Kun käytännön arki on liian hankalaa
Asumme vuokrakaksiossa. Mies on sairastunut työpaikalla homeesta, ja siksi meidän kodin on pakko olla homeeton, ja tämä on ainoa vuokra-asunto, jonka saimme ja löysimme, joka on varmasti homeeton. Asunto on aika kallis, koska on ihan uudessa kerrostalossa, mutta ei oikein ole vaihtoehtoja, edellisessä kodissakin mies sai pahoja oireita, vaikka asunnon vuokraaja vannoi, että on homeeton asunto. Ja työpaikkojen takia asumme Helsingissä, eli vuokrahintataso on alunperinkin todella korkea.
Meillä on juuri yksi vuotta täyttänyt pieni lapsi, joka konttailee kaikki päivät aamusta iltaan ympäri kotia. Tämä asunto ei oikein ole lasta varten suunniteltu, vaan täällä on monia sellaisia kiinteitä ratkaisuja, joihin lapsi on vaarassa satuttaa itsensä, mutta koska on vuokra-asunto, niin emme me voi tähän mitään isoa remonttia tehdä. Ollaan sitten laitettu vaan tuoleja noiden vaaranpaikkojen eteen ym. Eli tämä kaksio on muuttunut huonekaluviidakoksi, mikään ei ole järkevällä paikalla, ja aina kun haluaa vaikka syödä niin ne tuolit pitää kerätä pöydän ääreen ja heti syötyä takaisin niiden vaaran paikkojen suojaksi. Tämä monta kertaa joka päivä. Ja vastaavia juttuja on useita, en jaksa nyt tähän kaikkia luetella, mutta ymmärrätte pointin. Lisäksi meillä on kissa, jonka hiekkalaatikko on kylppärissä, ja lapsi yrittää koko ajan mennä syömään sieltä hiekkalaatikosta hiekkaa ja muuta. Jos kylppärin ovi on kiinni, niin kissa ei pääse laatikolle. Jos auki, niin lapsi yrittää koko ajan mennä laatikolle. Jos avonaisen oven eteen kasaa tuoleja, että lapsi ei pääse mutta kissa pääsee, niin eteisessä ei mahdu kulkemaan ollenkaan eikä vessaan pääse ennen kuin kantaa tuolit makuuhuoneeseen tai olohuoneeseen. Jne jne. Eli tämä asuminen on niin monimutkaista, että olen tähän aivan uupunut, kun lapsikin vielä valvottaa öisin. Haluaisin luopua kissasta, mutta mies ei missään nimessä siihen suostu.
Mies on päivät töissä eli joudun päivät sietämään yksin tätä hankalaa arkea kotona. Eli miestä ei varmaan niin haittaa tämä arki, mutta minä olen aivan loppu siihen miten sata monimutkaista asiaa pitää aina vartin välein tehdä (siirtää, kiertää, säätää), jotta saa syötyä, käytyä vessassa, lähdettyä ulos ym. Sanokaa miten jaksaa tällaista?
Kommentit (87)
Asuntoja on myös kehä ykkösen ulkopuolella ja julkisilla ihmiset kulkevat joka päivä töihin. Uusissa taloissa harvoin on sellaisia ratkaisuja, jotka nyt oikeasti vaarallisia lapsille. Tai vaarallisempia, kuin ylipäänsä taloissa. Kuulostaa ihan päättömältä taas tämäkin aloitus. Miksi ihmiset ovat näin avuttomia?
Curling-vanhemmuudessa hyvää tarkoittavat vanhemmat tekevätkin pahaa lapselle.
Voisiko siltä vuokranantajalta kysyä että saisiko laittaa vessan ovenkarmiin pari reikää hakasta varten. Jos selittäisi tilanteen, voisi ymmärtää ja antaa luvan.
Ja voisiko turhautumisesi takana olla kuitenkin se, että haluaisit kovasti omaan omistusasuntoon jossa saisitte tehdä muutostöitä ja reikiä seiniin. Itselläni tuli vuokralla asuessa ahdistus kun esikoinen syntyi. Halusin kovasti oman asunnon ja pihan että saisi tehdä muutoksia ja laittaa oman näköiseksi paikat ja että lapsen kanssa ulkoilu helpottuisi. Muutto omistusasuntoon auttoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuules te ette ole ainoa perhe, jossa on kissoja (ja oho, useampia kuin yksi hiekkalaatikko) ja pikkulapsia (oho, useampia kuin yksi lapsi). Sä nyt ap et ilmeisesti vain tykkää kissasta, ja haluat eroon siitä, kun et voi lastakaan enää perua.
Kissa on minun ottama kissa ennen kuin tapasin miestäni, mutta olemme molemmat kissaihmisiä ja molemmilla on melkein aina ollut kissa. Mutta en osannut ennakoida ennen lasta että tämä käy näin hankalaksi pienessä asunnossa. Monilapsiset ja monikissaset perheet varmaan asuu isoissa asunnoissa, joissa hiekkalaatikko voi olla vaikka saunan lattialla (ja kissat pääsee sinne saunan oven alta mutta lapset ei). Ap
Kissan kuuluu olla silloin "ensimmäinen lapsi", jota ei hylätä siksi, kun toinen lapsi tulee. Eläin on syytön tilanteeseen. Toivottavasti et anna lapsen sitä kiusata! Eläimeen pitää sitoutua kun sen ottaa.
Minäkin tulin ehdottamaan osittaisratkaisuksi leikkikehää, ja porttia keittiön oveen kahvittelun ajaksi. Tylsää tuo ettei lapsi nuku kuin liikkuvissa vaunuissa mutta jospa saisit portin avulla juoda edes kahvit rauhassa.
Kiinteä hylly - olisiko mahdollista teipata alahyllyjen eteen paksu pahvi, tai sellainen paksu makuualusta?
Mä ymmärrän aapeetä hyvin. Meidän talo oli todella hankala ja tuntui oikeasti työltä asua siinä. En toki lasten takia paljoakaan siirrellyt tavaroita, joskus tuoli kuuman leivinuunin eteen ja eikä syöttötuoli mahtunut olemaan säilytyksessä pöydän ääressä.
Talo on rakennettu 50-luvulla, jatkettu 80 luvulla ja 2000 luvulla siinä oli vesivahinko joka korjattiin päin peppua. Koko talo oli huonosti tehty, kyhättyä mistä lie vanerista ja löytötavarasta. Inhosin asua siinä ja se oli kaaos kun lapset oli pieniä. Talo sairastutti minut ja sitten uskoi mieskin kun silmin nähtävää hometta löytyi ihan sisärakenteista. Muutettiin vuokralle ja on kyllä autuus kun on normaali koti jossa ei tarvitse tuhatta kikkakolmosta arkisiin asioihin.
Oikeasti se kaikki kikkailu oli väsyttävää, ei sitä voi ymmärtää jos ei ole kokenut. Tässä talossa ei sellaista ole, uskomatonta kun voi vaan tehdä jotain. Kuten mennä suihkuun raivaamatta sieltä ensin pyykkitelineet ja lasten kuivumassa olleet ulkovaatteet, myös likapyykki piti säilyttää kylppärissä ja nostaa eteiseen suihkun ajaksi. Suihkun jälkeen kaikki piti roudata takaisin koska kukaan ei mahtunut kävelemään vessaan tai ulos kun ne tavarat oli ahtaassa eteisessä edessä.
Yksi lapsi ja yksi kissa, nyt paisuttelet ongelmia. Inhoat vuokra-asuntoa, koska et saa tehdä muutoksia. Olet väsynyt lapsiperhearkeen, olisiko mahdollista, että joku tulisi auttamaan sinua hetkeksi?
Uskon että sinulla on raskasta ja tuo kuulostaa raskaalta . Onko lapsella vielä pinnasänky? Voisiko lapsi joskus olla hetken siellä ja laitat sinne leluja ja kirjoja tms. Jotta saisit sen kahvin juotua jne? Ajattelin vaan kun aika moni minun tutuistani on käyttänyt tuota (pohja alennettua) pinnasänkyä ikäänkuin leikkikehänä, jos lapsi ei osaa sieltä kiivetä pois. Kyllä se pian helpottaa, usko pois. Ja ehkäpä välillä pidät sitä vessan ovea vaan kiinni. Eiköhän kissa parveile ovella jos on kova hätä. Koita jaksaa. Kyllä tämä vaihe ohi menee.
Meillä vauva kävi noin kuukauden ajan napsimassa kissanvessasta namuja aina kun silmä vältti. Hain aina pois, en tehnyt ovelle esteitä. Nyt kiinnostavat jo ihan muut jutut.
Saisiko niitä kulmikkaita juttuja peitettyä esim teippaamalla vaahtomuovia koviin kulmiin?
Onhan niitä semmosia muovisia aitoja mitä ihmiset pitää joskus pihalla vaikka ettei futis lieri pihatietä kadulle. Niistä nivotaan sen pituinen ja muotoinen kuin haluaa. Ja kissa mahtuu siitä välistä mutta lapsi ei. Voit eristää jonkun osan taloa kokonaan.
Tuo on pelkkää uusavuttomuutta jos ei osaa ratkaista ongelmaa.
Missä kaupungissa asut ap? Voin myydä turvaporttia
Kiinnitä huonekalut seinään. Tuoleja ei liian lähelle pöytää ellet halua lapsen liipeäväm pöydälle. Kissanhiekka-astioita myös kuvulla ja sisäänmenoluukulla jolloin lapsi ei hiekkaa tuijottele
Ap, ootko kokeillu, että laitat lapsen rattaisiin ja hytkytät olohuoneessa? Meillä poika ei nukkunu millään muualla ku rattaissa, laitoin rattaisiin koiran remmin kiinni ja tönäsin aina kauemmas ja vedin remmillä takaisin (tietenkin rauhallista vauhtia). Toimi ihan uskomattoman hyvin ja sain rauhassa juoda kahvin. Lapsi nukku pitkätkin unet tolleen ja sai itse vähän edes hengähtää. Joskus oon kanssa päiväkodissa pienen lapsen laittanu rattaisiin ja nukuttanut nukkarissa muiden kanssa, kun ei oo lapsi osannu sängyssä nukkua (tästä sovittu aina vanhempien kanssa). Rattaita voi hyvin käyttää sisälläkin välillä!
Voisiko sen kiinteän hyllyn täyttää kirjoilla tai muilla suht painavilla esineillä?
Olen asunut Helsingissä monessa asunnossa eikä yhdessäkään ole ollut homeongelmaa. Tuntuu oudolta, että olisitte koko paikkakunnan ainoassa homeettomassa kaksiossa.
Paljon hyviä vinkkejä täällä.
Vessan oveen minäkin suosittelen porttia, niitä saa pingotettaviakin. Tai sitten suht korkea joku vaneri vaan, jonka yli kissa voi hypätä.
Kahvakuulia ei missään nimessä pienen ulottuville. Ne kaatuu kun pieni vetää itsensä kahvaa vasten ylös.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vauva kävi noin kuukauden ajan napsimassa kissanvessasta namuja aina kun silmä vältti. Hain aina pois, en tehnyt ovelle esteitä. Nyt kiinnostavat jo ihan muut jutut.
Saisiko niitä kulmikkaita juttuja peitettyä esim teippaamalla vaahtomuovia koviin kulmiin?
Aivan :D Kyllä se vauva huomaa, että pa*ka on pahaa. Ei syö toiste.
Ai ei saa laittaa reikiä...no älkää nyt missään tapauksessa ostako Malm-lipastoa tai mitään muuta huonekalua joka pitäisi kiinnittää seinään.
Ap, et ajattele nyt realistisesti. Me muut vanhemmat olemme olleet aivan samassa tilanteessa. Pieniä lapsia on vahdittava, siinä eivät apuvälineet auta, koska lapsen pitää saada tutkia ja oppia sitä kautta. Joskus sitten sattuukin, sekin on normaalia ja useimmat meistä olemme oppineet asiat ns. kantapään kautta lapsena. Meidän vanhempien tehtävä on vahtia, että ei satu pahasti ja ohjata lapsen mielenkiinto tarvittaessa muualle. Lapsi oppii, kunhan hänelle opetetaan, että on paikkoja , joihin ei saa mennä. Opetus tapahtuu ihan samalla tavalla kuin olet opettanut kissaasi, toistojen kautta. Nostat lapsen pois kylppärin ovelta ja kerrot, että sinne ei saa mennä. Monta toistoa j a tämä ongelma ratkeaa.
Epäilen, että todellinen ongelma ei ole asunto, lapsi tai kissa eikä se mieskään. Onko mahdollista, että olet sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen, jota ei ole hoidettu mitenkään?
Kerroit nukkuvasi huonosti, koska lapsi nukkuu huonosti. Onko sinun mahdollista saada lapsi jollekin luotettavalle sukulaiselle tai ystävälle pariksi yöksi, että saisit itse nukkua? Kunnon unien jälkeen ongelmilla on taipumus pienetä. Nukutko päiväunia lapsen kanssa? Sekin olisi tässä kohtaa fiksu ja hyvä ratkaisu. Unohda suorituspaineet (monilla uusillä äideillä on niitä) ja pidä huolta itsestäsi. Kotityöt saavat odottaa silloin, kun on tärkeämpää tekemistä. Kunnossa oleva pää on tärkeämpi kuin siisti koti.