä kohtaan aivan turhasta tuolla tavalla.
Ja tuo on kyllä ihan lohdullista muistaa, että laumaeläimiähän tässä ollaan. Uskon myös olevani sisäsyntyisesti keskimääräistä herkempi ja voimakastunteisempi, ja välillä se vain johtaa tällaisiin ikäviinkin juttuihin.
Mitä aiemmassa kommentissa sanottiin, että saatoin vain ylitulkita tilannetta. Mietin kyllä tuota itsekin, oikeastaan mietin sen aina tällaisissa tilanteissa ensimmäisenä vaihtoehtona läpi, koska tiedostan, että olen ehkä muita herkempi ja saatan tulkita tilanteita hyvinkin eri tavoin kuin joku muu. No, sehän tässä oikeastaan onkin sitä ydintä. Olen tosiaan jo harjaantunut siinä, että osaan tulkita tilanteita neutraalimmin, ja tunnistaa mielestäni melko hyvin, milloin ylitulkitsen tilanteen negatiiviseen suuntaan. Mutta tässä tilanteessa kyllä kyse oli oikeasti hyvin terävästä ja törkeästä tavasta sanoa asiasta... En myöskään yhtään tiedä, kuinka tuollaisessa voisi pitää puoliaan, kaikkein helpointa olisi, jos yksinkertaisesti osaisi olla välittämättä koko jutusta. -ap
Ap, ihan sinä itse laadit aloituksen siitä, että otat liikaa itseesi ja haluaisit päästä siitä eroon.
Nyt sanotkin, että ei, et yhtään ylotulkitse, ihan on asiallista reagoida kuten reagoit.
Kumpi se nyt on. Koeta päättää.
Jos olet sitä mieltä, että kaikki on fine, niin älä kitise ja kysele neuvoja. Porskutat vaan kuten ennenkin.
Koska et ole kertonut, mitä täsmälleen ottaen tapahtui, on mahdotonta neuvoa, miten olisit voinut reagoida. Todellisuudessa AINA voi sanoa, että "puhuit nyt ikävään sävyyn asiakkaalle".
Helpointa on toki aina jättää asia sikseen ja itkeä kotona, mutta jos haluat oppia pitämään puolesi ja kasvattamaan paksumpaa nahkaa, se vaatii sinulta oman mukavuusalueesi rajan ylittämistä. No pain, no gain.
Päätät toki itse. Mutta kanna päätöksesi seuraukset sitten myös.
10, hämmentyneenä ap:n suunnanmuutoksesta
Ehkä mä ilmaisen itseäni epäselvästi, mutta en kyllä ole mitään suunnanmuutosta tehnyt. Kommentti oli aggressiivinen ja ikävä, mutta siitä huolimatta toivon, että en loukkaantuisi tällaisen minulle etäisen ihmisen yksittäisestä hölmöstä kommentista niin paljoa, kuin loukkaannun. Mielestäni moni on viisaasti tuonut esille tässä ketjussa, että on ihan ymmärrettävää ja inhimillistä loukkaantua. Siinä mielessä voisin olla armollisempi itseäni kohtaan... Lähinnä itseäni ärsyttää, kun se ikävä olo jää päälle, ja tunne ylipäänsä on voimakkaampi kuin ehkä jollain toisella. Tarpeettoman voimakas. Ymmärrät varmaan, että on eri asia ylitulkita ja ylireagoida? Toisin sanoen. Joku voisi huutaa mulle vaikka naama punaisena haukkuen mut kaikista kamalimmaksi paskapääksi, tai siis miten vain inhottavia asioita. Se, että tämä olisi mielestäni epäasiallista käytöstä, ei varmastikaan olisi mikään "ylitulkinta". Kuitenkin se mun OMA tunnereaktio on ihan korvieni välissä. Ei mun ole pakko loukkaantua, vaikka joku loukkaisi. En halua antaa sitä valtaa kenellekään. Niin inhimillistä kuin se onkin. Ja olisi kyllä hienoa oppia ja osata pitää puoliaan. Sähän voitkin nyt auttaa mua: entä jos en oikein jaksa kuunnella sellaista, että kirjoituksiani sanotaan kitinäksi, niin miten kannattaisi toimia? En kylläkään loukkaantunut, mutta en myöskään jaksa (tämän enempää) keskustella tuollaista kieltä käyttävän ihmisen kanssa. Oma keinoni tuossa aloituksen tilanteessa oli, että yritin selventää tilannetta ja kysyä mitä tämä kyseinen tyyppi tarkoitti, mutta se ei ollut oikein tyydyttävää. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kirjaa Viisas mieli - opas tunnesäätelyvaikeuksista kärsiville.
Kiitos vinkistä, vaikuttaa mielenkiintoiselta! -ap
Pohjalla on huono itsetunto-mieti mistä se alunperin johtuu. Kun siellä pohjalla on joku isompi juttu, "haava" niin muiden ihmisten pienetkin piikit osuu siihen samaan haavaan. Ajattelet että toikin ihminen tietää nyt sen alkuperäisen jutun(vaikka ei tietenkään tiedä). Veikkaan että sulla on joku asia jota yrität salata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet yrittänyt selittää tilannetta toisen huonolla päivällä yms, mikä on minusta hyvä tapa. Mutta se ei toimi riittävän hyvin. Seuraavaksi kannattaa kiinniittää huomio omaan asenteeseen ja pyrkiä järkeilemällä pääsemään eroon ikävästä tunteesta. Edellä olikin jo hyviä vinkkejä tähän. Kun löydät "järjen", niin tilanne helpottuu.
Itse pelkäsin aikoinaan yhtä opettajaa mielettömästi. Minua ei auttanut yhtään mikään opettajaa koskeva ajatus. Vasta kun aloin ajatella itseäni ja mietin, mitä oikein pelkään ja mikä olisi pahinta minulle voi tapahtua opettajan kanssa ja niin edelleen, pääsin pelosta eroon.
Vierailija kirjoitti:
Taito mitä kaipaat, ei ole kovettuminen vaan tunteiden säätely. Ei ole nopeaa tapaa oppia sitä, mutta googlaappa tuo.
googlaaPa
Kai se PÄÄVASTUU kuitenkin on sillä, joka puhuu toiselle loukkaavasti?
Miksi sen toisen pitäisi suojautumiskeinoja ja tefloneita alkaa kehitellä törkimyksille?
En ymmärrä, alkuunkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä aina aattelen että:
a) miksi kukaan haluaisi tahallaan minua loukata. siispä en ota töksähtäviä kommentteja itseeni, oletan vaan että toinen ei tarkoittanut sitä loukkaukseksi. jätä siis kommentin huomiotta.
tai
b) jos ei ole mitään epäselvyyttä että loukkaus on tarkoitettu niin miksi minua kiinnostaisi sellaisen ihmisen mielipide joka haluaa loukata minua. jätän siis kommentin huomiotta.
näillä mennään.
Tämä on hyvä malli mutta ei toimi minulla. Jäi eilen kommentoimatta vaikka ap:n kirjoitus tuntui hyvin tutulta. Olin koulukiusattu ja tunnen myös usein olevani liian herkkä ja muutenkin samoja kokemuksia kuin ap:lla.
Kiusaamisen takia (ja kotiolotkin olivat vaikeat) mä en pysty tunnistamaan tuossa a-tilanteessa, olenko itse toiminut.jotenkin väärin, tai oikeastaan kaikki ikäväksi tulkittava käytös muilta on aivoilleni suora viesti siitä, että olen toiminut väärin. B-tilanteessa taas, pahoitan mieleni aivan valtavasti siitä ajatuksesta, että joku oikein halusi olla ilkeä minulle, ja minun on todella vaikea päästä asian yli. Ymmärrän kyllä järjellä että olet oikeassa, mutta miten sinne pääsee tunteen/automaattisten ajatusten tasolla, aargh..!
(Tässä ketjussa oli kyllä hyviä vinkkejä, kiitos kaikille!)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jos saan turhan vihaista palvelua, en mene siihen firmaan enää jos voin valita.
Ei ihmisen tarvitse olla teflon, laumaeläimelle aivan normaalia hakea muiden hyväksyntää mieluummin kuin paheksuntaa.
Itse olen kanssa kova vellomaan kokemissani loukkauksissa ja se on ihan haitannut elämääni. Jostain luin vinkin että kuvittelee ikävän tyypin jonkun kupolin sisään, siis visualisoi suojan hänen ja sinun välillä. Usein päätän olla ajattelematta ilkiötä enää yhtään. Aina se ei toimi. Ilkeyksiin voi myös vastata kysymällä asiallisesti mitä toinen tarkoitti tai toistamalla loukkauksen.
Joo, enpä kyllä ole menossa tuonne enää. Sinänsä harmi päättää pitkä asiakassuhde tuollaiseen, mutta mielestäni missään stressissä/kiireessä/ärtymyksessä ei ole hyväksyttävää käyttäytyä kanssaihmisiä kohtaan aivan turhasta tuolla tavalla.
Ja tuo on kyllä ihan lohdullista muistaa, että laumaeläimiähän tässä ollaan. Uskon myös olevani sisäsyntyisesti keskimääräistä herkempi ja voimakastunteisempi, ja välillä se vain johtaa tällaisiin ikäviinkin juttuihin.
Mitä aiemmassa kommentissa sanottiin, että saatoin vain ylitulkita tilannetta. Mietin kyllä tuota itsekin, oikeastaan mietin sen aina tällaisissa tilanteissa ensimmäisenä vaihtoehtona läpi, koska tiedostan, että olen ehkä muita herkempi ja saatan tulkita tilanteita hyvinkin eri tavoin kuin joku muu. No, sehän tässä oikeastaan onkin sitä ydintä. Olen tosiaan jo harjaantunut siinä, että osaan tulkita tilanteita neutraalimmin, ja tunnistaa mielestäni melko hyvin, milloin ylitulkitsen tilanteen negatiiviseen suuntaan. Mutta tässä tilanteessa kyllä kyse oli oikeasti hyvin terävästä ja törkeästä tavasta sanoa asiasta... En myöskään yhtään tiedä, kuinka tuollaisessa voisi pitää puoliaan, kaikkein helpointa olisi, jos yksinkertaisesti osaisi olla välittämättä koko jutusta. -ap
Ap, ihan sinä itse laadit aloituksen siitä, että otat liikaa itseesi ja haluaisit päästä siitä eroon.
Nyt sanotkin, että ei, et yhtään ylotulkitse, ihan on asiallista reagoida kuten reagoit.
Kumpi se nyt on. Koeta päättää.
Jos olet sitä mieltä, että kaikki on fine, niin älä kitise ja kysele neuvoja. Porskutat vaan kuten ennenkin.
Koska et ole kertonut, mitä täsmälleen ottaen tapahtui, on mahdotonta neuvoa, miten olisit voinut reagoida. Todellisuudessa AINA voi sanoa, että "puhuit nyt ikävään sävyyn asiakkaalle".
Helpointa on toki aina jättää asia sikseen ja itkeä kotona, mutta jos haluat oppia pitämään puolesi ja kasvattamaan paksumpaa nahkaa, se vaatii sinulta oman mukavuusalueesi rajan ylittämistä. No pain, no gain.
Päätät toki itse. Mutta kanna päätöksesi seuraukset sitten myös.
10, hämmentyneenä ap:n suunnanmuutoksesta
Ylitulkitseminen = tulkitsee loukkaavaksi asian, joka ei objektiivisesti ole sitä.
Ylireagointi = asia on loukkaava, mutta ihminen kokee sen negatiivisemmin kuin useimmat muut.
T. Ei ap (mutta kärsin molemmista "yli" -ongelmista).
Vierailija kirjoitti:
Kai se PÄÄVASTUU kuitenkin on sillä, joka puhuu toiselle loukkaavasti?
Miksi sen toisen pitäisi suojautumiskeinoja ja tefloneita alkaa kehitellä törkimyksille?
En ymmärrä, alkuunkaan.
Tässä on kyse siitä, että loukaantuu liian helposti asioista, joista ei edes pitäisi loukkaantua. Esimerkiksi henkilö voi tuntea, että toinen sanoi hyvää päivää väärällä äänenpainolla. Tällöin hän jää pohtimaan päiväkausiksi toisen tervehdystä miettien, mitä itse on tehnyt väärin, mitä toinen halusi kertoa äänenpainotuksellaan, eikö hän arvosta minua ja niin edelleen.
Vaikka toinen olisi oikeasti sanonutkin hyvät päivät kiukkuisesti, niin itselle on helpointa ohittaa asia nopeasti ilman, että jumiutuu miettimään sitä päiväkausiksi. Vaikka asian ottaisi puheeksi toisen kanssa, niin mitä se hyödyttää, koska vastaavia tilanteita tapahtuu kaikkien kanssa kaiken aikaa.
Alue: Aihe vapaa
Itse jos saan turhan vihaista palvelua, en mene siihen firmaan enää jos voin valita.
Ei ihmisen tarvitse olla teflon, laumaeläimelle aivan normaalia hakea muiden hyväksyntää mieluummin kuin paheksuntaa.
Itse olen kanssa kova vellomaan kokemissani loukkauksissa ja se on ihan haitannut elämääni. Jostain luin vinkin että kuvittelee ikävän tyypin jonkun kupolin sisään, siis visualisoi suojan hänen ja sinun välillä. Usein päätän olla ajattelematta ilkiötä enää yhtään. Aina se ei toimi. Ilkeyksiin voi myös vastata kysymällä asiallisesti mitä toinen tarkoitti tai toistamalla loukkauksen.