Lue keskustelun säännöt.
Kasvatettiinko sinut niin, että vanhempi koko ajan ohjasi ja kasvatti? Millainen sinusta tuli?
27.10.2019 |
Kaverini on tällainen. Koko ajan lasten kanssa, ohjaa, kasvattaa, vaikuttaa. Tutkii kännyt, paljon oltu netissä. Tarkka, kontrolloija, kiltti äiti.
Minä olen toisenlainen. Kaipaan omaa aikaa, ja annan lasten kasvaa tuossa mukana. Sanomattakin selvää, että kaverini lapset ovat paremmin ruodussa, käyttäytyvät hyvin Ruokapöydässä, heti nostavat lattialta tippuneen ruoan - ja itkevät paljon. 12-vuotiaskin itkee, kun joku ei mene tahtonsa mukaan.
Minä tietysti kasvatan niin kuin minut kasvatettiin, ja tiedän lopputuloksen. Eli kokemuksia: Kasvatettiinko sinut noin? Millainen sinusta tuli?
Kommentit (29)
No mikä oli lopputulos sinun kohdallasi AP?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta kuulostaa hirveältä. Kun lapset lähtevät kotoa ei mitään rajoja toisten hyväksikäytölle kunhan itse hyötyvät ja saavat kaiken muiden kustannuksella. Itku on oire jostakin.
Eivät he saa tahtoaan aina läpi, mutta äiti on aina lohduttamassa.
Mun äiti kasvatti ei nyt ehkä ihan noin, mutta ei ollut lepsu eikä salliva. Minusta tuli heikkoitsetuntoinen ja kärsivä, toisaalta joissain asioissa mulla on todella hyvä itsetunto. Mulla on hyvä oikeudentunto, sekään ei ehkä liity kasvatukseen, itse olen lapsiani kohtaan todella hälläväli, tosin tykkäisin heistä enemmän, jos he tottelisivat minua. Mutta siis en ohjaile heidän ajatuksiaan ja mielipiteitään. Olen arka sanomaan mielipiteitäni jyrien seurassa ja oikeastaan kilttienkin, koska äitini aina mitätöi ne, koska piti tunkea ne omat mielipiteensä omieni tilalle.... se ei olllut yhtään hyvä, päin vastoin, se oli tosi paha. Kilttejä pelkään, että itse jyrään, jyrien alle taas jään. Että sellaista. Mutta siis en ole kovin epävvarma itsestäni jos olen sivussa, koska en joutunut yksin pähkäilemään miten pitää olla jne.
t.kristallikissa
Tarkka, kiltti ja kontrolloiva eivät täydennä toisiaan positiivisesti. Positiivisesti ei voi olla kontrolloiva?
Vierailija kirjoitti:
No mikä oli lopputulos sinun kohdallasi AP?
Nuorena olin aika auktoriteettikielteinen, se oli ehkä eniten kasvatuksen tulosta. Ja viihdyn erittäin hyvin itsekseni.
Tuosta kaveristani vielä: hän on hyvin aktiivinen. Koko ajan on ohjelmaa ja tekemistä. Jos ei muuta, niin sitten piirretään.
Minä olen todella laiska verrattuna häneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta kuulostaa hirveältä. Kun lapset lähtevät kotoa ei mitään rajoja toisten hyväksikäytölle kunhan itse hyötyvät ja saavat kaiken muiden kustannuksella. Itku on oire jostakin.
Eivät he saa tahtoaan aina läpi, mutta äiti on aina lohduttamassa.
Mun äiti ei ollut koskaan lohduttamassa vaan aina kertomassa, millälailla se, mitä mä ajattelen on väärin (ja siksi en koskaan hänestä tarvinnut lohdutusta). Vihaan äitiäni, jolta ajattelin ottaa pois hänelle antamani tietokoneen.
.tkristallikissa
Ap taas vaikuttaa juurikin epävarmalta itsestään, koska pitää tällainen aloitus tehdä.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkka, kiltti ja kontrolloiva eivät täydennä toisiaan positiivisesti. Positiivisesti ei voi olla kontrolloiva?
Kaverini on todella mukava ihminen. En syytä häntä mistään. Mietin vain, miten tuo kasvatus vaikuttaa lapseen.
Ei hän narsistisen kontrolloiva ole, kuten kristallikissan äiti oli. Kaverini on minun mielestäni ylihuolehtiva. Kun lapset olivat 3-5, eivät he saaneet kiipeillä telineissä leikkipaikalla, koska olisivat voineet pudota. Vasta kun äiti luotti taitoihin, sitten saatiin kiipeillä.
Vierailija kirjoitti:
Ap taas vaikuttaa juurikin epävarmalta itsestään, koska pitää tällainen aloitus tehdä.
t.kristallikissa
Tämä aloitus ei koske minua, vaan tietyntyyppistä kasvatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kasvatettu. 😁 Must tuli todella hyvän moraalin ja arvomaailman omaava, luova, oman tien kulkija jolla tosin koti ei aina tiptop kunnossa eikä kulissejakaan pystyssä ja tuhlaavainen rahan käyttäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkka, kiltti ja kontrolloiva eivät täydennä toisiaan positiivisesti. Positiivisesti ei voi olla kontrolloiva?
Kaverini on todella mukava ihminen. En syytä häntä mistään. Mietin vain, miten tuo kasvatus vaikuttaa lapseen.
Ei hän narsistisen kontrolloiva ole, kuten kristallikissan äiti oli. Kaverini on minun mielestäni ylihuolehtiva. Kun lapset olivat 3-5, eivät he saaneet kiipeillä telineissä leikkipaikalla, koska olisivat voineet pudota. Vasta kun äiti luotti taitoihin, sitten saatiin kiipeillä.
Tavallaan tuo on aika normaalia. Olisi epänormaalia antaa lapsen kiipeillä, jos ei luota hänen taitoihinsa. Tietenkin siinä voi olla fibaa, ettei tiedä, milloin niihin kuuluisi luottaa.
Mutta äitihän syyttäisi itseään lapsen vammautumisesta koko ikänsä, jos sellainen onnettomuus siinä sattuisi. Itse olen myös tosi pelkäävä, että lapset luottavat omiin taitoihinsa liikaa. Ehkä se juontaa siitä, että minun pitikin luottaa ja se oli paha asia. Mutta siis eri asia sikäli, että vanhempi usutti tekemään jotain, vaikkei itse halunnut ja suuttui, jos arastelin.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap taas vaikuttaa juurikin epävarmalta itsestään, koska pitää tällainen aloitus tehdä.
t.kristallikissaTämä aloitus ei koske minua, vaan tietyntyyppistä kasvatusta.
Okei, ymmärsinkin tuon kommenttini laitettuani jo, ettet kritisoi ☺️
My bad.
t.kristallikissa
Mutta siis liika ohjaaminen on pahasta. Mietin joskus, että kun on niitä karmeita tapauksia, joissa aikuinen esim. poika on tappanut äitinsä, niin onko kyse äärimmilleen viedystä äidin kontrollista? Lapsilla voi tulla aivan mieletön vihavaihe vanhempaa kohtaan jossain vaiheessa. Ei vielä tuosta, mutta jos se kontrolli jatkuu teini-iän ja siitä yli, niin sitten.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatan ja ohjaan aina kun tarvitsee. Varmasti käydään keskusteluita kännykän käytöstä ja somesta sitten tulevaisuudessa. Samat säännöt siellä kuin oikeassakin maailmassa. Itse haluaisin pystyä luottamaan lapseen, toki se luottamus pitää ansaita. En haluaisi joutua esim kännyköitä ratsaamaan.
Muiden ihmisten riidat ovat asia joissa en lähde kummankaan puolelle. Olen puolueeton.
Anteeksi antaminen ja pyytäminen korjaa suuretkin viat. Se tarkoittaa myös sitä, että antaa sydämestään asti anteeksi ja unohtaa.
Mun mies on kasvatettu tuolla lailla. Oli alkuun todella huono arkisissa jutuissa ryhtymään toimeen. Opiskelun hoiti silloinkin täsmällisesti ja tarkasti, mutta oli kotona tottunut siihen, että kaikkea ohjattiin ja neuvottiin, tyyliin hampaiden pesua vahdittiin vielä 15-vuotiaana ja astianpesukoneen täyttöä ohjattiin: nyt lasit, huuhtele lautaset. Haarukat tuonne. Ei siis tyyliin muistanut pestä hampaita, kun sitä ei ollut äiti ohjaamassa. Tietynlainen aloitekyvyttömyys oli leimallista. Ruokaa ei ollut tehnyt itse koskaan, ohjattuna (tai siis vahdittuna) kyllä joskus.
Tutustuttiin hyvin nuorina, heti ekana opiskeluvuonna ja on kyllä siitä kasvanut ihan mallikelpoiseksi isäksi ja aviomieheksi, joka hoitaa kotitöitä vähintään yhtä paljon kuin minäkin, ihan oma-aloitteisesti.
Voin kertoa, ettei anoppi ole ihmisenä helpoimmasta päästä. Kyläillessä esim. hänen keittiöönsä ei vaan tulla muuta kuin syömään. Auttaminen on loukkaus. Jos mennään sinne kylään (pakko olla yö kun on niin kaukana), niin ihan maksimissaan kahvipaketti. Jos tuo jotain ruokaa, se on loukkaus. Vauvan ruoistakin tuli murjotusta aikanaan, koska hän olis kyllä tehnyt ja tekikin. Jouluna toin silloin alkuaikoina kerran imellettyä perunalaatikkoa, koska se ei heillä kuulunut jouluruokiin ja meillä aina. Ajattelin, että se on kiva tuliainen. Virhe, iso virhe. Seuraavana jouluna anoppi oli isona numerona tehnyt perunalaatikkoa "xx:n vaatimuksesta". Eli siis minun.
Varsinaista kasvatusta ja ohjausta ei minulla ollut. Lähinnä mitätöinnin kautta asioita käsiteltiin.
Itse olen aikuisena itseäni joutunut työstämään ja elämä on opettanut. Ongelmallisesta perheestä tulee usein ongelmallisia lapsia, nuoria ja jopa aikuisia.
Mun äitini ainakin kontrolloi mua. Voi siis olla, ettei aloittajan kaveri kontrolloi lapsiaan enää kun nämä ovat isompia, jolloin en todellakaan puhu hänestä.
En tajua, kun ihmiset sanova, että pitää antaa anteeksi vanhemmalle se, ettei tämä ollut täydellinen. Wtf. Anna itse insestiraiskaajallesi anteeksi se, ettei hän ollut täydellinen. Kontrolloinnissa on ihan samasta kysymys.
Minulta kontrolloitiin ystäviä, suhtautumistani heihin, elämää täysi-ikäisyyden jälkeen, olisi takuulla kontrolloinut seksielämäänikin, jos sellaista olisi ollut. Sanoi minulle kun olin nuori, että jos tulisin raskaaksi heittäisi minut kotoa. Se oli kontrollointia, että älä harrasta seksiä, eli älä ole kenenkään muun kuin hänen rakastama, eikä hänkään rakastanut minua.
t.kristallikissa
Se millainen minusta tuli, johtuu yhtä paljon luonteestani kuin kasvatuksesta. Olin jo lapsena melko arka, toisaalta hyvin empaattinen. Äitini oli kiltti, opetti ottamaan toiset huomioon, mutta myös pitämään puoliani. Isäni oli tosi ankara. Mielestäni myös välillä epäreilu. Minulta ei olisi julkisilla paikoilla (eikä kyllä kotonakaan) siedetty minkäänlaista huonoa käytöstä. Joku, jolla toisenlainen luonne, olisi saattanut ruveta kapinoimaan.
Ei, mutta kuulostaa hirveältä. Kun lapset lähtevät kotoa ei mitään rajoja toisten hyväksikäytölle kunhan itse hyötyvät ja saavat kaiken muiden kustannuksella. Itku on oire jostakin.