Lue keskustelun säännöt.
Kutistuuko elämä työpaikkaan 30 :n jälkeen
21.10.2019 |
Tuntuu, että ihmiset eivät enää muusta puhu tuon iän jälkeen kuin töistä, miten mennään, ollaan joka päivä töissä , pe puhutaan, että maanantaina taas töihin, ennen lomia puhutaan, että sitten kun työt taas alkaa, tuntuu että mieli on koko ajan sellaisessa tilassa, että työ määrittää kaiken.
Ennen 30 nähtiin kavereita, käytiin ulkona, kesäiltoina puistoissa. Nyt tuntuu, että ihmiset on valjastettu vain ajamaan töihin ja sieltä takaisin ja puhutaan vain, että töitä koko päivä.
Tuntuu, että unohdettu on kaikki yhteisöllisyys, mitä tehdä vaikka perheen kanssa, jos ehdottaa jotain niin aina on töitä.
Mietin tässä, että onko ihmisten yhteinen aika sellainen, että sitä ei enää arvosteta?
Heti kun yrität irrottautua tästä kaavasta, nousee hirveä metakka muilla, että mikä on kun et tee töitä.
Itse ainakin vieraannuin vanhemmistani juuri siksi, että työltä ei koskaan ollut aikaa muulle elämälle, ei ollut mitä jakaa keskenään,
mietin, että millaiset muistot elämästä jää jos kuolisi yhtäkkiä, sekö, että kuolinvuoteeltakin väännetään töitä.
Jos lapset ovat erkaantuneet henkisesti vanhemmista, heille voin olla vaikea hoitaa heitä,iäkkäinä, kun olisi toivonut yhteistä aikaa aiemmin.
Mietin, että mitä voin tehdä itse toisin oman lapseni kohdalla.
Teen töitä, mutta en halua sanoa, että työ estää jotain
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Me ei kavereiden kanssa puhuta juuri ollenkaan töistä. Lähinnä naurattaa Prismoissa ja kaupoissa kun kuulee ohimennen ihmisten keskustelua, niin se on 90% kun töistä puhutaan.
Näistäkö ne jauhaa vapaa-ajallaankin .. töistä ?
Really ..
Sinccis
Kyllä näköjään siis semmoisiakin on.
Ihmeellistä, että tällaisiakin ihmisiä on, kumpa voisi joskus kohdata sellaisia, jotka ovat kiinnostuneita muustakin kuin työstä.
Ihmiset ovat usein niin arkoja, että ajattelevat, että vain työstä saa puhua , haluaisin keskustella musiikista, taiteesta, lapsista, matkailusta, viljelystä, vanhoista esineistä .Mutta aina tulee sieltä vastapuolelta se työ,
Toisia ihmisiä en voi muuttaa, tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta oltiinhan aikuisia kolmenkympin tietämilläkin.
Miksi ajatellaan vaikka, että eläkkeellä,sitten tehdään. Se voi olla, että elämä ei jatku enää kauaa siitä kun jää eläkkeelle ja jaksetaanko muka silloin vaikka pitkiä lentoja yhtä hyvin kuin nuorena?
Miksi ihminen nuorena matkailee ja näkee maailmaa ja 40 :senä tehdään stoppi ja ajetaan harmaantuneena töihin ees taas.
Elämä kulkee koko ajan, sahasit töihin tai et, mutta ei pystytä päättämään, että nyt lähdetään vaikka etelään, sen sijaan puhutaan, että vaimolla eläkkeeseen niin ja niin paljon aikaa, unohdetaan elää.
Se on sama kuin laskisi päiviä kuolemaan, kun ei eletä, ei käydä uimassa, ei harrasteta, sahataan vain töihin ja kukaan tuskin muistaa kädenjälkeäsi siellä myöhemmin. Perhe sen sijaan muistaa estikö työt yhteiset lomasuunnitelmat.
Juu, eräskin tuttu puhui aina että eläkkeellä sitten sitä ja tätä. Eläkkeen ensimmäisellä viikolla sai aivoverenvuodon ja kuoli.
Itse olen kotihoidossa (ja muuallakin vanhuspuolella ollut) töissä ja tämä on ihan yleinen puheenaihe mistä vanhusten kanssa on puhuttu. Yhteinen viesti heiltä nuoremmille on se, että eläkää, älkää tehkö töitä vaan eläkää kun olette nuoria, se on kusetusta että eläkkeellä sitten on aikaa nauttia elämästä. Siinä vaiheessa iso osa ihmisistä on jo melko raihnaisia, sairauksia alkanut tulla, niveliä kolottaa ja muutenkin toimintakyky pienissä määrin alkaa rapistua päätyen lopulta siihen että ollaan kotihoidon varassa odottamassa seuraavaa ruokaa tai vessareissua ja jossain vaiheessa vain sitten kuollaan pois tai joudutaan vanhainkotiin.
Itse teen mieluusti puolet vähemmän töitä pienemmällä palkalla, että minulla on aikaa tehdä NYT haluamiani asioita. Ei minulla ole mitään takeita siitä, että edes saisin eläkettä puhumatta siitä että elänkö edes sinne asti (kuka sitä tietää), eikä minua kiinnosta tehdä töitä sen takia. Haluan elää nyt enkä eläkkeellä.
t. parikymppinen
Itse mieluummin elän omille lapsilleni. Haluan tehdä paljon töitä ja säästän kaiken ylimääräisen heidän tileille. Tarkoitus on säästää molemmille lapsille vähintään 100 000e.
Itsestäni en niinkään välitä tai että mitä eläkettä tulee kunhan lapset saavat makean elämän. Näin me mieheni kanssa päätimme, kun huomasimme että meidät on laitettu loukkuun työelämään riiston alaisuuteen.
Eli emme elä nyt emmekä koskaan. Lapsemme elävät meidän puolesta.
Aikoinaan kun menestynyt henkilö (hän ei tiennyt olevansa menestynyt) perusti yrityksen ja laittoi rahaa sijoituksiin satoja vuosia sitten. Hän teki sen kaiken tulevaisuuden vuoksi. Ei itsensä vuoksi.
Hän uhrasi lapsenlapselapselapsenlapsenlapsenlapsenlapsien vuoksi oman terveytensä ja rahansa.
Että tulevaisuudessa joku jälkeläisistä saisi nauttia makeaa elämää.
Hän teki sen puhtaasti kristillisistä syistä. Hän halusi antaa parempaa ja uhrata oman elämänsä sellaisten vuoksi, joita ei edes koskaan opppinut tuntemaan.
Nykyään ihmiset hokevat että minä minä ja minun nautinnot nyt.
Se on väärin ja itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
Vika on työelämässä.
Ihmiset tekevät töitä liian tehokkaasti useiden ihmisten edestä.
On hyvin tyypillistä että keskiverto suomalainen työläinen tekee neljän ihmisen työt päivän aikana.
Tässä on sellaista riiston makua.
Kun tekee töitä monien edestä, niin väsymyskin on selvä. Toki olisi hyvä jos neljän ihmisen työt näkyisi neljän ihmisen kuukausitulona tilillä kuukauden päätteeksi, mutta ei.
Työnantaja hyötyy ja me muut väsytään. Ei kasva syntyvyys ei kasva mikään. Ehkä korkeina piikkeinä viikonloppuna kulutuksessa, ei edes arkisin.
Otetaan mallia espanlalaisista.
Kaveri oli viikon lomalla Espanjassa, majoittui perheineen huoneistohotelliin.
Hotellin pihan laitaan työmiehet tekivät aitaa, n. 20m pitkää, terästolpat ja verkko. Aita ei tullut viikon aikana valmiiksi.
Suomi nousuun, kun saadaan kaikki työttömät mukaan leppoistamalla työt!
Villakangasmi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika on työelämässä.
Ihmiset tekevät töitä liian tehokkaasti useiden ihmisten edestä.
On hyvin tyypillistä että keskiverto suomalainen työläinen tekee neljän ihmisen työt päivän aikana.
Tässä on sellaista riiston makua.
Kun tekee töitä monien edestä, niin väsymyskin on selvä. Toki olisi hyvä jos neljän ihmisen työt näkyisi neljän ihmisen kuukausitulona tilillä kuukauden päätteeksi, mutta ei.
Työnantaja hyötyy ja me muut väsytään. Ei kasva syntyvyys ei kasva mikään. Ehkä korkeina piikkeinä viikonloppuna kulutuksessa, ei edes arkisin.
Otetaan mallia espanlalaisista.
Kaveri oli viikon lomalla Espanjassa, majoittui perheineen huoneistohotelliin.
Hotellin pihan laitaan työmiehet tekivät aitaa, n. 20m pitkää, terästolpat ja verkko. Aita ei tullut viikon aikana valmiiksi.
Suomi nousuun, kun saadaan kaikki työttömät mukaan leppoistamalla työt!
Joku järki pitäisi saada molemmissa esimerkeissä tasapainoon.
On selvää että meillä ihmisistä otetaan liikaa irti ja halvalla.
Se näkyy väsymyksenä ja väittäisin että työelämä on se syy miksi syntyvyys on heikko.
Työelämä ei ole mikään erillinen osa-alue elämässä vaan vaikuttaa kaikkeen muuhun.
Kyllä se väsymyksenä näkyy. Erityisen sääliksi käy niitä jotka vielä töiden jälkeen lähtevät lenkille tai salille, eivätkä ole mitanneet sykettään tai ole tietoisia kehostaan.
Kuvittelevat että rehkimällä kovempaa ja kärsimyksellä saavutetaan kirkkain kruunu päälaelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin juuri loman, jossa kävin ensin torstaina maksullisissa, perjantaina vedin lärvit ja lauantaina reiveissä kuuteen aamulla.
-Setämies
Sehän se tämän ihmiselon dilemma onkin. Nuorena kun jaksaisi mennä ja matkustaa, ei ole rahaa. On tehtävä työtä, että saa rahaa mutta sitten ei ole aikaa. Myöhemmin ei sitten sitä jaksamista. Harmin paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkertaistettuna: jos on aikaa ei ole rahaa. Jos on rahaa ei ole aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Sehän se tämän ihmiselon dilemma onkin. Nuorena kun jaksaisi mennä ja matkustaa, ei ole rahaa. On tehtävä työtä, että saa rahaa mutta sitten ei ole aikaa. Myöhemmin ei sitten sitä jaksamista. Harmin paikka.
Kannattaa ottaa se opintolaina ja elää sen turvin eläke etukäteen. Muitakin lainoja voi ottaa ja sitten maksaa ne takaisin tekemällä duunia nelikymppisestä seitsemänkymppiseksi.
Ei aina kannata odotella eläkeikään vaan eläke otetaan etukäteen. Tunnen kymmeniä parikymppisiä jotka ottavat 20-vuoden eläkkeen etukäteen heti lukion käytyä.
Vasta nelikymppisenä menevät työelämään, jos kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidin juuri loman, jossa kävin ensin torstaina maksullisissa, perjantaina vedin lärvit ja lauantaina reiveissä kuuteen aamulla.
-Setämies
heh ite mieluummin runkkaan kuin tyydytän itseäni johonkin "kuolleeseen vartaloon".
Tärkeintä on kuitenkin että tiedostat ettei tuo ole ihan tervettä tai kuulu hyvän jätkän toimintaan tyydyttää itseään "ostettuun lihaan". Ihme kun et tyydytä itseäsi maantiellä kuolleeseen raatoon?
Tästä kun lähdetään niin ollaan hyvillä raiteilla.
Minä näen tuollaisen ali-ihmisen toimintana.
Vierailija kirjoitti:
Vika on työelämässä.
Ihmiset tekevät töitä liian tehokkaasti useiden ihmisten edestä.
On hyvin tyypillistä että keskiverto suomalainen työläinen tekee neljän ihmisen työt päivän aikana.
Tässä on sellaista riiston makua.
Kun tekee töitä monien edestä, niin väsymyskin on selvä. Toki olisi hyvä jos neljän ihmisen työt näkyisi neljän ihmisen kuukausitulona tilillä kuukauden päätteeksi, mutta ei.
Työnantaja hyötyy ja me muut väsytään. Ei kasva syntyvyys ei kasva mikään. Ehkä korkeina piikkeinä viikonloppuna kulutuksessa, ei edes arkisin.
Jos työnantajat olisivat urheiluvalmentajia, niin ei tulisi tuloksia Suomella.
Työelämässäkin pitää palautua että tehokkuus pysyisi yllä.
On selvää jos joka päivä otetaan täysillä, niin tuottavuus kärsii.
Olen aina ihmetellyt että aika harva työantaja on itse tehnyt samaan tahtiin hommia. Eivät oikein ymmärrä miten tehokkuus optimoidaan. Ei nyt ainakaan siten että vaaditaan väsyneeltä samaa työtulosta mitä levänneeltä voi vaatia.
Ei ihminen ole kone. Ja turha olettaa että viikonlopun jälkeen olisi levännyt.
Ne tekemättä jätetyt harrasteet ja vapaa-ajan riennot toteutetaan vähillä yöunilla pelasu.
Sitten ollaan vielä väsyneempiä ma. Yleisestikin on todettu että työntekijä ottaa kyllä menetetyn vapaa-aikansa takaisin. Suomessa se otetaan viikonloppuna, mutta jenkeissä se otetaan työajalla lorvimalla.
Meillä ei lorvita työajalla, mutta tehokkuus on selvästi heikkona piikkinä maanantaina, kun ihminen elää menetetyn vapaa-ajan. Turha olettaa että viikonloppuna nuori lepää.
Meillä on huonoa työnjohtoa ja sillä ei saada menestystä aikaan.
Viikon sisällä voi olla korkeintaan kolme raskasta työpäivää ja sekin riippuu vähän yksilöstä, että miten jaksaa.
Pari päivää menee rennosti että palautuu. Tällä lähdetään eteenpäin.
Toki eihän riistäjät välitä. Kun eivät tajua niin tuottavuus vaan kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kutistu. Tai siis joillakin kutistuu, ja nyt tässä 50v ne onkin jo valmiita heittämään veivinsä.
Mita, no ei kutistu.
Viikolla toitten jalkeen on aikaa vaikka mihin, yleensa kuitenkin "uhrataan" pari paivaa salilla kaymiseen. Muuten sitten ollaan kylla mieluiten kahdestaan, nautitaan hyvasta ruuasta ja siihen sopivasta viinista, tai lahdetaan "kylille" tai iltakavelylle, harrastetaan seksia, ym.
Ei meilla sen kummemmin vakituisia harrastuksia ole eika niita kaivatakaan, talon ja puutarhan kanssa puuhaillessa menee aikaa mukavasti.
Viikonloppuisin sitten nahdaan kavereita, kaydaan keikoilla, ulkona syomassa, shoppailemassa, kaupunkilomilla, puistopiknikeilla ym.
Teen 40 tuntia viikossa toita ja tasan tarkkaan en yhtaan enempaa. Mulle jaa viela nukkumisen jalkeen 1/3 vuorokaudesta tehda jotain, josta pidan, enka todellakaan mieti tyoasioita sina aikana. Kun vietetaan viikonloppua tai ollaan lomalla, en suo tyolle ajatustakaan, kylla se arki sielta taas tulee :) Ja se on ihan ookoo, sitten niista lomista nauttii taas enemman. Teen toita vaan siksi, etta mulla on sitten rahaa nauttia vapaa-ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän se tämän ihmiselon dilemma onkin. Nuorena kun jaksaisi mennä ja matkustaa, ei ole rahaa. On tehtävä työtä, että saa rahaa mutta sitten ei ole aikaa. Myöhemmin ei sitten sitä jaksamista. Harmin paikka.
Kannattaa ottaa se opintolaina ja elää sen turvin eläke etukäteen. Muitakin lainoja voi ottaa ja sitten maksaa ne takaisin tekemällä duunia nelikymppisestä seitsemänkymppiseksi.
Ei aina kannata odotella eläkeikään vaan eläke otetaan etukäteen. Tunnen kymmeniä parikymppisiä jotka ottavat 20-vuoden eläkkeen etukäteen heti lukion käytyä.
Vasta nelikymppisenä menevät työelämään, jos kiinnostaa.
Oho! Mikä rahalaitos antaa parikymppiselle työttömälle parikymmenen vuoden elämiseen lainan jonka lyhennyksetkin alkavat vasta siis kahdenkymmenen vuoden jälkeen? Eläkettä muuten kertyy ihan itse tienaaman palkan mukaan, eikä sitä etukäteen makseta. Keitähän oikein tunnet, joille tämä olisi ollut mahdollista?
Mies30vuotta kirjoitti:
Tervetuloa vuoteen 2019!
Itse käyn välillä töissä yli 50 kilometrin päässä. Herätys 05.00, lähtö 06.00 ja töissä 07.00. Sitten 8 tuntia raskasta työtä, ja sitten taas 1 tunnin ajomatka kotiin. Nukkumaan pitää mennä viimeistään 20.00, että jaksaa taas aamulla herätä aikaisin ja koko päivän tehdä töitä. Siihen jää pari tuntia omaa vapaa-aikaa.
Perjantaisin on niin loppu, että melkein suoraan nukkumaan töistä. Viikonloppuisin kaupassa käynnit, pyykkien ja tiskien pesu, oman kodin siivous. Ja sitten lepoa. Mihinkään en jaksa lähteä, koska sitten väsyttää vielä enemmän. Ja maanantaina taas sitten herätys 05.00, lähtö 06.00....
Aikuisen ihmisen elämä nyt ei ole muuta kuin työtä. Onhan tietenkin kuukauden kesäloma. Tämmöistä tämä on. Kaikki eivät voi olla IG-julkkiksia ja matkabloggaajia.
Tervetuloa vuoteen 2019.
Herätys 8:20. Lähijunalla duuniin 20min. Töissä 9:00.
Sitten kevyttä toimistotyötä 8tuntia. Duunin jälkeen joko himaan/harrastuksiin tai ystäviä moikkaamaan kaupungille mitä ikinä haluaakaan. Vapaata aikaa duunin jälkeen n. 7 tuntia, kunnes pitää mennä nukkumaan siinä 24 aikaan, että jaksaa herätä taas 8:20. Kotitöitä on yksinasuvana niin vähän, että hoituu helposti arkisinkin.
Vknloppuisin hyvin nukkuneena sitä jaksaa hyvin urheilla, nähdä ystäviä, käydä nauttimassa kulttuurielämyksistä ja käydä vaikka bailaamassa jos siltä tuntuu.
Aikuisen elämä on hyvinkin paljon muutakin kuin duunia. Onhan tietenkin 28päivää lomaa vuodessa jolloin voi rentoutua missäpäin planeettaa haluaa.
Tämmöistä tämä on. Elämä on valinnoista kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Mies30vuotta kirjoitti:
Tervetuloa vuoteen 2019!
Itse käyn välillä töissä yli 50 kilometrin päässä. Herätys 05.00, lähtö 06.00 ja töissä 07.00. Sitten 8 tuntia raskasta työtä, ja sitten taas 1 tunnin ajomatka kotiin. Nukkumaan pitää mennä viimeistään 20.00, että jaksaa taas aamulla herätä aikaisin ja koko päivän tehdä töitä. Siihen jää pari tuntia omaa vapaa-aikaa.
Perjantaisin on niin loppu, että melkein suoraan nukkumaan töistä. Viikonloppuisin kaupassa käynnit, pyykkien ja tiskien pesu, oman kodin siivous. Ja sitten lepoa. Mihinkään en jaksa lähteä, koska sitten väsyttää vielä enemmän. Ja maanantaina taas sitten herätys 05.00, lähtö 06.00....
Aikuisen ihmisen elämä nyt ei ole muuta kuin työtä. Onhan tietenkin kuukauden kesäloma. Tämmöistä tämä on. Kaikki eivät voi olla IG-julkkiksia ja matkabloggaajia.
Tervetuloa vuoteen 2019.
Herätys 8:20. Lähijunalla duuniin 20min. Töissä 9:00.
Sitten kevyttä toimistotyötä 8tuntia. Duunin jälkeen joko himaan/harrastuksiin tai ystäviä moikkaamaan kaupungille mitä ikinä haluaakaan. Vapaata aikaa duunin jälkeen n. 7 tuntia, kunnes pitää mennä nukkumaan siinä 24 aikaan, että jaksaa herätä taas 8:20. Kotitöitä on yksinasuvana niin vähän, että hoituu helposti arkisinkin.
Vknloppuisin hyvin nukkuneena sitä jaksaa hyvin urheilla, nähdä ystäviä, käydä nauttimassa kulttuurielämyksistä ja käydä vaikka bailaamassa jos siltä tuntuu.
Aikuisen elämä on hyvinkin paljon muutakin kuin duunia. Onhan tietenkin 28päivää lomaa vuodessa jolloin voi rentoutua missäpäin planeettaa haluaa.
Tämmöistä tämä on. Elämä on valinnoista kiinni.
Juu mutta kaikki eivät ole omia valintojasi. Työnantaja valitsi sinut syystä tai toisesta. Kaverisi ovat valinneet sinut syystä tai toisesta.
eri
Vierailija kirjoitti:
Mies30vuotta kirjoitti:
Tervetuloa vuoteen 2019!
Itse käyn välillä töissä yli 50 kilometrin päässä. Herätys 05.00, lähtö 06.00 ja töissä 07.00. Sitten 8 tuntia raskasta työtä, ja sitten taas 1 tunnin ajomatka kotiin. Nukkumaan pitää mennä viimeistään 20.00, että jaksaa taas aamulla herätä aikaisin ja koko päivän tehdä töitä. Siihen jää pari tuntia omaa vapaa-aikaa.
Perjantaisin on niin loppu, että melkein suoraan nukkumaan töistä. Viikonloppuisin kaupassa käynnit, pyykkien ja tiskien pesu, oman kodin siivous. Ja sitten lepoa. Mihinkään en jaksa lähteä, koska sitten väsyttää vielä enemmän. Ja maanantaina taas sitten herätys 05.00, lähtö 06.00....
Aikuisen ihmisen elämä nyt ei ole muuta kuin työtä. Onhan tietenkin kuukauden kesäloma. Tämmöistä tämä on. Kaikki eivät voi olla IG-julkkiksia ja matkabloggaajia.
Tervetuloa vuoteen 2019.
Herätys 8:20. Lähijunalla duuniin 20min. Töissä 9:00.
Sitten kevyttä toimistotyötä 8tuntia. Duunin jälkeen joko himaan/harrastuksiin tai ystäviä moikkaamaan kaupungille mitä ikinä haluaakaan. Vapaata aikaa duunin jälkeen n. 7 tuntia, kunnes pitää mennä nukkumaan siinä 24 aikaan, että jaksaa herätä taas 8:20. Kotitöitä on yksinasuvana niin vähän, että hoituu helposti arkisinkin.
Vknloppuisin hyvin nukkuneena sitä jaksaa hyvin urheilla, nähdä ystäviä, käydä nauttimassa kulttuurielämyksistä ja käydä vaikka bailaamassa jos siltä tuntuu.
Aikuisen elämä on hyvinkin paljon muutakin kuin duunia. Onhan tietenkin 28päivää lomaa vuodessa jolloin voi rentoutua missäpäin planeettaa haluaa.
Tämmöistä tämä on. Elämä on valinnoista kiinni.
En ole saanut tuollaista helppoa työtä, vaikka korkeakoulutus on. Sen sijaan raadan duunarina. Tokihan sitä jaksaa enemmän kun työ on helppoa ja kevyttä ja saa nukkua pitkään.
Espanjassa on viisautta kirjoitti:
Villakangasmi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika on työelämässä.
Ihmiset tekevät töitä liian tehokkaasti useiden ihmisten edestä.
On hyvin tyypillistä että keskiverto suomalainen työläinen tekee neljän ihmisen työt päivän aikana.
Tässä on sellaista riiston makua.
Kun tekee töitä monien edestä, niin väsymyskin on selvä. Toki olisi hyvä jos neljän ihmisen työt näkyisi neljän ihmisen kuukausitulona tilillä kuukauden päätteeksi, mutta ei.
Työnantaja hyötyy ja me muut väsytään. Ei kasva syntyvyys ei kasva mikään. Ehkä korkeina piikkeinä viikonloppuna kulutuksessa, ei edes arkisin.
Otetaan mallia espanlalaisista.
Kaveri oli viikon lomalla Espanjassa, majoittui perheineen huoneistohotelliin.
Hotellin pihan laitaan työmiehet tekivät aitaa, n. 20m pitkää, terästolpat ja verkko. Aita ei tullut viikon aikana valmiiksi.
Suomi nousuun, kun saadaan kaikki työttömät mukaan leppoistamalla työt!
Joku järki pitäisi saada molemmissa esimerkeissä tasapainoon.
On selvää että meillä ihmisistä otetaan liikaa irti ja halvalla.
Se näkyy väsymyksenä ja väittäisin että työelämä on se syy miksi syntyvyys on heikko.
Työelämä ei ole mikään erillinen osa-alue elämässä vaan vaikuttaa kaikkeen muuhun.
Kyllä se väsymyksenä näkyy. Erityisen sääliksi käy niitä jotka vielä töiden jälkeen lähtevät lenkille tai salille, eivätkä ole mitanneet sykettään tai ole tietoisia kehostaan.
Kuvittelevat että rehkimällä kovempaa ja kärsimyksellä saavutetaan kirkkain kruunu päälaelle.
Itse sain marssimurtuman kovalla treenillä ja ylitöillä.
Heitin aina työpäivän päätteeksi kympin lenkin vanhasta tottumuksesta. En osanut varoa hyväkuntoisena kehon rasitusta.
Työ oli piiloraskasta 10h seisten tapahtuvaa melko kuormittavaa työtä ja illan lenkit ja vähät yöunet lopulta veivät piippuun.
Lääkäri totesi lopulta että nilkassa on marssimurtuma ja toisessa jalassa alkava samalainen tapaus.
Olin sitä ennen vuosikaudet juossut illalla joka päivä noin 10km.
Työ oli sen verran rasittavaa jaloille ettei sen päälle olisi voinutkaan enää lenkkeillä.
En vain osanut nuorena varoa ja kuvittelin että olen Rocky tms. Muistaakseni kuuntelin Rockyn tunnaria aina lenkille lähtiessä ja tein aina lenkin aikana varjonyrkkeilyä. Lopulta kävelin kuin muumio ja parin vuoden sairaslomaahan siitä tuli.
Eli kovaa tekemällä ei saavutetakaan huippua. Pitäisi osata levätä ja ottaa töissä rennommin.
Vierailija kirjoitti:
Mies30vuotta kirjoitti:
Tervetuloa vuoteen 2019!
Itse käyn välillä töissä yli 50 kilometrin päässä. Herätys 05.00, lähtö 06.00 ja töissä 07.00. Sitten 8 tuntia raskasta työtä, ja sitten taas 1 tunnin ajomatka kotiin. Nukkumaan pitää mennä viimeistään 20.00, että jaksaa taas aamulla herätä aikaisin ja koko päivän tehdä töitä. Siihen jää pari tuntia omaa vapaa-aikaa.
Perjantaisin on niin loppu, että melkein suoraan nukkumaan töistä. Viikonloppuisin kaupassa käynnit, pyykkien ja tiskien pesu, oman kodin siivous. Ja sitten lepoa. Mihinkään en jaksa lähteä, koska sitten väsyttää vielä enemmän. Ja maanantaina taas sitten herätys 05.00, lähtö 06.00....
Aikuisen ihmisen elämä nyt ei ole muuta kuin työtä. Onhan tietenkin kuukauden kesäloma. Tämmöistä tämä on. Kaikki eivät voi olla IG-julkkiksia ja matkabloggaajia.
Tervetuloa vuoteen 2019.
Herätys 8:20. Lähijunalla duuniin 20min. Töissä 9:00.
Sitten kevyttä toimistotyötä 8tuntia. Duunin jälkeen joko himaan/harrastuksiin tai ystäviä moikkaamaan kaupungille mitä ikinä haluaakaan. Vapaata aikaa duunin jälkeen n. 7 tuntia, kunnes pitää mennä nukkumaan siinä 24 aikaan, että jaksaa herätä taas 8:20. Kotitöitä on yksinasuvana niin vähän, että hoituu helposti arkisinkin.
Vknloppuisin hyvin nukkuneena sitä jaksaa hyvin urheilla, nähdä ystäviä, käydä nauttimassa kulttuurielämyksistä ja käydä vaikka bailaamassa jos siltä tuntuu.
Aikuisen elämä on hyvinkin paljon muutakin kuin duunia. Onhan tietenkin 28päivää lomaa vuodessa jolloin voi rentoutua missäpäin planeettaa haluaa.
Tämmöistä tämä on. Elämä on valinnoista kiinni.
Olen 48v. Sen verran elämää nähneenä ja erilaisissa töissä olleena voin todeta että kyllä se elämä on enemmän sattumista kiinni kuin siitä mitä valitsee.
Jokainen haluaisi valita itselleen hyvän ja kelvollisen työn, mutta harva sellaista saa.
Minulla on elämän varrella käynyt flaksi pari kertaa. Siinä se. Nyt olen ollutkin viimeiset 4v työttömänä.
Juuri tätä tarkoitan, eläke ei ole mikään tae, että sitten teet ja matkustat, lähiomaisesi voivat menehtyä ennen sitä, itsekin voit, miksi tekisit jotain sitten kun kun sen voisi tehdä aiemmin.
Jos haaveenasi in vaikka käydä Miamissa, miksi menisit rollaattorilla eläkei
ssä, jos aiemmin se olisi mielekkäämpää.
Ei voi koko ajan elää niin, että odotetaan eläkettä, se on kuin kupla missä eletään, tekemättä mitään muuta.