Virtsankarkailu selvästi yleisempää alateitse synnyttäneillä

Vierailija kirjoitti:

Jaa.. joillain on, joillain ei. Ilmeisesti niilläkään, joilla on, se ei _yleensä_ ole elämänlaatua merkittävästi haittaava ongelma kun monet tekevät silti lisää lapsia. Olen synnyttänyt neljä ja minulla ei ole ollut edes synnärillä virtsankarkailua. Kuulun siihen ryhmään, joka on alkanut saada yhdyntäorgasmeja synnytyksen jälkeen. Että etunsa ja haittansa kaikessa.

Itse synnytys ei orgasmiherkkyyttä muuta, vaan raskaus.

Ei karkaile, 2 lasta, 1 kummallakin menetelmällä. Olin kyllä normaalipainoinen ja aina pitänyt huolta lantionpohjan jumpasta.

N. 54

Voin kyllä uskoa, että 150-kiloiselle ongelmia tulee.

Joskus ei ehdi pidättää, kun on kova yskä. Pidättäminen estäisi lirahduksen  kokonaan. Minulla on muuten edelleen seurapiirirakko eli pystyn olemaan esim matkoilla tarvittaessa  virtsaamatta.

19.

Lihavilta miehiltäkin quset karkaa. Sen arvaa heidän hajustaan.

Ap: älä synnytä. Katsotaan sitten 60-vuotispäivänäsi, lirahtaako vai ei.

Ihmettelen, kuka on niin sivistymätön, ettei jumppaa kyseisiä lihaksiaan lapsesta saakka?

Siis se virtsankarkailu voi tulla vasta vuosia-vuosikymmeniä myöhemmin, alatiesynnyttäneille tulee todennäköisemmin. Ei sitä heti synnytyksen jälkeen tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Ap: älä synnytä. Katsotaan sitten 60-vuotispäivänäsi, lirahtaako vai ei.

Ihmettelen, kuka on niin sivistymätön, ettei jumppaa kyseisiä lihaksiaan lapsesta saakka?

Lapsesta saakka? Johan nyt...

Vierailija kirjoitti:

Ap: älä synnytä. Katsotaan sitten 60-vuotispäivänäsi, lirahtaako vai ei.

Ihmettelen, kuka on niin sivistymätön, ettei jumppaa kyseisiä lihaksiaan lapsesta saakka?

Kuusikymppisellä ei pitäisi vielä lirahdella, joskus kahdeksankympin korvilla vasta. 

Ikä on siitä vekkuli, että se tasoittaa kaikenlaiset erot: nainen/mies, synnyttänyt/ei, nuori/vanha. 

t. 3 hienon lapsen mutsi

Ero on kuitenkin yllättävän pieni -- vain kymmenen prosenttiyksikköä synnyttämättömiin nähden.  Ja vielä pienempi ero on tietysti sektioäitien ja alatieäitien välillä. 

Pitäisi myös määritellä virtsankarkailu. Hyvin lievänähän se ei haittaa elämää mitenkään. Olen synnyttänyt kolme lasta ja vaihdevuodet on ohitettu. 

Kovassa pissahädässä juuri aivastaessa tai kovassa ponnistuksessa voi tulla aivan pikkutippa. Ei siis tosiaankaan housujen läpi tms. 

Eli minulla on virtsankarkailua, mutta sana "kärsiä" on väärä. Melko yhdentekevä asia minulle. En käytä mitään suojia, huolehdin vain normaalisti hygieniasta ja alusvaatteiden vaihdosta, jos näin pääsee käymään. 

Sektio öyhöttäjä taas herännyt.

Eikö mahtava ura ulkomailla riitä kun tarvii taas tänne kirjoitella?

Etkö saakkaan tarpeeksi seksiä kun purat pahaa oloasi täällä?

Muistakaa naiset lantionpohjanlihasten säännöllinen harjoittelu. Helppo oppia, liikkeitä netti pullollaan. Raskauden aikana hormonit pehmentää kudoksia ja vauva lisää painetta lantionpohjaan ja siksi se pissa karkaa helpommin. Paras apu on lihasten harjoittelu, mielellään jo ennen raskautta.

Joskus käy huono tuuri, ettei edes harjoittelu auta, silloin ehdottomasti lääkäriin. Lääkäriin myös silloin, jos se vaikeuttaa ja haittaa jokapäiväistä elämää. Itse hain apua turhan myöhään ja siksi "paraneminen" kestää. Tuo ylipaino ei auta asiaan yhtään.

Nykyään onneksi suojat on tosi hyviä ja huomaamattomia, esim senit, jotka ei edes kahise, toisin ku esim tenat. Virtsankarkailua ei kannata hävetä vaan hakea siihen apua.

Väitän, että kun virtsaputki on joskus venyttynyt mutkalle, se ei korjaannu suoraksi jumpalla. Täytyisi kasvattaa isot lihakset, jotka veisivät paljon tilaa lantiossa, niin, että notkolla oleva putki suoristuisi. Läskin hankkiminen korvaavaksi eristeeksi taas ei toisi sekään mitään lisähyötyä. Harmiton tippa joskus ei haittaa, kun vain lihakset ovat toimivassa kunnossa. Ei tarvitse olla alapäänkehonrakentaja. Itse olen enemmän kestävyystyyppinen urheilija.

Minulla olis vähän uudenlaista näkökulmaa tähän asiaan kerrankin. Olen synnyttänyt kolme lasta eikä minulla ollut minkäänlaista virtsankarkailua raskausaikoina ja jälkitarkastuksen jälkeen lähdin jo lenkille, trampalla ei lirahtele (tosin en ole kyllä kokeillut pomppia trampalla hirveässä pissahädässä). Kolmannen raskauden aikana löysin kuitenkin av:een ja menin synnytyspelottelijoiden halpaan. Heti kolmannen jälkitarkastuksen jälkeen hankin geishakuulat, joihin lisätään painoja sisälle, sellaiset kapselit koska otin kyykyt ja lantionpohjan treenin nyt aivan hiton vakavasti. Pidin niitä painoja pitkiä aikoja kun pysyivät hyvin ja ajattelin, että hyvä, treenaan lihakset huippukuntoon niin "seksielämä ei mene pilalle" kuten täällä pelotellaan. Aloin kärsiä lantionpohjan ylijännitystilasta ja hirveistä yhdyntäkivuista. Jes. Piti käydä sitten yksityisellä fysioterapiassa tämän takia monta kuukautta. Että tällä kokemuksella neuvon: maalaisjärjen käyttö sallittu ja kohtuus kaikessa. Geishakuulatkin on hyviä harjoitteluun kunhan niitä ei pidä tuntikausia vaan max 10-15 min kerrallaan, sopivalla painolla.

Niin on. Mutta entä sitten? Mikä on pointtisi? Eiköhän tuo ole ihan loogista.

Minulla on ollut virtsankarkailua toisen raskauden jälkeen. En siihen kuole, se on hinta siitä että synnytin, kaikille ei toki tuota vaivaa tule.

Onhan raskaudessa ja synnytyksessä vaikka mitä komplikaatioita. Alatiesynnytyksessä omat ja sektiossa omat.

En ymmärrä tätä äitien dissausta tällä palstalla.

Niin alatiesynnytykseen liittyy kaikkea inhottavaa jota kuuluu Suomessa hyssytellä, itse pelkopolilla muistan kun lääkäri valehteli aivan räikeästi romantisoiden alatiesynnytystä. Koska valehteli, lakkasin kuuntelemasta kokonaan.

Kaikki kolme lastani on syntyneet suunnitellulla sektiolla. Synnyttäköön kukin miten haluaa toisia solvaamatta ja synnytystapaansa kauniimmaksi valehtelematta.

Minulla on kolme tervettä lasta jotka syntyneet kivutta sektioilla. Virtsa ei lirahtele mutta vatsa ei ole mikään varsinainen ilo silmälle. Kaikessa puolensa. Annetaan ihmisten ihan rauhassa miettiä heille sopivat ratkaisut seurauksineen.

Sektiohullu on taas vauhdissa. Muuta Ranskaan, niin saat sektion ja kaiken muunkin hyvän mitä Suomi ei sinulle tarjoa. Saastuneen ilman, naisen asema, laihuusihanne, lasten hylkääminen yöksi omiin oloihinsa  jne.

Vierailija kirjoitti:

Alavatsan pysyvä tunnottomuus, kohdun repeämisvaara ja sisäisten kiinnikkeiden muodostuminen selvästi yleisempää keisarileikatuilla.

Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa.

Mulla on kaikki noi sektioiden jälkeen. Unohdit vielä arpikudoksen.

Repeämisvaaran takia levossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alavatsan pysyvä tunnottomuus, kohdun repeämisvaara ja sisäisten kiinnikkeiden muodostuminen selvästi yleisempää keisarileikatuilla.

Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa.

Repeämisvaara koskee vain mahdollisia myöhempiä raskauksia, ei ko. synnytystä.

Ja mitä käytännön merkitystä tuolla pienen alueen tunnottomuudella on?

Mulla on leikkausten vuoksi useakin ihoalue tunnoton (mm. hartiaseutu) mutta enpä ole kokenut ongelmana.

Niin onko sinulla nuo oireet sektion jälkeen? Onko sulle tehty sektiota ylipäänsä?

Niin tietysti sektion jälkeen kohdun repeämisvaara koskee seuraavia synnytyksiä, mitä muuta sitten. Voin sanoa, että melko vittumaista olla paniikissa ja kauheissa kivuissa suurin osa raskaudesta. Ja se alavatsaan tunnottomuus... älä puhu jos et tiedä mistä puhut.

Tässä taas näkee, että sektion ilosta ja onnesta kertoo ihmiset joille sitä ei ole selvästikään tehty.

Ja mulla on 3 sektiota.

Itse yläteitse synnyttäneellä paskanpuhuminen on lisääntynyt sivuoire.