Vauva "pilannut" parisuhteen

On ehkä väärin syytttää vauvaa parisuhteen pilaamisesta, vauva 1kk ikäinen ja parisuhteemme on vauvan myötä vain hiipunut ja tuntuu että asuisin satunnaisen lapsenvahdin kanssa, rakastan vauvaa ja miestä, vaikka mies onkin vauvan syntymän jälkeen alkanut käyttäytyä minua kohtaa törkeästi, hän sanoo rakastavansa mutta ei todellakaan hänen käytöksestään uskoisi, hän haukkuu ja alistaa, olen huono äiti kun en saa lasta parissa minuutissa hiljaiseksi, yritän kuulema iltaisin aina näännyttää vauvan nälkään kun annan vauvan huutaa sängyssä, ottaen huomioon sen että vauvaa kyllä ruokin ja iltaisin vauva usein menee niin väsyneeksi että itkee silkkaa väsymystään. Olen 19 vuotia ja mieheni 22, seksiä meillä on ollut kerran synnytyksen jälkeen ja mies silloin oli aivan ihana oli tehnyt ruokaa ja muutenkin käyttäytyi minua kohtaan tosi herrasmiesmäisesti, mutta seksin jälkeen mies laittoi vaatteet päälle ja ilmoitti lähtevänsä baariin, yritin sanoa että ei sovi, mutta ei miestä tuntunut kiinnostavan. Olen meinannut monesti jo lähteä, koska lapsen elämää en halua rakentaa tällaiselle pohjalle, itken itseni joka ilta uneen, koska olen niin väsynyt, miehen mielestä tietysti olen väsynyt siksi koska en jaksa/halua hoitaa vauvaa, mutta tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, ainut asia johon olen väsynyt on mieheni. Mies käy töissä ja tuo ns leivän pöytään, koska olin opiskelija ennen vauvan syntymää minulla ei ole kuukaudessa oikestaan yhtään ylimääräistä rahaa. Teen kaikkeni lapsemme eteen, mutta silti minulla on koko ajan epäonnistunut olo.

Ennen lapsen syntymää meillä oli kaikki asiat hyvin, mies laittoi meille joka päivä ruokaa ja meillä oli yhteistä aikaa, ja hän silloin oli muutenkin tosi huomaavainen ja seksiäkin suhteessamme oli ihan riittävästi! Mies kehui minua ja oli varma että minusta tulee loistava äiti. Mieheni osti omakotitalon jotta lapsella olisi varmasti hyvät oltavat kotona, ja minulla tietysti myös.

Voiko olla että miehellä on raskauden jälkeinen masennus, tai joku vastaava, koska hän ei ole yhtään oma itsensä, hänen kanssaan olen yrittänyt puhua mutta mies vain hermostuu ja lähtee pois.

Mitä ihmettä teen, en nimittäin haluaisi täysin luovuttaa miehen suhteen koska ei hän ennen ollut tällainen, mutta jos tämä vielä jatkuu pitkään niin en todellakaan enää jaksa kauaa, olen sen verran ahdistunut ja ainoa asia josta saan iloa on tämä miesvieressäni, joka tuhisee niin tyytyväisenä .