Lue keskustelun säännöt.
Kutistuuko elämä työpaikkaan 30 :n jälkeen
21.10.2019 |
Tuntuu, että ihmiset eivät enää muusta puhu tuon iän jälkeen kuin töistä, miten mennään, ollaan joka päivä töissä , pe puhutaan, että maanantaina taas töihin, ennen lomia puhutaan, että sitten kun työt taas alkaa, tuntuu että mieli on koko ajan sellaisessa tilassa, että työ määrittää kaiken.
Ennen 30 nähtiin kavereita, käytiin ulkona, kesäiltoina puistoissa. Nyt tuntuu, että ihmiset on valjastettu vain ajamaan töihin ja sieltä takaisin ja puhutaan vain, että töitä koko päivä.
Tuntuu, että unohdettu on kaikki yhteisöllisyys, mitä tehdä vaikka perheen kanssa, jos ehdottaa jotain niin aina on töitä.
Mietin tässä, että onko ihmisten yhteinen aika sellainen, että sitä ei enää arvosteta?
Heti kun yrität irrottautua tästä kaavasta, nousee hirveä metakka muilla, että mikä on kun et tee töitä.
Itse ainakin vieraannuin vanhemmistani juuri siksi, että työltä ei koskaan ollut aikaa muulle elämälle, ei ollut mitä jakaa keskenään,
mietin, että millaiset muistot elämästä jää jos kuolisi yhtäkkiä, sekö, että kuolinvuoteeltakin väännetään töitä.
Jos lapset ovat erkaantuneet henkisesti vanhemmista, heille voin olla vaikea hoitaa heitä,iäkkäinä, kun olisi toivonut yhteistä aikaa aiemmin.
Mietin, että mitä voin tehdä itse toisin oman lapseni kohdalla.
Teen töitä, mutta en halua sanoa, että työ estää jotain
Kommentit (55)
Tervetuloa vuoteen 2019!
Itse käyn välillä töissä yli 50 kilometrin päässä. Herätys 05.00, lähtö 06.00 ja töissä 07.00. Sitten 8 tuntia raskasta työtä, ja sitten taas 1 tunnin ajomatka kotiin. Nukkumaan pitää mennä viimeistään 20.00, että jaksaa taas aamulla herätä aikaisin ja koko päivän tehdä töitä. Siihen jää pari tuntia omaa vapaa-aikaa.
Perjantaisin on niin loppu, että melkein suoraan nukkumaan töistä. Viikonloppuisin kaupassa käynnit, pyykkien ja tiskien pesu, oman kodin siivous. Ja sitten lepoa. Mihinkään en jaksa lähteä, koska sitten väsyttää vielä enemmän. Ja maanantaina taas sitten herätys 05.00, lähtö 06.00....
Aikuisen ihmisen elämä nyt ei ole muuta kuin työtä. Onhan tietenkin kuukauden kesäloma. Tämmöistä tämä on. Kaikki eivät voi olla IG-julkkiksia ja matkabloggaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt täytyy kyllä myöntää etten jaksanut lukea ollenkaan ja veikkaan ongelmasi olevan jotain täyttä hevonvitunpaskaa.
Mene suihkuun ja nukkumaan. Huomenna töihin. Muuta neuvoa ei tule.
Mutta oltiinhan aikuisia kolmenkympin tietämilläkin.
Miksi ajatellaan vaikka, että eläkkeellä,sitten tehdään. Se voi olla, että elämä ei jatku enää kauaa siitä kun jää eläkkeelle ja jaksetaanko muka silloin vaikka pitkiä lentoja yhtä hyvin kuin nuorena?
Miksi ihminen nuorena matkailee ja näkee maailmaa ja 40 :senä tehdään stoppi ja ajetaan harmaantuneena töihin ees taas.
Elämä kulkee koko ajan, sahasit töihin tai et, mutta ei pystytä päättämään, että nyt lähdetään vaikka etelään, sen sijaan puhutaan, että vaimolla eläkkeeseen niin ja niin paljon aikaa, unohdetaan elää.
Se on sama kuin laskisi päiviä kuolemaan, kun ei eletä, ei käydä uimassa, ei harrasteta, sahataan vain töihin ja kukaan tuskin muistaa kädenjälkeäsi siellä myöhemmin. Perhe sen sijaan muistaa estikö työt yhteiset lomasuunnitelmat.
Ei kutistu, mutta "tuttaville" tulee puhuttua small talkia ja oikeille ystäville oikeaa asiaa.
Sinkkuna ja yöelämään kyllästyneenä elämä ei oikeastaan ole ollut muuta kuin työtä. Parisuhteessa ehdottomasti haluaisin panostaa muuhun ja jättää työt enemmän taka-alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies30vuotta kirjoitti:
Aikuisen ihmisen elämä nyt ei ole muuta kuin työtä. Onhan tietenkin kuukauden kesäloma. Tämmöistä tämä on. Kaikki eivät voi olla IG-julkkiksia ja matkabloggaajia.
En minäkään ole julkkis enkä bloggaaja, mutta elämäni ei todellakaan ole pelkkää työtä. Teen töitä normaalitoimistotyöajan 8-16, joten joka ilta minulla on aikaa vaikka kuinka paljon tehdä muita asioita.
Vierailija kirjoitti:
Mutta oltiinhan aikuisia kolmenkympin tietämilläkin.
Miksi ajatellaan vaikka, että eläkkeellä,sitten tehdään. Se voi olla, että elämä ei jatku enää kauaa siitä kun jää eläkkeelle ja jaksetaanko muka silloin vaikka pitkiä lentoja yhtä hyvin kuin nuorena?
Miksi ihminen nuorena matkailee ja näkee maailmaa ja 40 :senä tehdään stoppi ja ajetaan harmaantuneena töihin ees taas.
Elämä kulkee koko ajan, sahasit töihin tai et, mutta ei pystytä päättämään, että nyt lähdetään vaikka etelään, sen sijaan puhutaan, että vaimolla eläkkeeseen niin ja niin paljon aikaa, unohdetaan elää.
Se on sama kuin laskisi päiviä kuolemaan, kun ei eletä, ei käydä uimassa, ei harrasteta, sahataan vain töihin ja kukaan tuskin muistaa kädenjälkeäsi siellä myöhemmin. Perhe sen sijaan muistaa estikö työt yhteiset lomasuunnitelmat.
Juu, eräskin tuttu puhui aina että eläkkeellä sitten sitä ja tätä. Eläkkeen ensimmäisellä viikolla sai aivoverenvuodon ja kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaa se joillakin ja varsinkin lapsettomilla kutistua. Kannattaa siis tehdä lapsia, sillä heissä on tulevaisuutemme, ei työlle omistautumisessa!
Mies30vuotta kirjoitti:
Tervetuloa vuoteen 2019!
Itse käyn välillä töissä yli 50 kilometrin päässä. Herätys 05.00, lähtö 06.00 ja töissä 07.00. Sitten 8 tuntia raskasta työtä, ja sitten taas 1 tunnin ajomatka kotiin. Nukkumaan pitää mennä viimeistään 20.00, että jaksaa taas aamulla herätä aikaisin ja koko päivän tehdä töitä. Siihen jää pari tuntia omaa vapaa-aikaa.
Perjantaisin on niin loppu, että melkein suoraan nukkumaan töistä. Viikonloppuisin kaupassa käynnit, pyykkien ja tiskien pesu, oman kodin siivous. Ja sitten lepoa. Mihinkään en jaksa lähteä, koska sitten väsyttää vielä enemmän. Ja maanantaina taas sitten herätys 05.00, lähtö 06.00....
Aikuisen ihmisen elämä nyt ei ole muuta kuin työtä. Onhan tietenkin kuukauden kesäloma. Tämmöistä tämä on. Kaikki eivät voi olla IG-julkkiksia ja matkabloggaajia.
Tuon kaiken päälle runkkaaminen, niin ei sitä enää jaksa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saattaa se joillakin ja varsinkin lapsettomilla kutistua. Kannattaa siis tehdä lapsia, sillä heissä on tulevaisuutemme, ei työlle omistautumisessa!
Entä jos ei pidä lapsista?
Jos ei pidä lapsista, niin toivottavasti pitää edes työstä ja eläkepäivistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saattaa se joillakin ja varsinkin lapsettomilla kutistua. Kannattaa siis tehdä lapsia, sillä heissä on tulevaisuutemme, ei työlle omistautumisessa!
Lasten myötähän se vasta kutistuukin. Silloin ei todellakaan ole vuosikausiin aikaa mihinkään muuhun kuin työhön ja kotiasioihin. Ja mihin tulevaisuuteen niitä lapsia tehdään, siihen samaan mihin itsekään ei ole tyytyväinen?
Vierailija kirjoitti:
Jos ei pidä lapsista, niin toivottavasti pitää edes työstä ja eläkepäivistä.
Ja vapaa-ajasta ja harrastuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta oltiinhan aikuisia kolmenkympin tietämilläkin.
Miksi ajatellaan vaikka, että eläkkeellä,sitten tehdään. Se voi olla, että elämä ei jatku enää kauaa siitä kun jää eläkkeelle ja jaksetaanko muka silloin vaikka pitkiä lentoja yhtä hyvin kuin nuorena?
Miksi ihminen nuorena matkailee ja näkee maailmaa ja 40 :senä tehdään stoppi ja ajetaan harmaantuneena töihin ees taas.
Elämä kulkee koko ajan, sahasit töihin tai et, mutta ei pystytä päättämään, että nyt lähdetään vaikka etelään, sen sijaan puhutaan, että vaimolla eläkkeeseen niin ja niin paljon aikaa, unohdetaan elää.
Se on sama kuin laskisi päiviä kuolemaan, kun ei eletä, ei käydä uimassa, ei harrasteta, sahataan vain töihin ja kukaan tuskin muistaa kädenjälkeäsi siellä myöhemmin. Perhe sen sijaan muistaa estikö työt yhteiset lomasuunnitelmat.
Ehkä ne matkat on vaan jo niin nähty? Itse matkustelin paljon nuorena, nyt ei enää kiinnosta. Sen sijaan saan syvää tyydytystä työstäni ja urastani. Haluan itse panostaa siihen tässä elämänvaiheessa, en kaipaa matkoja enkä mitään muuta sellaista. Miksei työ olisi elämää, miksi joku harrastaminen tai matkailu olisi arvokkaampaa? Ainakin itseni kaltaisilla, joilla on ns. kutsumustyö joka on myös harrastus ja intohimo, ei tunnu yhtään siltä että hukkaa elämää panostamalla työhön ja uraan.
Tiedän kyllä senkin että ei työkään loputtomiin jaksa todennäköisesti kiinnostaa. Samalla alalla ollut isänikin alkoi jossain 50-55 iässä alkaa hiljentää tahtia ja pitää työtä vähemmän merkittävänä asiana elämässään. Eläkkeellä ovat sitten matkustelleet, ostaneet talviasunnon ulkomailta jne. Mutta ei isää ja äitiä edes kiinnsotanut "uraiässä" mitkään matkat, meidän lasten takia nyt jokunen kerta käytiin ruotsinlaivalla ja etelässä. Itselläni ei ole lasta eikä puolisoa joten ei tarvitse lasten takiakaan väkisin matkustella tai harrastaa, kun ei kerran kiinnosta.
Vika on työelämässä.
Ihmiset tekevät töitä liian tehokkaasti useiden ihmisten edestä.
On hyvin tyypillistä että keskiverto suomalainen työläinen tekee neljän ihmisen työt päivän aikana.
Tässä on sellaista riiston makua.
Kun tekee töitä monien edestä, niin väsymyskin on selvä. Toki olisi hyvä jos neljän ihmisen työt näkyisi neljän ihmisen kuukausitulona tilillä kuukauden päätteeksi, mutta ei.
Työnantaja hyötyy ja me muut väsytään. Ei kasva syntyvyys ei kasva mikään. Ehkä korkeina piikkeinä viikonloppuna kulutuksessa, ei edes arkisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta oltiinhan aikuisia kolmenkympin tietämilläkin.
Miksi ajatellaan vaikka, että eläkkeellä,sitten tehdään. Se voi olla, että elämä ei jatku enää kauaa siitä kun jää eläkkeelle ja jaksetaanko muka silloin vaikka pitkiä lentoja yhtä hyvin kuin nuorena?
Miksi ihminen nuorena matkailee ja näkee maailmaa ja 40 :senä tehdään stoppi ja ajetaan harmaantuneena töihin ees taas.
Elämä kulkee koko ajan, sahasit töihin tai et, mutta ei pystytä päättämään, että nyt lähdetään vaikka etelään, sen sijaan puhutaan, että vaimolla eläkkeeseen niin ja niin paljon aikaa, unohdetaan elää.
Se on sama kuin laskisi päiviä kuolemaan, kun ei eletä, ei käydä uimassa, ei harrasteta, sahataan vain töihin ja kukaan tuskin muistaa kädenjälkeäsi siellä myöhemmin. Perhe sen sijaan muistaa estikö työt yhteiset lomasuunnitelmat.
Juu, eräskin tuttu puhui aina että eläkkeellä sitten sitä ja tätä. Eläkkeen ensimmäisellä viikolla sai aivoverenvuodon ja kuoli.
Itse olen kotihoidossa (ja muuallakin vanhuspuolella ollut) töissä ja tämä on ihan yleinen puheenaihe mistä vanhusten kanssa on puhuttu. Yhteinen viesti heiltä nuoremmille on se, että eläkää, älkää tehkö töitä vaan eläkää kun olette nuoria, se on kusetusta että eläkkeellä sitten on aikaa nauttia elämästä. Siinä vaiheessa iso osa ihmisistä on jo melko raihnaisia, sairauksia alkanut tulla, niveliä kolottaa ja muutenkin toimintakyky pienissä määrin alkaa rapistua päätyen lopulta siihen että ollaan kotihoidon varassa odottamassa seuraavaa ruokaa tai vessareissua ja jossain vaiheessa vain sitten kuollaan pois tai joudutaan vanhainkotiin.
Itse teen mieluusti puolet vähemmän töitä pienemmällä palkalla, että minulla on aikaa tehdä NYT haluamiani asioita. Ei minulla ole mitään takeita siitä, että edes saisin eläkettä puhumatta siitä että elänkö edes sinne asti (kuka sitä tietää), eikä minua kiinnosta tehdä töitä sen takia. Haluan elää nyt enkä eläkkeellä.
t. parikymppinen
Mieluummin koti- ja lapsiasiat kuin työpaikalla vanheneminen.
Me ei kavereiden kanssa puhuta juuri ollenkaan töistä. Lähinnä naurattaa Prismoissa ja kaupoissa kun kuulee ohimennen ihmisten keskustelua, niin se on 90% kun töistä puhutaan.
Näistäkö ne jauhaa vapaa-ajallaankin .. töistä ?
Really ..
Sinccis
Kyllä näköjään siis semmoisiakin on.
poonikoorn wank kirjoitti:
Mies30vuotta kirjoitti:
Tervetuloa vuoteen 2019!
Itse käyn välillä töissä yli 50 kilometrin päässä. Herätys 05.00, lähtö 06.00 ja töissä 07.00. Sitten 8 tuntia raskasta työtä, ja sitten taas 1 tunnin ajomatka kotiin. Nukkumaan pitää mennä viimeistään 20.00, että jaksaa taas aamulla herätä aikaisin ja koko päivän tehdä töitä. Siihen jää pari tuntia omaa vapaa-aikaa.
Perjantaisin on niin loppu, että melkein suoraan nukkumaan töistä. Viikonloppuisin kaupassa käynnit, pyykkien ja tiskien pesu, oman kodin siivous. Ja sitten lepoa. Mihinkään en jaksa lähteä, koska sitten väsyttää vielä enemmän. Ja maanantaina taas sitten herätys 05.00, lähtö 06.00....
Aikuisen ihmisen elämä nyt ei ole muuta kuin työtä. Onhan tietenkin kuukauden kesäloma. Tämmöistä tämä on. Kaikki eivät voi olla IG-julkkiksia ja matkabloggaajia.
Tuon kaiken päälle runkkaaminen, niin ei sitä enää jaksa mitään.
No joo. Korkeintaan jaksaa huojentuneena pyyhkiä otsalta hien ja päästää vaimean pierun patjan päällisiksi. Ei sitä sovi rehkiä liikaa, kun muuten työnantaja ei ole tyytyväinen seuraavan päivän työpanokseen.
Töitä + sitä perhe/ruuhkavuosiarkeahan se meidän useimpien elämä on. Ei siinä huvita tai jaksa mitkään kavereiden näkemiset tai puistoissa istuskelut kun arki imee ihan kaikki voimat. Enkä minä ainakaan yhtään kaipaakaan enää sellaista, se oli niitä nuoruuden juttuja. Nyt haluan panostaa lapsiin ja työhön. Eläkkeellä sitten rentoillaan taas.