Onko kaksisuuntainen ainoa sairaus joka tuntuu hyvältä

Vierailija kirjoitti:

On myös kakssuuntasta mis psykoottista oireita. Minä sairastin psykoottisen manian just jossa äänet tuli.. Kauheeta skitsofreenikoille jos lääkitys ei pure silti kuuluu ääniä

Sitten on vielä skitsoaffektiivinen, jossa on psykoottista jaksoja ja maanisia- tai masennusjaksoja. Se on skitsofrenian ja kaksisuuntaisen välillä oleva sairaus.

Jep, mulla aluks epäiltiin skitsoaffektiivista

Vierailija kirjoitti:

Dissosiaatiohäiriössä on myös puolensa. Voit olla monta henkilöä, persoonaa. :)) Ei tarvitse tyytyä siihen yhteen ja samaan tylsään.

Paitsi että harvemmin teet tietoisen vaihdon, saati välttämättä edes tiedä kuka on ohjissa milloinkin.

Anoreksian ja ortoreksian kuherruskuukausi tuntuu hyvältä. Dissossa on puolensa, se on kovin huoletonta välillä. Kuljen "pää pilvissä", eläen tässä hetkessä (koska en muista mitään). Henkilökohtaisia kokemuksia, muilla varmasti eri.

Vierailija kirjoitti:

Oikea lääkitys ei vie tunteita. Meni 4 v että löyty sellanen lääkitys..

Se vaatii myös sen että on oikea diagnoosi. Miten paljon sitten tuolla on masentuneeksi tai kaksisuuntaiseksi lääkittyjä zombia, joilla ei itseasiassa edes ole näitä vaan muuta.

Mulla on kamu, joka on varmaan jonkinlainen lievä bipo, painottunut maaniselle puolelle.

Hänellä on yleensä tuosta menossa joku megalomaaninen projekti.

Hänellä tuntuu olevan kivaa, kunnes projektit etenevät toteutusvaiheeseen, eivätkä hänen tapailemansa pankin- kunnan- ja tehtaanjohtajat innostukaan hänen mullistavista ideoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Muutkin mielen sairaudet ovat tuollaisia. Hulluna on hyvä olla.

Ei.

Totta, kyllä hypomaniassa on ollut hienoja hetkiä. Masennusvaiheessa sitten tekee mieli tehdä itsemurha, myös häpeästä, kun muistelee niitä maanisia sekoiluja.

Lähimmäisiäni säälin.

Olen 42v. bipo, pahemmaksi menee, kun ikää tulee lisää.

Kai se silloin nousun alussa tuntuu.