Loukkaannun liian helposti, kuinka kasvattaa paksumpi nahka?

Olet masentunut, hae lääkkeet tai mene ainakin ammattiauttajalla.

Itselleni on toiminut meditaatio ja sielta opittu mielikuvaharjoitus: kun joku sanoo sulle pahasti, ajattele peili sinun ja sanojan valiin. Ne "pahat" sanat kimpoaa sen peilin kautta takaisin sanojansa naamalle. 

Kuulostaa tosi lapselliselta ehka, mutta ainakin mulla toimii. 

Ja siis se meditaatio antaa ikaankuin semmoista "yleista" sisaista seesteytta, en enaa valita pikkuasioista. Pienet on kaikki mun murheet universumin mittakaavassa. Keskityn positiiviseen ja yritan tehda toisille hyvaa, silla uskon karman lakiin. 

Mä olen ihan samanlainen, saatan itkeäkin jos joku sanoo tosi pahasti. Sitten ajan kanssa se vaan menee ohi. Olen myös tosi herkkä ja samanlainen tausta kuin sulla.

Ajattelen tämän ominaisuutenani, en voi sille mitään että suututtaa jos joku on töykeä. Itse yritän aina olla huomaavainen ja mukava muille, sitten se vaivaa kun muut ei tee samoin.

Ei minusta aikuisen kuulukaan olla mikään ilkeilevä kovis johon ei mikään uppoa. On normaalia kokea tunteita. Yleensä järkeilen että ilkeilijällä on joku ongelma

Taito mitä kaipaat, ei ole kovettuminen vaan tunteiden säätely. Ei ole nopeaa tapaa oppia sitä, mutta googlaappa tuo.

Jos sinulla on jo kielteisiä kokemuksia, voi olla, että ne jäävät päälle. Eli jos joku on sanonut sinusta ilkeästi, tulkitset seuraavatkin jonkun sanomiset, vaikkeivat ne asiaan liity, että ovat ilkeilyä.

 Miettisin myös tuota asiakaskokemustasi sillä tavoin, että olisiko myös olla myös joku ajattelutapa, ettet loukkaannu vastaavassa tilanteessa vaan suhtaudut rakentavammin? En tarkoita tällä sitä, että loukkaantumisesi ei olisi oikeutettu. Yritän avata tätä vielä:

jos minulla on huono päivä, olen jo pettynyt johonkin ja ravintolassa tarjoilija huomauttaa, että veisinkö tarjottimeni tarjoilukärryyn naama hymyilemättä, pahoitan siitä tietenkin eri tavalla mieleni, koska olen jo valmiiksi herkkänä sellaiselle. Jos taas mielessäni ovat ihan muut asiat, tarjoilija huomauttaa minulle, en ole ilahtunut, mutta ajattelen, että tekee työtään ja hetken päästä olen jo unohtanut koko asian. Ymmärrätkö eron?

Ei mun mielestä ole outoa, jos tuollaisesta loukkaantuu, että sanotaan todella rumasti. Ongelmasi on varmaan pikemminkin se, että tapaus jää liian pitkäksi aikaa pyörimään mieleen. Ajattelisin siis niin, että aikaisempi kommentoija on oikeassa eli jonkin tyyppinen meditaatio tms. voisi auttaa. Se taas mikä tuollaisissa tilanteissa saattaa auttaa on, että oppii sanomaan takaisin siinä hetkessä sille törkeälle tyypille: siitä voi tosin aiheutua myös huonoa omaatuntoa (turhaan toki). Tsemppiä, et ole outo! :)

Opettele mielenhallintatekniikkoja, kuten mindfulnessia. Opit säätelemään ja kontrolloimaan mielenkuohuja, ja päästämään irti haitallisista ajatuskuvioista. Anna tunteen tulla, mutta tietoisesti, anna itsellesi lupa tuntea vihaa ja surua ja häpeää, mutta sen jälkeen päästä siitä irti. Voit sanoa itsellesi että olen jo kärsinyt tämän vihan tai huonon olon, ei mun tarvitse enää toista ja kolmatta kertaa kärsiä saman asian takia. Se oli jo, ja meni pois, eikä minun tarvitse ajatella sitä enää.

Vierailija kirjoitti:

Se taas mikä tuollaisissa tilanteissa saattaa auttaa on, että oppii sanomaan takaisin siinä hetkessä sille törkeälle tyypille: siitä voi tosin aiheutua myös huonoa omaatuntoa (turhaan toki).

Minun mielestä takaisin sanomisella ei voita mitään. Siinä vain alentaa itsensä samalle negatiiviselle ja vihaiselle tasolle, eikä se mitenkään auta omaa hyvinvointia. Pitää voida pistää itsensä ilkeyden ulkopuolelle, ja olla välittämättä. Kilparäkyttäminen ei ole ratkaisu mielentyyneyteen.

Kiitos hyvistä vastauksista! Aina tätä palstaa parjataan, mutta kyllä täällä näköjään voi käydä myös hyvää keskustelua. Näistä vastauksista oli mulle kyllä apua.

Toi meditaatiovinkki on hyvä, ja sitä olen pyrkinyt harjoittamaan jo aiemmin. Joskus vain sitä on silti kummallisen haavoittuvassa tilassa. Tuokin tilanne tuli yllättäen, koska en tosiaan itse ollut toiminut väärin, olen ko. paikan vakiasiakas, ja sitten saan suorastaan puolihuutoa osakseni. Ja tällä hetkellä ainakin väsymys tekee sen, ettei mieli ole ihan niin tyyni.

Ja en toki tarkoittanut, että pitäisi kovettaa itseään, muotoiluni oli ehkä hieman huono. Mutta juuri sellaista tiettyä tyyneyttä, ettei toisten typerät sanomiset jäisi tällä tavalla pitkäksi aikaa päälle.

Joskus olenkin tuollaista takaisin sanomista yrittänyt, mutta se menee sitten usein vähän liian kovaksi verbaaliseksi ilkeilyksi, enkä halua ikäänkuin alentua sille tasolle. Tänään yritin ratkaista tilanteen kysymällä tarkemmin mitä tämä tyyppi tällä räyhäämisellä tarkoitti, mutta eipä sekään järkevältä tuntunut.

Noh joo. Ehkä vielä joskus opin mielentyyneyttä.

Ap, minusta kannattaa tajuta, että ihan jokainen, siis myös sinä ja minä, saatamme huomaamattamme osua toisen hermoon ja loukata.

Itse asiassa sitä tapahtuu päivittäin, jos olemme ihmisten kanssa paljon tekemisissä. Puhekumppanin kaikkia taustoja ei voi kukaan tietää, joten aivan vahingossa voi puhua loukkaavia. Tuo aloituksessasi mainitsemasi yrittäjä ei voi mitenkään tietää sinun naamataulustasi. että "tuossapa on asiakas, jolle pitää hänen lapsuutensa takia puhua hyvin hiljaa ja nätisti, ettei hän koe kommenttejani loukkaavaksi...."

Valtaosa kommenteista ei todellisuudessa johdu toisesta laisinkaan, vaan esimerkiksi - kuten itsekin ap sanoit - sanojansa kärttyisyydestä tai vaikkapa siitä, että hän vain nyt tulkitsi väärin tilannetta.

Ja aika pätevä veikkaus on myös, että sinä ylitulkitset. Jonkun puhetapa on lyhyt, nopea ja toteava - ja sinä koet sen töksäyttäväksi siinä, missä muut eivät ehkä kokisi ollenkaan niin.

Siksi kannattaa miettiä, oliko toisen kommentti todellisuudessa loukkaava, vai ainoastaan esim. kiireinen tai kärttyisä.

JOS olet edelleen sen jälkeen sitä mieltä, että sinua on loukattu - SANO se ääneen! Älä ala kerätä loukkauksia aivoihisi varastoon ja jälkikäteen märehdittäväksi. Opettele - siis ihan vaikka treenaa peilin edessä kotona -  vakiokommentteja, että ne tulevat luontevasti ulos tarvittaessa.

- "Anteeksi, mitä sanoit? Tuo oli tylysti/loukkaavasti sanottu, miksi sanoit noin?"

Eihän se ole herkälle ihmiselle helppoa avata suutaan, mutta usko pois, kun alat purkaa pahastumistasi ulos, se auttaa!

Ensinnäkin voi olla, että se vastapuoli aika useinkin huomaa puhuneensä rumasti ja pyytää anteeksi.

Osa voi hermostua lisää, mutta siinä vaiheessa sinä voit aina vetäytyä. "No, sinä et ehkä kokenut puhuvasi tylysti, mutta siltä se minusta kuulosti - enkä ala kiistellä asiasta, hyvästi!" - ja poistut. Siinäpä menetti maksavan asiakkaan.

Ja mikä parasta: sinulle tulee olo, että itse määrität rajat sille, miten sallit sinua kohdeltavan. Et ole kynnysmatto ja reagoit heti, kun jotain ikävää sanotaan. Ei tarvitse jälkikäteen miettiä tilanteita. Itsetuntosi kasvaa tuosta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se taas mikä tuollaisissa tilanteissa saattaa auttaa on, että oppii sanomaan takaisin siinä hetkessä sille törkeälle tyypille: siitä voi tosin aiheutua myös huonoa omaatuntoa (turhaan toki).

Minun mielestä takaisin sanomisella ei voita mitään. Siinä vain alentaa itsensä samalle negatiiviselle ja vihaiselle tasolle, eikä se mitenkään auta omaa hyvinvointia. Pitää voida pistää itsensä ilkeyden ulkopuolelle, ja olla välittämättä. Kilparäkyttäminen ei ole ratkaisu mielentyyneyteen.

Minustakaan ei kannata vajota samalle tasolle - mutta ehdottomasti SANOA, että toinen loukkasi. Sen ilmaiseminen ei ole aluksi varmasti helppoa, mutta se kasvattaa itsetuntoa. On ihan omissa käsissäsi, miten annat itseäsi kohdella!

10

Historialla jossa ei ole voinut puolustaa itseään esim vanhempien mielivaltaa vastaan, tosiaan jää tällaisia herkkyyksiä, Mullakin on noita reaktioita. Itseä on auttanut eniten tilanteiden sitominen elämänfilosofiaan. Ekassa tapauksessa jos olisin asiakkaana, sanoisin varmaan ihan rauhallisesti että en halua kuunnella kiukunpurkauksia ja vastesdes asioin muualla. Tämä siis sen jälkeen kun on selvitetty ettei ole kyse jostain väärinkäsityksestä. 

Eli on ok puolustaa itseään, ja tehdä se toisia kunnioittavalla tavalla. Usein sellaiset tilanteet joissa on vaan luovuttanut jäävät mieleen pyörimään, koska ei ole ilmaissut kantaansa ja lapsuuden tilanne toistuu.

Mitä se omistaja sinulle merkitsee? Ei mua ainakaan kauheasti liikuta mitä joku "ulkopuolinen" sanoo. Vain jollain läheisen sanomisella voi olla merkitystä.

Mulla taas kannustava kasvatus, siks ahdistun ihmisistä jotka selkeesti saanu päin vastasen kasvatuksen ja en haluakkaan ns unohtaa tai ohittaa jos mulle vittuillaa, vaan selvittää asian.

Alapeukutin tuota yhtä vastausta jossa sanottiin että joku voi olla vaan kärttyisä eikä loukkaava. Minusta on kyllä loukkaavaa olla kärttyisä muille. Sinänsä olen samaa mieltä että ei se vika ole siinä kenelle se toinen tiuskii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se taas mikä tuollaisissa tilanteissa saattaa auttaa on, että oppii sanomaan takaisin siinä hetkessä sille törkeälle tyypille: siitä voi tosin aiheutua myös huonoa omaatuntoa (turhaan toki).

Minun mielestä takaisin sanomisella ei voita mitään. Siinä vain alentaa itsensä samalle negatiiviselle ja vihaiselle tasolle, eikä se mitenkään auta omaa hyvinvointia. Pitää voida pistää itsensä ilkeyden ulkopuolelle, ja olla välittämättä. Kilparäkyttäminen ei ole ratkaisu mielentyyneyteen.

Oudostipa tulkitsi viestini: takaisin voi sanoa fiksustikin - ja aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Alapeukutin tuota yhtä vastausta jossa sanottiin että joku voi olla vaan kärttyisä eikä loukkaava. Minusta on kyllä loukkaavaa olla kärttyisä muille. Sinänsä olen samaa mieltä että ei se vika ole siinä kenelle se toinen tiuskii

No juuri sitä tarkoitin, että hän ei ole loukkaava toisen takia vaan sisäsyintyisistä syistä. Eli ei ole ainakaan tarkoittanut kommenttiaan loukkaavaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Opettele mielenhallintatekniikkoja, kuten mindfulnessia. Opit säätelemään ja kontrolloimaan mielenkuohuja, ja päästämään irti haitallisista ajatuskuvioista. Anna tunteen tulla, mutta tietoisesti, anna itsellesi lupa tuntea vihaa ja surua ja häpeää, mutta sen jälkeen päästä siitä irti. Voit sanoa itsellesi että olen jo kärsinyt tämän vihan tai huonon olon, ei mun tarvitse enää toista ja kolmatta kertaa kärsiä saman asian takia. Se oli jo, ja meni pois, eikä minun tarvitse ajatella sitä enää.

Montako sataa kertaa tätä pitää toistaa ennen kuin toimii? Mua väsyttää yrittäminen kun ei vaan toimi, teen jotakin väärin eikä jaksaisi enää kun mitään edistymistä ei tapahdu..

Ajattelet liikaa itseäsi ja omia tuntemuksiasi.

Ajattele enemmän sitä sinua loukkaavaa ihmistä ja pohdiskele hänen motiivejaan, sitä miksi hän haluaa loukata.

Minulla on töissä kokemusta tuosta loukkaantumisesta. Jossain vaiheessa tein paljon töitä vuokratyöntekijöiden kanssa. Palveluala. Työmme on kiireistä ja minun pitää ohjeistaa paljon. Puhun todennäköisesti naama peruslukemilla ja hyvin painokkaasti. Muistan, kun tein pari vuoroa yhden vanhemman naisen kanssa. Hän lopulta ilmoitti minulle, että olen hänen mielestään hyvin loukkaava ja ikävä häntä kohtaan. Ja olin siis samanlainen kaikille, en häntä kohtaan erilainen. Mutta en todella tiedä, mistä hänen kokemuksensa tuli, toisaalta muut vuokratyöntekijät eivät reagoineet samoin. Aloin tehdä niin, että selitin jo pohjustuksena, että jos vaikutan tietynlaisesta, se ei johdu nyt hänestä jne. ettei jää jollekulle syvälle kaivelemaan. Kun nimenomaan ei ole henkilökohtaista :)

 Musta kommentoijalla 10 on hyviä huomioita, mutta mielestäni kannattaa huomioida sekin, että aika vaikealta ihmiseltä joku vaikuttaa, jos hän herkästi loukkaantuu kaikesta ja myös osoittaa sen. Tulee mieleen työkaverini, joka herkästi tulkitsi tilanteita näin. Loppu oli sitten aina draamaa:) Mielestäni aloittajan kannattaa ehdottomasti miettiä tilanteita, jotka kokee loukkaavina, mutta ei välttämättä alkaa haastaa riitaa joka tilanteessa:) Esimerkiksi nuo tilanteet, joissa joku kokee toisen käyttäytyvän huonosti ja huomauttaa siitä, koska kokee, että "ei ala kynnysmatoksi", valitettavasti osa noista tilanteesta päättyy niin, että aikuiset ihmiset huutavat toisilleen eikä siinä kukaan lopulta saa mitään oikeutta.