Onko kaksisuuntainen ainoa sairaus joka tuntuu hyvältä
Kommentit (30)
Älä puhu asiasta, mistä et mitään tiedä. Ei se kaksisuuntainen mitään herkkua ole. Esim. sekamuotoinen oirejakso voi olla hyvinkin repivä, ja masennus yhtä h*****ä.
Ei ainakaan sairaan läheisistä se sekoilu tunnu hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Älä puhu asiasta, mistä et mitään tiedä. Ei se kaksisuuntainen mitään herkkua ole. Esim. sekamuotoinen oirejakso voi olla hyvinkin repivä, ja masennus yhtä h*****ä.
Nousussa lääkkeet jäävät monelta ottamatta koska silloin tuntuu hyvältä. Olenko väärässä?
Kuulemma aivoihin edennyt syfilis tekee olon eroottiseksi. En silti tiedä, onko ihanaa olla kestohimokas ja flirttaileva 90-vuotias.
En ole huomannut kaksisuuntaisen tekevän oloani hyväksi ikinä. Nyt vanhemmiten, kun olen ollut remissiossa vuosia, oireettomuus on mukavaa 😊
Asiat sujuvat ja elämä tuntuu kiinnostavalta.
Viiltelyyn ja anorektiseen syömättömyyteen kuulemma jää koukkuun, joten jollain tasolla niiden on tunnuttava hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä puhu asiasta, mistä et mitään tiedä. Ei se kaksisuuntainen mitään herkkua ole. Esim. sekamuotoinen oirejakso voi olla hyvinkin repivä, ja masennus yhtä h*****ä.
Nousussa lääkkeet jäävät monelta ottamatta koska silloin tuntuu hyvältä. Olenko väärässä?
En tiedä, kun ei ole nousuja ollut ikinä. Kaikilla kun ei ole.
Minulla nousi joskus keuhkokuume ihan yllättäen. Se tuntui jonkin aikaa jopa hyvältä. Olin silloin erittäin kiireinen monen harrastavan lapsen äiti. Kun kuume nousi 40 asteeseen ja kerrankin olon niin kipeä, että pystyn vain nukkumaan yötä päivää.
Dissosiaatiohäiriössä on myös puolensa. Voit olla monta henkilöä, persoonaa. :)) Ei tarvitse tyytyä siihen yhteen ja samaan tylsään.
Lievä hypomania on ihan parasta. Kuin olisi rakastunut. Harmi, että multa on molemmat ääripäät tasoittuneet ikääntymisen myötä. Herää epäilys, että hormoneilla on tekemistä bipolaarioireiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä puhu asiasta, mistä et mitään tiedä. Ei se kaksisuuntainen mitään herkkua ole. Esim. sekamuotoinen oirejakso voi olla hyvinkin repivä, ja masennus yhtä h*****ä.
Nousussa lääkkeet jäävät monelta ottamatta koska silloin tuntuu hyvältä. Olenko väärässä?
Mä ymmärrän elämänkokemukseni perusteella tän viittaavan enemmänkin siihen uhmakkaaseen kaikkivoipaisuuden tunteeseen joka maniaan liittyy, kuin siihen että tuntuisi varsinaisesti hyvältä. Ei mulle ole yksikään noin toimineista sanonut jälkikäteen että se tuntuisi hyvältä.
Tutkimusten mukaan lääkkeet jätetään useimmiten vähemmälle/pois masennusjaksojen aikaan, toisin kuin usein oletetaan.
Oma bipolaarinen mieheni tuntuu nauttivan hypomaniasta. Hän on silloin todella onnellisen ja tasapainoisen oloinen, toki hieman turhan helposti innostuva ja idearikas. Maniakaudet sen sijaan ovat aivan järkyttäviä. Hän muuttuu täysin erilaiseksi ihmiseksi. Masennuksen aikana taas oikeasti pelkään menettäväni hänet itsetuhon kautta. Kamala sairaus.
Muutkin mielen sairaudet ovat tuollaisia. Hulluna on hyvä olla.
Maniassa sillä hetkel tuntuu hyvälle mutta jälkikäteen tajuaa ettei se tunnukaan..
Skitsofreniasta syyllisyys ja häpeä on valtavaa. Äänet syyttävät ja sairaus ja erilaisuus aiheuttaa häpeää. Harhat ei kai ole koskaan mukavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä puhu asiasta, mistä et mitään tiedä. Ei se kaksisuuntainen mitään herkkua ole. Esim. sekamuotoinen oirejakso voi olla hyvinkin repivä, ja masennus yhtä h*****ä.
Nousussa lääkkeet jäävät monelta ottamatta koska silloin tuntuu hyvältä. Olenko väärässä?
Mä uskoisin että tässä on sellainen virheellinen käsitys.
Jos ajatellaan että lääkkeet vievät tunteet, se ei tarkoita että lääkkeettömyys tuntuisi hyvältä, mutta sentään tuntuu joltakin.
On myös kakssuuntasta mis psykoottista oireita. Minä sairastin psykoottisen manian just jossa äänet tuli.. Kauheeta skitsofreenikoille jos lääkitys ei pure silti kuuluu ääniä
Oikea lääkitys ei vie tunteita. Meni 4 v että löyty sellanen lääkitys..
Vierailija kirjoitti:
Lievä hypomania on ihan parasta. Kuin olisi rakastunut. Harmi, että multa on molemmat ääripäät tasoittuneet ikääntymisen myötä. Herää epäilys, että hormoneilla on tekemistä bipolaarioireiden kanssa.
Hormonitoimintahan vaikuttaa mieleen ja sitä kautta käytökseen eli kyllä siinä on perää.
Ei mania tunnu hyvältä.
Aivoverenvuoto voi joissain tapauksissa olla kivaa.