Mies sanoi nyt sitten, ettei hänellä ole tullut tunteita minua kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Se mies oli varmaan eilinen urpo, joka ilmoitti lopettavansa suhteen ellei "välittömästi tapahdu syvää rakastumista".

Et sinä ap mitään menettänyt, mies oli ääliö. Sinä ansaitset parempaa, tyttö.

Tämän kirjoitti ap. Ap:n kommentit tunnistaa näköjään jatkuvista lainausmerkeistä. Kutsun sinua ap tästä lähin lainausmerkkihulluksi.

Vierailija kirjoitti:

Parhaiten toiminut parisuhde minulla on ollut se, että ei ole oikeastaan rakastunut missään vaiheessa. Tavattu vaan tyyppi joka ei ole kiinnostanut millään tavalla, mutta se on ollut rasittavan sitkeä yrityksissään. Sitten sen kanssa on ollutkin ihan ok, ei mitään erityisiä fiiliksiä ja perustettu perhe. Eroon sekin päätyi, tosin eroaminenkin oli helppoa koska ei välittänyt mitenkään. Ei ole ollut draamoja eikä riitoja. Lapset sopeutuneet hyvin vanhempien eroon ja sulassa sovussa ne on kasvatettu. Ex tukee hyvin vielä nuorimmankin kasvatuksessa ja on kannustava etävanhempi. Ehkä parisuhdetta ja lapsia ei kannata hankkia ihmisen kanssa jota rakastaa tai johon on tunteita vaan juuri sen laimean tyypin kanssa jolle ei viisari heilahda mitenkään? Tunteisiin perustuneet suhteet on olleet myrskyisiä ja vaikeita, sekä päätyneet eroon nopeasti. Sekin puhuu sen puolesta, että mitään tunteita ei ole hyväksi kokea puolisoon, mitä nyt kaverillinen kiintymys.

Tokihan jokainen tyylillään, mutta aika kamalalta kuullostaa. Itse ihastuin mieheeni ensisilmäyksellä ja innostus oli molemminpuolista. Kihloihin mentiin 6 kk tapaamisesta ja naimisiin vuosi sen jälkeen. Ei meidän suhteessa ole ollut mitään myrskyisää tai vaikeaa. Kokoajan on tuntunut, että päinvastoin yhdessä on hyvä ja helppo olla ja etten haluaisi elää ilman häntä. Yhdessä olemme olleet kohta 35 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on yksilöllistä, minkälaiseen ihmiseen kukin rakastuu. Biologian ja psykologian yhteistulos. Ja ei, useimmiten ei varmaan ole hyvä idea lähteä yrittämään parisuhdetta jonkun ihan kivan kanssa ilman tunteita ja intohimoa.

Ainakin mun mielestä meillä oli hyvää sek siä. Ehkä sitten miehestä ei tai sitten ne puuttuvat "rakastumisen tunteet" oli se ratkaisevampi tekijä.

AP

Mies saa 100 %:n varmuudella parempaa seksiä naisen kanssa, jota rakastaa, trust me. Seksinne saattoi olla aika hyvää, mutta jää silti vaisuksi jos se oli pelkkää panemista ei rakastelua. Rakastelua on herkkää ja rajua, mutta se on paljon vastustamattomampaa kuin pelkkä paneminen ihan kivan naisen kanssa. Saat tietenkin vältellä rakastumista ja valita itsellesi kivan miehen, mutta toiset tahtoo elää toisin. Ylipäätään elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on yksilöllistä, minkälaiseen ihmiseen kukin rakastuu. Biologian ja psykologian yhteistulos. Ja ei, useimmiten ei varmaan ole hyvä idea lähteä yrittämään parisuhdetta jonkun ihan kivan kanssa ilman tunteita ja intohimoa.

Aika monet ns järjestetyt avioliitot ( en tarkoita mitään teini/vanha mies) ovat useimiten onnellisia ja kestäviä. Rakkaus voi syttyä myöhemminkin eikä ainoastaan heti.

Tai sitten kulttuureissa joissa järjestettyjä avioliittoja on, ei ole muuta hyväksyttyä ratkaisua kuin tyytyä elämäänsä. Toki yksi tätä "onnellisuutta" lisäävä tekijä oli tutkimusten mukaan se, että järjestetyissä liitoissa voi syyttää vanhempiaan ja sukuaan pskasta elämästä ja virheratkaisusta Näin se on helpompi kestää kun ei ole oma vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on yksilöllistä, minkälaiseen ihmiseen kukin rakastuu. Biologian ja psykologian yhteistulos. Ja ei, useimmiten ei varmaan ole hyvä idea lähteä yrittämään parisuhdetta jonkun ihan kivan kanssa ilman tunteita ja intohimoa.

Aika monet ns järjestetyt avioliitot ( en tarkoita mitään teini/vanha mies) ovat useimiten onnellisia ja kestäviä. Rakkaus voi syttyä myöhemminkin eikä ainoastaan heti.

Riippuu kulttuurista. Suomessa järjestetyt avioliitot olisivat varmasti aika farssi kun niille ei ole suurta tarvetta.

Kyllä Suomessakin oli käytännössä järjestettyjä liittoja vielä 1900-luvun alussakin, etenkin jos suvussa oli vähänkin enemmän omaisutta. Rakkausliitot oli alimpien yhteiskuntaluokkien juttu. Etenkin 1800-luvun kihlaparien kirjeenvaihdoosta näkee miten monesti toivottiin että tunteet heräisi edes hiukan kun niitä ei yleensä alussa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Parhaiten toiminut parisuhde minulla on ollut se, että ei ole oikeastaan rakastunut missään vaiheessa. Tavattu vaan tyyppi joka ei ole kiinnostanut millään tavalla, mutta se on ollut rasittavan sitkeä yrityksissään. Sitten sen kanssa on ollutkin ihan ok, ei mitään erityisiä fiiliksiä ja perustettu perhe. Eroon sekin päätyi, tosin eroaminenkin oli helppoa koska ei välittänyt mitenkään. Ei ole ollut draamoja eikä riitoja. Lapset sopeutuneet hyvin vanhempien eroon ja sulassa sovussa ne on kasvatettu. Ex tukee hyvin vielä nuorimmankin kasvatuksessa ja on kannustava etävanhempi. Ehkä parisuhdetta ja lapsia ei kannata hankkia ihmisen kanssa jota rakastaa tai johon on tunteita vaan juuri sen laimean tyypin kanssa jolle ei viisari heilahda mitenkään? Tunteisiin perustuneet suhteet on olleet myrskyisiä ja vaikeita, sekä päätyneet eroon nopeasti. Sekin puhuu sen puolesta, että mitään tunteita ei ole hyväksi kokea puolisoon, mitä nyt kaverillinen kiintymys.

En lähtisi tuollaiseen järjestelyyn. En voisi kuvitellakaan suhdetta, saati perheen perustamista jonkun ihan ok:n henkilön kanssa - ajatuskin on vastenmielinen. Paljon mieluummin olen yksin, sekään ei ole huono vaihtoehto. Näen perheen perustamisen asiana, jonka tulisi pohjautua rakkauteen. Ei rakkautta -> ei perhettä.

Mun isoisovanhemmilla oli sukujen järkkäämä liitto. Isomummo kertoi miten alussa tuntui kummalliselta kun aviomies ei yhtään edes puhunut hänelle. Mies oli vaan toivottoman ujo. He kiintyivät kuitenkin ajan myötä kovasti toisiinsa ja isomummo oli myöhemmin sitä mieltä että mies oli oikeasti paras mahdollinen hänelle. Vanhemmat olivat katsoneet että samanlainen tausta ja samanlaiset arvot hitsaavat yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Mun isoisovanhemmilla oli sukujen järkkäämä liitto. Isomummo kertoi miten alussa tuntui kummalliselta kun aviomies ei yhtään edes puhunut hänelle. Mies oli vaan toivottoman ujo. He kiintyivät kuitenkin ajan myötä kovasti toisiinsa ja isomummo oli myöhemmin sitä mieltä että mies oli oikeasti paras mahdollinen hänelle. Vanhemmat olivat katsoneet että samanlainen tausta ja samanlaiset arvot hitsaavat yhteen.

Paras mahdollinen, koska muita vaihtoehtojakaan ei ollut. Tässäkin tapauksessa on kyse kämppäkaveruudesta eikä rakkaudesta. Toki pakollinen 1 kerta kk seksiä, jotta lapsikin saatiin.

Samaa mietin, mulla ollut on off suhde mieheen jo pitkään erotaan ollaan yhdessä, erotaan ollaan yhdessä jne. Nyt eilen taas erottiin, en usko rakkauteen sellaista ei oo olemassa naiset: Te jotka luulette että mies rakastaa teitä yhtä paljon kun te rakastatte sitä miestä te petytte mies osoittaa sen rakkautensa kiukuttelemalla ja äyskimällä niin tiedätte että jokin on pielessä sit jonkin ajan kuluessa,voi mennä pitkäänkin et mies sanoo et ollaan vaan kavereita ja thats it, itse itkette ja surette mut mies on kuin ei mitään

Monesti se mies on vaan valinnut sut nii kauan kuin jotain parempaa tulee eteen tai et muututte sen kaltaiseksi kuin se mies haluaa....sit kun ei tapahdu sitä maagista muutosta niin mies suuttuu

Ottakaa huomioon et mies saattaa vielä leikitellä teillä ja olla taas kiva jonkin aikaa kunnes tahtoo taas sen 100 kerran erota ja osoittaa sen äyskimällä ja tiuskimalla taas

MIEHET: OLETTE SYVÄLTÄ SIELTÄ

Vierailija kirjoitti:

Se mies oli varmaan eilinen urpo, joka ilmoitti lopettavansa suhteen ellei "välittömästi tapahdu syvää rakastumista".

Et sinä ap mitään menettänyt, mies oli ääliö. Sinä ansaitset parempaa, tyttö.

Ei hitto 😁 Se eilinen ”Urpo” oli nainen!

Eilinen Urpo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on yksilöllistä, minkälaiseen ihmiseen kukin rakastuu. Biologian ja psykologian yhteistulos. Ja ei, useimmiten ei varmaan ole hyvä idea lähteä yrittämään parisuhdetta jonkun ihan kivan kanssa ilman tunteita ja intohimoa.

Aika monet ns järjestetyt avioliitot ( en tarkoita mitään teini/vanha mies) ovat useimiten onnellisia ja kestäviä. Rakkaus voi syttyä myöhemminkin eikä ainoastaan heti.

Riippuu kulttuurista. Suomessa järjestetyt avioliitot olisivat varmasti aika farssi kun niille ei ole suurta tarvetta.

Kyllä Suomessakin oli käytännössä järjestettyjä liittoja vielä 1900-luvun alussakin, etenkin jos suvussa oli vähänkin enemmän omaisutta. Rakkausliitot oli alimpien yhteiskuntaluokkien juttu. Etenkin 1800-luvun kihlaparien kirjeenvaihdoosta näkee miten monesti toivottiin että tunteet heräisi edes hiukan kun niitä ei yleensä alussa ollut.

Olisivatkohan ne varakkaammat ihmiset olleet tyytyväisempiä jos olisivat voineet avioitua rakkaudesta. Luultavasti, mutta eivät voineet sillä silloin oli riski, että jäisi tyhjän päälle. He, jotka olivat jo tyhjän päällä saivat edes valita rakkaudesta. Nykyään voi saada molemmat ja ihmiset haluavat molemmat. Muutenhan voi elää ilman miestä tai naista rauhassa omillaan, tinder-treffailla tai harrastaa jotain fwb:tä. Monelle rakkaus on edelleen merkityksellistä, yleensä sellaisille, jotka ovat saaneet kokea sen eivätkä ole joutuneet pettymään liian raskaasti.

ksjskjsbs kirjoitti:

Samaa mietin, mulla ollut on off suhde mieheen jo pitkään erotaan ollaan yhdessä, erotaan ollaan yhdessä jne. Nyt eilen taas erottiin, en usko rakkauteen sellaista ei oo olemassa naiset: Te jotka luulette että mies rakastaa teitä yhtä paljon kun te rakastatte sitä miestä te petytte mies osoittaa sen rakkautensa kiukuttelemalla ja äyskimällä niin tiedätte että jokin on pielessä sit jonkin ajan kuluessa,voi mennä pitkäänkin et mies sanoo et ollaan vaan kavereita ja thats it, itse itkette ja surette mut mies on kuin ei mitään

Monesti se mies on vaan valinnut sut nii kauan kuin jotain parempaa tulee eteen tai et muututte sen kaltaiseksi kuin se mies haluaa....sit kun ei tapahdu sitä maagista muutosta niin mies suuttuu

Ottakaa huomioon et mies saattaa vielä leikitellä teillä ja olla taas kiva jonkin aikaa kunnes tahtoo taas sen 100 kerran erota ja osoittaa sen äyskimällä ja tiuskimalla taas

MIEHET: OLETTE SYVÄLTÄ SIELTÄ

Minulla on kuule täsmälleen sama kokemus naisista, joten ei ole sukupuolesta kiinni tämä asia.

Hankalia asioita. Minulla on ystävämies, joka on ollut mukava ja auttavainen minua kohtaan. Sitten teki suoran ehdotuksen fyysisestä suhteesta. Torjuin hänen ehdotuksensa, mutta sitten huomasinkin ajattelevani häntä jatkuvasti. Kun sitten kerroin tunteistani, niin mies sanoi että haluaa vain seksiä. Pettynyt olo. Houkutus on suuri seksiin, mutta satutanko vain itseäni ja voiko mies kuitenkin haluta suhteenkin. Ollaan tekemisissä, kun kuitenkin ystäviä ollaan ja pidetään toisistamme.

Eikös tässä just ollut se aloitus, jossa reilu nelikymppinen mies sanoi, ettei rakastu ja vaan käyttää naisia ja heittää pois.

Vierailija kirjoitti:

Hankalia asioita. Minulla on ystävämies, joka on ollut mukava ja auttavainen minua kohtaan. Sitten teki suoran ehdotuksen fyysisestä suhteesta. Torjuin hänen ehdotuksensa, mutta sitten huomasinkin ajattelevani häntä jatkuvasti. Kun sitten kerroin tunteistani, niin mies sanoi että haluaa vain seksiä. Pettynyt olo. Houkutus on suuri seksiin, mutta satutanko vain itseäni ja voiko mies kuitenkin haluta suhteenkin. Ollaan tekemisissä, kun kuitenkin ystäviä ollaan ja pidetään toisistamme.

En sotkisi ystävyyteen seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Hankalia asioita. Minulla on ystävämies, joka on ollut mukava ja auttavainen minua kohtaan. Sitten teki suoran ehdotuksen fyysisestä suhteesta. Torjuin hänen ehdotuksensa, mutta sitten huomasinkin ajattelevani häntä jatkuvasti. Kun sitten kerroin tunteistani, niin mies sanoi että haluaa vain seksiä. Pettynyt olo. Houkutus on suuri seksiin, mutta satutanko vain itseäni ja voiko mies kuitenkin haluta suhteenkin. Ollaan tekemisissä, kun kuitenkin ystäviä ollaan ja pidetään toisistamme.

Sen jälkeen kun on seksiä, ystävyyteen ei voi palata. Sitä paitsi nytpä tiedät mitä sen miehen "ystävällisyyden" motiivina on. Ei ole aidosti ystäväsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isoisovanhemmilla oli sukujen järkkäämä liitto. Isomummo kertoi miten alussa tuntui kummalliselta kun aviomies ei yhtään edes puhunut hänelle. Mies oli vaan toivottoman ujo. He kiintyivät kuitenkin ajan myötä kovasti toisiinsa ja isomummo oli myöhemmin sitä mieltä että mies oli oikeasti paras mahdollinen hänelle. Vanhemmat olivat katsoneet että samanlainen tausta ja samanlaiset arvot hitsaavat yhteen.

Paras mahdollinen, koska muita vaihtoehtojakaan ei ollut. Tässäkin tapauksessa on kyse kämppäkaveruudesta eikä rakkaudesta. Toki pakollinen 1 kerta kk seksiä, jotta lapsikin saatiin.

Kämppäkaveruudesta aluksi, mutta tässä harvinaisessa tapauksessa saattoi muuttua rakkaudeksi.

ksjskjsbs kirjoitti:

Samaa mietin, mulla ollut on off suhde mieheen jo pitkään erotaan ollaan yhdessä, erotaan ollaan yhdessä jne. Nyt eilen taas erottiin, en usko rakkauteen sellaista ei oo olemassa naiset: Te jotka luulette että mies rakastaa teitä yhtä paljon kun te rakastatte sitä miestä te petytte mies osoittaa sen rakkautensa kiukuttelemalla ja äyskimällä niin tiedätte että jokin on pielessä sit jonkin ajan kuluessa,voi mennä pitkäänkin et mies sanoo et ollaan vaan kavereita ja thats it, itse itkette ja surette mut mies on kuin ei mitään

Monesti se mies on vaan valinnut sut nii kauan kuin jotain parempaa tulee eteen tai et muututte sen kaltaiseksi kuin se mies haluaa....sit kun ei tapahdu sitä maagista muutosta niin mies suuttuu

Ottakaa huomioon et mies saattaa vielä leikitellä teillä ja olla taas kiva jonkin aikaa kunnes tahtoo taas sen 100 kerran erota ja osoittaa sen äyskimällä ja tiuskimalla taas

MIEHET: OLETTE SYVÄLTÄ SIELTÄ

Ja silti taas palaat sen tiuskijan luokse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaiten toiminut parisuhde minulla on ollut se, että ei ole oikeastaan rakastunut missään vaiheessa. Tavattu vaan tyyppi joka ei ole kiinnostanut millään tavalla, mutta se on ollut rasittavan sitkeä yrityksissään. Sitten sen kanssa on ollutkin ihan ok, ei mitään erityisiä fiiliksiä ja perustettu perhe. Eroon sekin päätyi, tosin eroaminenkin oli helppoa koska ei välittänyt mitenkään. Ei ole ollut draamoja eikä riitoja. Lapset sopeutuneet hyvin vanhempien eroon ja sulassa sovussa ne on kasvatettu. Ex tukee hyvin vielä nuorimmankin kasvatuksessa ja on kannustava etävanhempi. Ehkä parisuhdetta ja lapsia ei kannata hankkia ihmisen kanssa jota rakastaa tai johon on tunteita vaan juuri sen laimean tyypin kanssa jolle ei viisari heilahda mitenkään? Tunteisiin perustuneet suhteet on olleet myrskyisiä ja vaikeita, sekä päätyneet eroon nopeasti. Sekin puhuu sen puolesta, että mitään tunteita ei ole hyväksi kokea puolisoon, mitä nyt kaverillinen kiintymys.

Tokihan jokainen tyylillään, mutta aika kamalalta kuullostaa. Itse ihastuin mieheeni ensisilmäyksellä ja innostus oli molemminpuolista. Kihloihin mentiin 6 kk tapaamisesta ja naimisiin vuosi sen jälkeen. Ei meidän suhteessa ole ollut mitään myrskyisää tai vaikeaa. Kokoajan on tuntunut, että päinvastoin yhdessä on hyvä ja helppo olla ja etten haluaisi elää ilman häntä. Yhdessä olemme olleet kohta 35 vuotta.

Ihana suhde. Olet onnekas kun olet saanut tuon kokea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaiten toiminut parisuhde minulla on ollut se, että ei ole oikeastaan rakastunut missään vaiheessa. Tavattu vaan tyyppi joka ei ole kiinnostanut millään tavalla, mutta se on ollut rasittavan sitkeä yrityksissään. Sitten sen kanssa on ollutkin ihan ok, ei mitään erityisiä fiiliksiä ja perustettu perhe. Eroon sekin päätyi, tosin eroaminenkin oli helppoa koska ei välittänyt mitenkään. Ei ole ollut draamoja eikä riitoja. Lapset sopeutuneet hyvin vanhempien eroon ja sulassa sovussa ne on kasvatettu. Ex tukee hyvin vielä nuorimmankin kasvatuksessa ja on kannustava etävanhempi. Ehkä parisuhdetta ja lapsia ei kannata hankkia ihmisen kanssa jota rakastaa tai johon on tunteita vaan juuri sen laimean tyypin kanssa jolle ei viisari heilahda mitenkään? Tunteisiin perustuneet suhteet on olleet myrskyisiä ja vaikeita, sekä päätyneet eroon nopeasti. Sekin puhuu sen puolesta, että mitään tunteita ei ole hyväksi kokea puolisoon, mitä nyt kaverillinen kiintymys.

Kyllä niiden suhteiden pitäisi perustua pääasiassa positiivisiin tunteisiin, ei mihin tahansa tunteisiin.

Se nyt taitaa olla kuitenkin vain harvojen luksusta tuollaiset posiitiviset tunteet. 

Jaah. Tämä palsta on pelkkää negailua kaikesta. Ei tänne juuri kukaan kirjoita mistään positiivista tunteista. Siksi elämä palstan ulkopuolella on jotain ihan muuta ja hyvää sellaista.

Miksi pitäisi valehdella? Parisuhteessa ei ole mitään hyvää mutta yksin elämisessä on.