Lue keskustelun säännöt.
Kun käytännön arki on liian hankalaa
29.10.2019 |
Asumme vuokrakaksiossa. Mies on sairastunut työpaikalla homeesta, ja siksi meidän kodin on pakko olla homeeton, ja tämä on ainoa vuokra-asunto, jonka saimme ja löysimme, joka on varmasti homeeton. Asunto on aika kallis, koska on ihan uudessa kerrostalossa, mutta ei oikein ole vaihtoehtoja, edellisessä kodissakin mies sai pahoja oireita, vaikka asunnon vuokraaja vannoi, että on homeeton asunto. Ja työpaikkojen takia asumme Helsingissä, eli vuokrahintataso on alunperinkin todella korkea.
Meillä on juuri yksi vuotta täyttänyt pieni lapsi, joka konttailee kaikki päivät aamusta iltaan ympäri kotia. Tämä asunto ei oikein ole lasta varten suunniteltu, vaan täällä on monia sellaisia kiinteitä ratkaisuja, joihin lapsi on vaarassa satuttaa itsensä, mutta koska on vuokra-asunto, niin emme me voi tähän mitään isoa remonttia tehdä. Ollaan sitten laitettu vaan tuoleja noiden vaaranpaikkojen eteen ym. Eli tämä kaksio on muuttunut huonekaluviidakoksi, mikään ei ole järkevällä paikalla, ja aina kun haluaa vaikka syödä niin ne tuolit pitää kerätä pöydän ääreen ja heti syötyä takaisin niiden vaaran paikkojen suojaksi. Tämä monta kertaa joka päivä. Ja vastaavia juttuja on useita, en jaksa nyt tähän kaikkia luetella, mutta ymmärrätte pointin. Lisäksi meillä on kissa, jonka hiekkalaatikko on kylppärissä, ja lapsi yrittää koko ajan mennä syömään sieltä hiekkalaatikosta hiekkaa ja muuta. Jos kylppärin ovi on kiinni, niin kissa ei pääse laatikolle. Jos auki, niin lapsi yrittää koko ajan mennä laatikolle. Jos avonaisen oven eteen kasaa tuoleja, että lapsi ei pääse mutta kissa pääsee, niin eteisessä ei mahdu kulkemaan ollenkaan eikä vessaan pääse ennen kuin kantaa tuolit makuuhuoneeseen tai olohuoneeseen. Jne jne. Eli tämä asuminen on niin monimutkaista, että olen tähän aivan uupunut, kun lapsikin vielä valvottaa öisin. Haluaisin luopua kissasta, mutta mies ei missään nimessä siihen suostu.
Mies on päivät töissä eli joudun päivät sietämään yksin tätä hankalaa arkea kotona. Eli miestä ei varmaan niin haittaa tämä arki, mutta minä olen aivan loppu siihen miten sata monimutkaista asiaa pitää aina vartin välein tehdä (siirtää, kiertää, säätää), jotta saa syötyä, käytyä vessassa, lähdettyä ulos ym. Sanokaa miten jaksaa tällaista?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ovat ne vaaran paikat, jotka saatte suojeltua laittamalla tuolin sen eteen? Oikeasti yritin miettiä, mutta ei vaan pysty hahmottamaan. Itsellä kolme lasta ja asutaan asunnossa, joka on rakennettu kolmeen tasoon eli portaita riittää ja tuo konttausvaihe hoidettiin ihan vaan yhdellä portilla ekan ja tokan tason välillä. Vauva pysyi ekalla tasolla siihen asti, kunnes oppi kulkemaan portaissa. Ja tuolla ekalla tasolla oli keittiö, eteinen, ammeellinen kylppäri ja kaksi makkaria, kaksi ulko-ovea, jotka oli kesällä usein auki ja molemmat aukeavat portaisiin. Ihan hengissä ovat kaikki kolme. Hankkikaa sille kissalle sellainen vessa, johon pääsee vain se pantaan asetetulla sirulla. Tai laittakaa se vessa sen verran ylös (50cm), että vauva ei yletä siihen.
Esimerkiksi olohuoneessa on sellainen kiinteä oveton seinähyllykkö, jossa lapsi yrittää koko ajan kiipeillä ja putoaa. On jo pari kertaa siinä satuttanut itsensä, niin oli pakko laittaa ne tuolit siihen eteen. Selvitän siruvessaa kohta kissalle. Ainoa paikka vessassa on päältä täytettävän pyykkikoneen päällä (tänne mahtuu vain sellainen kapea eli on pakko olla päältä täytettävä. Täytyy kokeilla pääsisikö kissa niin ylös jotenkin. Ap
Osta paksua vaahtomuovia ja laita se hyllykön eteen (kiinnitä vaikka parista kohdasta jeesusteipillä niin pysyy paikallaan), niin ei satu pahasti jos vähän tipahtaa. Korkealtahan lapsi ei tipu, kun ei tuon ikäinen kovin korkealle pääse pystysuoraa hyllyä kapuamaankaan.
Vessan oveen portti, tai sitten se hiekka-astia pesukoneen päälle. Terve kissa kyllä ihan taatusti pääsee hyppäämään metrin verran ylöspäin. Jos ei auta niin sitten se hakanen. Siitä jää ihan minimaalisen pieni reikä ja jos vuokranantaja siitä alkaa möyhöttää niin sanot ettet tajunnut ettei saa laittaa. Mihinkään isoon vastuuseen et tuosta joudu, ainakaan jos paikkaat sen pienen reiän.
Tsemppiä, tiedän että jatkuva ahtaus ja asioihin törmäily rasittaa, ja väsyneenä kaikki tuntuu isolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on AP 3v ja 1,5v lapset ja kahvihetki tarjoutuu päiväunilla sekä piirrettyjen aikana. Kyllä arki on aikamoista sirkusta, ja nämä kokoajan keksivät yhä enemmän kahdestaan "pahuuksia". Joten ymmärrän kyllä ja haluan lohduttaa, että sitten ainakin kun piirretyt kiinnostavat niin saat välillä rauhaa.
Musta ap kuulostaa siltä, että sinä tarvitset enemmän omaa aikaa ja rauhaa. Pitäisikö teidän miehen kanssa ihan istua alas ja miettiä yhdessä miten jaksaisit arkea paremmin? Olisi hyvä jos ainakin parina iltana viikossa mies veisi lapsen ulos ja ainakin yhtenä aamuna viikonloppuna, jotta saat nukkua. Tuo on kuormittava vaihe, sitä en kiistä ollenkaan, mutta silti kuulostaa että kaiken näiden käytännön ongelmien takana on enemmän sinun väsymystä ja uupumusta sekä ehkä jonkinlaista pettymystä elämäntilanteessa. Ehkä näet teidän asunnon rahaa vievänä loukkuna sinulle tällä hetkellä? Ja tavallaan olo tuntuu varmasti epäreilulta, kun tilanne on syntynyt sellaisen asian vuoksi, mihin ette voi vaikuttaa. Ehkäpä myös kannattaisi vielä kerran miettiä kunnolla, onko mitään muita mahdollisuuksia edes lähivuosina ja ylipäätään jutella miehesi kanssa se pidemmän tähtäimen suunnitelma asumisen suhteen.
Terve kissa ei käy vessassa koko ajan, vaan pari kertaa päivässä. Eli päivällä ovi kiinni, yöllä auki. Sitten aika ajoin päivällä myös jätät oven auki, kun lapsi on syöttötuolissa tms. Moni kissa osaa myös itse naukua ja raapia ja pyytää ovea auki.
Minä en käsitä että lasta pitää vahtia joka sekuntti. Minulla 2 lasta ja lisäksi kaksoset. Anna lapsen leikkiä ja niiden tuolien olla lapsen suojana. Sinä tarvitset yhden jakkaran ja lapsi syöttötuolin. Käytä älliä kotona tai mene töihin. Olisiko ketään naapuria jonka kanssa vuorottelisitte lasten hoitoa, että kumpikin saisi vähän levätä. Niin meillä tehdään. Täällä on joskus vilskettä, mutta sitten saan joskus muutaman vapaan tunnin. Lapsetkin leikkivät mielellään naapurin lasten kanssa. Helsingissä ollaan kerrostalossa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en käsitä että lasta pitää vahtia joka sekuntti. Minulla 2 lasta ja lisäksi kaksoset. Anna lapsen leikkiä ja niiden tuolien olla lapsen suojana. Sinä tarvitset yhden jakkaran ja lapsi syöttötuolin. Käytä älliä kotona tai mene töihin. Olisiko ketään naapuria jonka kanssa vuorottelisitte lasten hoitoa, että kumpikin saisi vähän levätä. Niin meillä tehdään. Täällä on joskus vilskettä, mutta sitten saan joskus muutaman vapaan tunnin. Lapsetkin leikkivät mielellään naapurin lasten kanssa. Helsingissä ollaan kerrostalossa.
Vähän ohi aiheen, mutta me asutaan myös erään suuren kaupungin kerrostaloyhtiössä, koostuu kolmesta eri kerrostalosta tämä yhtiömme. Ja silti me ollaan ainoita, joilla on pieni lapsi. Muiden lapset on kouluikäisiä, monella ei ole lapsia ollenkaan tai ne on jo muuttaneet pois. Eli ei välttämättä löydy vuorotteluun naapuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niitä reikiä voi vuokra-asuntoon tehdä huonekalujen kiinnitystä varten. Muutettaessa pakkelia seinään, niin meilläkin tehty eikä tullut valitusta. Ja jos jostain syystä teillä vuokraisäntä siitä nurisisi niin se on vuokratakuustanne siivu pois mutta samalla ne reiät voi pelastaa kiipeilevän vaippaikäisen hengen
No, vähän ihmetyttää. Meillä on talossa esim. kaksi takkaa, joita lämmitetään päivittäin ja silti kumpikaan lapsistamme ei ollut täynnä palovammoja. Siinä vaiheessa, kun lapsella ei vielä järki leikkaa, häntä on vaan pakko valvoa. Jos teet jotain, lapsi on samassa huoneessa. Ja koko ajan lapselle pitää sanoa, mitä ei saa tehdä, ei siis huutamalla tms. tietenkään vaan sanot vain, että hyllyyn ei voi kiivetä ja nostat pois satoja kertoja. Kyllä se oppi menee lopulta perille. Siihen asti valvot lasta, ettei pääse syömään kissanhiekkoja tms. Ei se rakettitiedettä ole, rasittavaa toki, mutta sitähän se lapsiperhe-elämä on. Ei kaikkeen ole olemassa mitään systeemejä tai järjestelmiä tai apukeinoja tai jotain, mikä yhtäkkiä tekee elämästä helppoa.