Lue keskustelun säännöt.
Työkavereidenne kummallisimmat ruokailutavat?
24.10.2019 |
Siis työpaikalla ruokailuun liittyvät, oudoimmat maneerit tai rutiinit.
Mitä on tullut vastaan?
Kommentit (63)
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
varmaan lähemmäs 200 kg matami syö aina aamutauolla vain 100 kalorin rahkan ja päivälliseksi salaatin. vettä ja teetä kiskoo litrakaupalla. miten voi olla noinkin lihava tuolla ruokavaliolla? ei mee mun jakeluun.
No mietipa mita ajattelisit ko. tyypista, jos han soisi lounaaksi vaikka hampurilaisen ja hillomunkin?
Niinpa. Toinen yrittaa syoda mahdollisimman vahan, etteivat kaltaisesi kyylat saisi aihetta ajatella etta hanenkin pitaisi ajatella mita syo. (Tosin nyt kiinnittaa kaanteisesti huomiota ruokailuunsa.) Sitten kun menee nalissaan kotiin niin syo kolmen aikuisen miehen edesta ja vaipuu itseinhoon.
Olen itse joskus painanut 109 kg (olen 170cm) ja en mielellani syonyt julkisilla paikoilla mitaan, kun muitten kasvoista naki etta analysoivat aina syomisiani. Hapesin syomisiani ja samalla soin suruuni.
Tässäkö on vaihtoehdot: hillomunkki tai muutama salaatinlehti? Mutta totta on varmaan, ettei selvästi ylipainoinen osaa arvioida, mikä olisi normaalia syömistä ja vetää julkisesti toiseen äärilaitaan. Mutta hei, eivät normaalipainoiset syö pelkkää salaattia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt mitään superoutoa, mutta yhden työkaverin vakilounas on roiskeläppäpizza ja paketti nakkeja, siis samalla aterialla. Kumpikin tietysti yleisesti käytössä eli sinänsä tavallisia, en vaan ole törmännyt muihin jotka söisivät niitä yhdessä.
Juu ja yhtäkään vitamiinia ja hivenaineita, ei tuonkaltaisessa syömisessä saa.
Yksi entinen työkaveri piti tapanaan työntää kielensä ulos joka suupalaa varten, sitä yritin olla katsomatta kun jotenkin näytti ällöltä. Yritti nuolaista, ennenkuin tipahtaa?
Vierailija kirjoitti:
Minä taidan olla se oudoin, koska ruokani poikkeaa kovasti muiden lounaista. Muilla on pääasiassa mikroaterioita tai nuudeleita, jotka keittävät vedenkeittimessä, tai mikropuuroa.
Mulla aina edellispäivän kotona tehtyä ruokaa rasiassa. Salaatin teen aamulla myös mukaan usein. Oudointa tässä kuitenkin on mielestäni se, että minä olen työporukan nuorin. Toisiksi nuorinkin on toistakymmentä vuotta vanhempi. Jotenkin sitä ajattelee, että nuoret suosivat valmis- ja pika-aterioita, mutta ei meidän (naisvaltaisalla) työpaikalla.
olen huomannut saman omien naistyökavereiden keskuudessa. joko mikroateria, mikä on usein keitto, tai sitten todella ankea annos purkkitonnikalaa ja raejustoa. näin syö sekä hoikat että lihavammat. olen miettinyt johtuuko tuo tapa ryhmäpaineesta, halusta esittää vähäruokaista vai siitä että ei haluta laittaa kuin 3 euroa lounaaseen.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kanssa outoa, miten erittäin lihava ihminen, syö joka päivä vihersmoothien ja yhden ruisleivän ateriaksi.
Tekisi mieli sanoa, että syö hyvä ihminen kunnon ruokaa päivisin ja jätät sen iltaherkuttelun ja mässäilyn pois.
Tiedän, olen itsekin pudottanut painoa, joten tiedän mistä puhun. Nälkävelkaa ei kannata kerryttää. Pitää syödä riittävästi mutta terveellisesti jotta ei tule nälkään ahmittua.
Ja luulet, etta ko. ihminen ei tieda tuota? Ettei tieda olevansa lihava ja syovansa liikaa nimenomaan iltaisin, ollessaan yksin, silloin kun kukaan muu ei nae ja siten ole tuomitsemassa?
Olet itsekin "pudottanut painoa". Mutta et varmasti ole ollut obesitaksen puolella, muuten et edes ajattelisi menevasti sanomaan lihavalle etta "sun pitaisi laihduttaa". Newsflash - kylla ne tietaa sen. Niilla on peileja ja vaatteetkin pitaa ostaa kokojen mukaan.
Voi kuule. Olen pudottanut painoa 65 kg, joten todellakin tiedän, mistä puhun. Enkä todellakaan ajattele, etteikö tää lihava ymmärrä olevansa lihava.
Ja tiedän senkin, että häpeää. Siksi en olekaan sanonut mitään, etten pahenna sitä häpeää.
Mutta tosiasia on myös se, että sairas suhtautuminen ruokaan aiheuttaa sairautta. Jos tämä lihava söisi tasaisesti kunnolla, ei tapahtuisi näitä hallitsemattomia ahmimiskohtauksia. Jos hän uskaltaisi normalisoida syömisensä, voisi alkaa parantuminen ja samalla laihtuminen. Tiedän. Olen käynyt tämän läpi ja haluaisin siksi sanoa hänelle että muutos on mahdollista. Ja että syö hyvä ihminen, älä vedä ääripäästä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taidan olla se oudoin, koska ruokani poikkeaa kovasti muiden lounaista. Muilla on pääasiassa mikroaterioita tai nuudeleita, jotka keittävät vedenkeittimessä, tai mikropuuroa.
Mulla aina edellispäivän kotona tehtyä ruokaa rasiassa. Salaatin teen aamulla myös mukaan usein. Oudointa tässä kuitenkin on mielestäni se, että minä olen työporukan nuorin. Toisiksi nuorinkin on toistakymmentä vuotta vanhempi. Jotenkin sitä ajattelee, että nuoret suosivat valmis- ja pika-aterioita, mutta ei meidän (naisvaltaisalla) työpaikalla.olen huomannut saman omien naistyökavereiden keskuudessa. joko mikroateria, mikä on usein keitto, tai sitten todella ankea annos purkkitonnikalaa ja raejustoa. näin syö sekä hoikat että lihavammat. olen miettinyt johtuuko tuo tapa ryhmäpaineesta, halusta esittää vähäruokaista vai siitä että ei haluta laittaa kuin 3 euroa lounaaseen.
Se johtuu oikean ravinnon pelosta.
Ärsyttävin lienee tapa mennä jo puoli 11 lounaalle eli heti kun ruokatunti alkaa. Itse ehkä tullut yhdeksältä ja lähdössä' kotiin viideltä niin tällainen seitsemältä aloittanut määrittää porukan ruoka-ajan. Iltapäivän loppu meneekin sitten puolittaisessa nälässä jos ei ota välipalaa kahvitauolle .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttävin lienee tapa mennä jo puoli 11 lounaalle eli heti kun ruokatunti alkaa. Itse ehkä tullut yhdeksältä ja lähdössä' kotiin viideltä niin tällainen seitsemältä aloittanut määrittää porukan ruoka-ajan. Iltapäivän loppu meneekin sitten puolittaisessa nälässä jos ei ota välipalaa kahvitauolle .
Miksi kaikkien pitää syödä yhtä aikaa?
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kanssa outoa, miten erittäin lihava ihminen, syö joka päivä vihersmoothien ja yhden ruisleivän ateriaksi.
Tekisi mieli sanoa, että syö hyvä ihminen kunnon ruokaa päivisin ja jätät sen iltaherkuttelun ja mässäilyn pois.
Tiedän, olen itsekin pudottanut painoa, joten tiedän mistä puhun. Nälkävelkaa ei kannata kerryttää. Pitää syödä riittävästi mutta terveellisesti jotta ei tule nälkään ahmittua.
Ja luulet, etta ko. ihminen ei tieda tuota? Ettei tieda olevansa lihava ja syovansa liikaa nimenomaan iltaisin, ollessaan yksin, silloin kun kukaan muu ei nae ja siten ole tuomitsemassa?
Olet itsekin "pudottanut painoa". Mutta et varmasti ole ollut obesitaksen puolella, muuten et edes ajattelisi menevasti sanomaan lihavalle etta "sun pitaisi laihduttaa". Newsflash - kylla ne tietaa sen. Niilla on peileja ja vaatteetkin pitaa ostaa kokojen mukaan.
Voi kuule. Olen pudottanut painoa 65 kg, joten todellakin tiedän, mistä puhun. Enkä todellakaan ajattele, etteikö tää lihava ymmärrä olevansa lihava.
Ja tiedän senkin, että häpeää. Siksi en olekaan sanonut mitään, etten pahenna sitä häpeää.
Mutta tosiasia on myös se, että sairas suhtautuminen ruokaan aiheuttaa sairautta. Jos tämä lihava söisi tasaisesti kunnolla, ei tapahtuisi näitä hallitsemattomia ahmimiskohtauksia. Jos hän uskaltaisi normalisoida syömisensä, voisi alkaa parantuminen ja samalla laihtuminen. Tiedän. Olen käynyt tämän läpi ja haluaisin siksi sanoa hänelle että muutos on mahdollista. Ja että syö hyvä ihminen, älä vedä ääripäästä toiseen.
Minä olen ylipainoinen, mutta ei minulla ole mitään mässäily- tai ahmimiskohtauksia enkä harrasta iltaherkuttelua. Syön kotona lämpimän ruuan ja iltapalan. Töissä en välitä syödä raskaasti, koska työteho laskee. Mutta tällä perusteella minut voi leimata mässäilijäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
varmaan lähemmäs 200 kg matami syö aina aamutauolla vain 100 kalorin rahkan ja päivälliseksi salaatin. vettä ja teetä kiskoo litrakaupalla. miten voi olla noinkin lihava tuolla ruokavaliolla? ei mee mun jakeluun.
No mietipa mita ajattelisit ko. tyypista, jos han soisi lounaaksi vaikka hampurilaisen ja hillomunkin?
Niinpa. Toinen yrittaa syoda mahdollisimman vahan, etteivat kaltaisesi kyylat saisi aihetta ajatella etta hanenkin pitaisi ajatella mita syo. (Tosin nyt kiinnittaa kaanteisesti huomiota ruokailuunsa.) Sitten kun menee nalissaan kotiin niin syo kolmen aikuisen miehen edesta ja vaipuu itseinhoon.
Olen itse joskus painanut 109 kg (olen 170cm) ja en mielellani syonyt julkisilla paikoilla mitaan, kun muitten kasvoista naki etta analysoivat aina syomisiani. Hapesin syomisiani ja samalla soin suruuni.
Tässäkö on vaihtoehdot: hillomunkki tai muutama salaatinlehti? Mutta totta on varmaan, ettei selvästi ylipainoinen osaa arvioida, mikä olisi normaalia syömistä ja vetää julkisesti toiseen äärilaitaan. Mutta hei, eivät normaalipainoiset syö pelkkää salaattia.
No ei tietenkaan ole. Mutta se lihava syo sen salaatin, koska ei yksinkertaisesti halua syoda mitaan "normaalia" siina pelossa, etta joku alkaa arvostella annoskokoja tai hiilarien osuutta ruuasta jne.
Kylla mina tiedan etteivat normaalipainoiset syo pelkkaa salaattia. Mieheni on sellainen ja ihan samaa syo kuin minakin, eli kasvispainotteisesti, hyvia hiilareita ja joskus hieman lihaa. Ja totta kai joskus kepsua/pizzaa/hampurilaisiakin. :D
Entisessä työpaikassa oli vähän omituinen mies jolla oli jokaikinen päivä kaksi isoa siivua vaaleaa leipää ja niiden päällä valehtelematta 2-3cm kerros margariinia, ei mitään muuta. Sitten sitä margariinia oli pitkin naamaa, käsiä, viiksiä ym. kun hän apinan raivolla äänekkäästi mussutti leipäänsä. Ei siinä muuten mitään mutta itsellä ei ruokahalu tuosta varsinaisesti lisääntynyt joten söin aina evääni työpaikan pihalla muutaman muun työntekijän kanssa. Saahan sitä kukin syödä mitä haluaa mutta itseäni ällöttää margariini sekä äänekäs ja sotkuinen syöminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli töissä vähän aikaa tosi outo tyyppi, joka aina kyyläsi, mitä muut syö ja kommentoi: "Miksi syöt tuota?" "Onko tuo muka hyvää?" "Saako maistaa?" "Miksi syöt aina tuota?" Onneksi sen työsopimusta ei jatkettu.
Vierailija kirjoitti:
Yksi entinen työkaveri piti tapanaan työntää kielensä ulos joka suupalaa varten, sitä yritin olla katsomatta kun jotenkin näytti ällöltä. Yritti nuolaista, ennenkuin tipahtaa?
Oliko nimi Merja? Mulla oli tällainen lukiossa luokkakaverina. On muuten todella vastenmielistä istua vastapäätä ja katsella... Yyh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli töissä vähän aikaa tosi outo tyyppi, joka aina kyyläsi, mitä muut syö ja kommentoi: "Miksi syöt tuota?" "Onko tuo muka hyvää?" "Saako maistaa?" "Miksi syöt aina tuota?" Onneksi sen työsopimusta ei jatkettu.
Aahhaah, tuosta tuli mieleen meidan TJ. Mulla on aika usein mun puolison kokkaamia ruokia, jos on paivalliselta jaanyt yli. Ja nama on aika usein lahi-idan ruokia.
TJ itse on pienesta kristillisesta kylasta ja hanella on aina vaan leipaa evaana.
Aika useasti sitten on ihan tyynen viileasti kaynyt hakemassa haarukan ja maistellut siita minun lautaselta ensin kyseltyaan, mita syon tanaan. :D Sama jos joku on lopettanut ruokailun ja lautasella on viela ruokaa, niin han kysyy etta oletko lopettanut, ja saadessaan myontavan vastauksen syo nama toisenkin ruuat.
(Mies on 40+ ja urheilullinen, ei siis mikaan kuusikymppinen rollimaha.)
Yksi syö aina aamukahvilla jotain tuorepuuroa tai jugurttia, ja lappaa suuhun aivan jäätävän kokoisia lusikallisia. Siis iso ruokalusikka kukkuroillaan, en käsitä. Suu ammollaan työntää ja kippaa, se näky on kuin junaonnettomuus. Ei voi olla katsomatta ja samalla tekee pahaa. Sitten lopuksi kaapii kipponsa aivan tyhjäksi ja nuolee lusikan vartta myöten puhtaaksi. Hui saakeli kun puistattaakin.
Toinen mupeltaa aina tauoilla leipää, ja tietysti puhuu samalla kaikkien kanssa. Tunkee kielellä sen leipämössön toiseen poskeen ja puhuu ihan suvereenisti suu auki että koko sisältö näkyy, sitten taas kiepauttaa sen klöntin käsittelyyn suuhunsa. Samanlainen junaonnettomuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taidan olla se oudoin, koska ruokani poikkeaa kovasti muiden lounaista. Muilla on pääasiassa mikroaterioita tai nuudeleita, jotka keittävät vedenkeittimessä, tai mikropuuroa.
Mulla aina edellispäivän kotona tehtyä ruokaa rasiassa. Salaatin teen aamulla myös mukaan usein. Oudointa tässä kuitenkin on mielestäni se, että minä olen työporukan nuorin. Toisiksi nuorinkin on toistakymmentä vuotta vanhempi. Jotenkin sitä ajattelee, että nuoret suosivat valmis- ja pika-aterioita, mutta ei meidän (naisvaltaisalla) työpaikalla.olen huomannut saman omien naistyökavereiden keskuudessa. joko mikroateria, mikä on usein keitto, tai sitten todella ankea annos purkkitonnikalaa ja raejustoa. näin syö sekä hoikat että lihavammat. olen miettinyt johtuuko tuo tapa ryhmäpaineesta, halusta esittää vähäruokaista vai siitä että ei haluta laittaa kuin 3 euroa lounaaseen.
Kotona pitää joka tapauksessa laittaa ruokaa, niin syön mielummin siellä tuoretta hyvää ruokaa lautaselta ihan rauhassa. Työssä vaan jotain mikä laukkuun mahtuu ja antaa vähän lounaan tuntua päivällä. Jos söisin "kunnolla" se alkaisi myös väsyttää.
Meillä yks tyyppi ei suostu käyttämään mikroa sen säteilyn vuoksi, pitää ruokia pitkiä aikoja pöydällä sen vuoksi ja jotenkin termarilla lämmittelee.
Hän ei myöskään paljon parasta ennen päivämääristä piittaa, vaan vetelee ihan kaikki jääkaapista huiviinsa. On aina haukkanan paikalla kun joku siivoaa jääkaappia ja käy läpi poisheitettäviä (vanhaksimenneitä, homeisia ym) tavaroita. Kerran halusi vielä avatun litran mehun vielä kotiin, siinä oli 2kk sitten mennyt päiväys.
Valitettavasti tämän ns. vanhojen tuotteiden nauttimisen huomaa siinä kun käy tyypin jälkeen vessassa. Tai siis yrittää käydä, sinne ei voi ihan hetkeen mennä jos meinaa hengittää.
Ja kyllä, meillä on vessahajustetta käytettävissä, mutta hänen mielestään ne myös haisevat pahalle eikä halua käyttää sellaista vessareissunsa jälkeen.
- Mies joka nuolee jugurttipurkkiaan kieli pitkällä ja ähisee samalla, jotenkin pervoa vaikka koettaa kait vain saada viimeisetkin pisarat
- Nainen joka syö AINA saman Saarioisen jauheliharoiskeläpän
- Ja mies joka juo pillimehuja pitkin päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi entinen työkaveri piti tapanaan työntää kielensä ulos joka suupalaa varten, sitä yritin olla katsomatta kun jotenkin näytti ällöltä. Yritti nuolaista, ennenkuin tipahtaa?
Oliko nimi Merja? Mulla oli tällainen lukiossa luokkakaverina. On muuten todella vastenmielistä istua vastapäätä ja katsella... Yyh.
Itse asiassa en edes muista nimeä, mutta Merja ei tainnut kuitenkaan olla.
Vielä muistin, että pureskeli aina vain pari kertaa ja huuhtoi posket pullollaan maidolla sen ruoan alas. Ja taas kieli pitkänä uusi satsi ruokaa suuhun. Myönnän, että tulisi sitä touhua kyllä katseltua, vaikka yrittikin olla katsomatta.
Ei nyt mitään superoutoa, mutta yhden työkaverin vakilounas on roiskeläppäpizza ja paketti nakkeja, siis samalla aterialla. Kumpikin tietysti yleisesti käytössä eli sinänsä tavallisia, en vaan ole törmännyt muihin jotka söisivät niitä yhdessä.