Muistisairas mummu alkanut raapia ja purra vaaria, onko enää muuta ratkaisua kun laitoshoito?

Heillä ei ilmeisesti käy kotiapu, kun vaari pukee ja riisuu ja ruokkii.

Ei sinne laitokseen pääse enää juuri kukaan. Seuraa vaihe on se, että mummolla alkaa käydä kotiapu pukemassa, riisumassa ja ruokaa antamassa.

Käynti vaikka 4 kertaa vuorokaudessa.

Tähän on tullut hieman erikoisia viestejä, että laittaa laitokseen. Sinne ei noin vaan enää pääse.

Vierailija kirjoitti:

Sairaus on edennyt, mummu tarvitsee lääkkeitä ja luultavasti ympärivuorokautista hoitoa ihan ns. laitoksessa.

Pappa voi käydä syöttämässä ja ulkoiluttamassa ja ottaa mummua päivälomille (ehkä teidän avustuksella).

Ei ole järkeä, että kaikki kärsii kun oikeasti kenenkään ei tarvitsisi.

Niissä laitoksissa on kamalaa ja ei niihin edes pääse sisään. (Ei-ap)

Mummu laitokseen, tuo on vaarin kiduttamista että joutuu monta kertaa päivässä tuolla tavalla kohtaamaan sen, kuinka huonoksi toisen henkinen tila on mennyt. Vaarin pitää nyt vaan sitten muistaa pitää kiinni siitä että ei pysty enää hoitamaan. Sanoo vaan että ei saa puettua, annettua lääkkeitä jne. Tottahan se on, jos nuo ei onnistu ilman että joutuu fyysisen väkivallan kohteeksi, eikä tuollaista vaarin nuppikaan pitkään kestä!

Vierailija kirjoitti:

Ei se laitoshoito ole aina niin kamalaa mitä nyt julkisuudessa puhutaan. Parin viime vuoden aikana laitoshoitoon on joutunut oma omainen sekä ystävän ja sukulaisten omaisia. Näiden kaikkien kohdalla hoito on ollut hyvää. Oman omaisen luona vierailimme usein ja samalla näin, miten hoitajat kohtelivat osaston muistisairaita. Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa omaisen hoitokodista.

Sama kokemus. Toinen vanhemmistani päätyi hoitokotiin erittäin pahan dementian takia. Mielummin sanoisin kyllä että hän pääsi hoitokotiin. Aivan loistopaikka hänelle. Ihana henkilökunta, lämmin tunnelma, omaiset otettiin hienosti huomioon. Hoitosuunnitelma, sen toteutus ja seuranta. Ovet avoinna vierailijoille aamusta iltaan, aina ihana mennä, hyvin avoin paikka ilmapiiriltään.

Tämä Helsingissä, kunnallisella puolella.

Mutta tämäkin paikka saatiin vasta kun kotona hoitanut puoliso sai vakavan sairauskohtauksen ja joutui pitkäaikaiseen tehohoitoon. Voisi sanoa että se sairauskohtaus oli lottovoitto meidän perheelle.

Nyt yhteyttä vanhuspalveluihin mummo ainakin vuorohoitoon aluksi jotta vaari saa levätä ja voitte miettiä miten eteenpäin. Hoivakoteihin on jonoa joten paikkaa joutuu odottamaan. Olisiko apua kotipalvelusta useamman kerran päivässä? Läheisen laitto hoivakotiin on raskas päätös. Tiedän kokemuksesta.

Ehdottomasti tuossa on jo ulkopuolisen hoidon tarve lähinnä hoitokoti tai vastaava. Sinne yleensä saattaa joutua jonottamaan jonkun aikaa esimerkiksi terveyskeskuksen vuodeosastolla mutta on jo sen aika. Kannatta pian olla yhteydessä heidön asuinkuntansa viranomaisiin jotka palveluista vastaavat ja kertoa miten vaikea tilanne on. Varmasti löytyy jokin paikka missä mummulle on tarjolla ympärivuorokautista hoitoa. Apua kannattaa pyytää mitä pikimmiten. Ympärivuorokautisen hoidon tarve on ilmeinen. Kotihoidon käynnitkään eivät ehkä ole enää riittäviä mutta tilanne on kartoitettava yhdessä ammattilaisten kanssa.

Ei taida päästä laitokseen.

Äitini viettää kaiket päivät ja yöt oloasussa, koska ei anna vaihtaa vaatteita. Ainoastaan saunottaessa antaa riisua ja pukea. Mutta ei sitäkään voi joka aamu ja ilta tehdä, koska hänen ihonsa kuivuu liikaa.

Lääkkeet isä piilottaa ruokaan.

Näiden lisäksi sain äidin pitämään pinkkejä hansikkaita, ettei pääse raapimaan. Ostin saman väriset helmet ja kehuin niitä kauniiksi ja sanoin, että sopivat ihanasti yhteen.

Näillä mennään nyt tällä hetkellä. Käyn katsomassa joka aamu ja ilta.

Tämä kuulostaa todella karulta vaihtoehdolta, mutta olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä.

Oma vaarini, joka ei ikinä ole satuttanut kärpästäkään ja oli todella lempeä ja rakastava ihminen, sairastui vaskulaariseen dementiaan, joka teki hänestä hirviön. Hän hakkasi mummoani todella brutaalisti mutta hoitopaikkaa ei herunut. Tarjosivat vaihtoehdoksi kotihoitoa 3 krt/vrk.

Tuo ei ollut vaihtoehto, koska isoisäni saattoi hyökätä mummoni kimppuun nyrkein kesken tämän unien haukkuen tätä huoraksi, raapien, repien ja täysin sekaisin.

Onneksi sain tutulta juristilta neuvon, että mummoni täytyy tehdä noista pahoinpitelyistä rikosilmoitus ja hakea lähestymiskieltoa ja näin ollen kunnan oli pakko etsiä vaarilleni hoitopaikka.

Kunnasta pitäisi löytyä palveluohjaaja, joka hoitaa asiakkaiden laitoshoitoon hakuja. Tässä tapauksessa suosittelisin kysymään lyhytaikaishoitopaikkaa eli intervallipaikkaa, jossa arvoitaisiin asiakkaan toimintakykyä. Samalla omaishoitaja saisi levätä ja miettiä asioita rauhassa.

Hakua suoraan pitkaikaishoitoon en mielellään suosittele, sillä pitkäaikaisosastolle muutto on molemmille osapuolille erittäin suuri muutos kerralla tapahtuvaksi.

Mummulle paras vaihtoehto olisi syanidikapselin nieleminen mutta eihän täällä Suomessa armahdeta edes niitä jotka itse tajuavat kuoleman olevan itselleen paras vaihtoehto.

Tekarit pois, kun ei olla syömässä. Ja lapaset voi teipata käsiin, jottei pääse raapimaan. Rauhoittavia hieman lisää?

Jos halautte päästä halvalla, niin seksiliikkeestä kahleet ja ne käsiin. Ainakin hetken ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti tilanne Suomessa on nykyään se, että todennäköisesti ette saa mummua laitoshoitoon niin kauan kun vaari jaksaa hoitaa häntä kotona. Se että mummu raapii ja puree ei ole syy laitoshoitoon, valitettavasti.

Käykö kotisairaanhoito/kotiapu heillä? Toimivin vaihtoehto saattaisi olla että mummu saisi ulkopuolista apua aamutoimiinsa, ja ehkä illakin nukkumaan menness. Mieluiten tyylin heti, ettei vaari pala aivan loppuun. Mutta tämäkin on helpommin sanottu kuin tehty, ja vaatii todella aktiiviset ja sinnikkäät omaiset vaatimaan.

Onnea teille tulevaan taistoon!

Onko oikeasti niin, että muistisairas väkivaltainen vanhus on hoidettava puolison toimesta kotona vaikka mikä olisi? Entä jos osat olisikin toisinpäin, satakiloinen vaari olisi muistisairas ja väkivaltainen 40 kiloista vaimoaan kohtaan? Silloinkin vaan sanottaisi että voivoi, näin se nyt vaan on että kotona on hoidettava?

Meillä oli aika vastaava tilanne. Isä väsyi olimme todella huolissamme hänestä. Laitospaikka järjestyi, kun isä kieltäytyi hoitamasta äitiä ja ilmoitti muuttavansa hotelliin.

Meillä lapsilla ei ollut mahdollisuutta osallistua hoitoon, mutta olimme tukena hoitopaikkaneuvotteluissa ja totesimme,että sen hetkinen tilanne johtaa vääjäämättä lyhyen ajan sisällä siihen, että tarvitaan kaksi hoitopaikkaa. Ekana oli väliaikainen hoitopaikka. Sen lääkäri ilmoitti optimistisesti, että mummo kuntoutetaan viikossa tai parissa kotihoitokuntoon (äiti ei pystynyt kävelemään). Kahden viikon päästä sama lääkäri totesi, että äidin paikka on täällä, hän ei ole enää kotihoitoon sopivassa kunnossa.

Kyllä dementian käytöshäiriöihin on useampia lääkkeitä, ei tarvitse välttämättä uudelleen aloittaa juuri sitä, joka "teki zombiksi".

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti tilanne Suomessa on nykyään se, että todennäköisesti ette saa mummua laitoshoitoon niin kauan kun vaari jaksaa hoitaa häntä kotona. Se että mummu raapii ja puree ei ole syy laitoshoitoon, valitettavasti.

Käykö kotisairaanhoito/kotiapu heillä? Toimivin vaihtoehto saattaisi olla että mummu saisi ulkopuolista apua aamutoimiinsa, ja ehkä illakin nukkumaan menness. Mieluiten tyylin heti, ettei vaari pala aivan loppuun. Mutta tämäkin on helpommin sanottu kuin tehty, ja vaatii todella aktiiviset ja sinnikkäät omaiset vaatimaan.

Onnea teille tulevaan taistoon!

Mitään taistoa tarvita. Avioeropaperit vetämään ja muutto omaan kotiin. Jopa saa mummo laitospaikan. Kova kovaa vasten. Näin meillä on hyvissä ajoin täyspäisinä sovittu.

Vaikkei teistä olisi omaishoitajiksi, voitte auttaa paljon silti. Vaarille yksin raskasta. Laitoshoito on useimmiten se vihon viimeinen vaihtoehto. Harva laitos on hyvä paikka, tosin kyllä olen sellaisenkin nähnyt (oli pieni hoivakoti, eikä minkään Attendon tai muun roistofirman hallussa). Lääkitystähän tuossa tarvitaan, eihän kaikki lääkkeet tee zombieksi. (Kuolee lisäksi ennen aikojaan laitoksessa kun ei itse juo, siellä ei väkisin juoteta, eikä anneta nesteytystä. )

Epäilen että mummolla on kipuja tai muuta epämukavuutta...jopa vaatteet voivat sitä aiheuttaa, ja sellaiset asiat joita ei terve tule ajatelleeksikaan.

Olisko ketään luotettavaa lääkäriä joka neuvoisi?

Vierailija kirjoitti:

Jos halautte päästä halvalla, niin seksiliikkeestä kahleet ja ne käsiin. Ainakin hetken ratkaisu.

Jep ja niistä kahleista on iloa mummulle ja papalle myös makuuhuoneen puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos halautte päästä halvalla, niin seksiliikkeestä kahleet ja ne käsiin. Ainakin hetken ratkaisu.

Jep ja niistä kahleista on iloa mummulle ja papalle myös makuuhuoneen puolella.

Alapeukuista päätellen mammoilla ei yllättäen ole huumorintajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos halautte päästä halvalla, niin seksiliikkeestä kahleet ja ne käsiin. Ainakin hetken ratkaisu.

Jep ja niistä kahleista on iloa mummulle ja papalle myös makuuhuoneen puolella.

Alapeukuista päätellen mammoilla ei yllättäen ole huumorintajua.

Silloin kun ollaan AP:n tilanteessa lähinnä itkettää. Laitospaikkoja ei ole, yksityisiin hoivakoteihin kunnan paikoille pitkät jonot. Paikka suoraan ostettuna 4000-5000 €/kk.

Armokuolema olisi tuohon paras ratkaisu ja myös ilmastoteko