Hirveää tajuta, etten todellisuudessa tulisi onnelliseksi löytäessäni kestävän parisuhteen, vaikka se on unelmani

Olet ihan normaali suomalainen nainen.

Mulla on toi sama vika.

Up

Kiintymyssuhteessa joku häiriö. Psykoterapeutit kai noissa osaa auttaa.

Et voi olla onnellinen toisen kanssa, mikäli et ensin osaa olla onnellinen yksin.

Sinä olet vain hyvin kasvatettu suomalainen nainen joka uskoo että voi antaa kaiken eikä ansaitse mitään, edes ihmismäistä kohtelua. Aivan normaalia. Aivosi on koodattu reagoimaan pahoinpitelyyn ja tunnistaa vain ne signaalit. Jokin tavallinen, kunnollinen ei mieleltään sairas mies on sinulle kuin maustamaton kaurapuuro eikä mikään reagoi aivoissasi sen antamiin virikkeisiin.

Uli esittää TAAS naista.

Ei jatkoon.

Kiintymyssuhde vamma, ei muuta kuin psykoterapiaan mikäli haluat jotain muutosta ja parempaa itsellesi.

Kannattaisi miettiä ensin se oman itsensä tasapaino ja hyväksyntä ja sitten etsiä kumppania.

Olet varmaankin melko nuori. Itsellä kypsyminen auttoi tuohon samaan vaivaan.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi miettiä ensin se oman itsensä tasapaino ja hyväksyntä ja sitten etsiä kumppania.

Ei muuten välttämättä auta. Paljon on psyykkisiä ongelmia jotka aktivoituvat ainoastaan läheisissä ihmissuhteissa. Sitä voi olla todella tasapainoinen ja ongelmaton yksin, mutta sitten läheinen ihmissuhde aktivoi kaikenlaisia traumataustaisia ongelmia kuten liiallista riippuvuutta tai sitoutumisen tai hylkäämisen pelkoa jne. 

Ap:lle tosiaan oikea osoite olisi psykoterapia, jos hän haluaa kumminkin parisuhteen joskus saada. Sekin on tietysti täysin ok ratkaisu, jos valitsee omasta tahdostaan että minä nyt vaan olen tällainen joten kai minun on parempi olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Kiintymyssuhde vamma, ei muuta kuin psykoterapiaan mikäli haluat jotain muutosta ja parempaa itsellesi.

Ok, tämä tuli jo toisen kerran eli taitaa olla perää. Pitää etsiä jos netistä löytyisi tuosta luettavaa. On minulle monikin suositellut terapiaa yleisestu puheideni vuoksi. Ei siis pelkästään tämä ole ongelmani.

Ap

Sehän se unelmissa on pahinta. Niiden tavoittelu on innostavaa, mutta kun ne toteutuvat, jää tyhjä olo.

Minulla taitaa olla samaa. Omasta mielestäni en erityisemmin tunne vetoa kus.päihin - mutta sitten kuitenkin ne, joihin olen kiintynyt eniten, ovat osoittautuneet kusipäiksi. 

Eräs ihminen kohteli minua todella huonosti, mutta vuosikausien ajan kaipasin häntä. Ajattelin hänen olevan sielunkumppanini... Vasta viime aikoina olen tajunnut, että kyseessä oli epämiellyttävä ihminen, jonka seura oli minulle vahingollista. Kaipa tämä on edistystä. 

Vierailija kirjoitti:

Uli esittää TAAS naista.

Ei jatkoon.

Vaikka tämä olisikin u.lin tekemä aloitus, aihe on mielenkiintoinen ja tästä on tarpeen keskustella. U.lien vanha virsi "jän.nikset vs. kilt.tikset" on turhauttavaa luettavaa, mutta ap toi aiheen esille mielenkiintoisella tavalla. 

Tällä palstalla u.lit valittavat jän.niksistä ja uskovat itse olevansa kilt.tejä, mutta oikeassa elämässä asiat eivät ole mustavalkoisia. Esimerkiksi itse olen varma, että kukaan ei tietoisesti hae väki.valtaista tai pettävää kumppania. Toisaalta sitten väki.valtainen kaltoinkohtelija saattaa vilpittömästi uskoa olevansa "mukava ja kilt.ti" ihminen, vaikka teot kertovat jotain ihan muuta. Esimerkiksi henkistä väki.valtaa käyttävä, juopotteleva eksäni piti itseään "kilt.tinä".