Miksi ihminen, jolla on lapsia, hakee seurustelukumppania ylipäänsä? Ja valittaa vielä kun ei kelpaa "pakettina".

Miksi ihminen, jolla on lapsia, ostaa ruokaa? Olisko ihan ihmisen perustarpeesta kyse tässä. vttu että täällä ollaan vajaita.

Vierailija kirjoitti:

Niin että koska mulla on kaksi lasta niin ei ole oikeutta enää parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen? Se nyt vaan on fakta että niihin lapsiin uppoaa aikaa ja läsnäoloa, mutta luulis että aikuinen ymmärtää sen eikä koe sitä kilpailuksi. Aikuisten tarpeet nyt vaan tulee lasten jälkeen. Minusta aivan normaali asia myös parisuhteissa ja en voi ymmärtää jos ei tätä ymmärrä.

Tuo on täysin ymmärrettävää. Mutta jos itse on lapseton ja vaihtoehtona on toinen lapseton, niin miksi ihmeessä sitä tuohon tyytyisi?

Mä nuorena parikymppisenä seurustelin kolmekymppisen miehen kanssa, jolla oli muksu ennestään. Koitin kovasti kannustaa häntä korjaamaan välejä exään, jotta saisi tavata lastaan ja minusta olisi ollut ihana asia, että miehen poika olisi ollut osa meidänkin elämää, käynyt välillä kylässä tai menty häntä näkemään ja tehty jotain mukavaa porukalla tai isä ja poika kahdestaan.

Ja noin ylipäätään minua ei avioerolapsena yhtään haittaisi olla lähivanhempanakaan puolison edellissuhteen lapselle. Pitää asialliset välit tämän biologiseen äitiin, jos mahdollista ja pyrkiä sopimaan jutut asiallisesti hänenkin suuntaansa yms.

Jos nainen on todella kaunis ja viehättävä ja mukava, ei haittaa jos on lapsia. Yleensä tuollaiset ulkonäöstään pitävät naiset eivät keskity liikaa niihin lapsiin. Osaavat jättää niitä riittävän usein exälleen ja mummulaan. Suuri osa ajasta on vapaata aikaa seksiin.

Parisuhde keskittyy seksin ympärille. Kun se puoli sujuu, muukin lutviutuu siinä sivussa.

Joo aika yleistä tuntuu olevan että parikymppisenä tehdään jonkun elämänloululaisen kanssa se pari kolme lasta ja sit kolmekymppisenä ihmetellään kun ei kelvatakaan enään parisuhdemarkkinoilla

Vierailija kirjoitti:

Varmaan vähän riippuu siitä, millaisia ovat ne lasten tarpeet, jotka menevät aina edelle. Ja ovatko ne aina oikeasti sellaisia, että niistä ei voi joustaa.

Pyykinpesusta, ruoanlaitosta, lasten kuulumisten kyselystä, läksyissä auttamisesta ym. arjen pakottavista asioista ei voi tosiaan joustaa ja niihin menee väkisinkin aikaa. Mutta onko tosiaan välttämätöntä olla aina esim. lapsen jalkapalloharrastuksessa läsnä kentän laidalla, tai sallia lapsen keskeyttää aikuisten omat jutut ja vaatia huomiota ja aktiviteettia pienimmästäkin syystä (kun on vain tylsää eikä keksi mitä leikkisi)?

Minusta lapsenkin tulee sopeutua ja kestää esim. tylsyyttä välillä. Silloin kun aikuisilla on omia juttuja.

Juuri näin! Lapsesta pitää huolehtia. Lapselle tulee näyttää että hän on hyvä ja tärkeä. Koko elämän ei kuitenkaan (minun mielestäni) tule pyöriä lapsen ja lapsen tarpeiden ympärillä. Kun aikuinen voi hyvin, jaksaa aikuinen olla lapselle hyvä ja rakastava. Jos aina vaan mennään lapsi edellä, lomaillaan vaan pallomeressä, syödään nakkeja ja ranskalaisia, kysellään ja varmistellaan aina lapselta mitä tämä haluaa, ja tingitään aina omista menoista lapsen vuoksi, on helppo mennä metsään. Lapsi ei ole mikään pyhimys, jonka pillin mukaan mennään, vaan samanarvoinen perheenjäsen kun kaikki muutkin.

Tuli tästä aiheesta vaan mieleeni..

Tekisi mieli ensikerralla kutsua wa-ryhmään kaikki ne miehet jotka ovat hyökänneet Tinderissä selvällä suomenkielellä velaksi ilmoitetun naisen kimppuun. Bio:ssa on myös lukenut etten halua myöskään lapsellista miestä joten mielellään haen vastaavan kaltaista lapsetonta. Itse asiassa taidankin ensikerralla tehdä näin ja katsoa saanko jonkun vastauksen siihen miksi käytännössä perheellinen haluaa seurustella lapsettoman kanssa joka ei niin välitä lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin että koska mulla on kaksi lasta niin ei ole oikeutta enää parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen? Se nyt vaan on fakta että niihin lapsiin uppoaa aikaa ja läsnäoloa, mutta luulis että aikuinen ymmärtää sen eikä koe sitä kilpailuksi. Aikuisten tarpeet nyt vaan tulee lasten jälkeen. Minusta aivan normaali asia myös parisuhteissa ja en voi ymmärtää jos ei tätä ymmärrä.

No, ei ole enää siinä määrin, mitä moni parisuhde vaatisi toimiakseen kunnolla. Harvaa kiinnostaa olla se, joka aina joustaa ja on tärkeysjärjestyksessä viimeisenä. Ydinperheessä tilanne on tietty toinen, vaikka siinä lapsia onkin. Ja ehkä siinäkin tapauksessa, että toinen on samassa tilanteessa tai sitten kaipaa esim. vain satunnaista seksiä/kevyttä tapailua. Mutta syvempi suhde on sit vähän eri asia.

Mä swaippaan yh:t, vuoroviikkoisät ym. aina vasemmalle, koska viimeisimmän seurusteluni jälkeen totesin, että en voi olla ihmisen kanssa, jolla on lapsia. Lapsissa itsessään persoonina ei ollut ongelmaa, mutta en jaksanut enää sitä jatkuvaa toisten ehdoilla elämistä ja omien tarpeiden syrjään lykkäämistä.

Ylipäänsä kaikki oli arjessa hankalampaa ja en tuntenut, että voin olla rennosti ja tehdä vapaasti niitä asioita, joista pidän. Perjantai-iltana olisin vain halunnut levätä työviikon päätteeksi ja lukea kirjaa viinipullon kanssa, mutta toinen olisi halunnut lähteä koko porukalla uimahalliin tai pelata Afrikan tähteä. Se tympi, koska ne tuntuivat uhrauksilta, enhän ollut lasten äiti!

Siis toisella ihmisellä ei mielestäsi ole enää oikeutta seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen siksi, että juuri sinä haet parisuhteelta toisenlaisia asioita kuin tämä kyseinen henkilö kaiketi hakee? Oletko nyt tosissasi? Ymmärrät kai että eivät kaikki kaipaa parisuhteelta samoja asioita kuin sinä? Eivät kaikki esim koe tarpeelliseksi asua yhdessä ja olla yhdessä koko ajan. Joillakin on omatkin lapset, eikä se haittaa että toisellakin on omansa. Ja on niitäkin, jotka haluavat sen koko paketin ja ovat valmiita sitoutumaan siihen.

Eihän sinun tarvitse seurustella lapsellisten kanssa. Kukaan ei pakota. Mutta miten ihmeessä sua häiritsee se, että seuraa hakevat myös sellaiset ihmiset, joiden kanssa juuri sinä et tykkäisi olla?

Juu, totta. Ja mainitsinhan kirjoituksessani että riippunee elämäntilanteista ja toiveista. Kerroin vain oman kokemukseni ja peilasin siihen tilanteeseen, että se vastapuoli haluaisi sen perinteisen seurustelu-yhteenmuuttokuvion. Kun aika monet sellaisen haluavat.

Sinä sanoit että kun toisella on kaksi lasta, niin hänellä ei ole enää oikeutta parisuhteeseen siinä määrin, mitä moni parisuhde vaatisi toimiakseen kunnolla. Mitä tällä tarkoitit? Miten voit sanoa noin, jos kerran kuitenkin tajuat että parisuhteita on erilaisia ja jokainen parisuhde voi aivan hyvin toimia kunnolla, jos vain sen osapuolet haluavat suunnilleen samoja asioita elämässä. Eihän se mitä sinä parisuhteelta haluat, ole ainoa oikea parisuhteen malli eikä sinulla ole yhtään sen enempää tai vähempää oikeutta parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen kuin muillakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin että koska mulla on kaksi lasta niin ei ole oikeutta enää parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen? Se nyt vaan on fakta että niihin lapsiin uppoaa aikaa ja läsnäoloa, mutta luulis että aikuinen ymmärtää sen eikä koe sitä kilpailuksi. Aikuisten tarpeet nyt vaan tulee lasten jälkeen. Minusta aivan normaali asia myös parisuhteissa ja en voi ymmärtää jos ei tätä ymmärrä.

Tuo on täysin ymmärrettävää. Mutta jos itse on lapseton ja vaihtoehtona on toinen lapseton, niin miksi ihmeessä sitä tuohon tyytyisi?

Ei tarvitse tyytyä. Kukaan ei pakota tyytymään. Saa sitä silti muutkin parisuhdetta toivoa kuin vain lapsettomat.

Onpa outo aloitus. Olettaisin että kumppania etsivät ihmiset etsivät sellaista siksi, että kaipaavat kumppanuutta ja parisuhdetta. Suurin osa ihmisistä kai ainakin jossain vaiheessa elämäänsä kaipaavat parisuhdetta. Miksi sellaisen etsiminen olisi sallittua tai hyväksyttävää vain lapsettomille ihmisille?

Kaikki eivät halua symbioottista suhdetta, jotkut kaipaavat paljon omaa aikaa siitäkin huolimatta, että ovat parisuhteessa. Mulla ei ole lapsia enkä sellaisia halua, enkä myöskään halua ns. perinteistä symbioottista parisuhdetta, jossa asutaan yhdessä ja vietetään vapaa-aika pääosin puolison kanssa jotain yhdessä tehden. Olen ollut sellaisessa suhteessa ja huomasin, ettei se sovi minulle. Tunsin kokoajan epämääräistä ahdistuksen tunnetta ja syyllisyyttä siitä, jos halusin töiden jälkeen olla vain yksin enkä välttämättä edes puhua kenellekään mitään. Silloinen puolisoni kaipasi paljon enemmän yhdessä tekemistä ja olemista. Hänelle ei riittänyt se, että olin samassa asunnossa kuin hän mutta omissa oloissani. Niinpä erosimme.

Nykyinen miesystäväni on kahden kouluikäisen lapsen yh-isä. Lasten äiti asuu toisella paikkakunnalla ja lapset ovat hänen luonaan koulujen loma-aikoina ja joka toinen viikonloppu. Minulla on oma kotini ja tapaamme miehen kanssa oikeastaan vain viikonloppuisin. Saadaan aikaa kahdestaan silloin kun lapset ovat äidillään, mutta ei mua toisaalta haittaa olla yhtä viikonloppua lastenkaan kanssa. Kiva heidän kanssaan on touhuta ja saa siinä olla samalla myös sen miehen kanssa, jota rakastaa. Meille tällainen parisuhde sopii oikein hyvin emmekä tunne tarvetta muuttaa sitä.

Sanomattakin on tietty selvää, ettei tällainen suhde kaikille sopisi, ihan kuten se perinteinen parisuhdemallikaan ei sovi kaikille. Jokaisella on kuitenkin oikeus haluta ja etsiä itselleen sopivaa parisuhdetta. Ja jos Tinderissä jo profiilissa kertoo avoimesti elämäntilanteestaan ja toiveistaan, niin minusta se on ihan hyvä vaan. Jokainen kuitenkin tykkäilee kai niistä profiileista, joihin itse tuntee mielenkiintoa ja svaippaa vasemmalle ne, joista heti huomaa ettei ole ns. "mun juttu".

Vierailija kirjoitti:

Täällä tulee monille ilmeisesti yllätyksenä, että suurimmalla osalla 35+ ihmisistä on lapsia, joten toinen ihminen, jolla on lapsia, on lapsetonta varteenotettavampi kumppaniehdokas. Ei se lapsettomuus ole läheskään aina ihmisessä plussaa.

Tämä. Ja puolet avioliitoista päätyy eroon.... Aika monella lapsellisuus on ihan normijuttu. Sellaiset nelikymppiset miehet, jotka ovat ns. jääneet radalle ovat usein mielestäni vähän turn off, juhliminen jättänyt jälkensä. Lapselliset raikkaampia.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille olisi kiva löytää maksaja. Ja samalla ilmainen lapsenvahti, että pääsisi harrastuksiin, kun lasten isä ei pidä lapsiin mitään yhteyttä

No mies jopa yh-äidin kanssa yhteenmennessä pääsee helpolla. Eronnut mies kun pitää itseståän selvänå että uusi asuinkumppani ( mieluiten lapseton) hoitaa, huolehtii ja kasvattaa miehen entisen elåmän p,e,r,s,ehedelmät. Kun lastenhoito on naisten hommaa!

Mielestäni tuo riippuu täysin siitä, millainen ihminen on. Millaista arkea elää ja miten suhtautuu ylipäätään elämään. Ja sattuuko löytämään sen henkilön, joka jakaa ne samat arvot jne. Itse olen seurustellut yli 4 vuotta lapsettoman miehen kanssa. Minulla on kolme lasta. Kaksi on jo teinejä. Mutta tavatessamme olivat kaikki ala-asteikäisiä. Meillä oli aluksi myös kaukosuhde. Alku oli siksi melko rauhallinen ja verkkainen. Tutustuimme rauhassa. Myös lapsiin mies tutustui ajan kanssa. Emme edelleenkään asu yhdessä, vaikka olemma samalla paikkakunnalla nykyään. Näemme toki päivittäin ja lapsilla on hyvä suhde mieheen myös. Itse en koe tärkeäksi asua yhdessä. Ja molemmat viihdymme myös omissa oloissamme. Mies ei ole yrittänyt olla isä vaan yksi aikuinen lisää lasten elämässä. Mies on kiintynyt lapsiin ja tekevät paljon erilaisia juttuja myös ilman minua. Kahdestaan olemme joka toinen viikonloppu. Ja oikeastaan välillä suunnittelemme jo seuraavaa viikonloppua lasten kanssa. Meillä tämä toimii näin.

Vierailija kirjoitti:

Jep, en ymmärrä miksi kukaan haluaa olla kakkonen omalle puolisolleen. Mitä järkeä käytetyssä miehessä...

Jos sinun on oikeasti vaikea kuvitella miksi joku näin tekisi niin voin kertoa mikä vaikutti itselläni ”käytetyn” miehen valintaan.

-Pidän lapsista ja minulla ei ole mitään niitä vastaan

-miehellä oli 1 lapsi, lapsen äidin kanssa olivat eronneet raskausaikana -> hänellä ei varsinaisesti ollut koskaan perhettä ennen minua. Esimerkiksi näki lastensa syntymän ensimmäistä kertaa vasta minun kanssani. Sain siis lapsesta huolimatta jakaa nämä tärkeät ensimmäiset kerrat hänen kanssaan.

-isät ovat usein etävanhempia, niin myös meidän tapauksessa. Lapsi käy isällään ainoastaan joka toinen vkl + lomilla. Ei ole mitenkään rasite nuo viikonloput, oikeastaan oli kivaa vaihtelua varsinkin silloin kun itsellä ei vielä ollut lapsia.

-elatusmaksut yms ei haittaa, meillä on tarpeeksi hyvä elintaso ja hyvät palkat + miehellä omaisuutta. Ei siis haittaa tippaakaan yhden lapsen elatus tuossa sivussa.

-Isyys harvemmin huonontaa ketään ihmisenä. Se että näkee toisen olevan hyvä isä, on aika merkittävä plussa. Näkee että hän osaa olla hyvä vanhempi.

-Tietää että mies pystyy lisääntymään (jos itse haluaa lapsia)

-Parisuhde valitaan rakkauden perusteella ja olisi aika kurjaa hylätä rakastamansa ihminen siksi että tämä on isä jollekin. Ikään kuin isyys tekisi hänestä huonomman.

No mä en halunnut harrastaa irtoseksiä eikä lapsiltakaan saa sellaista fyysistä läheisyyttä mitä halusin.Halusin tasavertaisen kumppanin, juttuseuraa, jonkun jonka kanssa jakaa ilot ja surut, unelmoida ja toteuttaa haaveita

Onneksi minuun rakastui upea mies jolle lapsetkin (3) oli ok. Meidän (lähes) kahdenkeskinen kuherruskuukausi oli vasta kun rakensimme perheelle talon, muuten elimme normaalia lapsiperhearkea.

Tuosta on 23 v ja olemme jo isovanhempia, yhteinen lapsemmekin on kohta täysi-ikäinen. Yhä onnellisia

Luulen, että moni korostaa lastensa tärkeyttä profiilissa siksi, että on deittailumaailmassa kohdannut ihmisiä, joilla ei ole lapsia ja joilla ei ole ymmärrystä siitä elämästä. Tästä johtuen on sitten tullut ongelmia, kun toinen ei voi ymmärtää miksei kaikkea aikaa ole pyhitetty hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde keskittyy seksin ympärille. Kun se puoli sujuu, muukin lutviutuu siinä sivussa.

Vehkeet edellä menevät on juuri niitä joilla on yllättäen lapsia useamman kuin yhden tai kahden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että moni korostaa lastensa tärkeyttä profiilissa siksi, että on deittailumaailmassa kohdannut ihmisiä, joilla ei ole lapsia ja joilla ei ole ymmärrystä siitä elämästä. Tästä johtuen on sitten tullut ongelmia, kun toinen ei voi ymmärtää miksei kaikkea aikaa ole pyhitetty hänelle.

Mä taas ymmärrän että lapset on tärkeitä, mutta jos sitä pitää erikseen korostaa, oletan kyseessä olevan ihmisen, joka kaikessa asettaa uuden kumppanin sivuun ja laiminlyö tätä.