Liian kiltti ihminen - Mitä kaikkea olet suostunut tekemään, ettei toiselle tulisi paha mieli?

Yrittänyt ymmärtää ihmisiä oman hyvinvointini kustannuksella, uupunut töissä koska en ole osannut sanoa ei, pitänyt kiinni ihmissuhteista koska olen uskonut hyvyyteen vaikka on kuinka paljon pahaa tehnyt. Jättänyt sanomatta asioita joita olisi pitänyt, koska olen ajatellut seuraamuksia joita sivullisille tulisi, vaikka en niistä olisi vastuussa ja olisin kyllä itsekkin ansainnut oikeuden. Aivan liian paljon.

Ostin Tallinnan torilta ruman synteettisestä materiaalista tehdyn paidan, että myyjälle ei tulisi paha mieli.Tiesin, että en tule sitä koskaan pitämään, koska olen allerginen synteettisille materiaaleille - saan niistä päänsärkyä.

No näitä perinteisiä eli en uskalla pyytää tai toivoa itselleni mitään ilman selityksiä tai anteeksipyyntelyä. Tyyliin "Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta..." tai "Toivottavasti tästä ei ole liikaa vaivaa...". Vähättelen myös koko ajan tietojani ja taitojani ja pyrin välttämään niiden tuomista esille, jotten vaikuttaisi leuhkalta. 

Lapsena ja teininä minua kiusattiin paljon. En osannut sanoa mitään takaisin, joskus vain hymyilin vaivautuneesti. Ajattelin, että jos olen kaikille mahdollisimman kiltti ja ystävällinen enkä koskaan sano vastaan, ehkä sitten muut alkavat tykätä minusta. Ei toiminut. 

Tuo miellyttämisenhalu on johtanut pahimmillaan siihen, että toisinaan olen suostunut ihan kaikkeen konfliktin välttämiseksi ja tästä on sitten aiheutunut itselleni ihan hirveitä ongelmia. Olen mm. suostunut seksiin ollakseni miehelle mieliksi. Pahin juttu on ollut se, että muutin miehen kanssa yhteen lyhyen tuntemisen jälkeen, koska hän painosti ja ajattelin, ettei minun mielipiteelläni ole mitään väliä. Virhe. 

Enää en ole niin tossukka.

Rakastan elämää, ihmisiä ja toivon sydämessäni että ihan kaikilla olisi hyvä olla. Haluan kohdella muita samalla lailla kuin kohteen itseäni. Mutta toisaalta kun minulla on huono itsetunto ja vähättelen itseäni ja tekemisiäni niin tahtomattani siirrän sen myös muille. Olen kuitenkin perusluonteeltani kiltti ja antelias ihminen. Ei se mielestäni huono piirre ole, mutta tärkein oppi mikä on ollut vaikea noudattaa on itsensä sopiva rakastaminen.

Työssä ja vapaalla on ollut tilanteita, että näen ihan mahdottomasti vaivaa, käytän paljon rahaa, siirrän ja järjestelen omia menojani jne ja kun h-hetki sitten koittaa, huomaan toisen ihmisen unohtaneen jo koko jutun tai kohauttavan olkiaan välinpitämättömästi, että eihän tämä nyt niin tärkeää ollut. Kolahtaa joka kerta.

Kymmeniä kertoja olen jättänyt sanomatta suoraan, kun olisi ehdottomasti pitänyt tarttua tilanteeseen ja nostaa kissa pöydälle. Tällä vaivautuneesti hymyilemisellä ja vaikenemisella on ainakin kerran ollut aika katastrofaaliset seuraukset.

Olen näytellyt orgasmia kymmeniä kertoja, ettei miehelle tulisi paha mieli. Enää en näyttele ja pidän tätä kyllä yhtenä kypsän, aikuisen naisen merkkinä.

Olen ollut mukana ties missä järjestötoiminnassa. Ei olisi jaksanut, ei olisi kiinnostanut, mutta kun ei osaa sanoa ei.

Ja turhia huonekaluja, kirjoja, vaatteita yms. Olen ottanut vastaan, kun "sulla varmaan ois käyttöä."

Vierailija kirjoitti:

Rakastan elämää, ihmisiä ja toivon sydämessäni että ihan kaikilla olisi hyvä olla. Haluan kohdella muita samalla lailla kuin kohteen itseäni. Mutta toisaalta kun minulla on huono itsetunto ja vähättelen itseäni ja tekemisiäni niin tahtomattani siirrän sen myös muille. Olen kuitenkin perusluonteeltani kiltti ja antelias ihminen. Ei se mielestäni huono piirre ole, mutta tärkein oppi mikä on ollut vaikea noudattaa on itsensä sopiva rakastaminen.

Itse olen jotenkin siinä pisteessä, etten enää ole kovin kiltti saati antelias ihminen. Kiusattuna ja hyväksikäytettynä oleminen on katkeroittanut minut pahasti ja nyt olen alkanut ajatella, että en ehkä olekaan kovin empaattinen ihminen, vaikka nuorempana ajattelin olevani. Kiltteyteni johtui miellyttämisenhalusta ja pelokkuudesta eikä niinkään poikkeuksellisen kehittyneestä empatiakyvystä. No, ehkä ihan pienenä lapsena olin aidosti empaattinen. 

En tällä hetkellä oikein tiedä, millainen olen oikeasti. En haluaisi olla katkera akka, mutta asiat ovat nyt näin. Ehkä joskus vielä eheydyn aidosti mukavaksi ihmiseksi.

- 3

Olen syönyt minulle sopimattomia ruokia, kun en ole kehdannut pyytää esim. kasvisruokaa itselleni, etten vaan olisi vaivaksi. Sama juttu muulloinkin syömisten kanssa: olen ottanut esim. lisää puolipakolla, kun en ole halunnut pahoittaa mieltä kieltäytymällä.

Huomaan taipuvani aivan käsittämättömiin aikatauluihin, kun en osaa kieltäytyä ja pelkään tuottavani pettymyksen toiselle. Olen esim. matkustanut satoja kilometrejä, ottanut lainaa ja valvonut öitä tällaisten tilanteiden takia sekä työssä että kavereiden kanssa vapaa-ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen syönyt minulle sopimattomia ruokia, kun en ole kehdannut pyytää esim. kasvisruokaa itselleni, etten vaan olisi vaivaksi. Sama juttu muulloinkin syömisten kanssa: olen ottanut esim. lisää puolipakolla, kun en ole halunnut pahoittaa mieltä kieltäytymällä.

Minä lopetin nuorena kasvissyönnin, koska perheeni huomautteli asiasta ja muutkin sitä ihmettelivät. Ajattelin, että antaa olla sitten. Muutama vuosi sitten aloitin uudestaan enkä anna enää muiden mielipiteiden vaikuttaa. 

Olen kuunnellut pitkään puhelinmyyjien jaaritteluja, koska en tiennyt, miten lopettaisin puhelun. Olen myös ottanut vastaan uskonnollisia esitteitä yms. muka kiitollisena ja innostuneena, koska en osannut kieltäytyä.

Tein nuorena (korkeakoulutuksen vaativaa) työtä aivan törkeän halvalla ja erittäin huonoilla ehdoilla pari vuotta, koska en halunnut konfliktia.

Vierailija kirjoitti:

Olen näytellyt orgasmia kymmeniä kertoja, ettei miehelle tulisi paha mieli. Enää en näyttele ja pidän tätä kyllä yhtenä kypsän, aikuisen naisen merkkinä.

Hienoa, samaa mieltä ja uskon monen naisen tähän samaistuvan. Miksi se pitäisi näytellä, kyllä jos mies välittää haluaa hän antaa sen orgasmin tai edes yrittää. Mahtava asenne, seksuaalikasvatus voisi mielestän myös paneutua tähän, että se seksi on molemminpuolista nautintoa.

Liikaan olen suostunut. Olen pilannut koko elämäni ja osin muutaman muunkin, kun en uskaltanut pitää puoliani.

Jaa...no, orgasmia en ole ikinä teeskennellyt. Töisä olen ollut liian kiltti, suostunut tekemään kahden työt samassa ajassa ym.

Jos toinen kuulee tai ymmärtää sanomani väärin, esitän että puhuin just siitä asiasta, pelaan mukana.

Menin naimisiin, vaikka oikeastaan tunsin etten ole enää tarpeeksi rakastunut. Mutta tuntui etten voi tuottaa pettymystä miehelle :/ tässä sitä ollaan

Eksäni luetteli vikojani, huusi ja raivosi ja nöyryytti minua erilaisin tavoin. Itse itkin ja pyytelin anteeksi olemassaoloani ja mietin, mitä voisin tehdä tullakseni paremmaksi.

Herranjumala mihin kaikkeen sitä onkaan joutunut. Onneksi en ole sentään joutunut fyysisesti pahoinpidellyksi. No, sen olisin ehkä vieläpä tunnistanut väkivallaksi ja häipynyt. Mutta henkistä väkivaltaa olen sietänyt vaikka kuinka paljon.

Kun joku ihminen arvostelee ulkonäköäni tai luonteenpiirteitäni, menen ihan vaikeaksi enkä pysty sanomaan mitään takaisin. Vasta jälkeenpäin keksin, mitä olisi pitänyt sanoa.

Jos joku kyselee minulta henkilökohtaisia kysymyksiä (esim. elämäntavastani tai valinnoistani), vastailen kiltisti vaikka kysymys olisikin vähän vaivaannuttava. Sitten jälkeenpäin mietin, että olisin voinut ihan hyvin jättää vastaamatta.