Oon niin hirvittävän ihastunu.. :´(

...Hetken aikaa.



Sanoisin, että älä pilaa monien ihmisten elämää hetken huuman vuoksi. Itkuun se uusikin ihmissuhde saattaa päättyä. Ja joku ruotu pitää mielestäni olla: varattuihin, ja etenkään perheellisiin, _ei_ sotkeuduta.

Tyhmä, tyhmä, tyhmä.

Olo on kamala, tätä haikailua on ollu jo pidempään.



Ollaan jotenkin samalla aaltopituudella, siinä ihmisessä kaikki vetää mua puoleensa. Vaikka oma mies on ihana ja kaikki on hyvin.



Ap

Ole AIKUINEN ja unohda se jamppa. Tyhmä.

Sitä enemmän sinulla on syytä lopettaa varatun miehen perään itkeminen!

Ja kun vielä miehesin kanssa on kaikki hyvin!



Läpsi itseäsi poskille, käy hikilenkeillä - ja järkiinny!

joudut elämään sen mokan kanssa koko loppuelämäsi.

Eri elämänvaiheissa tarvitsee erilaisia ihmissuhteita, ja voi olla että nykyinen kumppanisi, niin ihana kuin onkin, ei enää vastaa tarpeitasi vaan jarruttaa kehitystä. Selvästi tapaamallasi miehellä on sama tilanne, koska muutenhan ette olisi päätyneet "yhteen".



Elämä ei ole kenraaliharjoitus, jos ette ole onnellisia nykyisessä tilanteessanne, tehkää KAIKKENNE että saatte asian korjattua. Joskus tiellä on ihmisiä jotka loukkaantuvat, mutta se on heidän kohtalonsa. Tottakai pitää kohdella muita suurella kunnioituksella ja kuten toivoisi itseään kohdeltavan, mutta ei omaa onneaan voi loputtomiin viivyttää hienotunteisuuden takia.



T. Tiedän mistä puhun, ja toteutin sen myös.

kuin selvittää tilanne niin että voit olla rakastettusi kanssa.

Kyllä erosta aina selviää vaikkei se mukavaa ole.



Rakkaus voittaa kaiken, eikö?

Mites ne lapset?



Aika itsekkäältä kuulostavat teidän aatoksenne; minä olen rakastunut, minä haluan, ...

Ei auta tyhmäksi haukkumiset. Usein täällä kommentoi ne joilla ei ole kokemusta suurista tunteista. Tietty kannattaa miettiä tarkkaan ja punnita asiaa. Tyhmä sanonta on se ettei kumppani vaihtamalla parane. Monesti voi hyvinkin mennä parempaan suuntaan. Tsemppiä, tiedän sen tunteen ja itse tein sellaisen ns. järkiratkaisun ja ajattelin enemmän muita kuin itseäni vaikka se sydämen alle jäikin kytemään.

Vaikka oma mies on ihana ja kaikki on hyvin.

Ap

_Ihana_. Kannattaako sellaisesta suhteesta lähteä?

aika itsekkäältä kuulostaa minusta myös se, että kumppanin oletetaan roikkuvan kiinni sellaisessa miehessä/naisessa johon ei ole enää tunteita kiinni, ihan vaan sen takia että minä haluan, minä vaadin että minun kanssani ollaan vaikket enää tahdo tai rakasta.



Lapset kärsivät erosta, se on selvä, mutta usein nämä "mites ne lapset"-vetoomukset ovat halpamainen yritys syyllistää toista jotta tämä jäisi epätyydyttävään suhteeseen.

Lapset kärsivät erosta, se on selvä, mutta usein nämä "mites ne lapset"-vetoomukset ovat halpamainen yritys syyllistää toista jotta tämä jäisi epätyydyttävään suhteeseen.

Mitä halpamaista siinä on, jos kyselee, miten lasten käy?

Tilanteesi ei ole helppo. Minäkin ihastuin vieraaseen ja hän minuun, molemmat onnellisesti naimisissa. PItkään jatkui tekstarisuhteena kunnes olimme hätäisesti sängyssä ja se oli katastrofi. Onneksi. Välit viilentyivät emmekä ole enää pitäneet yhteyttä eli ei ollut mitään suurta rakkautta vaikka hetkisesti tuntui niin. Onneksi. Neuvoisin että jos vain voit yritä olla näkemättä ja pitämättä yhteyttä, yleensä aika parantaa haavat. Kyllä minäkin välillä kaipaan mutta en halua riskeerata koko elämää sillä en usko että se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella pidemmän päälle... Kun ei tunne toista kunnolla niin näkee vaan ne hyvät puolet. Sitä suurta rakkautta se tuskin on... tai harvoin on niin suurta että sen vuoksi heittäisi kaiken tähänastisen menemään.

Sillä erotuksella, että mitään fyysistä ei ole ainakaan toistaiseksi tapahtunut. Ihastus on kuitenkin niin voimakasta, että sukat pyörii jaloissa ja ajattelen tätä miestä jatkuvasti, ja se todellakin häiritsee perhe-elämää. Luulen, että myös ko. mies on ihastunut minuun, mutta en tiedä miten voimakkaasti.



Molemmat ollaan naimisissa ja uusperheellisiä, eikä olla perheitämme rikkomassa, mutta miten v***ssa tästä tunteesta pääsee eroon?