Lue keskustelun säännöt.
Asperger-diagnoosi aikuisena
29.10.2019 |
Onko kellään kokemusta asperger-diagnoosin saamiseen liittyvästä prosessista aikuisiällä? Olen jo vuosia ollut 98-prosenttisen varma, että minulla on asperger, mutta näin kolmekymppisenä oireet ovat alkaneet kuormittaa minua aiempaa enemmän ja kaipaisin diagnoosia ja sen kautta saatavaa tukea esimerkiksi työelämässä selviytymiseen. Olen ihan normaaliälyinen ja esimerkiksi yliopiston käynyt hyvällä menestyksellä. Olen myös ollut työelämässä opintojen ohellakin, mutta nyt valmistumisen jälkeen ja täysipäiväiseen työelämään siirtymisen jälkeen voimavarat tuntuvat olevan koko ajan lopussa. Työelämä muuttuu koko ajan sosiaalisesti vaativammaksi enkä pysy muutoksen mukana.
Olen yrittänyt etsiä netistä tietoa diagnoosiin johtavasta prosessista ja monessa paikassa sanotaan, että jo lapsuudessa on pitänyt olla merkittävää oireilua, jotta diagnoosin voi aikuisena saada. Olen siis nainen ja esimerkiksi alakouluaikoina olin hyvin arka, tunnollinen ja hyvä koulussa, eli sen ajan ihanneoppilas. Vaikka käytöksessäni oli asperger-lapsille tyypillisiä piirteitä, eivät ne purkautuneet häiriökäyttäytymisenä, joten mitään dokumentaatiota lapsuuden ongelmista ei ole. En usko, että vanhempanikaan muistavat lähes 30 vuoden takaisia asioita ja 90-luvulla lapset hoitivat muutenkin vertaissuhteensa keskenään eivätkä vanhemmat niihin juuri puuttuneet, joten esimerkiksi sosiaalisissa suhteissa olleista ongelmistani heillä ei edes ole juurikaan tietoa.
Asun pk-seudulla ja olen juuri lopettanut määräaikaisen työsuhteen, eli toistaiseksi ei ole pääsyä esimerkiksi työterveyshuoltoon. Yksityisellekään ei oikein olisi varaa mennä, varsinkaan kun diagnoosiin johtavat tutkimukset ovat ilmeisesti aika pitkäkestoisia ja laajoja. Onko kellään kokemusta, miten julkisella puolella edetään autismikirjoon liittyvien ongelmien kanssa vai onko siellä edes mahdollista saada tukea, jos ongelmat eivät ole todella vakavia?
Kommentit (24)
Tytöillä varsinkin voi puuttua oireet ulospäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hyötyä siitä olisi jos saa diagnoosin aikuisena.
Lähipiirissä on nainen, joka sai lapsena As- diagnoosin. Se diagnoosi haittasi enemmän kuin hyödytti elämää ja oli tulppa moniin etenemisiin esim opintopolulla. Sitten eräässä yo- sairaalassa hoksasivat kysyä, että haluatko että selvitetään perinpohjin onko sinulla As? Ammattilaiset huomasivat, ettei oikein täsmää ja nuori kävi masennuksen vuoksi terapiassa vuosia. Tutkimukset kestivät muutaman kuukauden ja lopputulos oli, ettei ole missään nimessä Asperger. Se oli suunnaton helpotus nuorelle. Ei kannata tavoitella diagnoosia.
Enää ei voi edes saada Asperger diagnoosia. Se menee nykyään jollain yleisnimikkeellä autismin kirjoon, mutta Aspergeriä ei ole enää. Myöhästyit.
Mitä hyötyä sinulle olisi diagnoosista? Luulen, että lähinnä haittaa. Et sinä mitään tukea saa diagnoosinkaan kanssa työssä pärjäämiseen, ja toisaalta voi hyvin olla ettet enää saa töitä, jos "papereissa" on tällainen diagnoosi. Itsekin olen melko varma että olen as, mutta en missään nimessä haluaisi asiasta diagnoosia.
Voiko aikuisena saadulla autismidiagnoosilla päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, jos kokee työelämän liian kuormittavana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi lapsistani on autisteja, joten aloin epäillä autisminkirjon häiriötä omalla kohdallani.
Varsinkin kun olen aina ollut jotenkin ulkopuolinen, esim. 10v palkkatyöura toi vainyhden ystävän, jonka kanssa pidän joskus yhteyttä.
2. luokalla kävin koulun ja perheneuvolan psykologin tutkimuksissa, koska opettajan mielestä minussa oli jotain vialla.
Sain kovan selvittelyn jälkeen perheneuvolan arkistosta paperini, 2 A4- arkkia 70- luvun lopusta.
Teksti oli kuin oppikirjaesimerkki pienestä asperger- pojasta.
Olin pikkuvanha, näsäviisas, luin paljon mutta keskityin huonosti opetukseen, puhuin itsekseni mielenkiinnonkohteistani(luulen, että puhuin jollekin, mutta en älynnyt, ettei ketään kiinnosta jorinani), minulta puuttui katsekontakti, en ystävystynyt toisten lasten kanssa...
Olin pakkomielteisen kiinnostunut erilaisista koneista.
Koska älyni todettiin normaaliksi, jatkoin tavallisessa koulussa/luokalla ja hyvä niin, vaihtoehto olisi ollut apukoulu.
Myöhemmin, 40- vuotiaana omaa masennusta selvitellessä keskustelin psyk. sh:n kanssa ja em. tekstiäkin tutkittiin.
Sairaanhoitaja piti epätodennäköisenä, että saisin AS-diagnoosia, mutta todennäköisesti omaan vahvat as-piirteet.
Aikuisen diagnoosikriteerit ovat tiukemmat kuin lapsella, ja koska mm. opinnoissani ja työllistymisessäni ei ole ollut merkittäviä vaikeuksia, ei olisi as- diagnoosi ollut todennäköinen.
Meidän alueellamme myös aikuisen kohtalaisesti pärkäävän as- henkilön saama tuki olisi kuulemma oölut sellaists laadultaan, ettei sh uskonut minun siitä hyötyvän, vsikka olisin diagnoosin saanut.
Vierailija kirjoitti:
Voiko aikuisena saadulla autismidiagnoosilla päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, jos kokee työelämän liian kuormittavana?
Houkutteleva ajatus....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko aikuisena saadulla autismidiagnoosilla päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, jos kokee työelämän liian kuormittavana?
Ei varmaan ihan pelkästään oman kokemisen perusteella, mutta kyllä autismin takia eläkkeellä ihmisiä on. Jos ei vaan pysty säännölliseen työelämään tai mihinkään työelämään ja lääkäri toteaa autismista johtuvat haasteet syyksi tähän, niin eläkkeelle voi päästä. Helppoa se ei kyllä nykyään ole juuri minkään ongelman kanssa, aina ajatellaan että ehkä on edes osa-aikatyökykyinen tai pystyisi johonkin yksinkertaiseen työhön jos ei omaan ammattiinsa pystykään tms.
Vierailija kirjoitti:
Enää ei voi edes saada Asperger diagnoosia. Se menee nykyään jollain yleisnimikkeellä autismin kirjoon, mutta Aspergeriä ei ole enää. Myöhästyit.
Kyllä asperger-diagnoosin voi saada vieläkin. Vain USA:ssa asperger on vaihdettu autismiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko aikuisena saadulla autismidiagnoosilla päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, jos kokee työelämän liian kuormittavana?
Enpä usko, jos on onnistunut siihen mennessä pärjäämään työelämässä.
Autismihan on henkilöllä syntymästä saakka, ja iän myötä omituisuuksiensa kanssa oppii pärjäämään paremmin.
Jos työelämä muuttuu niin, että yksilö ei enää pärjää, on se pahempi homma.
Vierailija kirjoitti:
Voiko aikuisena saadulla autismidiagnoosilla päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, jos kokee työelämän liian kuormittavana?
Voi. Itsekin olen päässyt/joutunut eläkkeelle autismin kirjoon liittyvän diagnoosin takia. En tosin ole ikinä ollut työelämässä. Ammattikoulukin jäi kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko aikuisena saadulla autismidiagnoosilla päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, jos kokee työelämän liian kuormittavana?
Ei varmaan ihan pelkästään oman kokemisen perusteella, mutta kyllä autismin takia eläkkeellä ihmisiä on. Jos ei vaan pysty säännölliseen työelämään tai mihinkään työelämään ja lääkäri toteaa autismista johtuvat haasteet syyksi tähän, niin eläkkeelle voi päästä. Helppoa se ei kyllä nykyään ole juuri minkään ongelman kanssa, aina ajatellaan että ehkä on edes osa-aikatyökykyinen tai pystyisi johonkin yksinkertaiseen työhön jos ei omaan ammattiinsa pystykään tms.
Miten tällaisessa epäilyksessä, että on siis työkyvytön autisti, kannattaa lähteä liikkeelle? Työterveyden kautta vai suoraan julkiselle puolelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko aikuisena saadulla autismidiagnoosilla päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, jos kokee työelämän liian kuormittavana?
Voi. Itsekin olen päässyt/joutunut eläkkeelle autismin kirjoon liittyvän diagnoosin takia. En tosin ole ikinä ollut työelämässä. Ammattikoulukin jäi kesken.
Onko sinulla todettu tuo häiriö jo lapsena/nuorena ja saitko siihen mitään tukea? Vai tuliko dg vasta aikuisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko aikuisena saadulla autismidiagnoosilla päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, jos kokee työelämän liian kuormittavana?
Ei varmaan ihan pelkästään oman kokemisen perusteella, mutta kyllä autismin takia eläkkeellä ihmisiä on. Jos ei vaan pysty säännölliseen työelämään tai mihinkään työelämään ja lääkäri toteaa autismista johtuvat haasteet syyksi tähän, niin eläkkeelle voi päästä. Helppoa se ei kyllä nykyään ole juuri minkään ongelman kanssa, aina ajatellaan että ehkä on edes osa-aikatyökykyinen tai pystyisi johonkin yksinkertaiseen työhön jos ei omaan ammattiinsa pystykään tms.
Miten tällaisessa epäilyksessä, että on siis työkyvytön autisti, kannattaa lähteä liikkeelle? Työterveyden kautta vai suoraan julkiselle puolelle?
Kuinka voi olla työterveyshuollon piirissä jos ei ole töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko aikuisena saadulla autismidiagnoosilla päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, jos kokee työelämän liian kuormittavana?
Ei varmaan ihan pelkästään oman kokemisen perusteella, mutta kyllä autismin takia eläkkeellä ihmisiä on. Jos ei vaan pysty säännölliseen työelämään tai mihinkään työelämään ja lääkäri toteaa autismista johtuvat haasteet syyksi tähän, niin eläkkeelle voi päästä. Helppoa se ei kyllä nykyään ole juuri minkään ongelman kanssa, aina ajatellaan että ehkä on edes osa-aikatyökykyinen tai pystyisi johonkin yksinkertaiseen työhön jos ei omaan ammattiinsa pystykään tms.
Miten tällaisessa epäilyksessä, että on siis työkyvytön autisti, kannattaa lähteä liikkeelle? Työterveyden kautta vai suoraan julkiselle puolelle?
Kuinka voi olla työterveyshuollon piirissä jos ei ole töissä?
Moni sinnittelee viimeisillä voimillaan töissä vaikka olisi tosiasiallisesti työkyvytön.
Huomattavasti helpommin pääsee eläkkeelle "hermojen pettämisen takia" (burnout/masennus/yleinen ahdistuneisuushäiriö) kuin Asperger-diagnoosilla.
Olen nähnyt läheltä, kun yksi sai eläkkeen tuolla "hermot pettää" -diagnoosilla ihan pelkkää laiskuuttaan. Ei ollut mitään Aspergeria, päin vastoin. Erittäin ulospäinsuuntautunut, sosiaalisesti taitava ja patalaiska. Ei vaan huvittanut tehdä duunia. Samaan aikaan halveksuu Asperger-henkilöitä ja haukkuu heitä hulluiksi, kun Aspergereilla ei "pää kestä" normaalia työelämää.
Pistää vihaksi tuollainen lorvailu. Tuli mieleen, että taidan käydä tarkistuttamassa oman päänuppini ADHD /ADD/Asperger -diagnoosin varalta. Ihan vaan siksi, että pääsen lällättämään tuolle paskiaiselle ja näyttämään, että kyllä Asperger pystyy siihen mihin patalaiska neurotyyppinen ei.
Keväällä olin julkisella puolella psykologilla useamman päivän testeissä jossa selvitettiin mistä hankaluuteni ym. voisi johtua ja loppupäätelmä oli että minulla on asbergeriin ja add:hen viittaavia oireita mutta varsinaista diagnoosia ei ole tehty kun pitäisi vanhempia haastatella joista toinen on kuollut ja toinen tuskin muistaa lapsuusaikaani niin tarkasti mutta kun oireita lueskellut ja tutkinut niin kyllähän minulla niitä selkeästi on ollut kun muistelee.
Olisi varmaan ollut elämä helpompaa jos olisi saannut diagnoosin jo siinä vuosituhanteen vaihteessa kun oli selkeitä hankaluuksia pärjätä elämässä ja on vieläkin ja nämä vaikeudet osittain varmaan aiheutti sen että sairastuin masennukseen ja siitä kärsitty about 15 vuotta.
Jaa taas yksi wanna be assburger voi mega kyynel. Mitä jos hankkisit elämän ja lopettaisit ulinat.
Luojan kiitos mulla oli juuri ja juuri varaa yksityiselle psykiatrille... Tämä sanoi että julkiselle puolelle voi joutua jonottamaan puoli vuotta ennen kuin pääsee psykiatrille, ja siitä 3 kk että pääsee as-tutkimuksiin. Minulle tehtiin lähete tämän kuun alussa, eli luultavasti vasta tammikuussa pääsen psyk. polille, ja nyt jo vtuttaa tämä odottelu.
Kävin jo 15 vuotta sitten lastenpsykiatrian polilla as-tutkimuksissa mutta en saanut diagnoosia ja täten myös vanhempani jäivät ilman tukea. Kyllähän sen takia heillä tuli tehtyä minun kanssani virheitä, mm. puhuivat minulle väsyessään todella ilkeästi (enkä minäkään mikään enkeli ollut, päinvastoin), joista seurasi minulle mm. masennusta ja ahdistusta. En tajua miksi en saanut diagnoosia koska olin niin assi ja nepsy kuin vaan voi olla, luultavasti syy oli siinä koska olin tyttö.
12 vuotta käytin mielialalääkkeitä ja kävin silloin tällöin psykologilla, mutta mitään konkreettista apua en sieltä saanut. Lääkkeiden avulla kävin lukion, amiskorkean ja pääsin työelämään. Tänä vuonna pääsin viimein lääkkeistä eroon.