Lue keskustelun säännöt.
Miksi appiukko "vitsailee" liittyen minuun koko ajan?
28.10.2019 |
Mies sanoi, että kun hän oli sinkku isänsä vit*uili hänelle koko ajan ihan typeriä juttuja. Eikä hän enää edes kuuntele hänen juttujaan, antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Nyt isänsä on siirtänyt ne vitsit liittyen minuun?!
Tyyliin:
Meillä kaatui puu pihalla tuulen voimasta..
"Minna käynyt kuitenkin nojaamassa puuhun ja se on kaatunut hehhe"
Ostettiin uusi sohva.
"Minna muuttanut tämän asunnon heti kun muutti tänne, ihme että sohva lähti näin myöhään"
Mies osti isomman tv:n, mulle olisi edellinenkin riittänyt.
"Minna halusi vaan suuremman hehhe"
Saatetaan muuttaa toiseen asuntoon.
"Minnan takia muutatte, hehheh"
Minna sitä ja tätä, minna hajottaa kaiken palasiksi, minna plaplapla.
Onneksi harvoin nähdään ja osaan pitää hermoni suht kasassa, mutta silloin olen ihan hiljaa, koska muuten saatan sanoa jotain väärää.
Isänsä kuulemma koko elämän ollut tollainen miestäni kohtaan, kaikki muut perheenjäsenet säästyy noilta vitseiltä.
Uusin juttu on se, että jos katson kylässä edes miestäni päin alkaa appi naureskelemaan, että lähetämme toisillemme signaaleja. Siihen kyllä sanoin, että kai saan omaa miestäni katsoa, ilman mitään signaalien lähettelyjä.
Ihmekkös kun ei niin usein käydä.
Mistä tuo johtuu? Ei appi vielä mikään vanhus ole, että ei siitä johdu.
Mitä te tekisitte? Sanoisitteko suoraan, ettei nuo vitsit ole yhtään mukavia.
Tekisi mieli, mutten tiedä uskallanko.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Appiukolla on jotain poikaansa liittyvää selvittämätöntä historiaa jonka pn nyt siirtänyt sinuun uutena kohtaana.
Tai appiukko on kiusaaja joka sai poikansa sijaan uuden kohteen.
Tai appi epäilee/tietää ettei poika ole hänen, siitä jatkuva naljailu.
Tai appiukko on vähälahjanen/jälkeenjäänyt jossa tapauksessa kannattaa miettiä lisääntymistä niiden geenien kantajan kanssa.
Paras tapa joka tapauksessa on kommentoida jokaiseen typerään heittoon tyyliin "ai niinkö oot aatellut, mielenkiintoista. KErro toki lisää" ihan pokkana ja jos sulla on munaa niin toteat vaan että mites susta tuntuu että oot aika paljon appiukon mielessä kun joka asiaan pitää kommentoida sinuun liittyen. Tohon "Minna tykkää isosta" voit sanoa (jos haluat samalle tasolle alentua) vaikka jotain "niin tykkään. harmi kun on toi Timppa pienellä tehty niin sillekin tuli pieni" Voin taata että menee hiljaseksi ;D
Yksi mahdollisuus kaiken muun lisäksi on tietenkin se että äijä on vaan yksinkertaisesti aivan hlvtin tyhmä yksilö. Edelleen, kehotan miettimään lisääntymistä tarkkaan.
Noh, lisääntymisestä sen verran, että en tiedä vielä pystynkö edes itse lisääntymään. Vaikka olen lapsirakas, niin keho on sairaana, tutkimuksia tehdään tällä hetkellä.
Mutta eihän pelkän lisääntymisen takia olla ihmisten kanssa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijaa. Minusta kuulostaa, että hän pitää sinusta ja noilla vitseillä koettaa juuri tehdä sinulle selväksi, että ajattelee sinusta positiivisesti ja kokee sinut osana perhettä. Voisin itsekin heittää tuollaista vitsiä. Mutta olenkin kiero savolainen.
Kyllä täällä Savossakin pääsääntöisesti pidetään tuollaisia tapauksia ihan mulk**ina.
Meitä on moneen Lentävään kalakukkoon. Itse selittäisin ymmärtämättömälle tuon vitsailun mekanismia siten, että se on tavallaan kiertotie jutella ja ottaa huomioon ihmistä, jolle ei oikein osaa suoraan puhua. Hän haluaisi vuorovaikuttaa myös Minnan kanssa, mutta ei jotenkin osaa, joten hän tuo Minnan mukaan keskusteluun vaikka sitten veikkailemalla tämän nojanneen tuohon kaatuneeseen puuhun.
Tuo kuulostaa melko todelta vaihtoehdolta..
Mutta silti loukkaa en mahda mitään, saahan sitä vitsailla, mutta ei loukkaavasti.
Sinä joka tiedät mekanismin, miten vitsailla takaisin niin, että ymmärtäisi tuollaisen loukkaavan? Että saa kyllä vitsailla, mutta hauskasti, ei vidduillen?
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on tyhjännauraja. Periaatteessa ihan symppis, mutta välillä laukoi ihan ihme juttuja ja nauroi päälle. Ei mitään kovin loukkaavia, mutta jotenkin sellaisia, että hän oli vain olettanut, että jotkut asiat meidän suhteessa menisi tietyllä tavalla ilman mitään syytä. Aloin käyttää tuota asiallista kyselyä, että en nyt ihan ymmärtänyt ja voisitko selittää, miksi luulit niin jne. Kiusallista naurua päälle ja hiljaisuus, kun ei itsekään osannut selittää. On vähentynyt!
Todella harvoin ihmiset osaa tai haluaa selittää omituisia letkautuksiaan vaikka pyytää tarkennusta. Minulle ei ainakaan koskaan selitetä niitä tyydyttävästi. Olisivat sitten hiljaa jos eivät tiedä mitä suustaan päästävät.
Vierailija kirjoitti:
Sinä joka tiedät mekanismin, miten vitsailla takaisin niin, että ymmärtäisi tuollaisen loukkaavan? Että saa kyllä vitsailla, mutta hauskasti, ei vidduillen?
Tuohon en kyllä osaa vastata. Pitäisi vain sanoa suoraan, että pahoittaa vitsailusta mielensä. Mutta tuollaiseen "suojakilpeen" jo valmiiksi turvautuva, ehkä kehnot vuorovaikutustaidot omistava appiukko saattaa siitä säikähtää, jos tosiaan on aidosti yrittänyt olla mukava.
Itse toki tuollaiseen vitsailuun tottuneena lähtisin leikkiin mukaan ja pistäisin paremmaksi tyyliin "pitääpä varoa nojaamasta kuistilla mihinkään, ettei koko talo mene kumoon". Paitsi tietysti jos heitot olisivat mielestäni oikeasti loukkaavia.
Jos olisi kyse vain hyväntahtoisesta ja arasta appiukosta, niin koettaisin joskus jäädä hänen kanssaan hetkeksi kahden ja tutustella vähän. Vaikka viisi minuuttia samalla kun mies käy poissa kuuloetäisyydeltä. Jos se jää vähän murtuisi, ja sen jälkeen uskaltautuisi appiukko ehkä juttelemaan muutenkin kuin sivusta keljuillen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä joka tiedät mekanismin, miten vitsailla takaisin niin, että ymmärtäisi tuollaisen loukkaavan? Että saa kyllä vitsailla, mutta hauskasti, ei vidduillen?
Tuohon en kyllä osaa vastata. Pitäisi vain sanoa suoraan, että pahoittaa vitsailusta mielensä. Mutta tuollaiseen "suojakilpeen" jo valmiiksi turvautuva, ehkä kehnot vuorovaikutustaidot omistava appiukko saattaa siitä säikähtää, jos tosiaan on aidosti yrittänyt olla mukava.
Itse toki tuollaiseen vitsailuun tottuneena lähtisin leikkiin mukaan ja pistäisin paremmaksi tyyliin "pitääpä varoa nojaamasta kuistilla mihinkään, ettei koko talo mene kumoon". Paitsi tietysti jos heitot olisivat mielestäni oikeasti loukkaavia.
Jos olisi kyse vain hyväntahtoisesta ja arasta appiukosta, niin koettaisin joskus jäädä hänen kanssaan hetkeksi kahden ja tutustella vähän. Vaikka viisi minuuttia samalla kun mies käy poissa kuuloetäisyydeltä. Jos se jää vähän murtuisi, ja sen jälkeen uskaltautuisi appiukko ehkä juttelemaan muutenkin kuin sivusta keljuillen.
Ollaan me vitsailtu yhdessäkin, meillä on samantyylinen huumorintaju ja on mukava vitsailla.
Mutta nuo lohkaisut ei jostain syystä uppoa minun huumoriini.
Enkä varmaan ole uskaltanut sanoa hänelle, kun mä en ole isähahmon kanssa kasvanut, joten hän on kovempi auktoriteetti minulle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi sukulaismies tuollainen ja hekottaa niille omille "hauskoille" jutuilleen ja muut katsovat päätään pudistellen ja huokaillen. Kuitenkin kaikki ymmärtää sen olevan hyväntahtoista huumoria. Esimerkiksi hänen vaimonsa ilme on näkemisen arvoinen, kun tulee joku "hauska" letkautus ja moni rupeaa nauramaan jo sille, kun tilanne on niin hölmö. Hänen vaimonsa myös osaa kommentoida noihin juttuihin niin hyväntahtoisen veemäisesti.
Minun mummu ja pappa oli tuollainen hauska pariskunta. Papan huumori oli puujalkavitsejä ja juuri tuollaista ap:n mainitsemaa ja kyllä niille silti sai nauraa makeasti ja jos ei kukaan vitsille nauranut, niin viimeistään siinä vaiheessa nauru repesi, kun yksi nauraa hekottaa omalle "kekseliäisyydelleen" ja mummu tulee vakavalla naamalla siihen toteamaan, että "olitpas taas hauska, keksi joku parempi seuraavalla kerralla".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi sukulaismies tuollainen ja hekottaa niille omille "hauskoille" jutuilleen ja muut katsovat päätään pudistellen ja huokaillen. Kuitenkin kaikki ymmärtää sen olevan hyväntahtoista huumoria. Esimerkiksi hänen vaimonsa ilme on näkemisen arvoinen, kun tulee joku "hauska" letkautus ja moni rupeaa nauramaan jo sille, kun tilanne on niin hölmö. Hänen vaimonsa myös osaa kommentoida noihin juttuihin niin hyväntahtoisen veemäisesti.
Minun mummu ja pappa oli tuollainen hauska pariskunta. Papan huumori oli puujalkavitsejä ja juuri tuollaista ap:n mainitsemaa ja kyllä niille silti sai nauraa makeasti ja jos ei kukaan vitsille nauranut, niin viimeistään siinä vaiheessa nauru repesi, kun yksi nauraa hekottaa omalle "kekseliäisyydelleen" ja mummu tulee vakavalla naamalla siihen toteamaan, että "olitpas taas hauska, keksi joku parempi seuraavalla kerralla".
Mummusi osaa sarkasmin jalon taidon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jeesus, kaikesta saa tehtyä kyllä ongelman tänäpäivänä.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lieventää sosiaalisten tilanteiden stressiä vitsialemalla eikä ole tiedostanut sitä, saatika ajtellut, että joku voi olla niin herkkänahkainen, että loukkaantuu tuollaisesta vitsailusta.
Meillä koko äidin puolen suku tekee sitä ja kutsuvat sitä itse "kiusoitteluksi", jonka heidän mielestään merkitsee sitä, että toiselle näytetään noin, että hän ontäysin hyväksytty joukkoon ja pidetään perheenjäsenä (kun uskalletaan vitsaillakin). pidän itse sitä tosi mauttomana jalapsena oli kyllä kestämistä, mutta nykyisin en edes kuuntele niitä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minna nyt ei ymmärrä leikkiä ollenkaan, heh heh.
Niin se varmasti sanoo jos yrittää jotain sanoa.
En nyt ihan tuollaiseen hölmöilyyn ole törmännyt, mutta olen kyllä huomannut että "ei, en ole tosiaankaan erityisen huumorintajuinen ihminen" hämmentää useimmiten vastapuolen holjaiseksi, koska kuka nyt vapaaehtoisesti myöntäisi olevansa tosikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea ottaa mitään kantaa, kun mua ei hetkauttaisi moiset sanomiset mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ottaa mitään kantaa, kun mua ei hetkauttaisi moiset sanomiset mitenkään.
No hyvä että on erilaisia ihmisiä :) mutta huonoa on se, ettei osaa asettua toisen asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ottaa mitään kantaa, kun mua ei hetkauttaisi moiset sanomiset mitenkään.
No hyvä että on erilaisia ihmisiä :) mutta huonoa on se, ettei osaa asettua toisen asemaan.
Niinkö tuossa sanottiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ottaa mitään kantaa, kun mua ei hetkauttaisi moiset sanomiset mitenkään.
No hyvä että on erilaisia ihmisiä :) mutta huonoa on se, ettei osaa asettua toisen asemaan.
Niinkö tuossa sanottiin?
Juurikin niin siinä sanottiin.
Vierailija kirjoitti:
Miten sujuu appiukon kanssa?
Laitoimme viestiä hänelle asiasta, puolusteli juttujaan, että se on vaan hänen tyylinsä. Pyyti kyllä "anteeksi jos on loukannut jotenkin xD"
Ja jep, nauruhymiö perässä.
Mutta ehkä tää tästä kun tietääpä nyt asian laidan.
Vierailija kirjoitti:
Tai alat vääntämään appiukosta samanalaisia, mutta vielä surkeampia tai törkeämpiä juttuja. Ja tuijotat vielä perään merkitsevästi. Kiusaajalle ei saa koskaan antaa periksi.
Aah jos vaihtaisin karaktääristäni misandropian antonyymiinsa, suorastaan platonisesti rakastaisin näitä ihmisiä, jotka yrittävät pistää meille kiu.saajille vastaan. Se on kerosiinia minun nelitasolleni, kun Youtuben ihmispsykologian eminenttien koulimat kyökkikatriinat yrittävät räpiköiden "iskeä takaisin" tai "antaa samalla mitalla takaisin". Huhhuh onanoisin onnesta, jos saisin taalerin joka kerta, kun kuulen tällaista soopaa suollettuna muille muka hyvänä ohjeena. Eli selko-suomella älä vit.ussa yritä on-upata meitä ihmispers.eitä, koska meillä ei ole rutikuivissa kaivoissamme pohjaa. Eli loukkauksien brutaaliudella ei ole alarajaa...
Meitä on moneen Lentävään kalakukkoon. Itse selittäisin ymmärtämättömälle tuon vitsailun mekanismia siten, että se on tavallaan kiertotie jutella ja ottaa huomioon ihmistä, jolle ei oikein osaa suoraan puhua. Hän haluaisi vuorovaikuttaa myös Minnan kanssa, mutta ei jotenkin osaa, joten hän tuo Minnan mukaan keskusteluun vaikka sitten veikkailemalla tämän nojanneen tuohon kaatuneeseen puuhun.