HS Yhteiskuntaluokan vaikutus parisuhteeseen

Henkinen puoli on tärkeämpi. Sinuakin ap on kannustettu eteenpäin.

Onko akateemisuutta ja vaurautta myös naisten puolelta, vai onko siellä päälleliimatulla sivistyksellä ja rahalla koreilevia naisia ja äitejä jo useassa polvessa?

Ymmärtääkseni kun tohtorin rouva oli ennen hyvin harvoin tohtori itse.

Kenellä Suomessa on enää palvelusväkeä kotona?

Ei kuulosta todelliselle.

Mikä on pointtisi?

Joko valtamediakin siis tunnustaa luokkayhteiskunnan olemassaolon?

Vierailija kirjoitti:

Joko valtamediakin siis tunnustaa luokkayhteiskunnan olemassaolon?

Miten se voisi, kun edes AV:lla ei olla yksimielisiä siitä, mitkä ovat yhteiskuntaluokkien tunnusmerkit.

Akateemikko kirjoitti:

Onko akateemisuutta ja vaurautta myös naisten puolelta, vai onko siellä päälleliimatulla sivistyksellä ja rahalla koreilevia naisia ja äitejä jo useassa polvessa?

Ymmärtääkseni kun tohtorin rouva oli ennen hyvin harvoin tohtori itse.

Oman puolisoni kotona myös naiset ovat akateemisilla aloilla olevia uranaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kenellä Suomessa on enää palvelusväkeä kotona?

Ei kuulosta todelliselle.

Ainakin Hjalliksella käsittääkseni on (ollut). https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/hjallis_etsii_uutta…

Vierailija kirjoitti:

Joko valtamediakin siis tunnustaa luokkayhteiskunnan olemassaolon?

Hesarihan luokasta nimenomaan on Suomessa intoillut, joka kasarilta asti (ja varmaan sitä ennenkin, mutta silloin en lukenut vielä lehtiä).

Aika moni tutkija on silti sitä mieltä, että yhteiskuntaluokilla töytyy tarkoittaa jotain ihan muuta kuin ennen vanhaan, jos niitä nykyiseen Suomeen aikoo soveltaa. Moni on myös sitä mieltä,e ttä perinteiset työväenluokka-porvaristo-aatelisto tai ala-keski-yläluokkajaottelut eivät enää kuvaa yhteiskuntaa kovin hyvin. Eivätkä kuvaakaan.

Itse pidän todnnäköisenä, että ihminen löytää kumppanin, jolla on omiensa kanssa yhteensopivat arvot ja tavoitteet ja ajatusmaailma, todennäköisesti sellaisten ihmisten joukosta, joilla on suurin piirtein sama tausta. Mutta mikä siinä taustassa on oleellista?

Miehelläni ja minulla on molemmilla alempaa keskiluokkaa tai duunaria sisältävä yhteiskunnallisesti aktiivinen (vanhemmat oli yhteiskunnallisiissa luottamustehtävissä ja tai politiikassa, jne) mutta varallisuustasoiltaanja esimerkiksi juuri koulutukseen suhtautumisen suhteen hyvin erilainen tausta. Mutta loppujen lopuksi merkitykellisin tekijå meidän yhteisessä taustassa taitaa olla pikemminkin se, että ilman mitäön uskonnollista vakaumusta, tulemme molemmat kodista, joissa vanhemmat ovat sitoutuneet avioliittoon , toistensa tukemiseen ja perheeseen ”myötä- ja vastamäessä, kuolemaan saakka”, eikä muita vaihtoehtoja sen takia edes tule mieleen. Yhteiskuntaluokka ymmärretään palstalla mielestäni aika kapeasti ja vaillinaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kenellä Suomessa on enää palvelusväkeä kotona?

Ei kuulosta todelliselle.

Sitä ei enää kutsuta palvelusväesksi, vaan kiinteistöhuolloksi tai kotisairaanhoidoksi tai lastenhoitoringiksi, mutta kyllä niitä on.

Meillä näkyy kyllä parisuhteessakin tuo varallisuus ero. Itse olen hyvin pieneltä maatilalta ponnistanut maailmaan ja puolisoni on huomattavasti varakkaammasta perheestä, jolla suurehko sukutila lähtökohtana.  Omassa muistissa on vielä se alkeellisuus ja köyhyys, mitä lapsena sai kokea, joten minulla ei ole mitään tarvetta romantisoida ulkoWC:tä  tai saunaa pihan perällä. Arvostan toki rauhaa, mutta samalla myös nykyajan mukavuuksia. En kaipaa mitään selviytymistä lomalle, vaan ihan siitä työstä saadusta palkasta nauttimista.

1/5

Vierailija kirjoitti:

Akateemikko kirjoitti:

Onko akateemisuutta ja vaurautta myös naisten puolelta, vai onko siellä päälleliimatulla sivistyksellä ja rahalla koreilevia naisia ja äitejä jo useassa polvessa?

Ymmärtääkseni kun tohtorin rouva oli ennen hyvin harvoin tohtori itse.

Oman puolisoni kotona myös naiset ovat akateemisilla aloilla olevia uranaisia.

Monessako polvessa?

Kyllähän tausta luo erilaista lähtökohtaa elämään. On koteja, joissa on kirjahyllyt ja lapsille luetaan vauvasta lähtien paljon. Lapsilla on maksullisia harrastuksia, treenataan, autetaan kouluasioissa, viedään matkoille, sukujuhlissa on perintöhopeat pöydissä ja pidetään maljapuheita. Ja on koteja, joissa ei tunneta yhdessä syömistä, yhteisiä perheharrastuksia ja lukion käynti kaatuu siihen, että pitäisi ostaa kirjat ja sukujuhlissa tulee käsirysy illan päätteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenellä Suomessa on enää palvelusväkeä kotona?

Ei kuulosta todelliselle.

Sitä ei enää kutsuta palvelusväesksi, vaan kiinteistöhuolloksi tai kotisairaanhoidoksi tai lastenhoitoringiksi, mutta kyllä niitä on.

Tai vaikka niinkin arkinen kuin mökkitalkkari.

Monilla vanhuksilla varsinkin landella on tällainen apuri, ulkopuoliset voivat ensin luulla että se on sukulainen, seurustelukumppani tai (salainen) homo/lesbopuoliso vaikka oikeasti on (pimeästi) palkattu apu.

Yhteinen nimittäjä taitaa meillä olla itsenäisyys. Tausta ja sukulaiset eivät ole näytelleet merkittävää roolia elämässä sen jälkeen, kun olemme muuttaneet lapsuudenkodista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tausta luo erilaista lähtökohtaa elämään. On koteja, joissa on kirjahyllyt ja lapsille luetaan vauvasta lähtien paljon. Lapsilla on maksullisia harrastuksia, treenataan, autetaan kouluasioissa, viedään matkoille, sukujuhlissa on perintöhopeat pöydissä ja pidetään maljapuheita. Ja on koteja, joissa ei tunneta yhdessä syömistä, yhteisiä perheharrastuksia ja lukion käynti kaatuu siihen, että pitäisi ostaa kirjat ja sukujuhlissa tulee käsirysy illan päätteeksi.

Suomessa onneksi ei ole erikseen rikkaiden kouluja, vaan kaikki käyvät samat. Ja pojat vielä intin siihen päälle.

Rikkailla on mahdollisesti paremmat lelut mutta sivistystä voi saada ihan samalla tavalla ja enemmänkin vähävaraisesta duunarikodista, kuten ap on saanut.

Ollaan eri lähtökohdista mutta kouluttautuneita samaan ammattiin. Olen ollut aiemmin vielä räikeämmin eritasoisessa suhteessa joka kaatui siihen. Nykyisessä suhteessa on samanlainen maailmankatsomus osittain saman (pitkän) koulutuksen kautta. Tarvittava suhteen helppous syntyy siitä että voi keskustella mistä vain, molemmat ovat kunnioittavia ja ymmärtävät toisen arkea myös ammatillisesti, ilman vääntämistä. Toisella on enemmän varallisuutta ja sen näkee perhejuhlissa ja arjessakin, mutta se ei ole sinänsä ongelma kun tienaamme kuitenkin suunnilleen saman verran.

Vierailija kirjoitti:

Kenellä Suomessa on enää palvelusväkeä kotona?

Ei kuulosta todelliselle.

Ei enää, mutta 40v sitten oli lähes kaikilla keskiluokkaisilla. Päivähoitoon ei päässyt kuin sosiaalitapaukset, joten työssäkäyvien oli pakko ottaa joku kotiapulainen. Ei se mitään hienoa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tausta luo erilaista lähtökohtaa elämään. On koteja, joissa on kirjahyllyt ja lapsille luetaan vauvasta lähtien paljon. Lapsilla on maksullisia harrastuksia, treenataan, autetaan kouluasioissa, viedään matkoille, sukujuhlissa on perintöhopeat pöydissä ja pidetään maljapuheita. Ja on koteja, joissa ei tunneta yhdessä syömistä, yhteisiä perheharrastuksia ja lukion käynti kaatuu siihen, että pitäisi ostaa kirjat ja sukujuhlissa tulee käsirysy illan päätteeksi.

Suomessa onneksi ei ole erikseen rikkaiden kouluja, vaan kaikki käyvät samat. Ja pojat vielä intin siihen päälle.

Rikkailla on mahdollisesti paremmat lelut mutta sivistystä voi saada ihan samalla tavalla ja enemmänkin vähävaraisesta duunarikodista, kuten ap on saanut.

Voisin veikata, että erilainen lähtökohta on käydä vaikka saksalaista koulua Kampissa kuin vaikka Viitasaaren paikkallista koulua.