Kannattaako ostaa halpa vanha talo?
Vai onko se ikuinen työmaa, johon uppoaa enemmän kuin uudempaan? Olen kyllä kätevä käsistäni ja laittaisin joka tapauksessa taloa enemmän omannäköisekseni, vaikka hankkisinkin vähän uudemman. Kokemuksia muilta? Miten on mennyt halvan, osin peruskuntoisen, noin 50-60-luvulla rakennetun talon kanssa?
Kommentit (13)
Osta vanhempi hirrestä tehty ja sellainen jota ei ole pahemmin remontoitu, paras olisi jos ei ole sisällä jotain 60-70l rakennettua kylppäriä tai ainakaan saunaa.
Riippuu kyllä tuurista. Voi olla että homma sujuu tai sitten jää käteen asumiskelvoton ja arvoton taakka joka painaa vuosia.
Koskaan ei taloista joita et itse vahdi 24/7 alusta alkaen tiedä.
Kannattaa lukea ihmisten kokemuksia erilaisista haastatteluista, jotka ovat kunnostaneet vanhan talon. Nyrkkisääntö voisi olla se, että kannattaa jättää tekemättä, jos ei tiedä mitä tekee. Sitten kun tietää mitä tekee, niin tuumasta toimeen.
Meidän talo rakennettu 60-luvulla. Paljon remontteja on tehty; katto, ikkunat, seinien eristeet, vesieristeet, ilmastointi, takka ja savupiippu, lattiat, sisäseinät. Uusi talo varmasti olisi tullut kaikkineen halvemmaksi.
Perusteellinen kuntotarkistus tulisi teettää, eikä se kuitenkaan ole tae mistään, jos myöhemmin ilmenee esim. Kosteusvaurioita. Kannattaa selvittää ainakin putki- ja viemäri remontit, sähköt, märkätilojen kunto , sokkelien eristeet ja kattorempan tarpeellisuus.
Tuttu osti 60-luvun peruskuntoisen talon. Remppasi kaikki sisätilat perusteellisesti. Talon arvonnousu oli huikea, kun hän myi sen. Sai rempparahat ja-palkat reilulla voitolla takaisin.
Noissa vanhemmissa taloissa kasvukeskuksissakin on se hyvä puoli, että tontit ovat usein suurempia.
Kannattaa teettää perustelliinen kuntokartoitus, jossa myös porataan reikiä rakenteisiin, jotta saadaan selville rakenteiden kunto, lähinnä mahdolliset kosteusongelmat. Siitä voi sopia myyjän kanssa, kuten siitäkin, että kuntokartoituksen hinta laitetaan puoliksi. Kuntokartoitus kun on sekä myyjän että ostajan etu.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu osti 60-luvun peruskuntoisen talon. Remppasi kaikki sisätilat perusteellisesti. Talon arvonnousu oli huikea, kun hän myi sen. Sai rempparahat ja-palkat reilulla voitolla takaisin.
Noissa vanhemmissa taloissa kasvukeskuksissakin on se hyvä puoli, että tontit ovat usein suurempia.
Kannattaa teettää perustelliinen kuntokartoitus, jossa myös porataan reikiä rakenteisiin, jotta saadaan selville rakenteiden kunto, lähinnä mahdolliset kosteusongelmat. Siitä voi sopia myyjän kanssa, kuten siitäkin, että kuntokartoituksen hinta laitetaan puoliksi. Kuntokartoitus kun on sekä myyjän että ostajan etu.
Tässä tuli arvokas pointti : hyvä sijainti. Remoan budjetista ei voi tietää etukäteen, esimerkiksi meillä selvisi että pelkkiä sisäpintoja ei kannata laittaa ennen kuin rakenteitakin oli korjattu aika tavalla.
Mutta jos on kätevä käsistään, säästää pitkän oennin tekemällä itse. Ja jos jotain jäisi ”kesken” ennen myyntiä, niin hyvällä sijainnilla menee kuitenkin kohtuu hintaan kaupaksi.
Jos taas remppailee ja laittelee talon huippukivaan kuntoon, voi käydä kuin tuon kirjoittajan tutulla: hyvin voittoa.
Huonolla sijainnilla en näkisi muita kuin riskejä riskejä riskejä, ellei sitten ihan aidosti oikeasti hanki taloa loppuelämäksi (eli käytännössä yksin tai edes niin, että toinen jää eron sattuessa asumaan).
Ostaisin tontin takia, en muuten. Parhaimmat tontit on viety jo kaksisataa vuotta sitten. Vanhan talon voisi purkaa ja rakentaa uuden tilalle.
Tontti huippupaikalta maksaa kymmenen kertaa enemmän kuin talon rötiskö.
Jos on rahaa ja taitoa remppailla tai maksaa ammattilaisille. Kyllähän näitä elämänprojekteja näkee vähän väliä. Ostetaan halvalla joku mörskä ja laitellaan "hiljalleen". Eletään vuosia remontin keskellä, usein aloiteltu korjauksia sieltä sun täältä, mitään ei saada valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu osti 60-luvun peruskuntoisen talon. Remppasi kaikki sisätilat perusteellisesti. Talon arvonnousu oli huikea, kun hän myi sen. Sai rempparahat ja-palkat reilulla voitolla takaisin.
Noissa vanhemmissa taloissa kasvukeskuksissakin on se hyvä puoli, että tontit ovat usein suurempia.
Kannattaa teettää perustelliinen kuntokartoitus, jossa myös porataan reikiä rakenteisiin, jotta saadaan selville rakenteiden kunto, lähinnä mahdolliset kosteusongelmat. Siitä voi sopia myyjän kanssa, kuten siitäkin, että kuntokartoituksen hinta laitetaan puoliksi. Kuntokartoitus kun on sekä myyjän että ostajan etu.
Tässä tuli arvokas pointti : hyvä sijainti. Remoan budjetista ei voi tietää etukäteen, esimerkiksi meillä selvisi että pelkkiä sisäpintoja ei kannata laittaa ennen kuin rakenteitakin oli korjattu aika tavalla.
Mutta jos on kätevä käsistään, säästää pitkän oennin tekemällä itse. Ja jos jotain jäisi ”kesken” ennen myyntiä, niin hyvällä sijainnilla menee kuitenkin kohtuu hintaan kaupaksi.
Jos taas remppailee ja laittelee talon huippukivaan kuntoon, voi käydä kuin tuon kirjoittajan tutulla: hyvin voittoa.
Huonolla sijainnilla en näkisi muita kuin riskejä riskejä riskejä, ellei sitten ihan aidosti oikeasti hanki taloa loppuelämäksi (eli käytännössä yksin tai edes niin, että toinen jää eron sattuessa asumaan).
Aivan. Muuttotappiokunnasta en ostaisi remontoitavaa taloa, siitä ei tule koskaan samaan edes omiaan pois. Sitäpaitsi sieltä saa udehkoja, hyväkuntosia taloja naurettavalla hinnalla, vaikka niiden pyyntihinta olisikin korkeampi. Kun ei ole ostajia.
Kasvukunnissa tilanne on aivan erilainen.
Hyvällä sijainnilla ne eivät ole enää kovin halpoja. Tai riippuu kuin hyvä se sijainti on ja mikä on kenellekin hyvä. Minä ostin Uudeltamaalta talon 2 hehtaarin tontilla 45000 eurolla. Mun mielestä hyvä, jonkun muun mielestä asumiskelvoton röttelö keskellä ei mitään.
Haaveilen samasta. Mutta ei noista oikein tiedä etukäteen millainen pommi siellä odottaa vai onko kaikki kunnossa.