Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauva "pilannut" parisuhteen
Epätoivoinen nuoriäiti
30.10.2019 |
On ehkä väärin syytttää vauvaa parisuhteen pilaamisesta, vauva 1kk ikäinen ja parisuhteemme on vauvan myötä vain hiipunut ja tuntuu että asuisin satunnaisen lapsenvahdin kanssa, rakastan vauvaa ja miestä, vaikka mies onkin vauvan syntymän jälkeen alkanut käyttäytyä minua kohtaa törkeästi, hän sanoo rakastavansa mutta ei todellakaan hänen käytöksestään uskoisi, hän haukkuu ja alistaa, olen huono äiti kun en saa lasta parissa minuutissa hiljaiseksi, yritän kuulema iltaisin aina näännyttää vauvan nälkään kun annan vauvan huutaa sängyssä, ottaen huomioon sen että vauvaa kyllä ruokin ja iltaisin vauva usein menee niin väsyneeksi että itkee silkkaa väsymystään. Olen 19 vuotia ja mieheni 22, seksiä meillä on ollut kerran synnytyksen jälkeen ja mies silloin oli aivan ihana oli tehnyt ruokaa ja muutenkin käyttäytyi minua kohtaan tosi herrasmiesmäisesti, mutta seksin jälkeen mies laittoi vaatteet päälle ja ilmoitti lähtevänsä baariin, yritin sanoa että ei sovi, mutta ei miestä tuntunut kiinnostavan. Olen meinannut monesti jo lähteä, koska lapsen elämää en halua rakentaa tällaiselle pohjalle, itken itseni joka ilta uneen, koska olen niin väsynyt, miehen mielestä tietysti olen väsynyt siksi koska en jaksa/halua hoitaa vauvaa, mutta tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, ainut asia johon olen väsynyt on mieheni. Mies käy töissä ja tuo ns leivän pöytään, koska olin opiskelija ennen vauvan syntymää minulla ei ole kuukaudessa oikestaan yhtään ylimääräistä rahaa. Teen kaikkeni lapsemme eteen, mutta silti minulla on koko ajan epäonnistunut olo.
Ennen lapsen syntymää meillä oli kaikki asiat hyvin, mies laittoi meille joka päivä ruokaa ja meillä oli yhteistä aikaa, ja hän silloin oli muutenkin tosi huomaavainen ja seksiäkin suhteessamme oli ihan riittävästi! Mies kehui minua ja oli varma että minusta tulee loistava äiti. Mieheni osti omakotitalon jotta lapsella olisi varmasti hyvät oltavat kotona, ja minulla tietysti myös.
Voiko olla että miehellä on raskauden jälkeinen masennus, tai joku vastaava, koska hän ei ole yhtään oma itsensä, hänen kanssaan olen yrittänyt puhua mutta mies vain hermostuu ja lähtee pois.
Mitä ihmettä teen, en nimittäin haluaisi täysin luovuttaa miehen suhteen koska ei hän ennen ollut tällainen, mutta jos tämä vielä jatkuu pitkään niin en todellakaan enää jaksa kauaa, olen sen verran ahdistunut ja ainoa asia josta saan iloa on tämä miesvieressäni, joka tuhisee niin tyytyväisenä .
Kommentit (52)
Meillä vauva itki nälkää illalla kun maitoni oli niin rasvatonta ja sitä tuli liian vähän. Anna illalla lisämaitoa, vauva itkee nälkää tai pelkoa ei väsymistä. Koskaan älä anna vauvan itkeä yksin. Se on hylkäämistä. Kannatte vauvaa vuorotellen isän kanssa korvatulpat korvissa jos ei muu auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että miehellä ei ole ollut realistisia käsityksiä siitä, mitä vanhemmuus ja elämä pienen lapsen kanssa on. Sopeutumista voi hankaloittaa se, että nuoren ikänne vuoksi todennäköisesti olette nyt ihan eri elämänvaiheessa kuin muut 20-vuotiaat kaverinne. Miehesi on turhautunut, ei osaa käsitellä pettymyksen tunteitaan ja yrittää pitää kiinni entisestä elämäntyylistään (baarikäynnit ym). Hänellä kuulostaisi olevan myös melko vanhanaikaiset käsitykset äidin ja isän roolista vauvan elämässä (ehkä sinullakin on?). Menkää yhdessä seuraavalle neivolakäynnille ja ottakaa tilanteenne siellä puheeksi. Yritä saada myös mues hoitamaan yksin vauvaa ja luomaan näin omassa rauhassa suhde lapseen. Lähde vaikka tunnin lenkille päivittäin tai joka toinen päivä ja jätä lapsi miehelle.
Olette molemmat niin nuoria. Nykyaikana 22v. ei ole samanlainen isähahmo, kuin vaikka 50 vuotta sitten. Maailma on muuttunut. Mitä nyt katson vaikka pikkuveljeäni ja hänen kavereitaan (ovat parikymppisiä), niin yhdelläkään ei ole lapsia eivätkä kyllä totisesti olisi valmiita sellaiseen. Elämä pyörii juhlimisessa, matkustelussa, opiskelussa, omissa harrastuksissa jne.
Asumusero nyt.
Ei se vauva mitään tee, se vain on.
Te ihan itse teette, miehesi tarjoilee sinulle p*skaa käytöstä ja sinä nielet p*skan.
Te ette tuosta nouse mihinkään, vaan hommat menevät käteen entistä pahemmin jos tilannetta ei panna nyt poikki.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja miehesi on lapsellinen. Oliko lapsi oikein suunniteltu? Jos oli, niin asioita ei oltu mietitty ihan loppuun saakka. Parikymppinen mies on monesti vielä ihan keskenkasvuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva ei itke ikinä turhaan. Sillä on aina joku hätänä, nälkä, vatsakipuja, läheisyyden kaipuu, kylmä, kuuma, housun sauma painaa ihoa, vaippa tiukalla tms. Pidä sylissä, ruoki, anna läheisyyttä. Tuntuu raskaalta, mutta muutaman kuukauden päästä on jo paljon helpompaa. Tsemppiä!
Miestä inhotti vissiin synnytyksen jälkeen kun oli löystynyt alapää. Tekstistäsi saa sellaisen kuvan et mies katuu vauvaa ja on nyt sidottu lopun elämänsä. Ja ei kestä kuunnella vauvan itkua
Mies ei ymmärtänyt sitä et vauva muuttaa kaiken. Itse olet väsynyt ja koetat vaan miellyttää miestäsi. Tuo ei tuu ennen pitkään kestämään jos ette molemmat saa apua mistään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva on kuukauden ikäinen ja kaikki on miehen vikaa? Hyvin te taas vedätte ja aloittaja ammentanut oppinsa mammapalstalta.
Mieheni vanhemmat ovat tavanneet hyvin nuorena (äiti taisi olla 14v. ja isä juuri ja juuri täysi-ikäinen) ja saivat ensimmäisen lapsensa muutama vuosi sen jälkeen.
Anoppi on usein sanonut että alun kriisiä oli se, että miehen isä oli mustasukkainen vauvalle, koska ei itse saanut enää huomiota kuten ennen ja tämä purkautui häneltä äidin syyttämisenä. En tiedä voisiko tämä olla teidän kohdallanne kyseessä, mutta voisin kuvitella että nuorena isäksi tulleilla tämä ei ehkä ole edes kovin harvinaista?
Tuoreena äitinä itsensä voi polttaa loppuun niin monen asian kanssa. Nyt mieti mikä on parasta sinulle ja vauvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miestä kaduttaa vauva ja se, ettei hän saakaan elää nuoruuttaan sillä tavalla miten varmasti hänen ystävänsä elävät eli huolettomasti ja vapaasti. Toisaalta ymmärrän miestäkin, MUTTA pitäisi alkaa pikkuhiljaa oppimaan, että teoilla on seurauksia ja vastuu pitää kantaa. Luultavasti tässä keississä käy niin, että mies lähtee jatkamaan nuoruuttaan ja kasvamaan ja ap jää yksinhuoltajaksi. Surullista, mutta merkit viittaavat juuri siihen. Ei tuollainen parikymppinen julli välttämättä osaa ajatella asioita, kuten kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Olette molemmat niin nuoria. Nykyaikana 22v. ei ole samanlainen isähahmo, kuin vaikka 50 vuotta sitten. Maailma on muuttunut. Mitä nyt katson vaikka pikkuveljeäni ja hänen kavereitaan (ovat parikymppisiä), niin yhdelläkään ei ole lapsia eivätkä kyllä totisesti olisi valmiita sellaiseen. Elämä pyörii juhlimisessa, matkustelussa, opiskelussa, omissa harrastuksissa jne.
Näin on! 1800-luvulla suvussani mentiin naimisiin ja saatiin ekat lapset noin 20-vuotiaina. Sukukertomuksessa on paljon muutakin kuin pelkät vuosiluvut. Ne, jotka halusivat naimisiin ja eivät tuossa iässä löytäneet puolisoa, olivat loppuelämänsä ilman.
Mutta nykyään parikymppinen on ihan lapsi vielä. Opiskelut usein kesken ja kun vanhemmilla ei ole kymmentä lasta, myös usein vanhemmat pystyvät auttamaan ja majoittamaan. Moni sinunikäisesi asuu edelleen lapsuudenkodissaan. Osa opiskelee toisella paikkakunnalla, mutta viettää viikonloput vanhemmillaan.
Miehelläsi on varmaan vielä tällaisia kavereita ja hänkin on vielä keskeneräinen. Aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti. Mies miettii, mistä jää paitsi, kun on sidottu kotiin. Aika kamalaa.
Mun kaveri sai lapsen 19-vuotiaana. Oli avioliitossa pari vuotta vanhemman kanssa. Lapsen synnyttyä mies alkoi käydä baareissa. Mies ei ymmärtänyt lapsen tarpeita ollenkaan ja eli ihan lapsellista elämää itse. Syynä muka se, että ärsyttää, kun anoppi käy lasta hoitamassa. Ne erosivat parin vuoden kuluttua. Tästä on varmaan 30 vuotta jo aikaa. Miestä ei kai ole näkynyt kertaakaan. Vain miehen äiti sitä suvusta osallistui yo-juhliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juupajuu. Tämä on niin selvä provo ja sen huomaa siitä mitä ap sanoo vauvasta. Ihan väärää tietoa on hänellä nyt. Elkää hyvät ihmiset langetko näihin.
Vierailija kirjoitti:
Miestä kaduttaa vauva ja se, ettei hän saakaan elää nuoruuttaan sillä tavalla miten varmasti hänen ystävänsä elävät eli huolettomasti ja vapaasti. Toisaalta ymmärrän miestäkin, MUTTA pitäisi alkaa pikkuhiljaa oppimaan, että teoilla on seurauksia ja vastuu pitää kantaa. Luultavasti tässä keississä käy niin, että mies lähtee jatkamaan nuoruuttaan ja kasvamaan ja ap jää yksinhuoltajaksi. Surullista, mutta merkit viittaavat juuri siihen. Ei tuollainen parikymppinen julli välttämättä osaa ajatella asioita, kuten kuuluu.
Saattaa olla, että mies halusi lapsen vaan sitouttaakseen ap:n itseensä. Nyt sitten kaduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan ja isän suhde pitää saada nyt lämpimäksi ja hoivaavaksi. Jos isä kokee olonsa ulkopuoliseksi ja turhaksi, hän lähtee baariin tms. Isää tarvitaan koko ajan, vauva tarvitsee syliä ja isän rauhoittavaa äääntä, jos äiti on väsynyt. Isä voi lukea vauvalle ääneen vaikka Teknikan Maailmaa, kuten eräs tuttu isä teki iltaisin, kun vauva itki. Isän tasainen lukuääni rauhoitti lapsen uneen monesti.
Kikkelis kokkelis. Mitäs läksit. Ei kukaan 22-v. mies halua lapsiperheen isukiksi. En itse ainakaan olisi suurin surminkaan moiseen lähtenyt tuossa iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestä kaduttaa vauva ja se, ettei hän saakaan elää nuoruuttaan sillä tavalla miten varmasti hänen ystävänsä elävät eli huolettomasti ja vapaasti. Toisaalta ymmärrän miestäkin, MUTTA pitäisi alkaa pikkuhiljaa oppimaan, että teoilla on seurauksia ja vastuu pitää kantaa. Luultavasti tässä keississä käy niin, että mies lähtee jatkamaan nuoruuttaan ja kasvamaan ja ap jää yksinhuoltajaksi. Surullista, mutta merkit viittaavat juuri siihen. Ei tuollainen parikymppinen julli välttämättä osaa ajatella asioita, kuten kuuluu.
Saattaa olla, että mies halusi lapsen vaan sitouttaakseen ap:n itseensä. Nyt sitten kaduttaa.
Harva parikymppinen mies ajattelee noin kierosti. Luultavasti lapsi on saanut alkunsa vahingosta ja "mies" kuvitteli, että hän pystyisi olemaan isä, mutta veri vetää baareihin, kavereiden kanssa riekkumiseen jne. mitä nyt normaalisti suurin osa parikymppisistä tekee.
jwkwnw kirjoitti:
Miestä inhotti vissiin synnytyksen jälkeen kun oli löystynyt alapää. Tekstistäsi saa sellaisen kuvan et mies katuu vauvaa ja on nyt sidottu lopun elämänsä. Ja ei kestä kuunnella vauvan itkua
Mies ei ymmärtänyt sitä et vauva muuttaa kaiken. Itse olet väsynyt ja koetat vaan miellyttää miestäsi. Tuo ei tuu ennen pitkään kestämään jos ette molemmat saa apua mistään
Minä sulle löystyneen alapään näytän! Kyllä olet pihalla. Synnytyksen jälkeenhän alapää on kuiva ja arka eli tuntuu paljon tiukemmalle kuin ennen. Uuno!
Ehdottomasti kannattaa erota, kuten ketjun naiset ehdottaa.
Mies pääsee naislapsesta ja av-mammasta eroon pienellä summalla elareita maksaessaan.
Taakkasikin tuplaantuu, mutta ainahan voit pyöräyttää eri miehille lisää lapsia.
Eroa näiden kanssa jo raskausaikana, tai viimeistään toisella viikolla lapsen syntymästä.
Minulla se tilanne että kuopuksen synnyttyä vauva-arkeemme tullut miehen viikottaiset reissut toiseen kaupunkiin entisen miespuolisen työkaverinsa luo saunomaan, pelaamaan ja yöpymään. Olen sanonut asiasta useaan otteeseen että minua häiritsee se että joka viikonloppu mies yön yli reissuissa eikä perheen kanssa mutta perustelee reissujaan ruuhkavuosilla. Kun on töissä ja vielä pikkulapsiarki niin tarvitsee lepoa ja omaa aikaa. Kysyin siihen että miltä hänestä tuntuisi jos vastavuoroisesti olisin joka viikko yön yli reissuissa huitelemassa ja hän lasten kanssa kotona tietämättä koska toinen vanhempi tulee oli hän nyrpeänä. Meillä menee muuten hyvin mutta näistä reissuista tullut alituinen asia josta väännetty ja väitelty.
Ja ei, hän ei petä jos joku av sitä kuvittelee vaan mies haluaa vain omaa vapaa-aikaa erossa perheestä
Alue: Aihe vapaa
Peli menetetty, jos et kestänyt kuin kuukauden. Lapsi adoptioon, mies vaihtoon.