Mikä voi olla syynä siihen, että eräs ihminen on laittanut välinsä poikki kokonaan muutamaan sukulaiseen?

Minusta on erikoista, jos suhteen alkutaipaleella pitäisi tehdä tiliä siitä, miksi kenenkin on/ei ole yhteyksissä.

Mulla esim:

- sisko on ’erittäin paljon älykkäämpi’ kuin me kaksi muuta (siis omasta mielestään) mutta käyttäytyy äitiemme kohtaan todella loukkaavasti. Hän myös asui kauempana. Joten emme ole yhteyksissä.

- Isäni puolen sukuun en juuri ole yhteyksissä koska isäni oli piiloalkoholisti ja tämän takia emme koskaan olleet nuoruudessa heidän kanssa tekemisissä. Lisäksi kun hänen vanhempansa kuolivat, pyrkivät hänen sisaruksensa jättämään hänet mahdollisimman vähälle perinnölle (mikä siis katkeroitti häntä, ei minua) - ja setäni kanttiini taitavat luulla, että sillä olisi minulle jotain väliä (ei ole, en olisi niitä rahoja koskaan kuitenkaan nähnyt).

- lisäksi olen itsekseni- viihtyvä työnarkomaani, joten mieluiten katoan mökille vapaa-ajallani, tai vietän sen ystävieni kanssa, en ihmisten, joilla nyt sattuu olemaan sama sukunimi.

Mutta miksi minun pitäisi jokaiselle treffikaverille nämä kertoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla mikä syy tahansa. Kohdeltu kaltoin tai on kohdellut itse kaltoin, eikä kehtaa nähdä.

Narsisti tai tehnyt jonkin rikoksen, että kaikki ei hyväksy ja siksi välit mennyt.

Tai ihan vain jäänyt muiden kiireiden tai välimatkan vuoksi yhteyden pito.

Tai sitten voi olla vaikka ihan vaan joku typerä pikkuriita, jonka jälkeen kukaan ei halua "antaa periksi ja menettää kasvojaan".

Mahdollisuuksia on lähes yhtä paljon kuin sukujakin.

Anopin välit veljeensä katkesivat kun hänen isänsä kuoli ja sukutalon jaettiin kaikkien kolmen perillisen kesken. Koska veli oli aivan varma, että tarkoitus ja kohtuus olisi ollut että hän vanhimpana poikana olisi saanut sen kokonaan itselleen (ilman mitään tasoitusta toisille, pesästä erillään...)

Välirikko koskee myös meitä - mutta Ei näitä toisten riitoja ihan jokaiselle viitsi selvittää.

Itse en jaksa enää pitää yhteyttä isääni. Ei jaksa ihmistä, joka ei ole edes kiinnostunut, mitä omille lapsille ja lapsen lapsille kuuluu.

Omaan sukulaiseen välit etääntyi huomattavasti kun loukkasi siskoani. Eikä ymmärtänyt edes tehneensä väärin. Vaan syyllisti kaikkia muita osapuolia. Annoin kyllä mahdollisuuden korjata tekonsa, mutta ei edelleenkään ymmärtänyt tekojensa seurauksia. Hieman lyhennettynä välirikko aiheutui rahan eli bisneksen takia, ja rahan takii meni siis ihmissuhteet.

Vähän joka suvussa on tuollaista ja varsinkin perinnöjaon yhteydessä välit usein menevät poikki. 

Eli ei mitään erityisen hälyyttävää. Mutta toisinpäin korkeatasoisuudesta kertoo, jos osaa luovia hankalistakin tilanteista sovussa. 

Mä tulin aikanaan pieneen sukuun ja sain järkyttävän vastaanoton.

Ihmiset, joita en ennen ollut tavannut, suhtautuivat minuun todella negatiivisesti.

Mitään riitaa ei ole ollut kenenkään kanssa, olen tavallinen työssäkäyvä ihminen.

Ei luurankoja kaapissa. Miehelläni ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin sanoa heippa

tälle vastenmieliselle porukalle. Se muistutti kiusaamista. Aivan sairasta. Olemme

olleet naimisissa kohta 20 vuotta ja tilanne jatkuu. Mitään järkeä tässä ei ole. En ole

keksinyt muuta, kuin että kadehtivat jollain tavalla. Olen korkeasti koulutettu ja suku

taas ei ole.