Lyhythiuksiselle 9v tytölleni sanottu kaupassa "onkos isä lähettänyt pojan makkaraa ostamaan"

Siis kyllä mullakin oli lapsena lyhyt poikatukka, oli muotia 70-luvulla, ja siis katsoin kuvia ja olisin pojasta voinut mennä. Siis alle 10-vuotiaiden kasvot on tosi samantyylisiä molemmin puolin. Toisista lapsista erottaa. Mut mieti nyt joku vanhus kaupassa. Ja tää nykyajan pukeutuminen. Jotkut pojat pitää pitkää tukkaa ponnarilla ja tytöt lyhyttä. Ihan luonnollista.

Kyllä teinitkin osaa. Tyttärellä (15v) sivuilta ja takaa tukka aivan lyhyt/sänki ja päällä pidempi. Päältä saa ponnarille ja auki jos pitää, näyttää polkkatukalle.

Tyttö pitää hiuksia melkein aina kiinni, pään päällä sellainen pieni mykyrällä /ponnarilla.

Nyt sitten kiertää Snapchatissa yms. varma tieto että tytöllä syöpä ja siksi lyhyt tukka. Ihan välkyimmät kysyvät suoraan onko syöpä.  

Ihmettelen että teini-ikäinen ei näe että tukka on varta vasten leikattu tuohon malliin ja toisekseen näyttää olevan teinien normit niin tiukat että ei mieleen juolahda että kaikki ei halua samanlaista pitkää tukkaa kuin 99%:lla muilla. 

Et ole kasvattanut/opettanut lastasi. Tämähän on ikivanha juttu.

Eli yleensä se on mies, joka sanoo tytölle jotain tähän tapaan: "kenenkäs poikia sitä ollaan?"

Siihen kuuluu tytön vastata: "eikö täti tiedä?"

Ja jos utelija on nainen, puhutellaan tätä vastaavasti sedäksi.

Eli vika on sinun, kun et ole tätä fraasia opettanut lapsellesi.

Yrittääkö iltapäivälehdet taas jotain todella huonoa provoa saadakseen "uutisen" aiheesta?

Sana on androgyyni. Menikö oikein. Siis sukupuoleton. Et voi näyttää ihan pojaltakin. Esim tää lesbo joka on Cynthia Nixonin vaimo on kasvoista aika miehen näköinen. Kuten Ellen Generes. Mut ääni ja rinnat aikuisilla paljastaa totuuden. Et alle 10 vuotiaat on niin pieniä ettei kannata hermostua.

Heh.... Meidän poikaa luultiin pitkien hiusten ansioista tytöksi varmaan 10-11-vuotiaana vielä. Keksi ottaa hyödyn asiasta ja käytti naisten vessoja, kun ne olivat aina siistimpiä.

4/5  nauroin kiitos :D.

Eikö pojalla voi olla kauniit kasvot?Tuossa kyllä loukattiin poikia aika oikeasti,kun sanottiin,että luullaan tytöksi kun on kauniit kasvot.

Minkänäköisiä ne pojat sit on,muistuttavatko kaikki peikkoja.

t.Kahden komean ja kauniin pojan isoäiti.

Sehän on hienoa! Ei tartte ruveta feministiksi tai vassariksi, kun on jo valmiiksi pojan näköinen. Lasikaton voi näköjään rikkoa jo lapsena. Hyvä tyttösi!

Se ukko oli niitä omasta mielestään maailman vitsikkäimpiä kuten joku jo mainitsi. Sama ihmistyyppi ei kestä yhtään itseensä kohdistuvaa pilaa tai muka-pilaa. Typerä äijä, minkä voit kertoa tyttärellesikin.

Mun 10-vuotiasta, lyhythiuksista tyttöä luullaan lähes aina pojaksi. Pukeutumistyylikin on hänellä melko unisex.

Hupaisin tapaus lienee ollut yhdessä yleisessä naistensaunassa, jossa eräs täti-ihminen alkoi kysellä että eikös kouluikäiset ole yleensä omien sukupuoltensa mukaisissa pesutiloissa. Kyseli sitten tytöltäni minkä ikäinen hän on. Silloin oli pakko puuttua asiaan ja todeta että ”Maija” on kahdeksanvuotias. Kyllä oli täti nolona. Toisaalta hyvä ettei ollut sitä sorttia joka vahtaa vieraiden lasten genitaaleja.

Tyttö itse ei ole asiasta millänsäkään, hänestä on vain hauskaa hiljentää ja hämmentää ihmisiä toteamalla että ”mä olen kyllä tyttö”. Itse yleensä vastaavissa tilanteissa puhuttelen lasta etunimeltä joka on ihan perinteinen tyttönimi (tyyppiä yllä mainittu ”Maija”) jolloin käy ilmi että on kyseessä tyttö.

Ollaan juteltu tytön kanssa asiasta ja todettu että ihmiset tuijottaa ihan liikaa siihen miltä joku näyttää. Ja että siksi ihmiset tekee vääriä päätelmiä. Ja että niitä vääriä päätelmiä voi hyvin oikaista. Kysymys ei ole rumuudesta tai kauneudesta.

Toisin sanoen tyttösi on ruma kuin sika. 

Minä halusin ensimmäistä kertaa lyhyet hiukset muistaakseni viidennellä luokalla. Sen jälkeen hiusten pituus on vaihdellu ihan lyhyestä todella pitkään, mutta valtaosan ajasta minulla on ollut lyhyet tai lyhyehköt hiukset.

Muistan, miten joskun - olisikohan ollut 7-luokkalaisena - keräsimme silloisen urheiluseuran syyskeräyksessä rahaa kiertelemällä ovilta oville ja koska homma nyt ei ymmärrettävästi ollut kovin mieltä ylentävää, teimme sitä aina vähän isommalla porukalla. No, siinä meitä kolme tyttöä sitten seisoi taas yhden oven takana ja avaaman tuli oikein herttainen vanhempi nainen. Antoi meille kaikille kunnon summan rahaakin, kun hänestä oli niin kovin ihastuttavaa, että "tytöt ja pojat tuolla lailla yhdessä keräävät". En itkenyt, enkä ottanut itseeni, mutta hyvät naurut saatiin kavereiden kanssa ja iloisia oltiin lahjoituksista, vaikka syy olikin vähän virheellinen. Mutta sinänsä en yhtään ihmettele, että etenkin noihin aikoihin (80-luvun lopulla), täysin meikitön, lyhythiuksinen urheilijatyttö meni jollekulle ihan täysin pojasta. Saipa vähän myöhemmin ensimmäinen poikaystäväkin tuta,  mitä voi seurata, jos seurustelee lyhtyhiuksisen tytön kanssa, kun muutma känninen neropatti alkoi huudella "mitäs h*mot". En saanut traumoja siitäkään kerrasta, mutta silloisesta poikaystävästä en mene sanomaan, toipuiko koskaan :D. Oltiin kuitenkin vielä melkein vuosi yhdessä episodin jälkeen, joten ei varmaan hirveästi traumatisoitunut hänkään.

Kertoisin tytölle, että olemattomista asioista ei kannata loukkaantua. Eikä itkeä turhista. Tuossa nyt ei ollut mitään. Mistä ne voi erottaa, pojan hiukset, pojan vaatteet.